Miksi 70- ja 80-luvuilla kaikki olivat hoikkia, vaikka syötiin perunaa, pullia ja paljon muitakin hiilareita?

Ei litkitty limsaa, energiajuomaa, kuljettiin kävellen ja pyörällä, arkiliikuntaa päivittäin, lihaa huomattavasti vähemmän. Kouluissakin saatettiin syödä puuroja ja vellejä eikä kukaan lapsi kuollut nälkään siitä. Liika proteiini muuttuu läskiksi ja liika eläinproteiinin saaminen aiheuttaa osteoporoosia. 

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Silti peruna on pannassa ja kaikki dieetit suosivat mieluummin riisiä tai pastaa? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Kuka syö makaronia kuivana? Vertaa perunalastuihin niin pääset suunnilleen tasoihin.

Kerran viikossa oli karkkipäivä, eikä silloinkaan karkkia ollut kun joku tikkari ja pieni namirasia. Limpparia tosiaan se pieni pullo kolmeen pekkaan jaettuna.

Kun äiti leipoi pullaa tai piirakkaa, sitä kyllä syötiin. Pizzakin tehtiin kotona. Ravintolassa ei käyty koskaan syömässä, aina syötiin kotiruokaa (asuimme pikkupitäjässä). Illat pitkät juostiin ja pelattiin ulkona sisarusten kavereiden kanssa niin pitkään, kun vaan suinkin eteensä näki. Pyöräiltiin kaikkialle. Aikuisetkin tekivät fyysisempää työtä. Nykyään lähes kaikki työ on passiivista toimistotyötä. Pitää ihan erikseen lähteä liikkumaan.

Koulussamme oli vain kaksi lihavaa lasta, hekin sisarukset, joilla oli (oikeasti) geneettinen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Väärin vertailtu. Vertaa keitettyä makaronia perunaan. Tai sitten kuivamakaronia kuivatettuun perunaan.

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin myös enimmäkseen omakotitaloissa joissa riitti hyötyliikuntaa esim. puunteon, haravoinnin ja lumitöiden muodossa. Koiria oli myös helpompi pitää, joten lenkkeilyä ja eräilyä harrastettiin paljon, ei ollut paljon lihavia tosiaan, eikä pikaruokaa tai valmisruokia ollut saatavilla joka kaupassa tai kulmassa, joten itse valmistettua kotiruokaa silloin syötiin.

Myös lapset liikkui paljon ulkona. Kesällä pyöräiltiin ja leikittiin pihaleikkejä kaiket päivät, käytiin lähimetsissä samoilemassa ja vanhemmat vei uimarannalle uimaan. Talvella luisteltiin, rakennettiin lumilinnoja ja pulkkailtiin, vanhemmat vei hiihtoretkille. Ylipäänsä oltiin paljon ulkona ja aktiivisia. Muistan kun iltaisin vanhemmat sai lähes pakottaa naapuristomme lapset sisälle kotiin ja iltapalalle.

Tuolloin oli ihan itsestään selvää, että jokainen lapsi osaa hiihtää, luistella ja uida esikouluun/kouluun mennessä. Nykyään on useampiakin lapsia, jotka ei osaa näitä tehdä, vaan näidenkin taitojen opettaminen jää opettajan harteille.

Suurin syy on luultavasti se että makeiden herkkujen tarjonta on moninkertaistunut. Muistan kun videovuokraamot muuttuivat karkkikaupoiksi, ja asematunneliin tuli iso karkkikauppa. Sitten isompiin marketteihin tuli isot irtokarkkiosastot ja karkki- ja jäätelöosastoista tuli valtavia. Leffateatterit alkoivat todella panostaa mässyjen myyntiin. Lapsilla ei ole enää aikoihin ollut karkkipäivää, vaan ne syövät niitä jatkuvasti. Muitakin syitä on mutta väitän että makean mainonta ja tarjonta on luonut itselleen paljon kysyntää.

Jo parin vuosikymmenen aikana on kauppojen hyllyt notkuneet turhaa ruokaa eli herkkuja vaikka mitä, sokeria ja rasvaa ja kookosrasva on se uusin paha jota työnnetään joka paikkaa ja nuorissa finnikasvot lisääntyvät, paino lisääntyy. Kaupungilla kun liikkuu voi huomata täysin muuttuneen katukuvan, eli suurin osa nuorista ihmisistä on ylipainoisia. On myös tullut jonkinlainen välinpitämättömyys siihen kuinka paljon voi syödä ja mitä. Luullaanko, että kaikkea voi, koska kaupoissa on hyllyt väärällään esim. jäätelöitä, joskus nuoruudessani oli vain vanilia, mansikka ja suklaa, nyt on varmasti sata eri mahdollisuutta nautiskella sitä herkkua.

Annoskoot suurin syy. Ennen limsa 1/3 litra, nyt minimikin on tuplasti enemmän. "All You can eat" paikkkoja ei ollut. Karkkipaketit oli pieniä, suklaalevyt lähes kaikki R-kiskalla max 100g. Karkkia ei ostettu kassikaupalla. Jäätelöpaketti (litra) jaettiin aina pieniin annoksiin. Pyöräiliin, uitiin, pelailtiin ulkona kiekkoa, pesistä (neliskaa), kymmentätikkualaudalla jne. alle 6-10 km koulumatkat pyöräiltiin (tai hiihdettiinkin pohjoisessa). Sosiaalinen kontrolli oli tarkempi, ruoka-ajat oli säännölliset, pöydässä ei saanut ahmia, piti syödä hitaasti (joten tunnisti helposti kylläisyyden). 1970-luvulla koulussa esim. voikkaopet huomauttivat lapselle lihavuudesta (pikku pulleudestakin) ja antoi laihdutusohjeita. Kehopositiivisuutta ei suosittu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Väärin vertailtu. Vertaa keitettyä makaronia perunaan. Tai sitten kuivamakaronia kuivatettuun perunaan.

Jos molemmat keitetty, niin makaronissa on silti kaksinkertainen määrä kaloreita verrattuna samaan määrään perunaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei menty joka paikkaan autolla vaan käveltiin ja pyöräiltiin ja eikä vain mähötetty paikoillaan, kuten nykyään. Herkkuja syötiin vähemmän. Limsaa juotiin vain juhlapäivinä. Sipsejä ei mätetty koko aikaa naamaan eikä karkkia. Pakkauskoot olivat pienempiä. Hampurilaiset ja pizzat olivat harvoin syötyä juhlaruokaa.

Minusta taas tuntuu että nykyään varsinkin miehet hyötyliikkuu paljon enemmän kun minun nuoruudessa. 70-luvulla. Kyllä siihen aikaan jokainen mies osti jonkun kotteron alleen heti kun kortin sai ja liikkui pelkästään autolla. Ei siihen aikaan nähnyt miehiä vaikka pyöräilemässä tai heittämässä lenkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Silti peruna on pannassa ja kaikki dieetit suosivat mieluummin riisiä tai pastaa? Miksi?

Siksi kai kun ei osta kuunnella itseään ja syödä sitä mikä on oikein. Eikä ole pakko tehdä ruokaa muuten kuin järkensä mukaan. Jos ohje sanoo pastaa, jätät sen pois ja syöt salaatin kanssa. Esim. teen näin, teen broilerista bekonin kanssa pataa ja lisään tuoreita tai pakstettuja vihanneksia. Miksi aina pitäisi syödä pastaa, en ymmärrä. Hiilarit on terveellisempää ottaa vaikka leivänsiivusta, kun sitä leipää syödään kuitenkin, sitäkin saa jo hiivattomana, ei tule ilmavaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Jo parin vuosikymmenen aikana on kauppojen hyllyt notkuneet turhaa ruokaa eli herkkuja vaikka mitä, sokeria ja rasvaa ja kookosrasva on se uusin paha jota työnnetään joka paikkaa ja nuorissa finnikasvot lisääntyvät, paino lisääntyy. Kaupungilla kun liikkuu voi huomata täysin muuttuneen katukuvan, eli suurin osa nuorista ihmisistä on ylipainoisia. On myös tullut jonkinlainen välinpitämättömyys siihen kuinka paljon voi syödä ja mitä. Luullaanko, että kaikkea voi, koska kaupoissa on hyllyt väärällään esim. jäätelöitä, joskus nuoruudessani oli vain vanilia, mansikka ja suklaa, nyt on varmasti sata eri mahdollisuutta nautiskella sitä herkkua.

Kaupassa käydessä mietin usein, että mitenkähän valtava oikeasti on hävikin määrä. Jäätelöitä, karkkeja, jogurtteja, leikkeleitä ja juustoja esimerkiksi on aivan jäätävä määrä erilaisia. Tarvitsemmeko todella tuota kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verratkaa vaikka paljonko perunassa on hiilareita 100g kohti. Jotain 70 kcal.

Makaronissa 100g on n 350 kcal.

Siinä suurin syy.

Väärin vertailtu. Vertaa keitettyä makaronia perunaan. Tai sitten kuivamakaronia kuivatettuun perunaan.

Jos molemmat keitetty, niin makaronissa on silti kaksinkertainen määrä kaloreita verrattuna samaan määrään perunaa.

Makaronissa ei ole mitään terveyttä edistävää, pelkkiä kaloreita. Perunassa oikein valmistettuna sentään jotain vitamiineja. Jos jompikumpi pitäisi valita niin ehdottomasti peruna.

Veikkaan isoksi syyksi annoskokoja ja ylimääräistä napostelua. Ruoka oli lapsuudessani aika yksinkertaista, eikä juuri koskaan ollut arkisin mitään erityistä herkkuruokaa. Eipä niitä jauhelihakeittoja ja perunoita viitsinyt napaansa vetää enempää kuin että nälkä lähti. Nykyisin kaiken ruoan pitää olla supernautinnollista ja kun rahasta ei ole pulaa, voidaan vetäistä useampi fileepihvi tms. Ei ennen olisi tullut kuuloonkaan ostaa mitään kilon lihapakkauksia pienen perheen kerralla syötäväksi. Jos sitten syötiin pullaa, ei niitäkään syöty neljää putkeen. Illalla ei ex tempore tullut kenenkään mieleen tilata isoja pizzoja iltapalaksi vaan tehtiin ne pari voileipää. Mitään herkuttelujuustoja ja -makkaroita ei ollut, mitä olisi illalla naposteltu vaikka viinin kanssa. Juusto ja makkara syötiin ihan ruoka-aikoina nekin. 

Lisätään vielä, että paljon enemmän oli liikunnallisia harrasteporukoita sekä lapsille että aikuisille. Oli jalkapalloa, pesäpalloa, yleisurheilua ja varmasti kaikki saivat harrastaa. Vanhemmat olivat aktiivisia seuratoimijoita eivätkä vain kipanneet lapsia harrastukseen järjestääkseen itselleen "laatuaikaa".

Nykyään jo hyvin pienet treenaavat kovin tavoitteellisesti ja vähemmän kilpailuhenkiset eivät pääse mukaan välttämättä ollenkaan.

Koulun pihalla välitunneilla liikuttiin, pelattiin pallopelejä ja kirkonrottaa sun muuta. Kukaan ei istunut persiillään luuriin tuijottamassa. Enemmän oli hyötylikuntaa, kävellen ja pyöräilen liikuttiin paikasta toiseen. Ja tosiaan kuten moni on maininnut herkut olivat harvinaisia juhlahetkiin kuuluvia juttuja eikä jokapäiväisiä.

Oon syntynyt 80-luvun alkupuolella. Elänyt hiilareilla elämäni alkuvuodet. Olin lihava lapsi, sitten lihava teini ja lihava aikuinen. Yritin laihduttaa kaikilla konsteilla, mitä silloin oli muodissa. Kolmannen lapsen imetyksen loputtua vuonna 2011 painoin yli 90kg. Se on paljon 160 cm naiselle. Löysin ihanan ystävän avulla vhh:n ja lchf:n ja laihduin kun lopetin laihduttamisen. Neljässä vuodessa saavutin ekaa kertaa elämässäni normaalipainon ja se on pysynyt normaalina nyt toiset 4 vuotta.

Elettiin vieläpä normaaliaikaa eli talviaikaa, jolloin ei voinut enää klo 15 jälkeen astua sinne pilkkopimeään ulos liikkumaan.

No joo, meillä oli lauantaisin kasarilla aina silakkapihvejä ja muusia. Inhosin silakoita, joten söin yhden silakan ja noin desin muusia. Ei kai liikkuva kakara siitä liho. Muuten oli läskisiä kyljyksiä, mitä inhosin myös. En siis syönyt ennen oikein mitään. Nyt kun voi syödä kaikkea, lihoo.