Miksi 70- ja 80-luvuilla kaikki olivat hoikkia, vaikka syötiin perunaa, pullia ja paljon muitakin hiilareita?

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut soijaa ja muita estrogeenejä lisääviä aineksia. Silloin joutui myös harvemmin kosketuksiin muovin ja muiden tekoaineiden kanssa jotka laittavat hormonitasot sekaisin. Limutkin oli lasipulloissa. Lisäksi herkuttelu ei ollut joka päiväistä ja liikkumista paljon.

Mietin myös näitä kemikaaleja ja hormoneja.

Olin lukutoukka kuten lapseni, :ssa ainoa liikuntani oli pyöräily kouluun ja pariin harrastukseen, niin kuin hänelläkin. Molemmilla on kouluruoka ja säännölliset samat ruoka-ajat.

Karkkia ja herkkuja ei ole, eikä tilata pitsoja. Silti minä en ollut ylipainoinen ja hän on. Tässä meidän ruuassa on jotain vialla.

Minä vedin punaista maitoa ja voita, liha oli rasvaista ja salaattia ei ollut, vain porkkanaraaste. Lapsella on kaikki raavatonta ja vähärasvaista. Silti minä en ollut ylipainoinen ihan samoilla tottumuksilla ja rasvaisemmalla ruualla.

Mutta ruoka ei ollut prosessoitua eikä säilynyt, joka päivä haettiin lähikaupan tiskiltä paperiin käärittynä ja valmistettiin heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmiset teki oikeita, raskaita ruumiillisia töitä, eikä vaan istuttu koneilla persettä leventämässä.

Mitä ruumiillisia töitä tehtiin 70-80-luvulla, jos niitä vertaa tähän päivään?

Jo silloin oli kaikki kodinkoneet, samoin teollisuudessa ja työelmässä.

Ei kaikilla ollut. Naapurissani pestiin tuolloin vielä perunat muovivadissa pihamaalla, astiat tiskattiin käsin.

Voi jeesus! Otetaan yks asia, jolla tuo järkevä yleistys muka kumotaan. Noin tehtiin meilläkin, so what? Mutta niin tehtiin, koska se oli kätsyä. Sisällä oli vesi, mutta jos perunat oli otettu pellosta, niin helppo ne oli siinä vieressä pestä.

Tällaista höpinää täällä harratetaan. Joskus esimerkkinä oli jääkaappi. Joo, varmaan 70-luvulla oli joku paikka, jossa ei ollut jääkaappia, mutta silti se oli lähes kaikilla:

http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-06-09_003.html

> Maaseudulla jääkaappi oli 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ainoastaan kolmella prosentilla kotitalouksista, mutta vuoteen 1966 mennessä jääkaappeja oli jo runsaalla 40 prosentilla. Kymmenen vuotta myöhemmin niitä oli jo lähes kaikissa kodeissa.

Lapset oikeasti leikki ulkoleikkejä, niin koulun välitunneilla, kun kotona iltaisin ja viikonloppuisin ja meillä päin myös vanhemmat tuli mielellään mukaan pelaamaan esim. kymmentätikkua laudalla.

Kotityö sai ihan oikeasti tehdä, meillä ei ollut tuohon aikaa muuta hienoutta ollut kun pyykinpesukone.

Niin ja tuohon aikaan puhelimeenkin piti juosta ;)

No jos kysyt näiltä karppaajilta ja muilta vouhottajilta, niin hiilari on sellaista myrkkyä, ettei kukaan voi syödä niitä lihomatta heti valtavaksi läskivuoreksi, muista oireista puhumattakaan. (Se, että ihmiskunta on koko historiansa ajan syönyt hiilareita ja pärjännyt aivan hyvin, on mitätön sivuseikka jonka voi ohittaa olankohautuksella.) Eli jos vanhoissa valokuvissa jne. näkyy hoikkia ihmisiä, ainoa mahdollinen selitys on, että kuvat on jälkeenpäin sokeri-, leipomo- ja perunateollisuuden sponssauksella PHOTOSHOPATTU!

Vierailija kirjoitti:

Lohjalla ainakin oli sairaan lihavaa porukkaa. Onneksi muutettiin pois!

Pelkäsittekö että se tarttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmiset teki oikeita, raskaita ruumiillisia töitä, eikä vaan istuttu koneilla persettä leventämässä.

Mitä ruumiillisia töitä tehtiin 70-80-luvulla, jos niitä vertaa tähän päivään?

Jo silloin oli kaikki kodinkoneet, samoin teollisuudessa ja työelmässä.

Äitini teki työuransa elintarviketeollisuudessa ja on monesti sanonut että 80-luvulla ja vielä 90-luvullakin työt olivat paljon raskaampia fyysisesti. Viimeisinä työvuosinaan 2000-luvulla työt olivat muuttuneet suureksi osaksi vain valvonnaksi. Toki toisinaan tuli yhä fyysisiä työvaiheita vastaan. Samaa kuullut monelta muultakin teollisuudessa työuransa tehneeltä. 80-luvulla kulki työmatkan reilu 5km pyörällä kun nykyisin tuttuni kulkevat vain kilometrinkin työmatkoja matkoja autolla. Samoin jos itse halusimme kaupunkiin niin pyörällä tai jalan sinne oli mentävä koska autoa ei ollut aina käytössä (matka noin 5km). En muista että olisin koskaan lapsena kulkenut bussilla.

Olin tuolloin itse lapsi ja kulutin todella paljon aikaa ulkona, eihän sisällä ollut oikein mitään tekemistä ja kaikki muutkin tuntuivat olevan ulkona. Nykyisin kun kulkee lapsiperheiden asuinalueella niin ei siellä näy kauheasti liikettä vaikka olisi hyvä ulkoilusää.

Samoin vielä 80-luvun loppuvuosinakin meidän suvussa oli tapana kesäisin auttaa sukulaisten pelloilla heinätöissä ja he tekivät perinteisiä heinäseipäitä. Työnnettävä ruohonleikkuri oli käytössä perheellämme, nykyisin ajettava. Miehet halkoivat halkoja kirveellä, nykyisin on sähkökäyttöiset halkomakoneet tai traktoriavusteisesti. Puut kaatuivat lähinnä moottorisahalla, nykyisin metsäkoneilla. Ennen lypsettiin manuaalisesti, nykyisin robotit hoitavat lypsyhommat jne. jne. Siinäpä noita aluksi mitä itse muistan.

Ruokailutottumukset suurin syy varmastikin.

Ja se, että aikuiset olivat aikuisia. Verrataanpa sen ajan 25-vuotiasta nykyiseen 25-vuotiaaseen noin keskimäärin...

Monella oli jo lapset tehty, viimeustäön kolmekymppisenä. Ymmärrettiin että roskaruoka on nimenomaan ROSKAruokaa eikä sitä pidä syödä usein. Lapsille pidettiin rajat niin ulkoilun kui ruokailun suhteen.

Nykyään 25-vuotias on usein vielä "nuori aikuinen", joka vielä miettii mitä ehkä haluaisi elämässään tehdä. Toki poikkeuksiakin on, mutta harva on siinä iässä niin kypsä ja vastuullinen kuin kasarilla jo oltiin.

> Äitini teki työuransa elintarviketeollisuudessa ja on monesti sanonut että 80-luvulla ja vielä 90-luvullakin työt olivat paljon raskaampia fyysisesti.

Joo, varmasti tilastollisesti, mutta se raskuus oli pienessä osassa fyysisiä töitä. Paperinpyörittely yms. (suurinosa työtä silloinkin) oli aika kevyttä.

> Samoin vielä 80-luvun loppuvuosinakin meidän suvussa oli tapana kesäisin auttaa sukulaisten pelloilla heinätöissä ja he tekivät perinteisiä heinäseipäitä.

Hyvin pieni osa ajasta. Itse olin heinätöissä vielä 2001. Heinäseipäitä ei tosin ollut edes 70-luvulla.

> Työnnettävä ruohonleikkuri oli käytössä perheellämme, nykyisin ajettava.

Tämä on pienen piirin asia.

> Miehet halkoivat halkoja kirveellä, nykyisin on sähkökäyttöiset halkomakoneet tai traktoriavusteisesti.

Aika harvalla nykyään on edes tarvetta tälle.

> Puut kaatuivat lähinnä moottorisahalla, nykyisin metsäkoneilla.

90-luvun taitteessa metsureita oli enää noin 10 000. Nykyään metsureita on reilu 3 500. Pieni määrä joka tapauksessa...

Mulla on piitkään eläviä koko ikänsä lihavia sukulaisia tai mikä on tarpeeksi pitkään niin käsitän yhdeksänkymppiseksi eläviä mutta he ovat nuoruudessaan tehneet raskasta fyysistä työtä. Mutta nykyajan lihavat eivät vasmasti elä niin pitkään. Vaikka eläkeikää nostetaan niin raskaan työn raatajat harvat pysyy työkykyisenä niin pitkään ja kai joku kynänpyörittelijä pystyy vaikka istumatyössä tai kansanedustaja jolla on avustaja kuin vanhainkodissa vanhuksilla tai vammaisilla niin ei tarvits käydä kuin nappia painelemassa eikä ole läsnäolopakkoa ja palkka juoksee mikä onkin ihan ainutlaatuinen työpaikka ja harva ei voi vain kuin uneksia että elintaso tulisi noin helpolla. 

Ei ole oikein että raskasta työtä koko ikänsä joutuu loppuajaksi aktiivimallin piiriin kun kansanedusta saa sopeutumisrahaa jsosta ei aktiivmalli vie itseltään mitään pois ja kun on hyväosainen, saa kaikki yhteiskuunan edut ja pystyy säästämään mutta duunari ei pysty säästelemään mitään vaan kaikki menee elämiseen. Miksi tavallinen työntekijä ei saa sopetumisrahaa ja miksi joku työ on erilaista niin että on erikoisedut. Mikä työ on niin erikoista että tarvitsee sopeutumiseläkettä ja sopeutumisrahaa kun sieltä potkaistaan ulos. Kansanedustajan pitäisi olla työtön samalla viivalla kuin tavallinenkin työtekijä on. Mitä helvetin sopeutumista siinä on jos työ loppuu niin se loppuu mutta ovat varmistaneet itselleen ettei putoa köyhyysloukkuun kuten muut työttömät saavat pudota ja työmarkkinatuki on tämän päivän hinta kehityksestä jäänyt jo kymmenen vuotta jälkeen niin en olisi uskonut että siitä voi vielä leikata kun sitä ei ole nostettu tämän päivän hinta tasolle mutta kansanedustajien palkkoja nostetaan vastaamaan hinnankehitystä 300 eurolla ettei vaan jää palkkakuoppaan. 

Mihinkä toiset tarvitsevat niin helvetisti rahaa kun työtön ei tarvitse yhtään mitään muuta kuin voidaan niistä tiposista ottaa vielä poiskin. Susanna Koskihan voi kieltäytyä sopeutumisrahastaan ja mennä risusavottaan. Kansanedustajia suojellaan etteivät joudu kelan luukulle sillä toimeentuloa hakiessa ei voi omistaa kamalasti vaan pitää sitä ennen kuluttaa turhat omaisuutensa. Siksi rikkaille keksitään eri etuja ettei menetä rikkauksiaan vaikkei töitä tekisi. 

70- 80- luku oli onnelisinta aikaa eikä ihmisiä riivannut jumalaton ahneus ja varallisuus jakaantui tasaisemmin kaikille. Kaikki sai jotain eikä ollut niin räikeää eroa riikaiden ja köyhien välillä kuin se on nykypäivänä. 

Vierailija kirjoitti:

> Äitini teki työuransa elintarviketeollisuudessa ja on monesti sanonut että 80-luvulla ja vielä 90-luvullakin työt olivat paljon raskaampia fyysisesti.

Joo, varmasti tilastollisesti, mutta se raskuus oli pienessä osassa fyysisiä töitä. Paperinpyörittely yms. (suurinosa työtä silloinkin) oli aika kevyttä.

> Samoin vielä 80-luvun loppuvuosinakin meidän suvussa oli tapana kesäisin auttaa sukulaisten pelloilla heinätöissä ja he tekivät perinteisiä heinäseipäitä.

Hyvin pieni osa ajasta. Itse olin heinätöissä vielä 2001. Heinäseipäitä ei tosin ollut edes 70-luvulla.

> Työnnettävä ruohonleikkuri oli käytössä perheellämme, nykyisin ajettava.

Tämä on pienen piirin asia.

> Miehet halkoivat halkoja kirveellä, nykyisin on sähkökäyttöiset halkomakoneet tai traktoriavusteisesti.

Aika harvalla nykyään on edes tarvetta tälle.

> Puut kaatuivat lähinnä moottorisahalla, nykyisin metsäkoneilla.

90-luvun taitteessa metsureita oli enää noin 10 000. Nykyään metsureita on reilu 3 500. Pieni määrä joka tapauksessa...

Ainakin heillä kaikki siirrot tehtiin tehtiin työntämällä ja samoin pesut käsinvoimin. Nykyisin koneet hoitaa. Omassa suvussa paperinpyörittelijöitä oli silloin ehkä 20%. Nykyisin hieman enemmän mutta ne jotka teollisuudessa työskentelevät niin ei kuulemma ole kovin raskasta jos ei nyt seisollaan olemista pidä raskaana.

Heinäseipäiden teko/heinätyöt oli varmasti pieni osa ajallisesti mutta muistan että vielä 80-luvun lopussa olin itsekkin lapsena heinäpelloilla ja tosiaan heinäseipäitä tehtiin.

Koko kylä on vaihtanut työnnettävät leikkurit ajettaviin jos nurmikkoa on tarpeeksi suuri määrä. Siellä tontit ovat yleensä isoja. Onko se nyt sitten pienen piirin asia vai ei jos jo omassa lapsuuden pikkukylässä on tapahtunut noin miltei 100% ja siitä sitten skaalaa koko Suomen mittakaavaan. Samoin halkoja tarvitsevat yhä edelleen.

Unohdit että 70 ja 80-luvuilla metsureita oli noin 100 000. 

> Unohdit että 70 ja 80-luvuilla metsureita oli noin 100 000.

En: "90-luvun taitteessa metsureita oli enää noin 10 000.". 90-luvun taite tarkottaa 80- ja 90-luvujen taitetta. 10 000 on eri asia kuin 100 000.

> Omassa suvussa paperinpyörittelijöitä oli silloin ehkä 20%. Nykyisin hieman enemmän

https://peda.net/pori/perusopetus/koulujen-kotisivut/pl7/kuninkaanhaank…

Suomessa palveluelinkeinoissa oli töissä 50 % 1970-luvun alussa ja 1990-luvun alussa jotain 65 %.

Itse asiassa tarkemmin kun miettii asiaa, niin ihmetyttää, että nykyihmiset eivät ole järjestään totaalisen ylipainoisia. Siksi, että karkkia vedetään harva se päivä, limpparia, energiajuomia ja tuoremehuja juodaan jatkuvasti isoja määriä, sipsipussit ovat jättejä, istutaan koneiden sun muiden masiinoiden ääressä tuntitolkulla päivässä, syödään paljon ulkona, pikaruokakulttuuri on vahva ja jo 1-vuotiasta tai nuorempaakin aletaan totuttaa kaikenlaisen herkun syömiseen (äly hoi, älä jätä). 

Ihmisillä on siis käytännössä aivan liian paljon rahaa herkkuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tarkemmin kun miettii asiaa, niin ihmetyttää, että nykyihmiset eivät ole järjestään totaalisen ylipainoisia. Siksi, että karkkia vedetään harva se päivä, limpparia, energiajuomia ja tuoremehuja juodaan jatkuvasti isoja määriä, sipsipussit ovat jättejä, istutaan koneiden sun muiden masiinoiden ääressä tuntitolkulla päivässä, syödään paljon ulkona, pikaruokakulttuuri on vahva ja jo 1-vuotiasta tai nuorempaakin aletaan totuttaa kaikenlaisen herkun syömiseen (äly hoi, älä jätä). 

Ihmisillä on siis käytännössä aivan liian paljon rahaa herkkuihin. 

So what?

Vierailija kirjoitti:

Jep. Meidänkin alakoulussa oli maksimissaan 1-2 lihavaa lasta/luokka, joillakin luokilla ei yhtäkään. Se oli jotain tosi poikkeuksellista, kaikki muut lapset oli hoikkia. Nykyään lihavia koululaisiakin tuntuu olevan huomattavasti enemmän. 

Tämä. Pari lihavaa luokalla ja loput olivat sitten kuikeloita. Nykyään melkein toisinpäin, pari kuikeloa ja loput enemmän ja vähemmän ylipainoisia.

Ennen liikuttiin niin vapaa-aikana kuin ns. pakostakin - ei koulukyytejä järjestetty jokaisen parin kilometrin vuoksi vaan se matka käveltiin tai fillaroitiin, myös talvella ja myös maaseudulla. Ei ollut mäkkäreitä eikä juuri eineksiäkään, kukaan ei koko ajan syönyt tai juonut jotakin, ei ollut megajättipusseja sipsejä eikä toista litran pulloja colaa. Kevyttuotteita ei edes ollut, mutta ei tarvittukaan, koska ihmiset eivät harrastaneet syömistä. Nykyäänhän näkee jatkuvasti ihmisiä, jotka mässyttävät KOKO AJAN jotakin, autossa mässytetään, bussissa mässytetään, ratikassa mässytetään, työpöydän ääressä mässytetään, teeveen ääressä mässytetään, dataillessa mässytetään, mennessä kauppaan ja tullessa kaupasta mässytetään. Ja tottakai se kauppamatka, vaikka olisi vain korttelin pituinen, mennään autolla ja samoin autolla viedään penskatkin kouluun kilometrin matka, kun eihän sellaista nyt jaksa kävellä tai pyöräillä ja vielä takaisinkin. 70-80-luvulla olisi pidetty tooooodella omituisena, jos vanhemmat olisi kuskanneet jotakuta ns. normaalia oppilasta joka päivä kouluun - voi hyvinkin olla, että siitä olisi saanut kuulla koulukavereilta vähän silleen koulukiusaustyyliinkin.

Ei siinä sen kummempaa ole kuin että syödään liikaa ja vääränlaista moskaa eikä edes liikuta.

Ei -70-80-luvulla vanhemmilla olisi ollut edes aikaa kuskata penskojaan kouluun ja koulusta kotiin, koska vanhemmat kävivät töissä, ja siihen aikaan kun koulu alkoi ja loppui, vanhemmat olivat työmatkalla tai töissä.

Ei silloin ollut työttömiä eikä kukaan edes halunnut olla työtön, joka olisikin ollut about ainoa keino olla työtön, töitä kun oli kaikille halukkaille.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tarkemmin kun miettii asiaa, niin ihmetyttää, että nykyihmiset eivät ole järjestään totaalisen ylipainoisia. Siksi, että karkkia vedetään harva se päivä, limpparia, energiajuomia ja tuoremehuja juodaan jatkuvasti isoja määriä, sipsipussit ovat jättejä, istutaan koneiden sun muiden masiinoiden ääressä tuntitolkulla päivässä, syödään paljon ulkona, pikaruokakulttuuri on vahva ja jo 1-vuotiasta tai nuorempaakin aletaan totuttaa kaikenlaisen herkun syömiseen (äly hoi, älä jätä). 

Ihmisillä on siis käytännössä aivan liian paljon rahaa herkkuihin. 

Oikeastaan palkat ovat niin matalat että säästäminen ei kannata. Ainoa järkevä lohtu tulee siitä että ostaa jotain pientä makeaa tai suolaista ja tuhlaa ne pienet rahansa niihin halpoihin herkkuihin ja tietenkin alkoholiin.

Tämä on ihan systemaattista kapitalismia pahimmillaan.

Turha kuvitella että joku 1200e kk tienaavan kannattaisi säästää mihinkään yli satojen eurojen ostoksiin tai säästää edes pahan päivän varalle.

Meillä pistetään ihmiset ostamaan turhaa aistiärsykettä.

Nykyinen menohan on vain roskaruokaa, karkkia ja olutta. Kädestä suuhun. Ne muutama hunttia mitä jää vuokran maksun jälkeen menee lohdukkeisiin.

silloin kuljettiin enemmän jalkaisin ja pyörällä, herkut olivat pienempiä ja esim. karkkipussit ja sipsipussit eivät olleet hehtaarikokoa kuin nykyisin. Limut olivat sokeripohjaisia, mutta 1/3 litran lasipulloissa ja se yksi pullollinen riitti oikein hyvin.

Jos kiskalta käytiin ostamassa irtokarkkeja, niin niitä ei ostettu millään kauhamitalla, kuten nykyisin automarketeista, vaan tyyliin 4 merkkaria, 2 banaanilaivaa, 1 tutti, 3 vaahtokarkkia, karkkipussin hinta oli jotain 1-2 markkaa ja se riitti hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tarkemmin kun miettii asiaa, niin ihmetyttää, että nykyihmiset eivät ole järjestään totaalisen ylipainoisia. Siksi, että karkkia vedetään harva se päivä, limpparia, energiajuomia ja tuoremehuja juodaan jatkuvasti isoja määriä, sipsipussit ovat jättejä, istutaan koneiden sun muiden masiinoiden ääressä tuntitolkulla päivässä, syödään paljon ulkona, pikaruokakulttuuri on vahva ja jo 1-vuotiasta tai nuorempaakin aletaan totuttaa kaikenlaisen herkun syömiseen (äly hoi, älä jätä). 

Ihmisillä on siis käytännössä aivan liian paljon rahaa herkkuihin. 

Oikeastaan palkat ovat niin matalat että säästäminen ei kannata. Ainoa järkevä lohtu tulee siitä että ostaa jotain pientä makeaa tai suolaista ja tuhlaa ne pienet rahansa niihin halpoihin herkkuihin ja tietenkin alkoholiin.

Tämä on ihan systemaattista kapitalismia pahimmillaan.

Turha kuvitella että joku 1200e kk tienaavan kannattaisi säästää mihinkään yli satojen eurojen ostoksiin tai säästää edes pahan päivän varalle.

Meillä pistetään ihmiset ostamaan turhaa aistiärsykettä.

Nykyinen menohan on vain roskaruokaa, karkkia ja olutta. Kädestä suuhun. Ne muutama hunttia mitä jää vuokran maksun jälkeen menee lohdukkeisiin.

No jos tuolla marketeissa kassajonossa näkee, mitä niissä "isojen ihmisten" perheiden kärryissä on niin ei ne mitenkään halpaa tavaraa ole ne sipsipussit, karkkipussit, muutama 1,5l limsapullo, rasvaiset sokeriset vanukkaat, valmisruuat, pullat ja vehnäsämpylät.

Ei todellakaan ihme, jos kaikki raha menee ns. ruokaan (ja ollaan ylipainoisia), jos ns. ruoka tarkoittaa edellämainittuja kaloripitoisia mutta ravintoarvoltaan vähäisiä tuotteita.

Ei liikkuminen pelasta, jos syö väärin. Minäkin tässä kuntoilen laitteilla, muttei ne tuhat tai kaksi tuhatta ylimääräistä päivittäistä kaloria sillä kulu lähimainkaan. Mutta onhan hyvä lihaskunto.