Miksi 70- ja 80-luvuilla kaikki olivat hoikkia, vaikka syötiin perunaa, pullia ja paljon muitakin hiilareita?

Ravintolassa syöminen lihottaa paljon. Tavallista ruokaa ei enää tehdä kotona, vaan kaiken oltava jotain kerma+rasva -gourmetruokaa. Karkki ja pulla jättipakkauksissa. Ruoasta on tehty harrastus ja kaikki elämä pyörii syömisen ja juomisen ympärillä. Siksi.

Plus niiden "lihavuusgeenien" löytyminen :D :D

Ei ollut tietokoneita eikä muitakaan älylaitteita=liikuttiin ja touhuttiin koko ajan ulkona.  

Ei syöty ruoka-aikojen välissä. Lauantaisin sai karkkia ja yhden pullon limpparia (0,33l). Joskus kesäsunnuntaisin äiti "riehaantui" ja söimme jäätelöä, litra 6 hengelle jaettuna. 

Joka paikkaan kuljettiin (lapset) pyörällä tai kävellen. Kesälomalla myös käytiin uimassa joka päivä ja siellä vedessä hilluttiin tuntikausia leikkien ja pelaten. 

-Lapsuus 1970-1980 lukujen vaihteessa maaseudulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupat eivät olleet auki klo 23 tai 24 asti kuten nykyään, vaan viimeistään kuudelta menivät arkisin kiinni. Lauantaisin suljettiin jo aikaisin iltapäivällä ja sunnuntaina olivat kokonaan kiinni. Ei voinut iltaisin mennä hakemaan tunnesyömiseen mässyä.

Monia ruokia, kuten leikkeleitä, lihaa, juustoa sai ostettiin tarpeen mukaan. Esim 200gr jauhelihaa irtomyynnistä ostettuna riitti meidän 4 hengen perheelle. Hävikkiäkin tuli varaan vähemmän. Ruoka oli siinä mielessä varmaan eettisempää ja ekologisempaa kun ei lentorahtina raahattu Suomeen turhia ja ylihintaisia eksoottisia hedelmiä kuten nykyään esim passionhedelmät tai granaattiomenat.

Lisäksi ei ollut samaa kahvilakulttuuria kuin nykyään, jossa litkitään litratolkulla rasvaisia ja sokerisia latte macchiatoja yms turhakkeita.

Kioskilta pystyi iltaisin hakemaan jotain jos tarvi.

Maalla ei onnistunut tämäkään, ainakaan mun lapsuudenmaisemissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut pelikoneita eikä kännyköitä, maalla näkyi 2-3 tv-kanavaa, harvoin mitään katsottavaa. Luettiin kyllä enemmän, mutta valtaosa ajasta liikuttiin ja leikittiin ja pelattiin ulkona. Limsaa sai erittäin harvoin, samoin jäätelöä, karkkia pieni rasia tai pussi 1x viikko. Ei syöty pikaruokaa tai sipsejä.

Kolmoskanava alkoi näkyä 90-luvulla. Kaapeli/satelliittiantennitalouksia lukuunottamatta _missään_ ei siis näkynyt kuin kaksi kanavaa ennen tuota. Ohjelmalähetykset alkoivat alkuillasta ja loppuivat kymmenen-yhdentoista aikaan.

Höpöhöpö. Kyllä MTV näkyi jo aiemmin. Esim. 80-luvulla katsottiin Dynastiaa ja Dallasia, ja Spedeä. Pöllö-logo oli aikoinaan paljon hienompi kuin nykyinen.

Sinulla on ikävä tapa aliarvioida muiden kirjoituksia tuolla loistavalla argumentillasi. Höpöhöpö sanotaan lapselle, ei aikuiselle ja tasaveroiselle keskustelukumppanille.

1) Niitä syötiin vähemmän 2) Makeita ja sipsejä syötiin todella harvoin (sunnuntain herkkujälkkäri oli vanilijajäätelö :D ) ja vähemmän (valinnanvaraa oli paljon vähemmän) 3) Liikuttiin paljon enemmän, me lapset juostiin aina pihoilla

Ruoka-ajat olivat säännölliset. Liikuttiin tosiaan paljon, koulussa ja koulun jälkeen. Ruoka oli tavallista kotiruokaa, ei lisäaineita. Pullaa kyllä oli usein ja aina kylässä pullakahvit, mutta sitäkään ei mätetty. Ei sellaisia kuin jättisipsi- ja jättikarkkipussit ollut ollenkaan. Irtokarkeista maksettiin kappaleittain, eikä niitä markalla ostettu montaa. Markan joku joskus sai niitä varten. Ruokaa myös tehtiin se, mikä syötiin, ei ylimääräistä. Kakkuja syötiin vain synttäreillä, nythän niitä moni tekee huvikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu että nykyään varsinkin miehet hyötyliikkuu paljon enemmän kun minun nuoruudessa. 70-luvulla. Kyllä siihen aikaan jokainen mies osti jonkun kotteron alleen heti kun kortin sai ja liikkui pelkästään autolla. Ei siihen aikaan nähnyt miehiä vaikka pyöräilemässä tai heittämässä lenkkiä.

Miesten työt siihen aikaan olivat fyysisempiä

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muista, kuinka 1970-1980 -luvuilla urheiltiin?

Urheilu ei ollut sellaista veren maku suussa suorittamista kuin harvoille, mutta hippokisat, hiihtokilpailut, suunnistuskisat ja monet muutkin pikkukilpailut olivat täynnä osallistujia.

Joka lähiössä ja kylässä oli omat jäät joilla luisteltiin ja pelattiin jääpalloa ja läimittiin jääkiekkoa iltayöhön asti. Kesällä potkittiin palloa. Urheilukentillä urheiltiin, ja siellä nimen omaan tavattiin kavereita, hengailtiin. Ei ollut välttämättä mitään ohjausta, joukkuetta tai liikuntaryhmää, vaan kylän lapset ja nuoret menivät porukalla keskenään urheilemaan. Juostiin, pyöräiltiin ja uitiin, joka uimarannalla ja maauimalassa oltiin aamusta iltaan.

Lisäksi ainakin maaseudulla vielä 1970-1980 -luvulla nuorten elämään kuului itsestään selvästi myös fyysinen työ. Moni kaupunkilainenkin tuli maalle kesäksi töihin mm. marjanpoimintaan. Ja myös kaupungissa nuoret olivat fyysisesti raskaammissa töissä jo nuoresta: lehdenjakoa, alueiden kunnossapitoa, raksalla, teollisuuden hanttihommissa, juoksupoikina/tyttöinä jne. 

Kyllä! Talvella luisteltiin, pelattiin lätkää ja hiihdettiin ilman mitään ohjaajia tai valmennuksia. Pienempien lasten kanssa rakennettiin valtavia lumilinnoja käytävineen ja mahtavat pilarit ja pylväät:). 

Kesällä uimista uimisen perään. Kotona joutui sitten istuttamaan perunoita, olemaan perunannostossa mukana, kitkemään kasvimaita, noukkimaan marjoja ja käymään äidin kanssa marja- ja sienimetsässä jne. Meillä yleensä pari tuntia riitti päivässä jokaiselta näihin hommiin (4 lasta) ja sitten sai taas lähteä uimarannalle :). 

Ei ollut somea eikä kännyköitä. Kaveriin sai kontaktin vain tapaamalla sitä "livenä". Oli vain lankapuhelin, jota vanhemmat vahtas. Sait kuulla nalkutusta isoista puhelinlaskuista. Kavereiden kanssa ei siis sometettu ja pelattu tietsikkapelejä vaan mentiin uimahalliin tai kaupungille pyörimään. Halusit ehkä uuden Brittney Spears-albumin. Ei muuta kun levykauppaan kierteleen Kamujen kanssa. Halusit tietoa jostain, ei muuta kuin mars! Kirjastoon.

Limut oli lastenjuomia, joita tarjottiin synttäreillä. Ei niitä janoon juotu. Sitä varten oli mutsin viinimarjamehu.

Ihmisillä oli maalaisjärkeä. Joku sisäänrakennettu vaisto siitä, että ruisleipä oli terveellistä ja sokeri oli epäterveellistä juhlaruokaa. Wienerit ja jätski oli spesiaalia juhlaruokaa. Jopa valion hedelmäpommi-jugurtti katsottiin viikonlopun juhlavaksi jälkiruoaksi.

Mutsin lihapullat puolukkahillon kanssa... ai että! Entä mutsin kaalilaatikko! Silahkapihvit! Mutsin leipoma ohrakakko ei ollut mitään höttöä. Mutsin mustikkakeitto ja mustikkapiirakka oli oikeasti mustikkaista eikä niin äklömakeaa kuin kauppojen tuotteet. Ei sitä turhaan kärsitty metsässä hyttysparvessa.

Jos joku tenava olisi uhonnut, että hän litkii limpparia joka päivä ja syö karkkeja ja jätskiä aina kun haluaa, niin me muut oltais ajateltu, että hän elää kuin kuningas.

Ennen esim. ranskanperunat tai lihapiirakat ei kuuluneet lasten arkiruokailuun. Nyt ne on halvinta köyhänruokaa kun taas joku kaali, mitä ennen sait lähes ilmaiseksi maksaa lähemmäs pari € kilo ja porkkanakilo maksaa pian saman verran kuin lihapiirakkakilo. Eli entisajan arkiruoka, juurekset ja vihannekset on nykyään spesiaalia ja nyky-köyhänruoka eli lihikset, ranskalaiset, jätskit ja limut on entisajan spesiaalijuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muista, kuinka 1970-1980 -luvuilla urheiltiin?

Urheilu ei ollut sellaista veren maku suussa suorittamista kuin harvoille, mutta hippokisat, hiihtokilpailut, suunnistuskisat ja monet muutkin pikkukilpailut olivat täynnä osallistujia.

Joka lähiössä ja kylässä oli omat jäät joilla luisteltiin ja pelattiin jääpalloa ja läimittiin jääkiekkoa iltayöhön asti. Kesällä potkittiin palloa. Urheilukentillä urheiltiin, ja siellä nimen omaan tavattiin kavereita, hengailtiin. Ei ollut välttämättä mitään ohjausta, joukkuetta tai liikuntaryhmää, vaan kylän lapset ja nuoret menivät porukalla keskenään urheilemaan. Juostiin, pyöräiltiin ja uitiin, joka uimarannalla ja maauimalassa oltiin aamusta iltaan.

Lisäksi ainakin maaseudulla vielä 1970-1980 -luvulla nuorten elämään kuului itsestään selvästi myös fyysinen työ. Moni kaupunkilainenkin tuli maalle kesäksi töihin mm. marjanpoimintaan. Ja myös kaupungissa nuoret olivat fyysisesti raskaammissa töissä jo nuoresta: lehdenjakoa, alueiden kunnossapitoa, raksalla, teollisuuden hanttihommissa, juoksupoikina/tyttöinä jne. 

Juu kyllä mä ainakin muistan. Illat ja kaikki vapaa-aika oltiin liikkeessä. Ei ollut juurikaan mitään ohjattua toimintaa, ainakaan meidän maalaiskylällä, vaan ihan vaan lapset keskenään pelasi, leikki ja urheili. Ja vain liikunnan ilosta. Inhosin koululiikuntaa yli kaiken, se oli ainakin meillä todella kilpailuhenkistä ja totista suorittamista ja testien tekemistä, mutta vapaa-ajalla liikuin paljon ja mielellään. 

Nyt meidänkin kylältä on koulu lakkautettu ja sitä myötä lähti ladut, jäät, urheilukenttä, suunnistusreitit ja lapset kuskataan taksilla lähikoulun sijaan 7 km:n päähän isompaan kouluun. Tällaisilla tihutöillä päättäjät tekevät karhunpalveluksen kansanterveydelle. 

Tässä on muuten hyvä puolustus kyläkouluille. Ei ole kukaan tainnut muistaa puhua niiden hävittämisen yhteydessä yhteisöllisyydestä ja kylän liikuntapaikoista?

Erittäin hyvä pointti! Ja vielä se, että tutkimusten mukaankin kyläkoulun lakkauttaminen kuolettaa pikkuhiljaa koko kylän. Eli palvelut lähtee heti kun koulu lähtee. Ja silti on päättäjillä muka hienoja visioita, että pidettäisiin koko Suomi asuttuna. Koulun lakkauttaminen on yleensä se ensimmäinen kuolinisku kylälle. Ja se on todella sääli!

Tais olla vain yksi lämmin ateria päivässä suurimassa osassa perheitä, ja muut syömiset sitten jotain voileipää. Ei mässytetty koko ajan jotain, ja liikkumista oli enemmän. Autoja ei ollut joka perheessä ja jos olikin, pyöräily oli ensisijainen liikkumisen muoto, jos matka vain sen salli.

Vierailija kirjoitti:

Täytyi mennä töihin siivoomaan tai leikkaamaan nurmikoita heti peruskoulun jälkeen kesätöihin ja opiskellessa ilta- tai viikonloppu siivoustöitä sai helposti ahkera kun ei ollut laiskaksi kasvatettu.  

Tämä ei kyllä minun muistoissani pidä lainkaan paikkaansa. Minä olin yksi harvoja, joka sai lukion ohelle töitä. Ei niitä ilta- tai viikonlopputöitä yksinkertaisesti ollut, kun siivoojat olivat pääasiassa vakituisia oman talon siivoojia, hampurilaisravintoloita ei ollut ja kaupat olivat auki klo 17. Varsinkaan maalla ei saanut töitä illaksi kuin aniharvat. Kaupungissa vähän paremmin, mutta kova kilpailu niistäkin oli. Kesätöitä sai kyllä helposti, mutta ei minun ainakaan tarvinnut täysi-ikäseksi tultuani tehdä mitään fyysistä työtä, sain helppoja töitä. Teininä olin kyllä mansikassa joka kesä, läheltä Suonenjokea kun olen kotoisin. 

Twistattiin, hypittiin narulla, pelattiin pesistä, rosvoa ja poliisia, 10 tikkua laudalla, kirkonrottaa, fillaroitiin, juostiin, liikuttiin. Kauppojen valikoima oli aika olematon. Elintaso oli paljon matalampi. Syötiin siis vähemmän.

Viimeksi kun menin junalla Hki-Tre-Hki, oli mennessä samassa vaunussa kaksi nuorta naista jotka napostelivat jotain koko matkan. Piuhat korvissa, koura namipussissa tai suussa. Paluumatkalla vain yksi, mutta sipsien loputtua löytyi lakupussi. Ei mitään rajaa mussutuksella. Näyttää olevan nuorten naisten harrastus. Keskikoulussa isolla luokalla oli yksi kunnon punkero ja toinen vähän pyöreä, joka oli laihduttanut itsensä upeaksi kun nähtiin luokkakokouksessa. Diagnoosi: itsekurin katoaminen.

Liikuttiin enemmän. Mua naurattaa nää kaikki hiilareiden välttelyt. Samoin että vedetään palautumisjuomia ja proteiinipatukoita vaikka treenimäärät on pieniä. Mun 75-vuotias appiukko tekee päivän polttopuita normiruualla. Ja sitten joku 20-vuotias tarvii palautumisjuomaa tunnin tai kahden tunnin päivittäisellä treenimäärällä.. :D

Liikuttiin lihasvoimalla ja syötiin lihaa max 2 kertaa viikossa. Erittäin harvoin limuja ja karkkia.

Kommenteista päätellen kaikki muistelevat omaa lapsuuttaan. Tuskin aikuiset leikki kirkonrottaa tai hyppivät narua?

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki" eivät todellakaan olleet hoikkia, ja koulussa opetettiin, että ihannepaino on pituus - 100, mitä nykyään pidetään pullerona. Omalla luokallani oli aina joku lihava, mutta lasteni luokkakuvissa heitä ei näy.

Normaalipaino pituus - 100, ihannepaino pituus - 110.

Vierailija kirjoitti:

Juu, tässähän niitä vastauksia tulikin. Täytyy sanoa, että usein ihmettelen nykyään, että mitä nämä oikein lihavat ihmiset syövät ja miten paljon, että edes pystyvät lihomaan kymmeniä kiloja? Eivätkö liiku ollenkaan? 

Kuule, ihan samaa olen ihmetellyt.

t: 160 kg

Olispa ihmiset nykyäänkin enemmän ulkona. Viihdettä on liikaa ja somea. Itse olen pyöristynyt muutettuani maalta kaupunkiin, maalla liikkui eläinten hoitamisen takia itsestään monta kymmentä minuuttia päivittäin, nyt täytyy oikein pinnistellä että saa edes 2-3h päivään aktiivista (ei istumista/makoilua) kun aiemmin liikkui aina vähintään 4-5h vuorokaudessa.