Miksi 70- ja 80-luvuilla kaikki olivat hoikkia, vaikka syötiin perunaa, pullia ja paljon muitakin hiilareita?

"Kaikki" eivät todellakaan olleet hoikkia, ja koulussa opetettiin, että ihannepaino on pituus - 100, mitä nykyään pidetään pullerona. Omalla luokallani oli aina joku lihava, mutta lasteni luokkakuvissa heitä ei näy.

Viinaa ei mennyt yhtä paljon kuin nykyään, keskikaljaa sai vain Alkosta. Sehän se lihottaa.

Vierailija kirjoitti:

Elettiin vieläpä normaaliaikaa eli talviaikaa, jolloin ei voinut enää klo 15 jälkeen astua sinne pilkkopimeään ulos liikkumaan.

Älä höpötä, sitä varten oli paristoilla toimivat taskulamput punaisella ja vihreällä valolla. Aina ryynättiin tappiin saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elettiin vieläpä normaaliaikaa eli talviaikaa, jolloin ei voinut enää klo 15 jälkeen astua sinne pilkkopimeään ulos liikkumaan.

Älä höpötä, sitä varten oli paristoilla toimivat taskulamput punaisella ja vihreällä valolla. Aina ryynättiin tappiin saakka.

Saakohan noita retroina nyt mistään, ettei olla pulassa jos Suomi siirtyy normaaliaikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elettiin vieläpä normaaliaikaa eli talviaikaa, jolloin ei voinut enää klo 15 jälkeen astua sinne pilkkopimeään ulos liikkumaan.

Älä höpötä, sitä varten oli paristoilla toimivat taskulamput punaisella ja vihreällä valolla. Aina ryynättiin tappiin saakka.

Saakohan noita retroina nyt mistään, ettei olla pulassa jos Suomi siirtyy normaaliaikaan?

Jossain näin myytävänä retrona, pohdin itsekin että pitäisi ostaa ihan nostalgian vuoksi vaikka ei ledejä silloin ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Sadassa grammassa keitettyä eli syömävalmista makaronia on noin 100 kcal eli ei nyt ihan noin hirveä ole se ero kuin mitä väität. Paitsi jos tosiaankin kuiviltaan rouskuttelet menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei menty joka paikkaan autolla vaan käveltiin ja pyöräiltiin ja eikä vain mähötetty paikoillaan, kuten nykyään. Herkkuja syötiin vähemmän. Limsaa juotiin vain juhlapäivinä. Sipsejä ei mätetty koko aikaa naamaan eikä karkkia. Pakkauskoot olivat pienempiä. Hampurilaiset ja pizzat olivat harvoin syötyä juhlaruokaa.

Minusta taas tuntuu että nykyään varsinkin miehet hyötyliikkuu paljon enemmän kun minun nuoruudessa. 70-luvulla. Kyllä siihen aikaan jokainen mies osti jonkun kotteron alleen heti kun kortin sai ja liikkui pelkästään autolla. Ei siihen aikaan nähnyt miehiä vaikka pyöräilemässä tai heittämässä lenkkiä.

Hyvä huomio. Joskin edelleenkin ne hyötyliikkujat ovat usein naisia ja nimenomaan vanhempia ihmisiä. Kaikki kunnia työmatkapyöräilylle ja talvipyöräilylle, mutta itseäni vähän huvittaa tehdä näistä kolmekymppisistä terveistä miehistä jotain sankareita, kun he pyöräilevät pakkasella. Samaan aikaan mummot töpöttävät siellä samassa kelissä kauppaan, koska on pakko. Tosi vähän näkee aikuisia, ei vielä vanhoja, miehiä kävelemässä yhtään minnekään. 

Olen syntynyt 70-l. ja muistan lapsuudestani, että oli jotain sellaista kuntokävelyä, että jossain postilaatikossa oli vihko, johon merkittiin nimi, kun oli kävelty sinne. Vanhempani harrastivat tätä. Nykyisin tuollaista pikku kävelyä ei pidettäisi minään, kun ei syke nouse kunnolla ja pääseekö kunnolla aerobiseen vaiheeseenkaan. Niinpä nykyisin on toisaalta sohvaperunat ja toisaalta himoliikkujat. Jotenkin siitä liikunnasta kuten ruoastakaan ei silloin tehty mitään rakettitiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo parin vuosikymmenen aikana on kauppojen hyllyt notkuneet turhaa ruokaa eli herkkuja vaikka mitä, sokeria ja rasvaa ja kookosrasva on se uusin paha jota työnnetään joka paikkaa ja nuorissa finnikasvot lisääntyvät, paino lisääntyy. Kaupungilla kun liikkuu voi huomata täysin muuttuneen katukuvan, eli suurin osa nuorista ihmisistä on ylipainoisia. On myös tullut jonkinlainen välinpitämättömyys siihen kuinka paljon voi syödä ja mitä. Luullaanko, että kaikkea voi, koska kaupoissa on hyllyt väärällään esim. jäätelöitä, joskus nuoruudessani oli vain vanilia, mansikka ja suklaa, nyt on varmasti sata eri mahdollisuutta nautiskella sitä herkkua.

Kaupassa käydessä mietin usein, että mitenkähän valtava oikeasti on hävikin määrä. Jäätelöitä, karkkeja, jogurtteja, leikkeleitä ja juustoja esimerkiksi on aivan jäätävä määrä erilaisia. Tarvitsemmeko todella tuota kaikkea?

Luin tuossa juuri, että 1/3 maailman ruokatuotannosta päätyy suoraan roskiin. Tiedä sitten, paljonko tuo luku on Suomessa.

Yleinen hygieenisyyden liialinen lisääntyminen, prosessoidut elintarvvikkeet ja bakteeriflooran yksipuolistuminen passiivisen elämäntapaan yhdistettynä sairastuttaa ihmiset. Lihavuusbakteerit valtaavat alaa. Kodit ovat usein steriilejä saarekkeita. Sääli, ettei ihminen ole muuttunut vielä niin paljon, että pystyisi elämään tällaisessa ympäristössä ja pysymään terveenä ja laihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Väärin vertailtu. Vertaa keitettyä makaronia perunaan. Tai sitten kuivamakaronia kuivatettuun perunaan.

Jos molemmat keitetty, niin makaronissa on silti kaksinkertainen määrä kaloreita verrattuna samaan määrään perunaa.

No ei nyt ihan. Kuoreton keitetty peruna 75 (jos syöt kuorineen, sitten 66) kcal. Keitetty makaroni 100-105 kcal.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elettiin vieläpä normaaliaikaa eli talviaikaa, jolloin ei voinut enää klo 15 jälkeen astua sinne pilkkopimeään ulos liikkumaan.

Älä höpötä, sitä varten oli paristoilla toimivat taskulamput punaisella ja vihreällä valolla. Aina ryynättiin tappiin saakka.

Eikö ollut sininenkin valo?

Mainoksissa PUOLEN litran jäätelöpaketti jaettiin neljälle.

Ihmiset kävelivät tai pyöräilivät eivätkä lyllertäneet autoilleen.

Sipsipussit olivat inhimillisen kokoisia eivätkä siaksi hetkeksi -kokoa.

Koko ajan ei mässytetty jotain, vaan syötiin ruoka-aikoina.

Kuntosalille ei ajettu autolla treeneihin, vaan juostiin, hiihdettiin jne.

Limsapullot olivat pienempiä eikä niitä juotu puoltatoista litraa kerralla.

Kukaan ei pelannut tietokoneella tai tutkinut kyttyräniskaisena kännykkää koko päivän, vaan liikuttiin, luettiin ja tavattiin kavereita.

Muistan että n.100 oppilaan joukosta ehkä kolme oli pyöreämpiä 80-luvulla. No ruokaa ei ollut ahmittavaksi kotona. Kouluruokaa sai niukasti kun se annosteltiin. Minulla oli karkkipäivä kerran viikossa. Karkkipussit oli pienempiä ja oikeastaan syötiin karkkia pienistä karkkiaskeista vaan. Hampurilaisia en syönyt kuin eka kerran noin 20-vuotiaana. Pitserioita ei ollut ja pitsaa tehtiin kotona ehkä kerran pariin kuukauteen enkä tykännyt siitä tuolloin. Vapaa-ajat oltiin aina ulkona ja pelattiin pihapelejä tai oltiin metsässä jne. Melkein aina liikkeessä.

Ei ollut pelikoneita eikä kännyköitä, maalla näkyi 2-3 tv-kanavaa, harvoin mitään katsottavaa. Luettiin kyllä enemmän, mutta valtaosa ajasta liikuttiin ja leikittiin ja pelattiin ulkona. Limsaa sai erittäin harvoin, samoin jäätelöä, karkkia pieni rasia tai pussi 1x viikko. Ei syöty pikaruokaa tai sipsejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Väärin vertailtu. Vertaa keitettyä makaronia perunaan. Tai sitten kuivamakaronia kuivatettuun perunaan.

Jos molemmat keitetty, niin makaronissa on silti kaksinkertainen määrä kaloreita verrattuna samaan määrään perunaa.

No ei nyt ihan. Kuoreton keitetty peruna 75 (jos syöt kuorineen, sitten 66) kcal. Keitetty makaroni 100-105 kcal.

Mä en ole koskaan tykännyt perunasta, varsinkaan keitetystä. Mutta nyt keksin nopean ja herkullisen tavan valmistaa perunaa: pannulle tilkka öljyä, siihen suikaloi tai raastaa raakaa perunaa (ja porkkanaakin, jos tykkää) ja maustaa mieleisekseen. Valmistuu hetkessä ja on hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Jep. Meidänkin alakoulussa oli maksimissaan 1-2 lihavaa lasta/luokka, joillakin luokilla ei yhtäkään. Se oli jotain tosi poikkeuksellista, kaikki muut lapset oli hoikkia. Nykyään lihavia koululaisiakin tuntuu olevan huomattavasti enemmän. 

Tämä on valitettavasti niin totta. Omassa luokassani on 17 lasta. Heistä vain kuusi on normaalipainoisia, muut selvästi ylipainoisia ja pari jo todella sairaalloisestikin. Tekee pahaa katsoa, kun alakoululaisen nilkat taipuvat virheasentoon liian suuren painon alla.

Olen syntynyt 70-luvulla, enkä ikinä ole ollut hoikka.

Toki pulleiden ihmisten määrä on lisääntynyt, mutta niin on minun painonikin.

Iso vaikuttaja on varmasti se, että iso osa elämästämme on nykyään täysin sosiaalisen median ja internetin maailmassa, jolloin ihmiset luonnollisesti istuvat enemmän ja sometuksen ja nettihommien ohella on helppoa syödä samalla. Esimerkiksi ennen, kun kaikki asiat piti hoitaa konttoreissa ja paikan päällä, ateriarytmi pysyi säännöllisempänä. Toisaalta myös senaikaiset nuoret ja nuoret aikuiset kokivat ehkä hieman ankaramman kasvatuksen ruoan suhteen, kun heidän vanhemmat elivät niukempien aikojen yli. Nykyään vanhemmat kasvattavat lapsia hyvin usein ruuan avulla, esimerkiksi palkitsemalla lasta herkuilla, jolloin pienestä asti opitaan, että ruoka ei ole pelkkä polttoaine. 

Varmasti liikuntaa tuli jossain määrin enemmän, kuitenkin väittäisin, että nykyään ihmiset varta vasten harrastavat liikuntaa enemmän, kuin ennen. Toisaalta hyötyliikunnan määrä on vähentynyt roimasti, joka vaikuttaa hirveän paljon kulutukseen. Syitä on varmasti kymmeniä, mutta isoimman syyn uskon olevan hyvinvoinnin kasvaminen ja sitä myötä vapaa-ajan lisääntyminen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut pelikoneita eikä kännyköitä, maalla näkyi 2-3 tv-kanavaa, harvoin mitään katsottavaa. Luettiin kyllä enemmän, mutta valtaosa ajasta liikuttiin ja leikittiin ja pelattiin ulkona. Limsaa sai erittäin harvoin, samoin jäätelöä, karkkia pieni rasia tai pussi 1x viikko. Ei syöty pikaruokaa tai sipsejä.

Kolmoskanava alkoi näkyä 90-luvulla. Kaapeli/satelliittiantennitalouksia lukuunottamatta _missään_ ei siis näkynyt kuin kaksi kanavaa ennen tuota. Ohjelmalähetykset alkoivat alkuillasta ja loppuivat kymmenen-yhdentoista aikaan.

Ei ollut nykyistä terveysvillitystä ja ortoreksiaa (pakonomainentarve syödä oikeaoppisesti). Usein nämä "oikeaoppiset" ruoat sisältävät hirmuisesti piilokaloreita. Lounassalaatit lilluvat oliiviöljyssä ja pähkinöitä popsitaan kuin entisaikaan omenoita.