Miksi 70- ja 80-luvuilla kaikki olivat hoikkia, vaikka syötiin perunaa, pullia ja paljon muitakin hiilareita?

Kolmoskanava alkoi näkyä 90-luvulla. Kaapeli/satelliittiantennitalouksia lukuunottamatta _missään_ ei siis näkynyt kuin kaksi kanavaa ennen tuota. Ohjelmalähetykset alkoivat alkuillasta ja loppuivat kymmenen-yhdentoista aikaan.[/quote] ..nyt olet kyllä väärässä. MTV3 alkoi näkyä -93, ja se korvasi aiemman kolmoskanavan, oka näkyi jo vuodesta -86 ainakin eteläsuomessa. Ja ihan ilman kaapeli- tai sateliitti -tvtä. Kaikki lasten mielestä "parhaat" ohjelmat tuli kolmoselta. mm. pätkis, ja sitten isompan miami vice. Googlaappa kolmostelevisio, ellet muista/tiedä.

Minä en ollut hoikka noinakaan vuosikymmeninä. Söin tavallista kotiruokaa, mutta ihan liikaa (kuten nykyäänkin). Kävelin kaikki koulumatkat ja paljon muutenkin. 

No liikunta oli varmaan ykkösjuttu. Olen syntynyt 70-luvun alkupuolella ja asunut lapsuuteni maalla. Joka paikkaan mentiin polkupyörällä. Kesässä tuli helposti pyöräiltyä 1500 kilometriä. Usein lähdin siskoni kanssa vielä illalla fillarilenkille... juostiin, käytiin tallilla, kiipeiltiin ja uitiin, talvisin hiihdin lähipellolla kuun valossa iltaisin. Monia näitä juttuja tuli tehtyä ihan sen takia ettei telkkarista tullut mitään katsottavaa :), kirjojakin toki luin, mutta liikuntaa tuli harrastettua tosi paljon, ihan omaksi ilokseen. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja kotiruokaa ei pystynyt syömään niin paljoa että sillä olisi lihonut, vaikka äiti tekikin herkullista ruokaa voita ja kermaa säästämättä. Mummun luona kaupungissa oli super ja sky channel ja siellä katseltiin MTV:tä, mutta joo, maalla oli vain ykkönen ja kakkonen sekä maikkarin lähetykset. Jos telkkarista katsoi ohjelmaa ehkä max. 2-3 tuntia illassa, jäi aikaa paljon kaikkeen muuhun. Jotenkin kaipaa sitä aikaa ja paljon.... elämä oli niin paljon mutkattomampaa. 

Liikkuminen. Nykyään kaikki automatisoitu jonka vuoksi persettään ei tarvi paljoakaan nostaa. Työ oli raskaampaa/fyysisempää. Jopa autolla ajaminen oli raskaampaa kun ei tiedetty ohjaustehostimista.

Tosiaan kaikki roskaruoka mikä nykyään on monelle perus arkiruokaa.

Asuttiin landella ja pitkät matkat taitettiin pyöräilen tai kävellen

Ruoka oli lähinnä polttoainetta, syötiin eläekseen eikä eletty syödäkseen . Raaka-aineet olivat puhtaampia ja ulkona syöminen oli harvinaista, myöskään missään kahviloissa ei istuskeltu ainakaan pikkukaupungisssa josta olen kotoisin. Karkki ja sipsipussit olivat pienempiä ja valikoima oli suppeampi.  Ja ihmiset liikkuivat koko ajan, lapset ajelivat pyörillä ja leikkivät keinupolttista ja omia nimiä, aikuisilla hiihto oli se ykkösjuttu jota odotettiin  kiihkeästi . Asuin kerrostalossa ja joka joulukuu ilmestyi rappukäytävään suksia:D lapset hiihtivät lähinnä koulussa.

Nykyäänhän on jopa muotia että lapset vihaavat 9 vuoden perusopetuksen ajan liikuntaa ja sitä vihaa tukevat aikuiset. Ja samaan aikaan ihmetellään miksi lapset ovat lihavia.

Mä olen nyt vähän hämmentynyt tästä keskustelusta. Kyllä täällä meidän kotikadulla näin valoiseen aikaan lapset juoksee, pyöräilee, pelaa, pomppii trampalla, hyppää narua, skoottailee jne. illat pitkät ja saa komentaa puoliväkisin sisään iltapalaa syömään. Ja välitunnilla lapset leikkii hippaa, vuorenvalloitusta, peiliä, keinupolttista jne. Kännykät on kännyparkissa.

Ihana kun joku muisti tuon kävelyvihon. Mun kotikunnassa oli kans tuollainen vihko postilaatikossa, johon merkittiin kävelylenkki. Kunta taisi sitten jotenkin palkita ahkerimpia tai jotain. Olin ihan unohtanut tuon.

Olin lapsi 80-luvulla ja muistan, että koulussa oli 2 lihavaa lasta. Samoin eräs ystäväni oli lihava, vanhojen vanhempien iltatähti jolle rakkautta osoitettiin ruualla. Mutta suurin osa lapsista oli hoikkia, lähes laihoja vaikka sokeri ei ollut mörkö ja muistan juoneeni paljon kaakaota sekä syöneeni muroja, äiti myös leipoi viikottain ja jälkkäriksi oli usein kiisseliä. MUTTA  ne murot ja pullat kulutettiin menemällä joka paikkaan kävellen tai pyörällä, telkasta ei tullut oikein mitään ja säiden salliessa oltiin aamusta iltaan ulkona. Karkkipäivä tarkoitti pientä askia tai tikkaria ja suklaapatukkaa, ei ollut nykyisiä  megapusseja. Limsa oli saunailtojen herkku, ekä mitään energiajuomia ollut kioskeissa ja kaupoissa hyllytolkulla.

Nykyään muksut saattavat pyörillä kouluun, mutta välitunnin ja koulun jälkeen tuijotetaan zombeina puhelinta tai pelataan tabletilla sekä  huuhdotaan sipsejä alas energiajuomilla . Lapset eivät enää leiki, pihoilla ei  enää kajahtele että Pekan nimet tai Päivin nimet. Jos vanhemmat saavat patistettua jälkikasvun ulos, tuijotetaan  puhelimia sitten pihakeinussa!

Vierailija kirjoitti:

..nyt olet kyllä väärässä. MTV3 alkoi näkyä -93, ja se korvasi aiemman kolmoskanavan, oka näkyi jo vuodesta -86 ainakin eteläsuomessa. Ja ihan ilman kaapeli- tai sateliitti -tvtä. Kaikki lasten mielestä "parhaat" ohjelmat tuli kolmoselta. mm. pätkis, ja sitten isompan miami vice. Googlaappa kolmostelevisio, ellet muista/tiedä.

Etelä-suomessa taisi tosiaan kolmonen näkyä jo aiemmin. Se muuttui sitten -93 MTV3:ksi jolloin MTV:n ohjelmat alkoivat tulla sieltä ja näkyvyysalue laajeni. Mutta vuoteen -93 asti pätkikset ja macgyverit tuli MTV:ltä ja YLEn ohjelmien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmiset teki oikeita, raskaita ruumiillisia töitä, eikä vaan istuttu koneilla persettä leventämässä.

Mitä ruumiillisia töitä tehtiin 70-80-luvulla, jos niitä vertaa tähän päivään?

Jo silloin oli kaikki kodinkoneet, samoin teollisuudessa ja työelmässä.

Vierailija kirjoitti:

 kotiruokaa ei pystynyt syömään niin paljoa että sillä olisi lihonut, vaikka äiti tekikin herkullista ruokaa voita ja kermaa säästämättä.

Miksi minä sitten lihoin kotiruoalla?  Ja kävellen tai polkupyörällä menin kaikkialle minäkin.

Heh heh, vai hampurilaiset ja pizza juhlaruokia. Meillä olisi naurettu räkäisesti, mikäli joku olisi väittänyt roskaruokaa juhlaruoaksi. Meillä syötiin terveellisesti. Olemme edelleen hoikkia, koska emme oppineet lapsian mättämään karkkeja ja sipsejä. Ja mitään 5 kg karkkisäkkejä ei ollut edes myynnissä. Nykyään ruoka on halvempaa ja itsekuria pidetään jotenkin pahana asiana. Nyt on muotia olla häviäjä, instant gratification, triggeröityä ja itkeä päivittäin. Aikuisten annetaan nykyään olla infantiileja ja näiden aikuisten lapset ovat sitten vielä pahempia. 

Siihen aikaan ei ollut kännyköitä tai tietsikoita, lapset ja aikuiset olivat ulkona paljon liikkumassa ja harrastamassa. Ei ollut pikaruokaa niin kuin nyt, limua sai vain lauantaina saunan jälkeen ja elämäntyyli oli muutenkin aktiivisempaa. Kouluissa oli hiihtämiset, luistelemiset yms. pakollisia ja uimahallissa käytiin viikoittain koulun kanssa. Ei ollut mitään karkkilaareja joista mätetään pussillisia irtokarkkeja, pussikoot olivat pienempiä ja joku tuossa totesikin, että ruoka oli suhteessa kalliimpaa kuin nyt. Lapsilla oli tiukemmat rajat kaiken suhteen, karkkipäivä oli lauantaina jota odotettiin kovasti. Elämäntapa on niin paljon muuttunut niistä ajoista, ettei nykylapsi/nuori voi sitä tajutakaan.

Voi jeesus! Taas muunnellaan totuutta! Suomi ei ollut 1970- ja 1980-luvulla mitään agraariyhteiskunta! Elämä oli hyvin paljon samanlaista kun nytkin. Peruselämään ei ole tullut mitään kovin oleellisia muutoksia.

Meillä syötiin vain ruoka-aikoina. Jääkaapille ei ollut asiaa. Ruokakin oli mitoitettu niin, että tietty määrä esimerkiksi lihapullia per lärvi. Sunnuntaisin laitettiin jotain parempana pidettyä sapuskaa ja silloin oli myös jälkkäriä.

Arkisin ruoka oli vaatimattomampaa ja lounaalla saatettiin syödä esimerkiksi jotain velliä. Viikon ruokalista saattoi päivällisen osalta olla seuraava: silakkalaatikkoa, lihamureketta ja pottumuusia, verilettuja, hernekeittoa, kalapuikkoja.

Iltapäivällä juotiin äidin kanssa kahvit. Yksi pulla ja keksi oli yleensä tarjolla. Limpparia sai lauantaina saunailtana ja silloin saatettiin syödä myös kotitekoista pizzaa. Tavallisempaa oli kuitenkin "saunalenkin" syönti.

Välipalana oli usein jokin hedelmä ja lasi maitoa.

Ei tommosilla appeilla paljon liikkuva lapsi yleensä liho. Sairaudet on sitten eri asia.

Laihuus oli normi, piti pysyä hoikkana. Minäkin olisin lihonut, mutta söin vain sen verran, että pysyin hoikkana. Nyt vanhanakin olen hoikka, se jäi tavakis, ettei syö itseään ähkyyn ja punnitsee aamuisin.

Viinejä ei juotu ollenkaan ruuan kanssa ja naiset eivät juurikaan juoneet muutenkaan. Alkoholi lihottaa nykyihmiset.

Annoskoot, valmisruuat, einekset, lisäaineet, jatkuva herkuttelu, passiivisempi elämäntapa. Onhan tuossa jo paljon muutoksia, jotka vaikuttaa.

Nuorten lihavuus ei silloin ollut ok. Vanhempani lihoivat keskivartalolihaviksi 80-luvulla,ja molemmat saivat sapiskaa lääkäriltä. Isä sittemmin sairastuikin sepelvaltimotautiin ja äidinkin terveys on heitellyt aina. Nykymittapuulla olisivat "normaaleja". Tämä on vaikuttanut omiin ruokatottumuksiini,kun olen nähnyt ylipainon vaarat.

Meillä ei syöty herkkuja,hedelmiä eikä salaatteja. Ruoka oli liha- ja rasvapainotteista. Voita säilytettiin pöydällä,jotta olisi helpompi leikata. Puuroa ja vihanneksia kaihdettiin,koska ne miellettiin huonoksi,"köyhien" ruuaksi. Marjoja ei ollut myöskään koskaan.

Me lapset olimme hoikkia liikunnan ja pienten annoskokojen vuoksi. Aina oltiin ulkona kavereiden kanssa. Aloin lihomaan 90-luvulla yläasteiässä,kun nuo ulkoliikkumiset jäivät ja tv houkutteli. Sittemmin laihdutin ja olen aikuisikäni ajan syönyt vähärasvaisesti ja lähes ruokaympyrän mukaan. Herkkuja en ymmärrä vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

 Muutenkin kotona oleminen tuntui pakolliselta ja aina piti päästä jonnekin liikkeelle tapaamaan kavereita, olemaan porukassa, tekemään jotakin. Ei siihen ollut muuta mahdollisuutta kuin nostaa persauksensa penkistä ja lähteä.

Tämä oli se suuri ero useimpiin nykylapsiin. Meitä tosiaankin piti patistaa takaisin sisälle, ei sinne ulos. Nykylapset ovat vain sisällä ja niitä pitää yrittää komentaa ulos, tai ei oikeastaan edes käsketä vaan annetaan sitten olla. Koska siitähän voi tulla jotain traumoja jos joskus joutuu tekemään jotain vasten tahtoaan.  Naisystävän n. 10-vuotias lapsi on viikonloput kämpillä lähinnä youtubea ja netflixiä katsellen ja aikuisten pitää tätä viihdyttää silloin kun noita ei jaksa. Voi olla, ettei käy edes ulkona koko viikonlopun aikana! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Muutenkin kotona oleminen tuntui pakolliselta ja aina piti päästä jonnekin liikkeelle tapaamaan kavereita, olemaan porukassa, tekemään jotakin. Ei siihen ollut muuta mahdollisuutta kuin nostaa persauksensa penkistä ja lähteä.

Tämä oli se suuri ero useimpiin nykylapsiin. Meitä tosiaankin piti patistaa takaisin sisälle, ei sinne ulos. Nykylapset ovat vain sisällä ja niitä pitää yrittää komentaa ulos, tai ei oikeastaan edes käsketä vaan annetaan sitten olla. Koska siitähän voi tulla jotain traumoja jos joskus joutuu tekemään jotain vasten tahtoaan.  Naisystävän n. 10-vuotias lapsi on viikonloput kämpillä lähinnä youtubea ja netflixiä katsellen ja aikuisten pitää tätä viihdyttää silloin kun noita ei jaksa. Voi olla, ettei käy edes ulkona koko viikonlopun aikana! 

Minäkin 70-luvulla syntyneenä muistan, että aika paljon kavereiden kanssa oltiin ulkona, mutta haluaisin tässä nostaa esiin sen, etteivät kaikki silloinkaan juosseet ja pyöräilleet kaikkea vapaa-aikaansa. Esim. minä ja moni kaverini olimme lukutoukkia ja harrastimme kirjeenvaihtoa, joka oli suosittua siihen aikaan. Ei meillä syke ihan kauheasti noussut vapaa-aikana, vaikka joskus liikuttiin enemmänkin. Mutta lihavia emme olleet kukaan. Ehkä syy oli ruokien yksinkertaisuus, mikä helpotti ruokamäärien hallintaa. Jos ei kuluttanut paljon, ei syönytkään paljon, eikä lihonut. Nykyisen kaltaista ahmimisen halua ei vaan ollut. Muistan, että ruoka-aika oli vain ikävä keskeytys kaverien kanssa olemiseen tai lukemiseen.