Miksi 70- ja 80-luvuilla kaikki olivat hoikkia, vaikka syötiin perunaa, pullia ja paljon muitakin hiilareita?

Ruokakaupat sulkivat ovensa klo 17. Eipä ollut paikkaa mistä hakea iltamässyä!

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut nykyistä terveysvillitystä ja ortoreksiaa (pakonomainentarve syödä oikeaoppisesti). Usein nämä "oikeaoppiset" ruoat sisältävät hirmuisesti piilokaloreita. Lounassalaatit lilluvat oliiviöljyssä ja pähkinöitä popsitaan kuin entisaikaan omenoita.

Samaa mieltä. Kourallisessa pähkinöitä ja ruokalusikallisessa oliiviöljyä on rasvaa viikon tarpeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan että n.100 oppilaan joukosta ehkä kolme oli pyöreämpiä 80-luvulla. No ruokaa ei ollut ahmittavaksi kotona. Kouluruokaa sai niukasti kun se annosteltiin. Minulla oli karkkipäivä kerran viikossa. Karkkipussit oli pienempiä ja oikeastaan syötiin karkkia pienistä karkkiaskeista vaan. Hampurilaisia en syönyt kuin eka kerran noin 20-vuotiaana. Pitserioita ei ollut ja pitsaa tehtiin kotona ehkä kerran pariin kuukauteen enkä tykännyt siitä tuolloin. Vapaa-ajat oltiin aina ulkona ja pelattiin pihapelejä tai oltiin metsässä jne. Melkein aina liikkeessä.

Kasari oli yltäkylläisyyden vuosikymmen. Kauppojen valikoimat eivät paljoa jääneet nykyisestä ajasta. Markettia oli jokaisella nurkalla, ja kaupasta sai einesruokaa. Roiskeläppäpitsojen aikakausi taisi alkaa jo vuonna 1981, ja se kuuluisa Lauantai-karkkipussikin (1983) oli kasarin keksintöjä...

Kaapelitelevisio (maanalainen kaapeli) tuli kaupunkiimme 1985/1986. Sieltä sitä katseltiin Kauniita ja rohkeita vuonna 1987, joskin huonolla yläasteen englanninkielentaidolla. Kanava taisi olla Super Channel. Sitten olivat tietysti musavideot. Kuusnelosta tai 8-bittistä pelikonsolia pelattiin monessa perheessä.

En tunnista näistä kuvauksista laisinkaan sitä kasaria, missä itse olen lapsuuteni elänyt. Kuulostaa siltä, että osa Suomesta on näköjään ollut osa DDR:ää.

Lauantai-karkkipusissa ei ole määrällisesti kovin paljoa karkkia (vrt. megapussit 300-400g).

Roiskeläppäpizzaon varsin pieni. Nykyään sen sijaan syödään pizzerian pizza tai vähintään joku isompi pakastepizza.

1970-luvulla maatalous oli voimissaan. Omavaraistaloudessa työtä riitti yllin kyllin kaikille. Ruoka oli yksinkertaista, mutta maittavaa. Televisiossa oli todella vähän ohjelmaa, joten iltaisin käytiin usein naapuritaloissa kylässä navettatöiden jälkeen. Lyhdyn tai taskulampun valossa kuljettiin. Lapset rakentelivat talvella lumilinnoja, joissa tahtoivat leikkiä iltamyöhään asti. Koska kaikki muutkin uskalsivat olla ulkona pimeällä, itsekin tykkäsin/tykkään olla ulkona pimeällä. Ihailen revontulia, tähtiä ja kuuta. Joo, ja tosiaan kaikki tuntemani ihmiset olivat hoikkia, mutta lihaksikkaita fyysisen työn takia.

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin myös enimmäkseen omakotitaloissa joissa riitti hyötyliikuntaa esim. puunteon, haravoinnin ja lumitöiden muodossa. Koiria oli myös helpompi pitää, joten lenkkeilyä ja eräilyä harrastettiin paljon, ei ollut paljon lihavia tosiaan, eikä pikaruokaa tai valmisruokia ollut saatavilla joka kaupassa tai kulmassa, joten itse valmistettua kotiruokaa silloin syötiin.

No koiria on ihmisillä kyllä nykyään moninkertaisesti vs kasarilla. Ainakin kaupungeissa.

Eipä olleet kaikki hoikkia saati terveitä silloinkaan. Elinajanodote oli lyhyempi.

Ei kaikki aikuiset olleet hoikka, vaikka lapset ja nuoret pääosin olivatkin. Naiset saivat aikuisena näyttää sellaisilta maatalon emäntä tyyppisiltä, ja kyllä aikuisissa miehissä oli lihavia paljon myös. Toki ylipainon määrä väestötasolla on kasvanut merkittävästi, sitä en kiistä, mutta kaikki eivät tosiaankaan olleet hoikkia ennenkään.

Vierailija kirjoitti:

Lisätään vielä, että paljon enemmän oli liikunnallisia harrasteporukoita sekä lapsille että aikuisille. Oli jalkapalloa, pesäpalloa, yleisurheilua ja varmasti kaikki saivat harrastaa. Vanhemmat olivat aktiivisia seuratoimijoita eivätkä vain kipanneet lapsia harrastukseen järjestääkseen itselleen "laatuaikaa".

Nykyään jo hyvin pienet treenaavat kovin tavoitteellisesti ja vähemmän kilpailuhenkiset eivät pääse mukaan välttämättä ollenkaan.

Lasten kohdalla osin joo, mutta jos mietin omia vanhempia ja heidän tuttujaan, olin siis lapsi kasarilla, eivät he kyllä liikkuneet ollenkaan niin paljon kuin me, jotka olemme nyt noin nelikymppisiä. Pelkkä ajatuskin naurattaa, että isäni tai äitini olisi pelaamassa vaikka höntsäfutista. Ja tasan meidät lapset vaan ilmoitettiin harrastuksiin ja todettiin, että kulje itse, ei ole meidän harrastus.

Silloin ihmiset teki oikeita, raskaita ruumiillisia töitä, eikä vaan istuttu koneilla persettä leventämässä.

Olin teini 70-luvulla ja joka paikkaan piti mennä kävellen tai pyörällä: kouluun, kavereille, leffaan jne. Karkkia syötiin, mutta se ei ollut se juttu jonka takia olisi pitänyt joka päivä raahautua Ärrälle tai käydä välitunnilla ostamassa. Eka hampurilaisravintola tuli Helsinkiin, mutta ruokana se ei ollut niin suosittua kuin nyt. Muutenkin kotona oleminen tuntui pakolliselta ja aina piti päästä jonnekin liikkeelle tapaamaan kavereita, olemaan porukassa, tekemään jotakin. Ei siihen ollut muuta mahdollisuutta kuin nostaa persauksensa penkistä ja lähteä. Kesätöitä oli todella helppo saada ja usein ne vaativat paljon liikuntaa esim. kauppa-apulaiset tai tsupparit  tmv.

MInulla oli teininä lievä anoreksia ja olin langanlaiha, joten ateriani olivat tyyliin teelusikallinen perunamuussia ja puolikas lihapullaa. Siihen aikaan ei anoreksiasta ymmärretty, mutta purin ahdistustani syömättömyyteen.

Keho tottui kuitenkin liikkumiseen ja ajatukseen, että etäisyydet pitää pystyä kävelemään. Teen sitä yhä. Olen hyvässä kunnossa ja toivoisin,että tämän päivän nuoret saisivat yhtä terveen elämän kuin minulla on yhä. Uskon, että osa peruskuntoa tuli juurikin siitä, miten paljon piti pakollakin silloin liikkua.

Nukuttiin enemmän, eikä syöty karkkia koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmiset teki oikeita, raskaita ruumiillisia töitä, eikä vaan istuttu koneilla persettä leventämässä.

Onko esimerkiksi lääketieteellisen tutkimuksen tekeminen jotain muuta kuin oikeaa työtä?

Silloin syötiin voita, eikä margariinia ja maidossakin oli kaikki terveelliset rasvat mukana.

Suksilla tai polkupyörillä tultiin kouluun. Välitunneilla pelattiin jalkapalloa tai kukkulanvalloitusta, tytöt hyppi narua. Omalla luokalla oli yksi punkero tyttö ja yksi poika sai jälki-istuntoa kun kutsui sitä minikinkuksi. Kukaan ei ymmärtänyt sitä rangaistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisätään vielä, että paljon enemmän oli liikunnallisia harrasteporukoita sekä lapsille että aikuisille. Oli jalkapalloa, pesäpalloa, yleisurheilua ja varmasti kaikki saivat harrastaa. Vanhemmat olivat aktiivisia seuratoimijoita eivätkä vain kipanneet lapsia harrastukseen järjestääkseen itselleen "laatuaikaa".

Nykyään jo hyvin pienet treenaavat kovin tavoitteellisesti ja vähemmän kilpailuhenkiset eivät pääse mukaan välttämättä ollenkaan.

Lasten kohdalla osin joo, mutta jos mietin omia vanhempia ja heidän tuttujaan, olin siis lapsi kasarilla, eivät he kyllä liikkuneet ollenkaan niin paljon kuin me, jotka olemme nyt noin nelikymppisiä. Pelkkä ajatuskin naurattaa, että isäni tai äitini olisi pelaamassa vaikka höntsäfutista. Ja tasan meidät lapset vaan ilmoitettiin harrastuksiin ja todettiin, että kulje itse, ei ole meidän harrastus.

Minulla on erilainen muistikuva. Isäni ja äitini hiihtivät ja juoksivat ja kesäiltaisin pelaisivat lentopalloa naapuruston aikuisten kesken läheisessä leikkipuistossa. Isälläni ol7 jonkinlainen "kisa" yhden naapurin miehen kanssa hiihdetyistä kilometreistä.

Liikunta. Kouluun kuljettiin se 4 km matka pyörällä/kävellen/hiihtäen. Iltaisin lähdettiin koko perheen voimin ulkoilemaan. Pyöräilyä/uimaan/hiihtämään/luistelemaan, pelattiin karttusta ja kymmentä tikkua laudalla. Pimeällä oli sitten otsalamput ja pelattiin piilohippaa. Mentiin kylän lasten kanssa pelaamaan jalkapalloa kerran viikkoon koulun pihalle. Pidettiin turnauksia lapset vs vanhemmat jonka jälkeen paistettiin notskilla makkaraa. Käytiin marjassa ja sienessä tai huvikseen käytiin metsässä tarpomassa. Liikuntamäärä kun on tämä niin voi syödä mitä haluaa ja pysyy hoikkana.

Olen opettanut nämä omille lapsilleni. Liikkuminen on elämäntapa eikä mikään suoritus.

Vierailija kirjoitti:

Perunahan on vihannes! Esimerkiksi pasta on puristettua vehnäjauhoa ja siksi lihottavampaa ja epäterveellisempää kuin peruna.

Peruna ja pasta on molemmat huonoo sokerii, sitä tuplaa, hedelmä sokerit on yksittäisii ja siks hyvii, imeytyy paremmin eikä hiivat kasva suolistossa.

Lapsuudessa 80-luvulla kotikaupungissani oli kyllä carrols jo silloin. Olin  5 vuotias vuonna -80. Kasarin alussa kotikaupunkiini tuli myös pizzeria, että ei se ihan siitäkään voi johtua, että ei olisi ollut mahdollisuutta ns.  roskaruokiin. Niitä syötiin kuitenkin ääri harvoin. Arjessa meillä kotona syötiin lähinnä sitä perunaa eri lisukkein. Salaatiksi oli vaan salaatinlehtiä joko kasvimaalta tai kaupasta (meillä oli kasvimaa, vaikka asuttiin  kaupungissa mutta omakotialueella.) ja kurkkua ja tomaattia. Porkkanaraastetta, lanttua , kaalia jne. Koko lapsuuden perhe oli hoikka. Illat pelattiin pesistä läheisen koulun kentällä tai jalkapalloa. Pyörällä tosiaan mentiin kaikkialle.  Välipalaksi  oli yleensä tyyliin ranskanleipä lauantaimakkaralla . Ei kauhean yliterveellistä.  pieni limsapullo jaettiin lauantaina saunan jälkeen kolmen lapsen kesken. Kaikille tuli sitä herkkua lasillinen. Eli itse veikkaan annoskokoja.

Silloin kaikki olivat myös aika siimoja ja heikkoja. Nykylukiolaiset näyttävät paljon vahvemmilta