Aikuinen lapsi heittää elämänsä hukkaan.
Onko muita, jonka aikuinen lapsi ei opiskele/käy työssä? Harmittaa ettei hänellä ole motivaatiota mihinkään vaikka ollaan yritetty kannustaa ja tukea :(
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Eli lahjapaketissa pitäisi tulla opiskelupaikka ja hyväpalkkainen työ? Tätä ajattelua vielä pelottavampaa on sen saamat yläklikkaukset.
Se olis tosi kiva hypätä lähtöruutujen yli suoraan johonkin parempaan. Olisin itsekin halunnut tehdä niin, mutta ei vain otettu. Joten otin sen kämäisimmän homman vastaan ja kirosin. Jonkin ajan päästä sain jo paremman paikan, koska CV:ssä luki, että töissä ollaan jo, ja koska osasin haastattelussa ottaa jo vähän rennommin ja sanoa suoraan, että tällainen olen mutta en mikään yli-ihminen enkä edes supliikkia taitava. Tästä on jo vähän aikaa ja mahdollisesti kohta ylennys tiedossa. Et se nyt vaan on pakko mennä peruskurssin kautta eteenpäin. Kaikista vaikein kynnys on se ensimmäinen, eli että ottaa sen surkeimman paikan jonka saa. Ottaa ylpeydelle tosi paljon. Onneksi kuitenkin valitsin niin.
Siis toisin sanoen suosittelet 9 euron työtä kaikille jotka eivät muuta saa? Ja sekään ei kiinnosta, että työmarkkina vääristyy kuin työnantaja on vapautettu palkanmaksusta ja muistakin velvoitteistaan? Eikä sekään mietitytä, että käytännössä harvoin 9 euron työ on mikään ponnahduslauta palkkatyöhön?
Sehän on palkkatyötä, mitä oikein selität? Joo, suosittelen. On ihan eri juttu hakea uutta työtä, kun siellä CV:ssä lukee, että on jo töissä. Töissä oleminen muutenkin muuttaa omaa mentaliteettia hedelmällisempään suuntaan verrattuma työttömänä olemiseen. On kokemusta tästä.
Ehkäpä palkkatyöstä maksettaisiin palkkaa? Voisi myös olettaa, että palkkatyötä tekevällä kertyisi eläke ja vuosilomat. Mutta ehkä nämä ovat liian kovia vaatimuksia nykymaailmaan.
Eli sun mielestä on parempi istua kotona tyhjän CV:n kanssa vaikka voisi olla 6 h/per päivä töissä karruttamassa sitä kokemusta?! 🤨
Onhan esim. moni (tai kaikki) sote-alan harjoittelutkin palkattomia. Opintuki vähemmän kuin työkokeilusta saatu raha.
Itsekin tein 500 e palkalla tutkintoon kuuluvan työharjoittelun + pari muuta hieman paremmalla 800 e palkalla. Osa palkattomia, osa 500-1200 e. Sellasta se vaan on!!
Minäkin olisin työtön tusinatradenomi, jos en olisi näitä surkeapalkkaisia harjotteluita tehnyt.
Opiskeluajan työn sain työkokeilun kautta, 6 kk tein siellä hommia. 🙂Ärsyttääkö, että olen tehnyt lähes kaksi vuotta töitä ’orjapalkalla’? Ei todellakaan, kaikki sen arvosta.
Nykypäivänä työllistyminen palkkatyöhön on niin vaikeaa suurelta osin siksi, että ilmaistyövoimaa on runsaasti saatavilla. Ei järkevä työnantaja maksa palkkaa jos hänen ei ole pakko.
Höpö höpö.
Mitkään työttömät työkokeilijat eivät ole haluttua tavaraa pitkäjänteisesti.
Yritykset haluavat osaajia. Sen työntekijän idea on se, että hän tuo arvoa yritykseen.
Erittääääääin moni yritys, suuri enemmistö, tietenkin palkkaa ihan normaalisti ihmisiä.
Et voi tosissasi väittää, että iso osa töistä on palkattomia. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt tätä vauhkoamista näistä 9€/päivä/työkokeiluista. Ite olin pari vuotta sitten sellaisessa muutaman kuukauden ajan ja onnistuin jopa säästämään kys. aikana useita satoja euroja, joten kyllähän sillä pärjäsi :D Olinkin silloin tosin yksinäinen hikky, et varmaan perheellisenä tai muuten isomenoisena tolla ei voi pärjätä.
-24Miekkonen
Niin ja siis eihän ne edes ole 9 e/per päivä mitä siitä saa!
Saa sen työttömyyskorvauksen PLUS se 9 e per päivä.
Parempi se raha on kuin moni korkeakouluharkan palkka. Amisharkoista en tiedä.
Jep, ymmärtäisin ton mongerruksen jos menettäisi siltä ajalta työttömyysetuuden kokonaan, ja saisi päivässä pelkästään 9€. Se nyt tosin olis jo laitonta, ja tuskin kukaan selviäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt tätä vauhkoamista näistä 9€/päivä/työkokeiluista. Ite olin pari vuotta sitten sellaisessa muutaman kuukauden ajan ja onnistuin jopa säästämään kys. aikana useita satoja euroja, joten kyllähän sillä pärjäsi :D Olinkin silloin tosin yksinäinen hikky, et varmaan perheellisenä tai muuten isomenoisena tolla ei voi pärjätä.
-24Miekkonen
Niin ja siis eihän ne edes ole 9 e/per päivä mitä siitä saa!
Saa sen työttömyyskorvauksen PLUS se 9 e per päivä.
Parempi se raha on kuin moni korkeakouluharkan palkka. Amisharkoista en tiedä.
Jep. Muistaakseni sain vielä jotkut kulukorvaukset silloin ja tilille tupsahti aina about tonni, jos oikein muistan (työkokeilusta jotain 780?€ ja asumistukea vähän päälle 200€). Kyllähän sillä eli, kun normaalisti käytän max 100€ viikossa :D Nyt on kyllä kulut kasvaneet mut onneks tulotkin, en välttämättä enää selviäisi yhtä hyvin kyseisillä summilla :D
-24Miekkonen
Juuri näin.
Yhteiskunta kuitenkin aika hyvin näitä tukia työttömille, miksei sitten siitä hyvästä voisi mennä työkokeiluun.
Meillä on sama tilanne. Lapsellamme on ollut opiskelupaikkoja, mutta ei ole pysynyt niissä, vain peruskoulu ja lukio on suoritettu ihan hyvällä menestyksellä, lisäksi joitakin avoimen yliopiston opintoja on suorittanut hyvin arvosanoin. Mistään muusta ei ole tullut mitään. Töissäkin on ollut, mutta ei ole pitänyt mistään työstä, jota on tehnyt. En minä tiedä, mitä tässä voisi tehdä. Olemme pohtineet asiaa lapsen kanssa, mutta ei hän osaa sanoa, miksi hänen on niin vaikea opiskella tai olla töissä.
Jos ei ole kiinnostusta tai motivaatiota, niin on masentunut. Ihmisen tavallinen olotila on olla ainakin osan päivästä energinen ja motivoitunut. Meneekö kaikki päivät koneella/puhelimella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Eli lahjapaketissa pitäisi tulla opiskelupaikka ja hyväpalkkainen työ? Tätä ajattelua vielä pelottavampaa on sen saamat yläklikkaukset.
Se olis tosi kiva hypätä lähtöruutujen yli suoraan johonkin parempaan. Olisin itsekin halunnut tehdä niin, mutta ei vain otettu. Joten otin sen kämäisimmän homman vastaan ja kirosin. Jonkin ajan päästä sain jo paremman paikan, koska CV:ssä luki, että töissä ollaan jo, ja koska osasin haastattelussa ottaa jo vähän rennommin ja sanoa suoraan, että tällainen olen mutta en mikään yli-ihminen enkä edes supliikkia taitava. Tästä on jo vähän aikaa ja mahdollisesti kohta ylennys tiedossa. Et se nyt vaan on pakko mennä peruskurssin kautta eteenpäin. Kaikista vaikein kynnys on se ensimmäinen, eli että ottaa sen surkeimman paikan jonka saa. Ottaa ylpeydelle tosi paljon. Onneksi kuitenkin valitsin niin.
Siis toisin sanoen suosittelet 9 euron työtä kaikille jotka eivät muuta saa? Ja sekään ei kiinnosta, että työmarkkina vääristyy kuin työnantaja on vapautettu palkanmaksusta ja muistakin velvoitteistaan? Eikä sekään mietitytä, että käytännössä harvoin 9 euron työ on mikään ponnahduslauta palkkatyöhön?
Sehän on palkkatyötä, mitä oikein selität? Joo, suosittelen. On ihan eri juttu hakea uutta työtä, kun siellä CV:ssä lukee, että on jo töissä. Töissä oleminen muutenkin muuttaa omaa mentaliteettia hedelmällisempään suuntaan verrattuma työttömänä olemiseen. On kokemusta tästä.
Ehkäpä palkkatyöstä maksettaisiin palkkaa? Voisi myös olettaa, että palkkatyötä tekevällä kertyisi eläke ja vuosilomat. Mutta ehkä nämä ovat liian kovia vaatimuksia nykymaailmaan.
Eli sun mielestä on parempi istua kotona tyhjän CV:n kanssa vaikka voisi olla 6 h/per päivä töissä karruttamassa sitä kokemusta?! 🤨
Onhan esim. moni (tai kaikki) sote-alan harjoittelutkin palkattomia. Opintuki vähemmän kuin työkokeilusta saatu raha.
Itsekin tein 500 e palkalla tutkintoon kuuluvan työharjoittelun + pari muuta hieman paremmalla 800 e palkalla. Osa palkattomia, osa 500-1200 e. Sellasta se vaan on!!
Minäkin olisin työtön tusinatradenomi, jos en olisi näitä surkeapalkkaisia harjotteluita tehnyt.
Opiskeluajan työn sain työkokeilun kautta, 6 kk tein siellä hommia. 🙂Ärsyttääkö, että olen tehnyt lähes kaksi vuotta töitä ’orjapalkalla’? Ei todellakaan, kaikki sen arvosta.
Nykypäivänä työllistyminen palkkatyöhön on niin vaikeaa suurelta osin siksi, että ilmaistyövoimaa on runsaasti saatavilla. Ei järkevä työnantaja maksa palkkaa jos hänen ei ole pakko.
Höpö höpö.
Mitkään työttömät työkokeilijat eivät ole haluttua tavaraa pitkäjänteisesti.
Yritykset haluavat osaajia. Sen työntekijän idea on se, että hän tuo arvoa yritykseen.
Erittääääääin moni yritys, suuri enemmistö, tietenkin palkkaa ihan normaalisti ihmisiä.
Et voi tosissasi väittää, että iso osa töistä on palkattomia. 🙂
Yli puoli miljoonaa suomalaista tekee ilmaista työtä:
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yli-500000-suomalaista-tekee-ilmai…
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kiinnostusta tai motivaatiota, niin on masentunut. Ihmisen tavallinen olotila on olla ainakin osan päivästä energinen ja motivoitunut. Meneekö kaikki päivät koneella/puhelimella?
Ei kiinnostuksen ja motivaation häviämiseen tarvita masennusta. Ihan vaan toimettomuus riittää, sillä toimettomuus ruokkii toimettomuutta ja toivon menetystä.
Ennen vanhaan oli olemassa termi nimeltä laiskuus. Nykyään laiskuutta ei toki enää ole olemassa, eikä sen puoleen myöskään laiskoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Lapsellamme on ollut opiskelupaikkoja, mutta ei ole pysynyt niissä, vain peruskoulu ja lukio on suoritettu ihan hyvällä menestyksellä, lisäksi joitakin avoimen yliopiston opintoja on suorittanut hyvin arvosanoin. Mistään muusta ei ole tullut mitään. Töissäkin on ollut, mutta ei ole pitänyt mistään työstä, jota on tehnyt. En minä tiedä, mitä tässä voisi tehdä. Olemme pohtineet asiaa lapsen kanssa, mutta ei hän osaa sanoa, miksi hänen on niin vaikea opiskella tai olla töissä.
Mielenterveysongelmia?
Lähipiirissäni on kolme vastaavaa tapausta ja kaikilla epävakaa persoonallisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Eli lahjapaketissa pitäisi tulla opiskelupaikka ja hyväpalkkainen työ? Tätä ajattelua vielä pelottavampaa on sen saamat yläklikkaukset.
Se olis tosi kiva hypätä lähtöruutujen yli suoraan johonkin parempaan. Olisin itsekin halunnut tehdä niin, mutta ei vain otettu. Joten otin sen kämäisimmän homman vastaan ja kirosin. Jonkin ajan päästä sain jo paremman paikan, koska CV:ssä luki, että töissä ollaan jo, ja koska osasin haastattelussa ottaa jo vähän rennommin ja sanoa suoraan, että tällainen olen mutta en mikään yli-ihminen enkä edes supliikkia taitava. Tästä on jo vähän aikaa ja mahdollisesti kohta ylennys tiedossa. Et se nyt vaan on pakko mennä peruskurssin kautta eteenpäin. Kaikista vaikein kynnys on se ensimmäinen, eli että ottaa sen surkeimman paikan jonka saa. Ottaa ylpeydelle tosi paljon. Onneksi kuitenkin valitsin niin.
Siis toisin sanoen suosittelet 9 euron työtä kaikille jotka eivät muuta saa? Ja sekään ei kiinnosta, että työmarkkina vääristyy kuin työnantaja on vapautettu palkanmaksusta ja muistakin velvoitteistaan? Eikä sekään mietitytä, että käytännössä harvoin 9 euron työ on mikään ponnahduslauta palkkatyöhön?
Sehän on palkkatyötä, mitä oikein selität? Joo, suosittelen. On ihan eri juttu hakea uutta työtä, kun siellä CV:ssä lukee, että on jo töissä. Töissä oleminen muutenkin muuttaa omaa mentaliteettia hedelmällisempään suuntaan verrattuma työttömänä olemiseen. On kokemusta tästä.
Ehkäpä palkkatyöstä maksettaisiin palkkaa? Voisi myös olettaa, että palkkatyötä tekevällä kertyisi eläke ja vuosilomat. Mutta ehkä nämä ovat liian kovia vaatimuksia nykymaailmaan.
Eli sun mielestä on parempi istua kotona tyhjän CV:n kanssa vaikka voisi olla 6 h/per päivä töissä karruttamassa sitä kokemusta?! 🤨
Onhan esim. moni (tai kaikki) sote-alan harjoittelutkin palkattomia. Opintuki vähemmän kuin työkokeilusta saatu raha.
Itsekin tein 500 e palkalla tutkintoon kuuluvan työharjoittelun + pari muuta hieman paremmalla 800 e palkalla. Osa palkattomia, osa 500-1200 e. Sellasta se vaan on!!
Minäkin olisin työtön tusinatradenomi, jos en olisi näitä surkeapalkkaisia harjotteluita tehnyt.
Opiskeluajan työn sain työkokeilun kautta, 6 kk tein siellä hommia. 🙂Ärsyttääkö, että olen tehnyt lähes kaksi vuotta töitä ’orjapalkalla’? Ei todellakaan, kaikki sen arvosta.
Nykypäivänä työllistyminen palkkatyöhön on niin vaikeaa suurelta osin siksi, että ilmaistyövoimaa on runsaasti saatavilla. Ei järkevä työnantaja maksa palkkaa jos hänen ei ole pakko.
Höpö höpö.
Mitkään työttömät työkokeilijat eivät ole haluttua tavaraa pitkäjänteisesti.
Yritykset haluavat osaajia. Sen työntekijän idea on se, että hän tuo arvoa yritykseen.
Erittääääääin moni yritys, suuri enemmistö, tietenkin palkkaa ihan normaalisti ihmisiä.
Et voi tosissasi väittää, että iso osa töistä on palkattomia. 🙂
Yli puoli miljoonaa suomalaista tekee ilmaista työtä:
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yli-500000-suomalaista-tekee-ilmai…
Näistä puolet opiskelijoita.
Eihän opiskelijat saisi työkokemusta, jos ei saisi harjoitteloita palkata.
Kuka maksaisi muka opiskelijalle täyttä palkkaa?
Tai kuntoutujalle? Ei siellä sohvalla tai täyspalkkatöissä kuntouduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Ei amikseen taida olla valintakokeita?
sama juttu kuin parisuhdemarkkinoilla: se rima pitää laskea sopivalle korkeudelle, muuten jää ilman.
Kyllä on amikseen valintakokeita. Jopa lähihoitajille ne ovat pakollisia.
Eikä mistään pääse läpi?
Ei taida olla peruskoulu suoritettuna nyt. Jos nainen niin ei muuta kuin kaapu päälle ja vauvakoneeksi uus-suomalaiselle. Mies taas... ota auto koeajoon ja tähtää siihen rekkaan.
No, uuteen ammattikoulutukseen on vaikeempi päästä, jos ennestään on jo joku toinen amis käytynä. Peruskoulu- ja lukiopohjalta pääsee paremmin. Ainoat alat AMK:ssa joihin varmasti pääsisin sisään on insinöörilinjat (sen verran tsekannut vanhoja valintakokeita, eivät ole tuottaneet vaikeuksia), mutta ne hommat taas eivät juuri kiinnosta.
Mikä sitten kiinnostaisi? Mitäs jos käyttäisi päivänsä netflixin sijaan niiden asioiden lukemiseen kunnes pääsykoe on naurettavan helppo?
Vai ei kiinnosta jos pitääkin tehdä jotain asian eteen?
Näkee kyllä että sosiaalipalvelut toimivat tässä maassa liian hyvin. Ei kiinnosta... kiinnostikohan isoäitiäni tehdä kahta työtä: elannon kassalla ja siivoojana isoisäni tehdessä 12+ tuntisia päiviä konepajalla.
Siihenkin aikaan oli kerjäläisiä, renkejä, peräkammarin poikia, syrjäytyneitä erakoita...nää vaan asuivat siellä peräkammarissa maalla ja tekivät mitä kykenivät. Näistä ei puhuttu, mutta näitä oli. Ennen oli myös mielisairaaloita, joihin joutui/pääsi aika helposti.
Niin oli, nykyisellä systeemillä heille puuhattaisiin perustuloa ja veronmaksajia syyllistettäisiin siitä että emme anna tarpeeksi rahaa heidän ylläpitoonsa.
Minun pitää pian ottaa toinen duuni jotta pystyn elättämään myös teidät muut pummit.
Koska te ette tiedä mitä olisi kiva puuhastella isona.
(tämä viesti ei koske töissä käyviä ihmisiä)
Olen se, jota lainasit. Olen numerolla 27 kirjoittanut enemmän. Minä käyn töissä, ja minulla on hyvä koulutus. Minulla on nuori, jolla on oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia ja jota koetetaan tukea, mutta kun ei haluaisi ottaa tukea yhtään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Eli lahjapaketissa pitäisi tulla opiskelupaikka ja hyväpalkkainen työ? Tätä ajattelua vielä pelottavampaa on sen saamat yläklikkaukset.
Se olis tosi kiva hypätä lähtöruutujen yli suoraan johonkin parempaan. Olisin itsekin halunnut tehdä niin, mutta ei vain otettu. Joten otin sen kämäisimmän homman vastaan ja kirosin. Jonkin ajan päästä sain jo paremman paikan, koska CV:ssä luki, että töissä ollaan jo, ja koska osasin haastattelussa ottaa jo vähän rennommin ja sanoa suoraan, että tällainen olen mutta en mikään yli-ihminen enkä edes supliikkia taitava. Tästä on jo vähän aikaa ja mahdollisesti kohta ylennys tiedossa. Et se nyt vaan on pakko mennä peruskurssin kautta eteenpäin. Kaikista vaikein kynnys on se ensimmäinen, eli että ottaa sen surkeimman paikan jonka saa. Ottaa ylpeydelle tosi paljon. Onneksi kuitenkin valitsin niin.
Siis toisin sanoen suosittelet 9 euron työtä kaikille jotka eivät muuta saa? Ja sekään ei kiinnosta, että työmarkkina vääristyy kuin työnantaja on vapautettu palkanmaksusta ja muistakin velvoitteistaan? Eikä sekään mietitytä, että käytännössä harvoin 9 euron työ on mikään ponnahduslauta palkkatyöhön?
Sehän on palkkatyötä, mitä oikein selität? Joo, suosittelen. On ihan eri juttu hakea uutta työtä, kun siellä CV:ssä lukee, että on jo töissä. Töissä oleminen muutenkin muuttaa omaa mentaliteettia hedelmällisempään suuntaan verrattuma työttömänä olemiseen. On kokemusta tästä.
Ehkäpä palkkatyöstä maksettaisiin palkkaa? Voisi myös olettaa, että palkkatyötä tekevällä kertyisi eläke ja vuosilomat. Mutta ehkä nämä ovat liian kovia vaatimuksia nykymaailmaan.
Eli sun mielestä on parempi istua kotona tyhjän CV:n kanssa vaikka voisi olla 6 h/per päivä töissä karruttamassa sitä kokemusta?! 🤨
Onhan esim. moni (tai kaikki) sote-alan harjoittelutkin palkattomia. Opintuki vähemmän kuin työkokeilusta saatu raha.
Itsekin tein 500 e palkalla tutkintoon kuuluvan työharjoittelun + pari muuta hieman paremmalla 800 e palkalla. Osa palkattomia, osa 500-1200 e. Sellasta se vaan on!!
Minäkin olisin työtön tusinatradenomi, jos en olisi näitä surkeapalkkaisia harjotteluita tehnyt.
Opiskeluajan työn sain työkokeilun kautta, 6 kk tein siellä hommia. 🙂Ärsyttääkö, että olen tehnyt lähes kaksi vuotta töitä ’orjapalkalla’? Ei todellakaan, kaikki sen arvosta.
Nykypäivänä työllistyminen palkkatyöhön on niin vaikeaa suurelta osin siksi, että ilmaistyövoimaa on runsaasti saatavilla. Ei järkevä työnantaja maksa palkkaa jos hänen ei ole pakko.
Höpö höpö.
Mitkään työttömät työkokeilijat eivät ole haluttua tavaraa pitkäjänteisesti.
Yritykset haluavat osaajia. Sen työntekijän idea on se, että hän tuo arvoa yritykseen.
Erittääääääin moni yritys, suuri enemmistö, tietenkin palkkaa ihan normaalisti ihmisiä.
Et voi tosissasi väittää, että iso osa töistä on palkattomia. 🙂
Yli puoli miljoonaa suomalaista tekee ilmaista työtä:
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yli-500000-suomalaista-tekee-ilmai…
Näistä puolet opiskelijoita.
Eihän opiskelijat saisi työkokemusta, jos ei saisi harjoitteloita palkata.
Kuka maksaisi muka opiskelijalle täyttä palkkaa?
Tai kuntoutujalle? Ei siellä sohvalla tai täyspalkkatöissä kuntouduta.
Mun nuori sai harjoittelustaan palkkaa. Harjoittelut saikin suoritettua, mutta väsyi pahasti niiden aikana, kun sairaus nosti samalla päätään. Itse sain 80-luvulla harjoittelusta palkkaa, kuten kaikki muutkin opiskelutoverini. Ei tullut kuulonkaan, että olisi ilmaiseksi menty, vaikkei ollut edes työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Lapsellamme on ollut opiskelupaikkoja, mutta ei ole pysynyt niissä, vain peruskoulu ja lukio on suoritettu ihan hyvällä menestyksellä, lisäksi joitakin avoimen yliopiston opintoja on suorittanut hyvin arvosanoin. Mistään muusta ei ole tullut mitään. Töissäkin on ollut, mutta ei ole pitänyt mistään työstä, jota on tehnyt. En minä tiedä, mitä tässä voisi tehdä. Olemme pohtineet asiaa lapsen kanssa, mutta ei hän osaa sanoa, miksi hänen on niin vaikea opiskella tai olla töissä.
Koska nyky-yhteiskunnassa keskitytään niin paljon siihen, mikä olisi ns. kivaa. Varsinkin nuorille yritetään järjestää koko ajan jotain "kivaa" niin vanhempien kuin muiden tahojen toimesta. Yhtenä päivänä tästä opittua elämänkatsomusta joutuu testaamaan oikean maailman kanssa, ja romahdus on kova. Lapsia yritetään kaikin keinoin suojella sellaisilta tuntemuksilta, että jokin ei olekaan niin miellyttävää, mutta se pitäisi silti tehdä. Yleensä juuri lukionjälkeisissä opinnoissa tai ensimmäisissä töissä tämä tapahtuu, kun aletaan oikeasti vaatia asioita aikuisten mittarilla. Olen nähnyt, ei ole kaunista.
Mä olen tuollainen lapsi.
Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.
Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.
Tiesittekö muuten, että kun syrjäytynyt nuori täyttää 30 niin hänestä tulee velho?
Velhoksi kutsutaan sellaista nuorta joka on yli 30 eikä koskaan ole harrastanut seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Eli lahjapaketissa pitäisi tulla opiskelupaikka ja hyväpalkkainen työ? Tätä ajattelua vielä pelottavampaa on sen saamat yläklikkaukset.
Se olis tosi kiva hypätä lähtöruutujen yli suoraan johonkin parempaan. Olisin itsekin halunnut tehdä niin, mutta ei vain otettu. Joten otin sen kämäisimmän homman vastaan ja kirosin. Jonkin ajan päästä sain jo paremman paikan, koska CV:ssä luki, että töissä ollaan jo, ja koska osasin haastattelussa ottaa jo vähän rennommin ja sanoa suoraan, että tällainen olen mutta en mikään yli-ihminen enkä edes supliikkia taitava. Tästä on jo vähän aikaa ja mahdollisesti kohta ylennys tiedossa. Et se nyt vaan on pakko mennä peruskurssin kautta eteenpäin. Kaikista vaikein kynnys on se ensimmäinen, eli että ottaa sen surkeimman paikan jonka saa. Ottaa ylpeydelle tosi paljon. Onneksi kuitenkin valitsin niin.
Siis toisin sanoen suosittelet 9 euron työtä kaikille jotka eivät muuta saa? Ja sekään ei kiinnosta, että työmarkkina vääristyy kuin työnantaja on vapautettu palkanmaksusta ja muistakin velvoitteistaan? Eikä sekään mietitytä, että käytännössä harvoin 9 euron työ on mikään ponnahduslauta palkkatyöhön?
Sehän on palkkatyötä, mitä oikein selität? Joo, suosittelen. On ihan eri juttu hakea uutta työtä, kun siellä CV:ssä lukee, että on jo töissä. Töissä oleminen muutenkin muuttaa omaa mentaliteettia hedelmällisempään suuntaan verrattuma työttömänä olemiseen. On kokemusta tästä.
Ehkäpä palkkatyöstä maksettaisiin palkkaa? Voisi myös olettaa, että palkkatyötä tekevällä kertyisi eläke ja vuosilomat. Mutta ehkä nämä ovat liian kovia vaatimuksia nykymaailmaan.
Eli sun mielestä on parempi istua kotona tyhjän CV:n kanssa vaikka voisi olla 6 h/per päivä töissä karruttamassa sitä kokemusta?! 🤨
Onhan esim. moni (tai kaikki) sote-alan harjoittelutkin palkattomia. Opintuki vähemmän kuin työkokeilusta saatu raha.
Itsekin tein 500 e palkalla tutkintoon kuuluvan työharjoittelun + pari muuta hieman paremmalla 800 e palkalla. Osa palkattomia, osa 500-1200 e. Sellasta se vaan on!!
Minäkin olisin työtön tusinatradenomi, jos en olisi näitä surkeapalkkaisia harjotteluita tehnyt.
Opiskeluajan työn sain työkokeilun kautta, 6 kk tein siellä hommia. 🙂Ärsyttääkö, että olen tehnyt lähes kaksi vuotta töitä ’orjapalkalla’? Ei todellakaan, kaikki sen arvosta.
Nykypäivänä työllistyminen palkkatyöhön on niin vaikeaa suurelta osin siksi, että ilmaistyövoimaa on runsaasti saatavilla. Ei järkevä työnantaja maksa palkkaa jos hänen ei ole pakko.
Höpö höpö.
Mitkään työttömät työkokeilijat eivät ole haluttua tavaraa pitkäjänteisesti.
Yritykset haluavat osaajia. Sen työntekijän idea on se, että hän tuo arvoa yritykseen.
Erittääääääin moni yritys, suuri enemmistö, tietenkin palkkaa ihan normaalisti ihmisiä.
Et voi tosissasi väittää, että iso osa töistä on palkattomia. 🙂
Yli puoli miljoonaa suomalaista tekee ilmaista työtä:
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yli-500000-suomalaista-tekee-ilmai…
Näistä puolet opiskelijoita.
Eihän opiskelijat saisi työkokemusta, jos ei saisi harjoitteloita palkata.
Kuka maksaisi muka opiskelijalle täyttä palkkaa?
Tai kuntoutujalle? Ei siellä sohvalla tai täyspalkkatöissä kuntouduta.
Neljäsosamiljoona työtöntä ilmaisen työn tekijää on silti todella paljon suhteutettuna työvoiman kokonaismäärään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs opiskelet, kun et pääse läpi valintakokeesta?
Ja edelleen, mitenkäs käy töissä, kun CV:ssä on aukkoja eikä ole myöskään sellainen supersupliikki-ihminen joka voisi menestyä työhaastattelussa?
Toki 9 euron töihin voi mennä, mutta niitä moni vierastaa ihan syystäkin.
Ei amikseen taida olla valintakokeita?
sama juttu kuin parisuhdemarkkinoilla: se rima pitää laskea sopivalle korkeudelle, muuten jää ilman.
Kyllä on amikseen valintakokeita. Jopa lähihoitajille ne ovat pakollisia.
Eikä mistään pääse läpi?
Ei taida olla peruskoulu suoritettuna nyt. Jos nainen niin ei muuta kuin kaapu päälle ja vauvakoneeksi uus-suomalaiselle. Mies taas... ota auto koeajoon ja tähtää siihen rekkaan.
No, uuteen ammattikoulutukseen on vaikeempi päästä, jos ennestään on jo joku toinen amis käytynä. Peruskoulu- ja lukiopohjalta pääsee paremmin. Ainoat alat AMK:ssa joihin varmasti pääsisin sisään on insinöörilinjat (sen verran tsekannut vanhoja valintakokeita, eivät ole tuottaneet vaikeuksia), mutta ne hommat taas eivät juuri kiinnosta.
Mikä sitten kiinnostaisi? Mitäs jos käyttäisi päivänsä netflixin sijaan niiden asioiden lukemiseen kunnes pääsykoe on naurettavan helppo?
Vai ei kiinnosta jos pitääkin tehdä jotain asian eteen?
Näkee kyllä että sosiaalipalvelut toimivat tässä maassa liian hyvin. Ei kiinnosta... kiinnostikohan isoäitiäni tehdä kahta työtä: elannon kassalla ja siivoojana isoisäni tehdessä 12+ tuntisia päiviä konepajalla.
Siihenkin aikaan oli kerjäläisiä, renkejä, peräkammarin poikia, syrjäytyneitä erakoita...nää vaan asuivat siellä peräkammarissa maalla ja tekivät mitä kykenivät. Näistä ei puhuttu, mutta näitä oli. Ennen oli myös mielisairaaloita, joihin joutui/pääsi aika helposti.
Niin oli, nykyisellä systeemillä heille puuhattaisiin perustuloa ja veronmaksajia syyllistettäisiin siitä että emme anna tarpeeksi rahaa heidän ylläpitoonsa.
Minun pitää pian ottaa toinen duuni jotta pystyn elättämään myös teidät muut pummit.
Koska te ette tiedä mitä olisi kiva puuhastella isona.
(tämä viesti ei koske töissä käyviä ihmisiä)
Olen se, jota lainasit. Olen numerolla 27 kirjoittanut enemmän. Minä käyn töissä, ja minulla on hyvä koulutus. Minulla on nuori, jolla on oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia ja jota koetetaan tukea, mutta kun ei haluaisi ottaa tukea yhtään vastaan.
Sitten varmaan se tukeminen itsessään on se ongelma. Hän haluaisi aikuistua, mutta kohtelette häntä kuin hoidokkia. Eli hoivan sijasta voisitteko tarjota enemmän vastuuta?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen lapsi.
Vanhempieni kaltoinkohtelu traumatisoi mut niin pahasti, että en saanut käytyä yliopistoa loppuun ja töistäkin jouduin jäämään pois. Enkä ole kenellekään kertonut mitään paitsi tietysti omalle miehelleni. On niin hirveä häpeä olla sairas ja toimintakyvytön, yhteiskunnalle hyödytön ihminen.
Ehkä joskus kuntoudun, toivottavasti.
Minusta on todella kyseenalaista siirtää kaikki vastuu omasta elämästä jonkin menneen tapahtuman syyksi. Minua on kohdeltu huonosti lapsena, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käyttää sitä syynä kaikkeen, mitä minulle jatkossa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kirjoitin pitkän jutun opiskelun vaikeuden syistä, vaikka ala on mieluisa, mutta sitten tajusin, että tunnistetaan ja en voinut kirjoittaa enempää. Kun nykyinen tapa opiskella on vaikea. Kotoa saa tukea, kannustusta yms. mutta kuitenkin on koetttu opettaa itsenäiseen elämään. Lievästi erityinen hän on, mutta älyllisesti normaali. Sosiaaliset tilanteet on pitänyt harjoitella. On kyllä kehittynyt huomattavasti ennustetta paremmin, mutta välillä tulee vaikeita kausia. Hän on koulussa kirjoilla, mutta ei ole käynyt siellä pitkään aikaan. Joku pikku juttu laukaisee sen, että ei mene ollenkaan. Esim. pitäisi pitää esitelmä, ei uskalla ja sitten hävettää mennä ollenkaan. Koulu kyllä joustaisi, mutta sekin tuntuu hävettävän. Ei ole kannustettu häpeämään, vaan kysymään vaihtoehtoja, jos esitelmä jännittää liikaa.
Meidän lapsella ei ole kyllä halusta kiinni, vaan oman toiminnan ohjauksen vaikeuksista. Ei todellakaan ole paapottu, päinvastoin, on opetettu ehkä liiankin itsenäiseksi, kun ei halua ottaa apua vastaan. Ei hän yhteiskunnaltakaan kovin paljon ota, elänyt nyt aika pitkään pelkällä asumistuella, kesätyön säästöillä ja sitten joulukuussa sai veronpalautuksia, ne riittäneet tähän asti. Nyt on pakko ruveta tekemään jotain. Toimeentulotukihakemusta ei ollut jättänyt, se oli hävettänyt. Lainasin rahaa seuraavaan vuokraan, aikoo maksaa takaisin heti kun keksii jotain, mistä saa rahaa. On vähän myynyt tavaroitaan, mutta tajusi lopulta, ettei se pitkälle kanna. Työkkäriin yritän nyt saada ja työkokeiluun menemään. Tosin fyysisiä rajoitteita on myös, vakavia sellaisia. Oli tosiaan palkallisessa työharjoittelussa ja se meni hyvin. Yritti sitten keskittyä kouluun, kun työssä käynti opiskelun ohella oli liikaa, sitäkin yritti.
Jos ottaisi ohjausta vastaan tehtävien teossa, olisi helpompaa. Ei tarvitse tekemään puolestaan, vaan lähinnä seurantaa, vähän samaan tapaan kuin pienempi lapsi, että ne on tehty. Mutta sosiaalisten tilanteiden osittainen vaikeus, siihen ei ole ratkaisua. On kannustettu ja saatu tilanne paremmaksi, mutta ihan pään sisälle ei pääse ja joskus vain on kausia, ettei mikään suju.
Tarinasi on kuin minun kynästäni. Emme voi kuitenkaan elää lastemme puolesta heidän elämänsä, eikä heidän eläänsä parane sillä vaikka me kuinka valvoisimme yöt läpeensä ja itskisimme lastemme kohtaloa. Pidä huolta itsestäsi, äläkä ota liikaa vastuuta enää aikuisen lapsesi elämästä, sinullakin on oikeus omaan elämääsi, muista se .
Tämä on hyvä vinkki ja mainitsen vielä sen, että mitä paremmin jonkin ihmisryhmän yksi yksilö voi, sitä paremmin koko ihmisryhmä voi. Eli huoliajatuksilla, vastuun ottamisella ja "järjen" puhumisella on vaan pelkästään negatiivinen vaikutus kaikkiin perhepiirissä, koska ne kaikki viestittävät, että "minulla ei ole hyvä olla ja se on sinun vikasi". Kun jokaiselle antaa mahdollisimman paljon tilaa olla oma itsensä ja ilmaista tunteitaan (Suomessa harmillisen alkeellista tämä) ja kun keskustelukumppani panostaa ymmärtääkseen toisen tunteita, sitä paremmin kaikki alkavat voida.
Yllä oleva oli pääajatus Carl Rogersin loistavassa kirjassa On Becoming a Person. Hänen mukaansa terapia onnistuu parhaiten siten, ettei näe asiakasta parannettavana objektina, vaan ryhtyy hänelle oikeaksi ystäväksi ja luo ympäristön, jossa ei tuomitse asiakasta negatiivisista eikä positiivista tunteista, vaan ymmärtää kaikki mahdolliset asiakkaan kokemat tunteet asiakkaan näkökulmasta, eli ikään kuin muuttuu asiakkaakseen. Sen takia kuka tahansa empaattinen rivi-ihminen voi olla parempi terapeutti kuin koulutettu ja liikaa tieteeseen luottava psykologi. Keskimäärin muuten kokemattomat terapeutit saavuttavat paremman hoitotuloksen kuin kokeneet, varmaankin avoimemman ja vähemmän kaikkitietävän asenteen vuoksi.
Hyviä työntekijöitä ei saa ilmaiseksi eikä joihinkin töihin edes palkkaa vastaan, joten ei kannata koko ajan kaikesta sanoa, että on vaikeaa saada töitä. Huonon tekijän kyllä on, mutta hyvistä on pula.