Lue keskustelun säännöt.
Miksi 70- ja 80-luvuilla kaikki olivat hoikkia, vaikka syötiin perunaa, pullia ja paljon muitakin hiilareita?
17.04.2019 |
Eli ei taida olla niissä sika vaan jossakin muussa?
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin vain ruoka-aikoina. Jääkaapille ei ollut asiaa. Ruokakin oli mitoitettu niin, että tietty määrä esimerkiksi lihapullia per lärvi. Sunnuntaisin laitettiin jotain parempana pidettyä sapuskaa ja silloin oli myös jälkkäriä.
Arkisin ruoka oli vaatimattomampaa ja lounaalla saatettiin syödä esimerkiksi jotain velliä. Viikon ruokalista saattoi päivällisen osalta olla seuraava: silakkalaatikkoa, lihamureketta ja pottumuusia, verilettuja, hernekeittoa, kalapuikkoja.
Iltapäivällä juotiin äidin kanssa kahvit. Yksi pulla ja keksi oli yleensä tarjolla. Limpparia sai lauantaina saunailtana ja silloin saatettiin syödä myös kotitekoista pizzaa. Tavallisempaa oli kuitenkin "saunalenkin" syönti.
Välipalana oli usein jokin hedelmä ja lasi maitoa.
Ei tommosilla appeilla paljon liikkuva lapsi yleensä liho. Sairaudet on sitten eri asia.
Me ei saatu limsaa muuten kuin mummolassa, kun olin lapsi. Äiti ei ostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut pelikoneita eikä kännyköitä, maalla näkyi 2-3 tv-kanavaa, harvoin mitään katsottavaa. Luettiin kyllä enemmän, mutta valtaosa ajasta liikuttiin ja leikittiin ja pelattiin ulkona. Limsaa sai erittäin harvoin, samoin jäätelöä, karkkia pieni rasia tai pussi 1x viikko. Ei syöty pikaruokaa tai sipsejä.
Kolmoskanava alkoi näkyä 90-luvulla. Kaapeli/satelliittiantennitalouksia lukuunottamatta _missään_ ei siis näkynyt kuin kaksi kanavaa ennen tuota. Ohjelmalähetykset alkoivat alkuillasta ja loppuivat kymmenen-yhdentoista aikaan.
Höpöhöpö. Kyllä MTV näkyi jo aiemmin. Esim. 80-luvulla katsottiin Dynastiaa ja Dallasia, ja Spedeä. Pöllö-logo oli aikoinaan paljon hienompi kuin nykyinen.
Maikkarilla ei ollut omaa kanavaa, vaan sen ohjelmat tulivat ylen kanavilta. Muistan kun lehdessä olleen tv-ohjelman edessä oli aina MTV, jos se oli maikkarin ohjelma. Niitä odotettiin, koska ne oli yleensä pelkkiä viihdeohjelmia, usein amerikkalaisia, siinä missä yleltä tuli lähinnä asiaohjelmia ja kotimaista viihdettä. Eihän telkkarista tullut lapsille ja nuorille juuti mitään. Esim. torstai-illan puolen tunnin Pätkis oli todella odotettu ohjelma.
Täytyi mennä töihin siivoomaan tai leikkaamaan nurmikoita heti peruskoulun jälkeen kesätöihin ja opiskellessa ilta- tai viikonloppu siivoustöitä sai helposti ahkera kun ei ollut laiskaksi kasvatettu. Kotoa tai puusta ei tippunut rahaa mihinkään harrastuksiin kuin harvoille. Siivoominen kävi kuntoilemisesta ja sai rahaakin siitä. Laiskuus oli häpeä ja sossun luukulla kerjääminen. Kolmessakymmenessä vuodessa se on muuttunut ihan päinvastaiseksi.
Ei ollut pelilaitteita, tietokoneita tai älypuhelimia joilla olisi kotona saanut aikaansa kulumaan eikä telkasta tullut päivisin mitään siihen aikaan, ei ollut tv- ohjelmien tallennuslaitteitakaan.
Ihme nuorisoo tai kolmekymppisiäkin nykyään joilla on liikkumattomuudesta vanhusten vaivat jo eikä ne osaa puhua muuta kuin somessa. Kännykkää räpläämällä vältetään ihmiskontaktia ja ne ihan kauhistuu sosiaalisista tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin myös enimmäkseen omakotitaloissa joissa riitti hyötyliikuntaa esim. puunteon, haravoinnin ja lumitöiden muodossa. Koiria oli myös helpompi pitää, joten lenkkeilyä ja eräilyä harrastettiin paljon, ei ollut paljon lihavia tosiaan, eikä pikaruokaa tai valmisruokia ollut saatavilla joka kaupassa tai kulmassa, joten itse valmistettua kotiruokaa silloin syötiin.
Myös lapset liikkui paljon ulkona. Kesällä pyöräiltiin ja leikittiin pihaleikkejä kaiket päivät, käytiin lähimetsissä samoilemassa ja vanhemmat vei uimarannalle uimaan. Talvella luisteltiin, rakennettiin lumilinnoja ja pulkkailtiin, vanhemmat vei hiihtoretkille. Ylipäänsä oltiin paljon ulkona ja aktiivisia. Muistan kun iltaisin vanhemmat sai lähes pakottaa naapuristomme lapset sisälle kotiin ja iltapalalle.
Tuolloin oli ihan itsestään selvää, että jokainen lapsi osaa hiihtää, luistella ja uida esikouluun/kouluun mennessä. Nykyään on useampiakin lapsia, jotka ei osaa näitä tehdä, vaan näidenkin taitojen opettaminen jää opettajan harteille.
Uida ennen kouluun menoa? No meillä alakoulussa vuonna 91 ei kyllä edes puolet osanneet vielä uida. Harjoiteltiin sitten koulussa se taito.
No meillä luokan noin 30 oppilaasta vain yksi ei osannut uida ennen kouluun menoa. Siellä se polski käsipohjaa pikkulasten altaassa, kun me muut uitiin lasten altaassa. Koulun aloitin vuonna 1985. Tuo uimisen, hiihtämisen ja luistelun osaaminen kouluun mennessä oli ihan normi tuohon aikaan.
Minä aloitin koulun -75. Kyllä kaikki lapset jotakin uivat, koiraa yleensä. Uimatekniikat olivat surkeita, kun ei liki kukaan mitään uimakouluja käynyt, mentiin vaan uimaan kavereiden kanssa joelle tai järvelle. Ja missä ei ollut luonnonvesiä, oli maauimaloita. Ne oli ihania paikkoja, vesi oli kirkasta ja puhdasta. Ja siellä lutrattiin koko päivä, oli eväät ja kioski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ihmiset teki oikeita, raskaita ruumiillisia töitä, eikä vaan istuttu koneilla persettä leventämässä.
Mitä ruumiillisia töitä tehtiin 70-80-luvulla, jos niitä vertaa tähän päivään?
Jo silloin oli kaikki kodinkoneet, samoin teollisuudessa ja työelmässä.
Hmmm, meillä ei kotona ainakaan ollut esim. tiskikonetta, ei mikrouunia, pyykinkuivuria ja ruohonleikkuri oli lykättävä ja tontilla kokoa puolisen hehtaaria. Jo pihatöissä oli tekemistä, talvella lumet aurattiin käsin, oli iso kasvimaa ja perunamaa, haravointiakin riitti. Talossamme oli kolme tulisijaa, jotka lämmitettiin syksystä kevääseen joka päivä, se tiesi myös puunkantamista ja pitihän ne puut hommata ensin metsästä ja sitten pilkkoa ja pinota liiteriin.
Auto pestiin itse, ei käyty pesulassa. Kenelläkään ei ollut höyrymoppeja ja -pesureita, ei ikkunanpesukoneita. Ruuvit ruuvattiin käsin ja naulat naulattiin käsin, höylättiin ja hiottiin käsin ainakin kotitarpeiksi. Meidän kyläkoulun keittiöllä keittäjä teki itse kaikki ruuat, kuori myös perunat käsin ja tiskasi käsin. Siivooja lakaisi ja moppasi lattiat ihan perinteisesti, ei ollut mitään koneita. Talkkari aurasi koulun pihan käsipelillä ja isommat oppilaat auttoivat. Maanviljelijöiden työ oli hyvin fyysistä. Sen aikaisella TVH:lla oli vielä ihan lapiomiehiä töissä. Koneellistuminen lähti vasta käyntiin oikeastaan 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan muista, kuinka 1970-1980 -luvuilla urheiltiin?
Urheilu ei ollut sellaista veren maku suussa suorittamista kuin harvoille, mutta hippokisat, hiihtokilpailut, suunnistuskisat ja monet muutkin pikkukilpailut olivat täynnä osallistujia.
Joka lähiössä ja kylässä oli omat jäät joilla luisteltiin ja pelattiin jääpalloa ja läimittiin jääkiekkoa iltayöhön asti. Kesällä potkittiin palloa. Urheilukentillä urheiltiin, ja siellä nimen omaan tavattiin kavereita, hengailtiin. Ei ollut välttämättä mitään ohjausta, joukkuetta tai liikuntaryhmää, vaan kylän lapset ja nuoret menivät porukalla keskenään urheilemaan. Juostiin, pyöräiltiin ja uitiin, joka uimarannalla ja maauimalassa oltiin aamusta iltaan.
Lisäksi ainakin maaseudulla vielä 1970-1980 -luvulla nuorten elämään kuului itsestään selvästi myös fyysinen työ. Moni kaupunkilainenkin tuli maalle kesäksi töihin mm. marjanpoimintaan. Ja myös kaupungissa nuoret olivat fyysisesti raskaammissa töissä jo nuoresta: lehdenjakoa, alueiden kunnossapitoa, raksalla, teollisuuden hanttihommissa, juoksupoikina/tyttöinä jne.
Vierailija kirjoitti:
Täytyi mennä töihin siivoomaan tai leikkaamaan nurmikoita heti peruskoulun jälkeen kesätöihin ja opiskellessa ilta- tai viikonloppu siivoustöitä sai helposti ahkera kun ei ollut laiskaksi kasvatettu. Kotoa tai puusta ei tippunut rahaa mihinkään harrastuksiin kuin harvoille. Siivoominen kävi kuntoilemisesta ja sai rahaakin siitä. Laiskuus oli häpeä ja sossun luukulla kerjääminen. Kolmessakymmenessä vuodessa se on muuttunut ihan päinvastaiseksi.
Ei ollut pelilaitteita, tietokoneita tai älypuhelimia joilla olisi kotona saanut aikaansa kulumaan eikä telkasta tullut päivisin mitään siihen aikaan, ei ollut tv- ohjelmien tallennuslaitteitakaan.
Ihme nuorisoo tai kolmekymppisiäkin nykyään joilla on liikkumattomuudesta vanhusten vaivat jo eikä ne osaa puhua muuta kuin somessa. Kännykkää räpläämällä vältetään ihmiskontaktia ja ne ihan kauhistuu sosiaalisista tilanteista.
No näin just. Mun nuoruudessa oli todella häpeällistä jos joku joutui hakemaan rahaa sossusta, kyllä sitä teki mitä tahansa työtä ennemmin kuin meni sossuun! Ihmetellen kuuntelen ihmisten nykypuheita kun tuntuu, että on ihan normia että haetaan rahaa sossusta. Ja parikymppisenä ei kyllä enää kehdannut pyytää vanhemmiltaan rahaa, olisi se ollut iso häpeä, että aikuinen ihminen ei tule omillaan toimeen. Nykyään kolmekymppiset elää melkein kuin teinit. Ennen aikuistuminen oli kunnia-asia, nykyään tuntuu, että sitä parempi mitä lapsellisempi on.
No, tämä vähän asian vierestä, mutta liittyy kyllä sikäli, että töihin tosiaan mentiin heti kun vain jotain töitä sai. Aina sai jotain, lastenhoitoa tai siivoamista jos ei muuta ja palkkahan oli minimaalinen, mutta se oli kuitenkin omaa rahaa. Muistan, että hoidin paljon naapurin kahta pientä lasta, tein koko perheelle ruuat, siivosin yms ja sain 150 mk viikosta, tämä siis joskus v. -85. Kuukaudessa siis 600 mk ja voi miten mahtavalta tuntui, kun sai viedä tilille rahat! Ja kotonahan piti tietysti tehdä kotitöitä, vaikka kävikin koulua ja vielä ehkä oli koulun ohessa vähän töissäkin. Laiskana ei saanut olla. Kaipa se melkein jatkuva liikkeellä oleminenkin auttoi pitämään painon kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihoin ylä-aste ja lukio aikoina montakymmentä kiloa koska söin älyttömästi karkkia ja eineksiä. Pyörällä kuljin päivittäin joka paikkaan monta kilometriä, mutta se ei pitänyt kiloja poissa. Sama syy, karkin ja limsan mässääminen on nykyisinkin helppo tie läskistyä vaikka liikkuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muista, kuinka 1970-1980 -luvuilla urheiltiin?
Urheilu ei ollut sellaista veren maku suussa suorittamista kuin harvoille, mutta hippokisat, hiihtokilpailut, suunnistuskisat ja monet muutkin pikkukilpailut olivat täynnä osallistujia.
Joka lähiössä ja kylässä oli omat jäät joilla luisteltiin ja pelattiin jääpalloa ja läimittiin jääkiekkoa iltayöhön asti. Kesällä potkittiin palloa. Urheilukentillä urheiltiin, ja siellä nimen omaan tavattiin kavereita, hengailtiin. Ei ollut välttämättä mitään ohjausta, joukkuetta tai liikuntaryhmää, vaan kylän lapset ja nuoret menivät porukalla keskenään urheilemaan. Juostiin, pyöräiltiin ja uitiin, joka uimarannalla ja maauimalassa oltiin aamusta iltaan.
Lisäksi ainakin maaseudulla vielä 1970-1980 -luvulla nuorten elämään kuului itsestään selvästi myös fyysinen työ. Moni kaupunkilainenkin tuli maalle kesäksi töihin mm. marjanpoimintaan. Ja myös kaupungissa nuoret olivat fyysisesti raskaammissa töissä jo nuoresta: lehdenjakoa, alueiden kunnossapitoa, raksalla, teollisuuden hanttihommissa, juoksupoikina/tyttöinä jne.
Juu kyllä mä ainakin muistan. Illat ja kaikki vapaa-aika oltiin liikkeessä. Ei ollut juurikaan mitään ohjattua toimintaa, ainakaan meidän maalaiskylällä, vaan ihan vaan lapset keskenään pelasi, leikki ja urheili. Ja vain liikunnan ilosta. Inhosin koululiikuntaa yli kaiken, se oli ainakin meillä todella kilpailuhenkistä ja totista suorittamista ja testien tekemistä, mutta vapaa-ajalla liikuin paljon ja mielellään.
Nyt meidänkin kylältä on koulu lakkautettu ja sitä myötä lähti ladut, jäät, urheilukenttä, suunnistusreitit ja lapset kuskataan taksilla lähikoulun sijaan 7 km:n päähän isompaan kouluun. Tällaisilla tihutöillä päättäjät tekevät karhunpalveluksen kansanterveydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus! Taas muunnellaan totuutta! Suomi ei ollut 1970- ja 1980-luvulla mitään agraariyhteiskunta! Elämä oli hyvin paljon samanlaista kun nytkin. Peruselämään ei ole tullut mitään kovin oleellisia muutoksia.
Näin on ehkä 50/50. 1970-luvulla iso osa kansasta toki asui jo kaupungeissa kerrostaloissa hyvinkin modernisti, mutta vielä tuolloin maaseutu oli laajasti asutettu. Eikä ainakaan pikkukaupungeissa ja kirkonkylissä elämäntapa ollut kovin urbaani. Ja monessa isommassakin kaupungissa elettiin vielä tuolloin yllättävän alkeellisesti vanhoissa puutaloissa, joita toki koko ajan jyrättiin elementtikerrostalojen tieltä.
Oma perheemme ei ollut millään mittapuulla köyhä, mutta vasta v. 1975 heille tuli kaikki mukavuudet, kun uusi omakotitalo (tuolloinen maatilan päärakennus) valmistui. Sitä ennen oli vielä käyty huussissa ja haettu vesi kaivosta. Emmekä asuneet missään Kainuun tai Pohjois-Karjalan syrjäseudulla, vaan ihan Tampereen lähimaaseudulla. Ja 1970-luvun alkupuolella varsinkin tuo kuvailemani tilanne oli kotikylällä ihan yleinen. Tosin tuon vuosikymmenen aikana kaikki asiat muuttuivat muutenkin todella nopeasti, ja muutos jäi kotikylääni pysyväksi nykypäiviin asti; nyt entisestä maalaiskylästä on kuoriutunut käytännössä nukkumalähiö.
Veikkaan eineksiä. Ainakaan meillä ei 70-luvulla syöty muita eineksiä kuin joskus harvoin purkkihernesoppaa, purkkilihapullia (olivat ennen muuten lihan eikä jauhon makuisia nekin) ja makkaraa. Ja nötköttiä joskus. Kaikki ruoka oli yleensä äidin tekemää aidoista raaka-aineista. Hän leipoi usein leipääkin ja sämpylöitä, muutoin syötiin näkkäriä. Pakastin oli täynnä itse poimittuja marjoja. Äiti oli kotiäitinä, niin ehti. Joskus olen jutellut, että miten tämä oli mahdollista, koska olimme suht köyhiä. Niin vanhempani ovat kertoneet perheverotuksesta.
Toinen veikkaus on annoskoot. Meillä oli 4-henkinen perhe, ja kaikki jaettiin aina neljän kesken. Hyvä esimerkki oli Jalostajan hernekeittopurkki. Se riitti 4 hengelle, mukaanlukien fyysistä työtä tekevän isäni.
Kolmas veikkaus on kulkeminen pyörällä ja kävellen. Siitä tuli paljon liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on ollut lihavia.
Sukulaiseni 70-luvulla oli todella lihava. Puputti voileipiä kun ajatteli että vain ns kunnon ruoka lihottaa. Lättyjä ja pullia paisteltiin.
Kevyttuotteita alettiin ostaa sitä mukaa, kun niitä kauppoihin tuli.
Me lapset opimme ne tavat. Vasta viime vuosikymmenellä esim rasvapelko on vähentynyt ja sitä mukaa hoikkuus lisäntynyt ja olo parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muista, kuinka 1970-1980 -luvuilla urheiltiin?
Urheilu ei ollut sellaista veren maku suussa suorittamista kuin harvoille, mutta hippokisat, hiihtokilpailut, suunnistuskisat ja monet muutkin pikkukilpailut olivat täynnä osallistujia.
Joka lähiössä ja kylässä oli omat jäät joilla luisteltiin ja pelattiin jääpalloa ja läimittiin jääkiekkoa iltayöhön asti. Kesällä potkittiin palloa. Urheilukentillä urheiltiin, ja siellä nimen omaan tavattiin kavereita, hengailtiin. Ei ollut välttämättä mitään ohjausta, joukkuetta tai liikuntaryhmää, vaan kylän lapset ja nuoret menivät porukalla keskenään urheilemaan. Juostiin, pyöräiltiin ja uitiin, joka uimarannalla ja maauimalassa oltiin aamusta iltaan.
Lisäksi ainakin maaseudulla vielä 1970-1980 -luvulla nuorten elämään kuului itsestään selvästi myös fyysinen työ. Moni kaupunkilainenkin tuli maalle kesäksi töihin mm. marjanpoimintaan. Ja myös kaupungissa nuoret olivat fyysisesti raskaammissa töissä jo nuoresta: lehdenjakoa, alueiden kunnossapitoa, raksalla, teollisuuden hanttihommissa, juoksupoikina/tyttöinä jne.
Juu kyllä mä ainakin muistan. Illat ja kaikki vapaa-aika oltiin liikkeessä. Ei ollut juurikaan mitään ohjattua toimintaa, ainakaan meidän maalaiskylällä, vaan ihan vaan lapset keskenään pelasi, leikki ja urheili. Ja vain liikunnan ilosta. Inhosin koululiikuntaa yli kaiken, se oli ainakin meillä todella kilpailuhenkistä ja totista suorittamista ja testien tekemistä, mutta vapaa-ajalla liikuin paljon ja mielellään.
Nyt meidänkin kylältä on koulu lakkautettu ja sitä myötä lähti ladut, jäät, urheilukenttä, suunnistusreitit ja lapset kuskataan taksilla lähikoulun sijaan 7 km:n päähän isompaan kouluun. Tällaisilla tihutöillä päättäjät tekevät karhunpalveluksen kansanterveydelle.
Tässä on muuten hyvä puolustus kyläkouluille. Ei ole kukaan tainnut muistaa puhua niiden hävittämisen yhteydessä yhteisöllisyydestä ja kylän liikuntapaikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syötiin lautaselta, ei sohvalla makaamalla. Ei kukaan vetänyt nykyistä määrää roskaruokaa ja koko päivää.
Sillä ei liene merkitystä syödäänkö sama ruoka sohvalla vai ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muista, kuinka 1970-1980 -luvuilla urheiltiin?
Urheilu ei ollut sellaista veren maku suussa suorittamista kuin harvoille, mutta hippokisat, hiihtokilpailut, suunnistuskisat ja monet muutkin pikkukilpailut olivat täynnä osallistujia.
Joka lähiössä ja kylässä oli omat jäät joilla luisteltiin ja pelattiin jääpalloa ja läimittiin jääkiekkoa iltayöhön asti. Kesällä potkittiin palloa. Urheilukentillä urheiltiin, ja siellä nimen omaan tavattiin kavereita, hengailtiin. Ei ollut välttämättä mitään ohjausta, joukkuetta tai liikuntaryhmää, vaan kylän lapset ja nuoret menivät porukalla keskenään urheilemaan. Juostiin, pyöräiltiin ja uitiin, joka uimarannalla ja maauimalassa oltiin aamusta iltaan.
Lisäksi ainakin maaseudulla vielä 1970-1980 -luvulla nuorten elämään kuului itsestään selvästi myös fyysinen työ. Moni kaupunkilainenkin tuli maalle kesäksi töihin mm. marjanpoimintaan. Ja myös kaupungissa nuoret olivat fyysisesti raskaammissa töissä jo nuoresta: lehdenjakoa, alueiden kunnossapitoa, raksalla, teollisuuden hanttihommissa, juoksupoikina/tyttöinä jne.
Juu kyllä mä ainakin muistan. Illat ja kaikki vapaa-aika oltiin liikkeessä. Ei ollut juurikaan mitään ohjattua toimintaa, ainakaan meidän maalaiskylällä, vaan ihan vaan lapset keskenään pelasi, leikki ja urheili. Ja vain liikunnan ilosta. Inhosin koululiikuntaa yli kaiken, se oli ainakin meillä todella kilpailuhenkistä ja totista suorittamista ja testien tekemistä, mutta vapaa-ajalla liikuin paljon ja mielellään.
Nyt meidänkin kylältä on koulu lakkautettu ja sitä myötä lähti ladut, jäät, urheilukenttä, suunnistusreitit ja lapset kuskataan taksilla lähikoulun sijaan 7 km:n päähän isompaan kouluun. Tällaisilla tihutöillä päättäjät tekevät karhunpalveluksen kansanterveydelle.
Tässä on muuten hyvä puolustus kyläkouluille. Ei ole kukaan tainnut muistaa puhua niiden hävittämisen yhteydessä yhteisöllisyydestä ja kylän liikuntapaikoista?
Ei ehkä julkisuudessa, mutta kyllä me täällä siihenkin vedottiin kun koulun lakkauttamista vastustettiin. Mutta eihän siinä mikään auta, kun lyhytnäköisesti mennään raha edellä. Päättäjät harvemmin ajattelee esim. 10-20 v eteenpäin, eletään vain tätä hetkeä. Täälläkin kyläkoulun lakkautus on jo käynyt kalliiksi, kun lapsiperheitä on tänne kuitenkin muuttanut ja taksi suhailee vähän väliä koululaisia kuljettamassa. Ja kouluun jonne siirtyi tämän kylän oppilaat, piti tehdä lisää tilaa ja sitten paljastui vielä homevaurio, joka piti korjata. Sinne piti tehdä myös uutta parkkitilaa ja palkata lisää henkilökuntaa. Menot vain kasvoivat siis, tosin vähitellen vuosi vuodelta.
Ei tällaisilla yhteisöllisyydellä tai liikuntapaikoilla, lasten ja vanhusten kerhotiloilla yms. ole päättäjille merkitystä kuin juhlapuheissa.
Kaupat eivät olleet auki klo 23 tai 24 asti kuten nykyään, vaan viimeistään kuudelta menivät arkisin kiinni. Lauantaisin suljettiin jo aikaisin iltapäivällä ja sunnuntaina olivat kokonaan kiinni. Ei voinut iltaisin mennä hakemaan tunnesyömiseen mässyä.
Monia ruokia, kuten leikkeleitä, lihaa, juustoa sai ostettiin tarpeen mukaan. Esim 200gr jauhelihaa irtomyynnistä ostettuna riitti meidän 4 hengen perheelle. Hävikkiäkin tuli varaan vähemmän. Ruoka oli siinä mielessä varmaan eettisempää ja ekologisempaa kun ei lentorahtina raahattu Suomeen turhia ja ylihintaisia eksoottisia hedelmiä kuten nykyään esim passionhedelmät tai granaattiomenat.
Lisäksi ei ollut samaa kahvilakulttuuria kuin nykyään, jossa litkitään litratolkulla rasvaisia ja sokerisia latte macchiatoja yms turhakkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo parin vuosikymmenen aikana on kauppojen hyllyt notkuneet turhaa ruokaa eli herkkuja vaikka mitä, sokeria ja rasvaa ja kookosrasva on se uusin paha jota työnnetään joka paikkaa ja nuorissa finnikasvot lisääntyvät, paino lisääntyy. Kaupungilla kun liikkuu voi huomata täysin muuttuneen katukuvan, eli suurin osa nuorista ihmisistä on ylipainoisia. On myös tullut jonkinlainen välinpitämättömyys siihen kuinka paljon voi syödä ja mitä. Luullaanko, että kaikkea voi, koska kaupoissa on hyllyt väärällään esim. jäätelöitä, joskus nuoruudessani oli vain vanilia, mansikka ja suklaa, nyt on varmasti sata eri mahdollisuutta nautiskella sitä herkkua.
Kaupassa käydessä mietin usein, että mitenkähän valtava oikeasti on hävikin määrä. Jäätelöitä, karkkeja, jogurtteja, leikkeleitä ja juustoja esimerkiksi on aivan jäätävä määrä erilaisia. Tarvitsemmeko todella tuota kaikkea?
Luin tuossa juuri, että 1/3 maailman ruokatuotannosta päätyy suoraan roskiin. Tiedä sitten, paljonko tuo luku on Suomessa.
Jos se oikeasti menee suoraan tuotannosta roskiin, niin sitten on tuotannossa jotain pahasti pielessä.
Todennäköisemmin kuitenkin kyseessä on koko ketju tuotannosta asiakkaalle asti ja tavaraa pilaantuu tai vanhenee muuten koko ketjun matkalla.
Tuo tuotannosta suoraan roskiin olisi vähän sama kuin tulostaisi salaisia dokumenttejä, jotka menisivät automaattisesti suoraan printteristä silppuriin.
Ja miten niin silloin ei oltu lihavia?
Vierailija kirjoitti:
Kaupat eivät olleet auki klo 23 tai 24 asti kuten nykyään, vaan viimeistään kuudelta menivät arkisin kiinni. Lauantaisin suljettiin jo aikaisin iltapäivällä ja sunnuntaina olivat kokonaan kiinni. Ei voinut iltaisin mennä hakemaan tunnesyömiseen mässyä.
Monia ruokia, kuten leikkeleitä, lihaa, juustoa sai ostettiin tarpeen mukaan. Esim 200gr jauhelihaa irtomyynnistä ostettuna riitti meidän 4 hengen perheelle. Hävikkiäkin tuli varaan vähemmän. Ruoka oli siinä mielessä varmaan eettisempää ja ekologisempaa kun ei lentorahtina raahattu Suomeen turhia ja ylihintaisia eksoottisia hedelmiä kuten nykyään esim passionhedelmät tai granaattiomenat.
Lisäksi ei ollut samaa kahvilakulttuuria kuin nykyään, jossa litkitään litratolkulla rasvaisia ja sokerisia latte macchiatoja yms turhakkeita.
Kioskilta pystyi iltaisin hakemaan jotain jos tarvi.
Ei kaikilla ollut. Naapurissani pestiin tuolloin vielä perunat muovivadissa pihamaalla, astiat tiskattiin käsin.