Lue keskustelun säännöt.
Miksi 70- ja 80-luvuilla kaikki olivat hoikkia, vaikka syötiin perunaa, pullia ja paljon muitakin hiilareita?
17.04.2019 |
Eli ei taida olla niissä sika vaan jossakin muussa?
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonlopuksi hain lapsena kioskilta viisi hedelmäkarkkia ja viisi merirosvokarkkia. Siis jos joku muistaa nämä merkkarit. 69 olen syntynyt.
10 kpl irtokarkkia viikossa ei paljon lihottanut. Nyt ei näin pientä määrää edes kehtaisi ostaa. Varsinkin Suomessa karkki ja sipsipussit on valtavia. Jo Ruotsiin mentäessä pussien koko pienenee.
Ainakin sipsipussin koko kasvaa Ruotsin puolella. Kun sipsit tulivat joskus 1970- luvulla oli pussin normikoko kuitenkin alle 100 grammaa ja niitä syötiin harvoin. Joku 200 gramman pussi Haaparannasta ostettuna oli jo valtava. Nyt megapussit ovat 300g? Kilohintaan niissä on halvempi. Tietenkin kannattaa ostaa suhteellisesti enemmän.
No sepä se, että kannattaako vai ei. Sipsit ovat kahden koululaiseni lempiherkkua ja syön niitä itsekin. Ostan yleensä sipsipussin perjantaina viikonlopun alun juhlistamiseksi, mutta jaan sen pienempiin osiin. Yleensä pussista saa annokset meille kaikille perjantaina, maanantaina pojille ja joskus vielä tiistainakin. Syömme joka päivä jälkiruoaksi jotain, joten nuo sipsit vievät sen paikan ma ja joskus ti eli ei siinä ylimääräistä tule, mutta jotenkin hölmöltä tuntuu pyöritellä yhtä sipsipussia monta päivää. Mutta ne pienempien pussien kilohinnat sitten arveluttavat... Mutta ihmettelen todella, onko paljonkin lapsia, jotka pystyvät vaikka yksin syömään sellaisen pussin päivässä? Se määrähän on ihan tolkuton?
Pidän idiootteina ihmisiä jotka syövät sipsejä ja ostavat vielä lapsillekin niitä opettaen sen tavan.
Tuossa 2000-luvun alussa nelikymppiset vanhempani olivat hyvätuloisia ja hyvissä työsuhteissa. Lenkkeilivät ja pitivät huolta kunnostaan. Söivät terveellisesti ja olivat myös tietoisia valinnoistaan. Säästivät.
Myöhemmin molemmat irtisanottiin. Elämäntyyli muuttui lohtumässäilyyn ja alkoholinkin käyttö tuli vakituiseksi. Erityisesti aktiivimalli romahdutti ainakin isäni elämän. Hän oli sen lisäksi ollut pitkäaikaistyötön ja muutenkin jo hyvin heikkona.
Elämäntilanne tuntuisi olevan riskitekijä tuohon sipsittelyyn, eikä idioottius.
Isälläni tuntuisi kaikki vuokran jälkeinen menevän roskamättöön ja oluisiin.
Hän on selvästi koukuttunut nopeisiin hiilihydraatteihin ja alkoholiin.
Uskaltaisin väittää että jos tuo insinööri olisi hyvätuloisessa työssä, niin elämäntilanne ei olisi sama mikä nyt on. Äidillä ei oikein mene myöskään hyvin. Vähän samalainen elämäntyyli nykyään. Enemmän leivoksia menee kuin suolaista.
Kyllä se vaan valtio on syypää näihin läskeihin. Sitä ei voi kiistää.
Olenkin tullut vähitellen siihen tulokseen että ihmisellä ei välttämättä ole vapaata tahtoa ja mahdollisuutta valita kohtaloaan.
Jos kuvailisin vanhempiani niin he olivat nuorina 90-luvulla EU-mielisiä, ehkä keskusta kokoomuslaisia, mutta nyt he ovat persuja ja myös näyttävät siltä.
Toki täytyy myöntää että en ole kysynyt mitä äänestivät. Tuskin kävivät äänestämässä lainkaan.
Kuvailin lähinnä ulkonäköä ja stereotyyppistä habitusta.
Vanhempani eivät selvästikään sopeutuneet nykyaikaiseen työelämäkultuuriin.
Heidän menneisyydessä työelämä oli kuulemma reilu ja suomalainen.
Kyllä ihminen loppujen lopuksi itse valitsee kiinnostaako oma terveys vai ei. Itselläni on matala tulotaso, mutta jostain syystä olen silti hoikka. Syön terveellisesti ja harrastan säännölistä liikuntaa. Ihan vain koska itse niin päätin. Nautintoa elämässä voi löytää muistakin asioista kuin "lohturuoasta". Luonto, harrastukset, ystävien seura jne. Ja kyllä pienilläkin tuloilla voi säästää. Jos jättää kaikki tupakat, alkoholit, makeiset, limut, sipsit ja hampparit ostamatta, vuodessa kerääntyy melkoinen summa, jolla voi sitten herkutella terveellisesti tai lähteä reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonlopuksi hain lapsena kioskilta viisi hedelmäkarkkia ja viisi merirosvokarkkia. Siis jos joku muistaa nämä merkkarit. 69 olen syntynyt.
10 kpl irtokarkkia viikossa ei paljon lihottanut. Nyt ei näin pientä määrää edes kehtaisi ostaa. Varsinkin Suomessa karkki ja sipsipussit on valtavia. Jo Ruotsiin mentäessä pussien koko pienenee.
Ainakin sipsipussin koko kasvaa Ruotsin puolella. Kun sipsit tulivat joskus 1970- luvulla oli pussin normikoko kuitenkin alle 100 grammaa ja niitä syötiin harvoin. Joku 200 gramman pussi Haaparannasta ostettuna oli jo valtava. Nyt megapussit ovat 300g? Kilohintaan niissä on halvempi. Tietenkin kannattaa ostaa suhteellisesti enemmän.
No sepä se, että kannattaako vai ei. Sipsit ovat kahden koululaiseni lempiherkkua ja syön niitä itsekin. Ostan yleensä sipsipussin perjantaina viikonlopun alun juhlistamiseksi, mutta jaan sen pienempiin osiin. Yleensä pussista saa annokset meille kaikille perjantaina, maanantaina pojille ja joskus vielä tiistainakin. Syömme joka päivä jälkiruoaksi jotain, joten nuo sipsit vievät sen paikan ma ja joskus ti eli ei siinä ylimääräistä tule, mutta jotenkin hölmöltä tuntuu pyöritellä yhtä sipsipussia monta päivää. Mutta ne pienempien pussien kilohinnat sitten arveluttavat... Mutta ihmettelen todella, onko paljonkin lapsia, jotka pystyvät vaikka yksin syömään sellaisen pussin päivässä? Se määrähän on ihan tolkuton?
Pidän idiootteina ihmisiä jotka syövät sipsejä ja ostavat vielä lapsillekin niitä opettaen sen tavan.
Tuossa 2000-luvun alussa nelikymppiset vanhempani olivat hyvätuloisia ja hyvissä työsuhteissa. Lenkkeilivät ja pitivät huolta kunnostaan. Söivät terveellisesti ja olivat myös tietoisia valinnoistaan. Säästivät.
Myöhemmin molemmat irtisanottiin. Elämäntyyli muuttui lohtumässäilyyn ja alkoholinkin käyttö tuli vakituiseksi. Erityisesti aktiivimalli romahdutti ainakin isäni elämän. Hän oli sen lisäksi ollut pitkäaikaistyötön ja muutenkin jo hyvin heikkona.
Elämäntilanne tuntuisi olevan riskitekijä tuohon sipsittelyyn, eikä idioottius.
Isälläni tuntuisi kaikki vuokran jälkeinen menevän roskamättöön ja oluisiin.
Hän on selvästi koukuttunut nopeisiin hiilihydraatteihin ja alkoholiin.
Uskaltaisin väittää että jos tuo insinööri olisi hyvätuloisessa työssä, niin elämäntilanne ei olisi sama mikä nyt on. Äidillä ei oikein mene myöskään hyvin. Vähän samalainen elämäntyyli nykyään. Enemmän leivoksia menee kuin suolaista.
Kyllä se vaan valtio on syypää näihin läskeihin. Sitä ei voi kiistää.
Olenkin tullut vähitellen siihen tulokseen että ihmisellä ei välttämättä ole vapaata tahtoa ja mahdollisuutta valita kohtaloaan.
Jos kuvailisin vanhempiani niin he olivat nuorina 90-luvulla EU-mielisiä, ehkä keskusta kokoomuslaisia, mutta nyt he ovat persuja ja myös näyttävät siltä.
Toki täytyy myöntää että en ole kysynyt mitä äänestivät. Tuskin kävivät äänestämässä lainkaan.
Kuvailin lähinnä ulkonäköä ja stereotyyppistä habitusta.
Vanhempani eivät selvästikään sopeutuneet nykyaikaiseen työelämäkultuuriin.
Heidän menneisyydessä työelämä oli kuulemma reilu ja suomalainen.
Kyllä ihminen loppujen lopuksi itse valitsee kiinnostaako oma terveys vai ei. Itselläni on matala tulotaso, mutta jostain syystä olen silti hoikka. Syön terveellisesti ja harrastan säännölistä liikuntaa. Ihan vain koska itse niin päätin. Nautintoa elämässä voi löytää muistakin asioista kuin "lohturuoasta". Luonto, harrastukset, ystävien seura jne. Ja kyllä pienilläkin tuloilla voi säästää. Jos jättää kaikki tupakat, alkoholit, makeiset, limut, sipsit ja hampparit ostamatta, vuodessa kerääntyy melkoinen summa, jolla voi sitten herkutella terveellisesti tai lähteä reissuun.
Ihan kiva, että sinulla menee hyvin. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita ystävien, terveyden ja geenien kanssa, joten en nyt kuitenkaan katsoisi alentuvasti heitä , jotka eivät ole tuohon kyenneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonlopuksi hain lapsena kioskilta viisi hedelmäkarkkia ja viisi merirosvokarkkia. Siis jos joku muistaa nämä merkkarit. 69 olen syntynyt.
10 kpl irtokarkkia viikossa ei paljon lihottanut. Nyt ei näin pientä määrää edes kehtaisi ostaa. Varsinkin Suomessa karkki ja sipsipussit on valtavia. Jo Ruotsiin mentäessä pussien koko pienenee.
Ainakin sipsipussin koko kasvaa Ruotsin puolella. Kun sipsit tulivat joskus 1970- luvulla oli pussin normikoko kuitenkin alle 100 grammaa ja niitä syötiin harvoin. Joku 200 gramman pussi Haaparannasta ostettuna oli jo valtava. Nyt megapussit ovat 300g? Kilohintaan niissä on halvempi. Tietenkin kannattaa ostaa suhteellisesti enemmän.
No sepä se, että kannattaako vai ei. Sipsit ovat kahden koululaiseni lempiherkkua ja syön niitä itsekin. Ostan yleensä sipsipussin perjantaina viikonlopun alun juhlistamiseksi, mutta jaan sen pienempiin osiin. Yleensä pussista saa annokset meille kaikille perjantaina, maanantaina pojille ja joskus vielä tiistainakin. Syömme joka päivä jälkiruoaksi jotain, joten nuo sipsit vievät sen paikan ma ja joskus ti eli ei siinä ylimääräistä tule, mutta jotenkin hölmöltä tuntuu pyöritellä yhtä sipsipussia monta päivää. Mutta ne pienempien pussien kilohinnat sitten arveluttavat... Mutta ihmettelen todella, onko paljonkin lapsia, jotka pystyvät vaikka yksin syömään sellaisen pussin päivässä? Se määrähän on ihan tolkuton?
Pidän idiootteina ihmisiä jotka syövät sipsejä ja ostavat vielä lapsillekin niitä opettaen sen tavan.
Tuossa 2000-luvun alussa nelikymppiset vanhempani olivat hyvätuloisia ja hyvissä työsuhteissa. Lenkkeilivät ja pitivät huolta kunnostaan. Söivät terveellisesti ja olivat myös tietoisia valinnoistaan. Säästivät.
Myöhemmin molemmat irtisanottiin. Elämäntyyli muuttui lohtumässäilyyn ja alkoholinkin käyttö tuli vakituiseksi. Erityisesti aktiivimalli romahdutti ainakin isäni elämän. Hän oli sen lisäksi ollut pitkäaikaistyötön ja muutenkin jo hyvin heikkona.
Elämäntilanne tuntuisi olevan riskitekijä tuohon sipsittelyyn, eikä idioottius.
Isälläni tuntuisi kaikki vuokran jälkeinen menevän roskamättöön ja oluisiin.
Hän on selvästi koukuttunut nopeisiin hiilihydraatteihin ja alkoholiin.
Uskaltaisin väittää että jos tuo insinööri olisi hyvätuloisessa työssä, niin elämäntilanne ei olisi sama mikä nyt on. Äidillä ei oikein mene myöskään hyvin. Vähän samalainen elämäntyyli nykyään. Enemmän leivoksia menee kuin suolaista.
Kyllä se vaan valtio on syypää näihin läskeihin. Sitä ei voi kiistää.
Olenkin tullut vähitellen siihen tulokseen että ihmisellä ei välttämättä ole vapaata tahtoa ja mahdollisuutta valita kohtaloaan.
Jos kuvailisin vanhempiani niin he olivat nuorina 90-luvulla EU-mielisiä, ehkä keskusta kokoomuslaisia, mutta nyt he ovat persuja ja myös näyttävät siltä.
Toki täytyy myöntää että en ole kysynyt mitä äänestivät. Tuskin kävivät äänestämässä lainkaan.
Kuvailin lähinnä ulkonäköä ja stereotyyppistä habitusta.
Vanhempani eivät selvästikään sopeutuneet nykyaikaiseen työelämäkultuuriin.
Heidän menneisyydessä työelämä oli kuulemma reilu ja suomalainen.
Kyllä ihminen loppujen lopuksi itse valitsee kiinnostaako oma terveys vai ei. Itselläni on matala tulotaso, mutta jostain syystä olen silti hoikka. Syön terveellisesti ja harrastan säännölistä liikuntaa. Ihan vain koska itse niin päätin. Nautintoa elämässä voi löytää muistakin asioista kuin "lohturuoasta". Luonto, harrastukset, ystävien seura jne. Ja kyllä pienilläkin tuloilla voi säästää. Jos jättää kaikki tupakat, alkoholit, makeiset, limut, sipsit ja hampparit ostamatta, vuodessa kerääntyy melkoinen summa, jolla voi sitten herkutella terveellisesti tai lähteä reissuun.
Ihan kiva, että sinulla menee hyvin. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita ystävien, terveyden ja geenien kanssa, joten en nyt kuitenkaan katsoisi alentuvasti heitä , jotka eivät ole tuohon kyenneet.
Nyt emme puhu sairauksista, jotka joillakin vaikuttaa painoon, vaan siitä miksi ihmiset keskimäärin ovat nykyään ylipainoisempia kuin 70 -ja 80-luvuilla. Ja pieni tulotaso ei tee kenestäkään ylipainoista ellei henkilö itse päätä niin. Tekosyitä on helppo keksiä, niin ei tarvii tehdä mitään, kun syyllinen etsitään muualta. Minulla on kaksi alle 2-vuotiasta lasta, eikä painonhallintani ole mitään hyvää tuuria, vaan elämäntapa, jonka valitsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonlopuksi hain lapsena kioskilta viisi hedelmäkarkkia ja viisi merirosvokarkkia. Siis jos joku muistaa nämä merkkarit. 69 olen syntynyt.
10 kpl irtokarkkia viikossa ei paljon lihottanut. Nyt ei näin pientä määrää edes kehtaisi ostaa. Varsinkin Suomessa karkki ja sipsipussit on valtavia. Jo Ruotsiin mentäessä pussien koko pienenee.
Ainakin sipsipussin koko kasvaa Ruotsin puolella. Kun sipsit tulivat joskus 1970- luvulla oli pussin normikoko kuitenkin alle 100 grammaa ja niitä syötiin harvoin. Joku 200 gramman pussi Haaparannasta ostettuna oli jo valtava. Nyt megapussit ovat 300g? Kilohintaan niissä on halvempi. Tietenkin kannattaa ostaa suhteellisesti enemmän.
No sepä se, että kannattaako vai ei. Sipsit ovat kahden koululaiseni lempiherkkua ja syön niitä itsekin. Ostan yleensä sipsipussin perjantaina viikonlopun alun juhlistamiseksi, mutta jaan sen pienempiin osiin. Yleensä pussista saa annokset meille kaikille perjantaina, maanantaina pojille ja joskus vielä tiistainakin. Syömme joka päivä jälkiruoaksi jotain, joten nuo sipsit vievät sen paikan ma ja joskus ti eli ei siinä ylimääräistä tule, mutta jotenkin hölmöltä tuntuu pyöritellä yhtä sipsipussia monta päivää. Mutta ne pienempien pussien kilohinnat sitten arveluttavat... Mutta ihmettelen todella, onko paljonkin lapsia, jotka pystyvät vaikka yksin syömään sellaisen pussin päivässä? Se määrähän on ihan tolkuton?
Pidän idiootteina ihmisiä jotka syövät sipsejä ja ostavat vielä lapsillekin niitä opettaen sen tavan.
Tuossa 2000-luvun alussa nelikymppiset vanhempani olivat hyvätuloisia ja hyvissä työsuhteissa. Lenkkeilivät ja pitivät huolta kunnostaan. Söivät terveellisesti ja olivat myös tietoisia valinnoistaan. Säästivät.
Myöhemmin molemmat irtisanottiin. Elämäntyyli muuttui lohtumässäilyyn ja alkoholinkin käyttö tuli vakituiseksi. Erityisesti aktiivimalli romahdutti ainakin isäni elämän. Hän oli sen lisäksi ollut pitkäaikaistyötön ja muutenkin jo hyvin heikkona.
Elämäntilanne tuntuisi olevan riskitekijä tuohon sipsittelyyn, eikä idioottius.
Isälläni tuntuisi kaikki vuokran jälkeinen menevän roskamättöön ja oluisiin.
Hän on selvästi koukuttunut nopeisiin hiilihydraatteihin ja alkoholiin.
Uskaltaisin väittää että jos tuo insinööri olisi hyvätuloisessa työssä, niin elämäntilanne ei olisi sama mikä nyt on. Äidillä ei oikein mene myöskään hyvin. Vähän samalainen elämäntyyli nykyään. Enemmän leivoksia menee kuin suolaista.
Kyllä se vaan valtio on syypää näihin läskeihin. Sitä ei voi kiistää.
Olenkin tullut vähitellen siihen tulokseen että ihmisellä ei välttämättä ole vapaata tahtoa ja mahdollisuutta valita kohtaloaan.
Jos kuvailisin vanhempiani niin he olivat nuorina 90-luvulla EU-mielisiä, ehkä keskusta kokoomuslaisia, mutta nyt he ovat persuja ja myös näyttävät siltä.
Toki täytyy myöntää että en ole kysynyt mitä äänestivät. Tuskin kävivät äänestämässä lainkaan.
Kuvailin lähinnä ulkonäköä ja stereotyyppistä habitusta.
Vanhempani eivät selvästikään sopeutuneet nykyaikaiseen työelämäkultuuriin.
Heidän menneisyydessä työelämä oli kuulemma reilu ja suomalainen.
Kyllä ihminen loppujen lopuksi itse valitsee kiinnostaako oma terveys vai ei. Itselläni on matala tulotaso, mutta jostain syystä olen silti hoikka. Syön terveellisesti ja harrastan säännölistä liikuntaa. Ihan vain koska itse niin päätin. Nautintoa elämässä voi löytää muistakin asioista kuin "lohturuoasta". Luonto, harrastukset, ystävien seura jne. Ja kyllä pienilläkin tuloilla voi säästää. Jos jättää kaikki tupakat, alkoholit, makeiset, limut, sipsit ja hampparit ostamatta, vuodessa kerääntyy melkoinen summa, jolla voi sitten herkutella terveellisesti tai lähteä reissuun.
Olet väärässä koska tunnen hyvin vanhempani.
Sinällään voidaan kyllä jaotella ihmiset sen mukaan että uskovatko he vapaaseen tahtoon.
Itse olen vanhemmiten tullut siihen päätelmään että suurimmissa määrin ympäristö ja tapahtumat määrittelevät sen miten yksilö päättää asioista. Eli käytännössä isälläni ei ainakaan näyttäisi olleen mitään mahdollisuuksia valita terveellisempää elämäntyyliä.
Ihmiset ovat kuitenkin eläviä organismeja eikä asioista päättäviä koneita.
Olosuhteista riippuen isäni saattaisi myös tupakoida ja onneksi hän ei tee sitä sentään.
Minäkin nuorena ajattelin että asioista voi itse tavallaan päättää.
Todellisuudessa on kuitenkin niin paljon enemmän liikkuvia tekijöitä kuin yksilö itsessään, että totuus on enemmän erilainen kuin tuo sinun näkemys.
Sinällään ihanan naivi ja eteen päin vievä filosofia sinulla. Se kuitenkin elää ja muuttuu ja lopulta ajattelet kuin minäkin. Se on hassua miten ihminen kypsyy ja viisastuu sitä mukaa kuin ikää tulee. Elämä on elämän koulua.
Jos olisimme lähekkäin ja alkaisimme väittelemään asiasta niin nappaisin sinusta niskalukon ja junttaisin lattialle tiukkaan otteeseen ja kurmottaisin toisella kädellä päänahkaa. Kyselisin aina kolmen sekunnin välein että luovutatko ja kumpi on oikeassa.
Minähän se olen oikeassa tässä asiassa. Olenhan tavallaan henkisesti isosiskosi tässäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Luonnossa voimakkain voittaa
Eli tavallaan voin vapaalla tahdolla valita voittavani voimakkaan, mutta häviän silti, koska olen heikompi?
Eli vapaata valintaa päättää terveydestään ei ole.
Enkä myöskään ole enää alueen viisain, koska voimakas nujersi minut pois pelistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ruokahyllyt on hinnoiteltu tietyllä tavalla ja tietynlainen ruoka on tietyn makuista ja tietynlaista, niin aika vähiin jää ihmisen mahdollisuus valita terveellistä ravintoa.
Tuohon päälle lisätään stressi ja kiire.
Tietynlaiset valinnat syntyvät monista osatekijöistä.
Se tarkoittaa sitä että tavallaan kuka tahansa voi syyllistyä tietyissä tilanteissa rikokseen.
Ihminen ei käytännössä tuntuisikaan olevan vastuussa siitä mitä tapahtuu tai miten hän on ajautunut elämässään tiettyyn pisteeseen.
Eivät olleet.
Monet olivat, mutta eivät todellakaan kaikki.
Nuorten miesten ylipaino on nykyisin järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnossa voimakkain voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonlopuksi hain lapsena kioskilta viisi hedelmäkarkkia ja viisi merirosvokarkkia. Siis jos joku muistaa nämä merkkarit. 69 olen syntynyt.
10 kpl irtokarkkia viikossa ei paljon lihottanut. Nyt ei näin pientä määrää edes kehtaisi ostaa. Varsinkin Suomessa karkki ja sipsipussit on valtavia. Jo Ruotsiin mentäessä pussien koko pienenee.
Ainakin sipsipussin koko kasvaa Ruotsin puolella. Kun sipsit tulivat joskus 1970- luvulla oli pussin normikoko kuitenkin alle 100 grammaa ja niitä syötiin harvoin. Joku 200 gramman pussi Haaparannasta ostettuna oli jo valtava. Nyt megapussit ovat 300g? Kilohintaan niissä on halvempi. Tietenkin kannattaa ostaa suhteellisesti enemmän.
No sepä se, että kannattaako vai ei. Sipsit ovat kahden koululaiseni lempiherkkua ja syön niitä itsekin. Ostan yleensä sipsipussin perjantaina viikonlopun alun juhlistamiseksi, mutta jaan sen pienempiin osiin. Yleensä pussista saa annokset meille kaikille perjantaina, maanantaina pojille ja joskus vielä tiistainakin. Syömme joka päivä jälkiruoaksi jotain, joten nuo sipsit vievät sen paikan ma ja joskus ti eli ei siinä ylimääräistä tule, mutta jotenkin hölmöltä tuntuu pyöritellä yhtä sipsipussia monta päivää. Mutta ne pienempien pussien kilohinnat sitten arveluttavat... Mutta ihmettelen todella, onko paljonkin lapsia, jotka pystyvät vaikka yksin syömään sellaisen pussin päivässä? Se määrähän on ihan tolkuton?
Pidän idiootteina ihmisiä jotka syövät sipsejä ja ostavat vielä lapsillekin niitä opettaen sen tavan.
Tuossa 2000-luvun alussa nelikymppiset vanhempani olivat hyvätuloisia ja hyvissä työsuhteissa. Lenkkeilivät ja pitivät huolta kunnostaan. Söivät terveellisesti ja olivat myös tietoisia valinnoistaan. Säästivät.
Myöhemmin molemmat irtisanottiin. Elämäntyyli muuttui lohtumässäilyyn ja alkoholinkin käyttö tuli vakituiseksi. Erityisesti aktiivimalli romahdutti ainakin isäni elämän. Hän oli sen lisäksi ollut pitkäaikaistyötön ja muutenkin jo hyvin heikkona.
Elämäntilanne tuntuisi olevan riskitekijä tuohon sipsittelyyn, eikä idioottius.
Isälläni tuntuisi kaikki vuokran jälkeinen menevän roskamättöön ja oluisiin.
Hän on selvästi koukuttunut nopeisiin hiilihydraatteihin ja alkoholiin.
Uskaltaisin väittää että jos tuo insinööri olisi hyvätuloisessa työssä, niin elämäntilanne ei olisi sama mikä nyt on. Äidillä ei oikein mene myöskään hyvin. Vähän samalainen elämäntyyli nykyään. Enemmän leivoksia menee kuin suolaista.
Kyllä se vaan valtio on syypää näihin läskeihin. Sitä ei voi kiistää.
Olenkin tullut vähitellen siihen tulokseen että ihmisellä ei välttämättä ole vapaata tahtoa ja mahdollisuutta valita kohtaloaan.
Jos kuvailisin vanhempiani niin he olivat nuorina 90-luvulla EU-mielisiä, ehkä keskusta kokoomuslaisia, mutta nyt he ovat persuja ja myös näyttävät siltä.
Toki täytyy myöntää että en ole kysynyt mitä äänestivät. Tuskin kävivät äänestämässä lainkaan.
Kuvailin lähinnä ulkonäköä ja stereotyyppistä habitusta.
Vanhempani eivät selvästikään sopeutuneet nykyaikaiseen työelämäkultuuriin.
Heidän menneisyydessä työelämä oli kuulemma reilu ja suomalainen.
Kyllä ihminen loppujen lopuksi itse valitsee kiinnostaako oma terveys vai ei. Itselläni on matala tulotaso, mutta jostain syystä olen silti hoikka. Syön terveellisesti ja harrastan säännölistä liikuntaa. Ihan vain koska itse niin päätin. Nautintoa elämässä voi löytää muistakin asioista kuin "lohturuoasta". Luonto, harrastukset, ystävien seura jne. Ja kyllä pienilläkin tuloilla voi säästää. Jos jättää kaikki tupakat, alkoholit, makeiset, limut, sipsit ja hampparit ostamatta, vuodessa kerääntyy melkoinen summa, jolla voi sitten herkutella terveellisesti tai lähteä reissuun.
Olet väärässä koska tunnen hyvin vanhempani.
Sinällään voidaan kyllä jaotella ihmiset sen mukaan että uskovatko he vapaaseen tahtoon.
Itse olen vanhemmiten tullut siihen päätelmään että suurimmissa määrin ympäristö ja tapahtumat määrittelevät sen miten yksilö päättää asioista. Eli käytännössä isälläni ei ainakaan näyttäisi olleen mitään mahdollisuuksia valita terveellisempää elämäntyyliä.
Ihmiset ovat kuitenkin eläviä organismeja eikä asioista päättäviä koneita.
Olosuhteista riippuen isäni saattaisi myös tupakoida ja onneksi hän ei tee sitä sentään.
Minäkin nuorena ajattelin että asioista voi itse tavallaan päättää.
Todellisuudessa on kuitenkin niin paljon enemmän liikkuvia tekijöitä kuin yksilö itsessään, että totuus on enemmän erilainen kuin tuo sinun näkemys.
Sinällään ihanan naivi ja eteen päin vievä filosofia sinulla. Se kuitenkin elää ja muuttuu ja lopulta ajattelet kuin minäkin. Se on hassua miten ihminen kypsyy ja viisastuu sitä mukaa kuin ikää tulee. Elämä on elämän koulua.
Jos olisimme lähekkäin ja alkaisimme väittelemään asiasta niin nappaisin sinusta niskalukon ja junttaisin lattialle tiukkaan otteeseen ja kurmottaisin toisella kädellä päänahkaa. Kyselisin aina kolmen sekunnin välein että luovutatko ja kumpi on oikeassa.
Minähän se olen oikeassa tässä asiassa. Olenhan tavallaan henkisesti isosiskosi tässäkin asiassa.
En kommentoi tässä vanhempiasi vaan näkemystäsi siitä, että ylipainoiset ei voi ylipainolleen yhtään mitään, eikä ole heistä kiinni mitä vaaka näyttää. Jokuhan ne kilot itse keräsi ja ylläpitää niitä elämänvalinnoillaan. Ihminen voi laihduttaa jos päättää, samoin kuin ihminen voi lopettaa tupakanpolton. Sun logiikalla voisin keksiä 1001 syytä omalle (mahdolliselle) ylipainolle, koska minulla on pieniä lapsia, 2 raskautta 2 vuoden sisällä, en nuku riittävästi, vähän vapaa aikaa, stressiä.... ja samaan aikaan söisin sipsiä ja karkkia TV:n ääressä. Viisautesi on lähinnä pessimismiä ja luovuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei istuttu perseellään puhelin kädessä.
1970- ja 1980-luvuilla aika ei ainakaan mennyt tietokoneen ruutu tuijottaessa ja kännykkää räplätessä. Jospa se suuren ja mahtavan Neuvostoliiton pelko piti suomalaiset hoikkina, ei ollut varaa herpaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonlopuksi hain lapsena kioskilta viisi hedelmäkarkkia ja viisi merirosvokarkkia. Siis jos joku muistaa nämä merkkarit. 69 olen syntynyt.
10 kpl irtokarkkia viikossa ei paljon lihottanut. Nyt ei näin pientä määrää edes kehtaisi ostaa. Varsinkin Suomessa karkki ja sipsipussit on valtavia. Jo Ruotsiin mentäessä pussien koko pienenee.
Ainakin sipsipussin koko kasvaa Ruotsin puolella. Kun sipsit tulivat joskus 1970- luvulla oli pussin normikoko kuitenkin alle 100 grammaa ja niitä syötiin harvoin. Joku 200 gramman pussi Haaparannasta ostettuna oli jo valtava. Nyt megapussit ovat 300g? Kilohintaan niissä on halvempi. Tietenkin kannattaa ostaa suhteellisesti enemmän.
No sepä se, että kannattaako vai ei. Sipsit ovat kahden koululaiseni lempiherkkua ja syön niitä itsekin. Ostan yleensä sipsipussin perjantaina viikonlopun alun juhlistamiseksi, mutta jaan sen pienempiin osiin. Yleensä pussista saa annokset meille kaikille perjantaina, maanantaina pojille ja joskus vielä tiistainakin. Syömme joka päivä jälkiruoaksi jotain, joten nuo sipsit vievät sen paikan ma ja joskus ti eli ei siinä ylimääräistä tule, mutta jotenkin hölmöltä tuntuu pyöritellä yhtä sipsipussia monta päivää. Mutta ne pienempien pussien kilohinnat sitten arveluttavat... Mutta ihmettelen todella, onko paljonkin lapsia, jotka pystyvät vaikka yksin syömään sellaisen pussin päivässä? Se määrähän on ihan tolkuton?
Pidän idiootteina ihmisiä jotka syövät sipsejä ja ostavat vielä lapsillekin niitä opettaen sen tavan.
Tuossa 2000-luvun alussa nelikymppiset vanhempani olivat hyvätuloisia ja hyvissä työsuhteissa. Lenkkeilivät ja pitivät huolta kunnostaan. Söivät terveellisesti ja olivat myös tietoisia valinnoistaan. Säästivät.
Myöhemmin molemmat irtisanottiin. Elämäntyyli muuttui lohtumässäilyyn ja alkoholinkin käyttö tuli vakituiseksi. Erityisesti aktiivimalli romahdutti ainakin isäni elämän. Hän oli sen lisäksi ollut pitkäaikaistyötön ja muutenkin jo hyvin heikkona.
Elämäntilanne tuntuisi olevan riskitekijä tuohon sipsittelyyn, eikä idioottius.
Isälläni tuntuisi kaikki vuokran jälkeinen menevän roskamättöön ja oluisiin.
Hän on selvästi koukuttunut nopeisiin hiilihydraatteihin ja alkoholiin.
Uskaltaisin väittää että jos tuo insinööri olisi hyvätuloisessa työssä, niin elämäntilanne ei olisi sama mikä nyt on. Äidillä ei oikein mene myöskään hyvin. Vähän samalainen elämäntyyli nykyään. Enemmän leivoksia menee kuin suolaista.
Kyllä se vaan valtio on syypää näihin läskeihin. Sitä ei voi kiistää.
Olenkin tullut vähitellen siihen tulokseen että ihmisellä ei välttämättä ole vapaata tahtoa ja mahdollisuutta valita kohtaloaan.
Jos kuvailisin vanhempiani niin he olivat nuorina 90-luvulla EU-mielisiä, ehkä keskusta kokoomuslaisia, mutta nyt he ovat persuja ja myös näyttävät siltä.
Toki täytyy myöntää että en ole kysynyt mitä äänestivät. Tuskin kävivät äänestämässä lainkaan.
Kuvailin lähinnä ulkonäköä ja stereotyyppistä habitusta.
Vanhempani eivät selvästikään sopeutuneet nykyaikaiseen työelämäkultuuriin.
Heidän menneisyydessä työelämä oli kuulemma reilu ja suomalainen.
Kyllä ihminen loppujen lopuksi itse valitsee kiinnostaako oma terveys vai ei. Itselläni on matala tulotaso, mutta jostain syystä olen silti hoikka. Syön terveellisesti ja harrastan säännölistä liikuntaa. Ihan vain koska itse niin päätin. Nautintoa elämässä voi löytää muistakin asioista kuin "lohturuoasta". Luonto, harrastukset, ystävien seura jne. Ja kyllä pienilläkin tuloilla voi säästää. Jos jättää kaikki tupakat, alkoholit, makeiset, limut, sipsit ja hampparit ostamatta, vuodessa kerääntyy melkoinen summa, jolla voi sitten herkutella terveellisesti tai lähteä reissuun.
Kivaa lukea, että jollain menee niin hyvin, että on varaa neuvoa ja myös syyllistää.
Peukut sinulle.
Vaikka kuka sanoisi mitä, on totuus, että stressi ja unettomuus lihottaa, koska tuo varsinkin yhdistelmänä (mikä on erittäin yleistä) pistää niin naisen kuin miehenkin hormonitasapainon sijoiltaan.
Ei auta, vaikka söisit paljon vähemmän kuin kulutat (vaikkapa 2 kananmunaa, purkin tonnikalaa, yhden pitkän kurkun ja kuusi tomaattia), jos uni on katkonaista (hysteeristä ennen työpäivää, max 3 h putkeen) ja koko valveaika yhtä h-ttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on ne annoskoot. Tykkään 70-luvun astioista, mutta aika tiukkaa tekee, jos yrittää keittää mikrossa puuron hiutalepaketin ohjeen mukaisilla määrillä.
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne annoskoot. Tykkään 70-luvun astioista, mutta aika tiukkaa tekee, jos yrittää keittää mikrossa puuron hiutalepaketin ohjeen mukaisilla määrillä.
Höpöhöpö. Liikunnan puutetta se on. Annoskokohan riippuu ihan täysin kulutuksesta. Jos kulutat paljon saat myös syödä paljon. Jos taas et kuluta juuri lainkaan, on annostenkin oltava minikokoa. I
tse tykkään syödä makeaa, mutta tiedostan myös sen, että se makea on ylimääräistä ja siten se myös on kulutettava pois. Itse kulutan aina ensin makeat herkkuni. Eli jos huomenna illalla syön Fazerin sinisen suklaalevyn (1070 kcal), käyn ensin parin tunnin pyörälenkillä jonka kalorinkuluts vastaa sulkaalevyn kalorimäärää. Noin simppeliä se on. Ei tarvi kitua millään miniannoksilla ja herkuttelukielloilla, kunhan liikkuu riittävästi.
t: normaalipainoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne annoskoot. Tykkään 70-luvun astioista, mutta aika tiukkaa tekee, jos yrittää keittää mikrossa puuron hiutalepaketin ohjeen mukaisilla määrillä.
Höpöhöpö. Liikunnan puutetta se on. Annoskokohan riippuu ihan täysin kulutuksesta. Jos kulutat paljon saat myös syödä paljon. Jos taas et kuluta juuri lainkaan, on annostenkin oltava minikokoa. I
tse tykkään syödä makeaa, mutta tiedostan myös sen, että se makea on ylimääräistä ja siten se myös on kulutettava pois. Itse kulutan aina ensin makeat herkkuni. Eli jos huomenna illalla syön Fazerin sinisen suklaalevyn (1070 kcal), käyn ensin parin tunnin pyörälenkillä jonka kalorinkuluts vastaa sulkaalevyn kalorimäärää. Noin simppeliä se on. Ei tarvi kitua millään miniannoksilla ja herkuttelukielloilla, kunhan liikkuu riittävästi.
t: normaalipainoinen
Ei ole pakko kuluttaa pois ylimääräisiä kaloreita. Ne voi ihan pitää.
Itse tykkään syödä laatikollisen donitseja ja poltan kahvin jälkeen röökin.
Vierailija kirjoitti:
> Unohdit että 70 ja 80-luvuilla metsureita oli noin 100 000.
En: "90-luvun taitteessa metsureita oli enää noin 10 000.". 90-luvun taite tarkottaa 80- ja 90-luvujen taitetta. 10 000 on eri asia kuin 100 000.
Valitsit kuitenkin vertailukohteeksi sen pienimmän määrän vaikka aloittaja kysyy 70-80-luvusta. 100 000 metsurista noin 3 500 ja 10 000 noin 3500 on aika iso vertailuero jos verrataan missä mittakaavassa työt ovat helpottuneet 70-80-luvuilta nykypäivään.
Vierailija kirjoitti:
> Omassa suvussa paperinpyörittelijöitä oli silloin ehkä 20%. Nykyisin hieman enemmän
https://peda.net/pori/perusopetus/koulujen-kotisivut/pl7/kuninkaanhaank…
Suomessa palveluelinkeinoissa oli töissä 50 % 1970-luvun alussa ja 1990-luvun alussa jotain 65 %.
Tuo 20% kertoo omasta suvustani jossa toimistotyöläisiä ei juuri ole ollut. Duunariammateissa on suurin osa ja siksi onkin helppo kysyä miten työt esim. tehtaissa on helpottuneet 70-luvulta 2000-luvulle. Jalostuksessa eli mm. tehtaissa työskentevien prosenttiosuus on kuitenkin pysynyt suht samana.
Työmenetelmät ovat helpottuneet myös palveluelinkeinoissa joihin kuuluu mm. hoitotyö. On tullut kaikenlaisia nostoapuvälineitä jne. Ennen varastoilla kerättiin jalankulkemalla, sittemmin trukeilla ja nyt ollaan jo automaatiossa pitkälle. Työt ovat helpottuneet fyysisesti kautta linjan mikä tietenkin on hyvä siltä kannalta katsottuna.
Katsoin juuri parvekkeelta ulos. Iso taloyhtiö, jossa asuu paljon lapsia. Aurinko paistaa, sää on mitä mainioin. Ei ristinsielua missään. Olen asunut tässä asunnossa kauan ja näky on aika erilainen kuin 30 vuotta sitten. Silloin lapset olivat pihalla, pelasivat keinupehvistä, leikkivät kirkonrottaa tai rosvoa ja poliisia yms.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin juuri parvekkeelta ulos. Iso taloyhtiö, jossa asuu paljon lapsia. Aurinko paistaa, sää on mitä mainioin. Ei ristinsielua missään. Olen asunut tässä asunnossa kauan ja näky on aika erilainen kuin 30 vuotta sitten. Silloin lapset olivat pihalla, pelasivat keinupehvistä, leikkivät kirkonrottaa tai rosvoa ja poliisia yms.
Tämä on omakin muistikuva. Nyt on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Tosin lapsimäärätkin on pudonneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne annoskoot. Tykkään 70-luvun astioista, mutta aika tiukkaa tekee, jos yrittää keittää mikrossa puuron hiutalepaketin ohjeen mukaisilla määrillä.
Höpöhöpö. Liikunnan puutetta se on. Annoskokohan riippuu ihan täysin kulutuksesta. Jos kulutat paljon saat myös syödä paljon. Jos taas et kuluta juuri lainkaan, on annostenkin oltava minikokoa. I
tse tykkään syödä makeaa, mutta tiedostan myös sen, että se makea on ylimääräistä ja siten se myös on kulutettava pois. Itse kulutan aina ensin makeat herkkuni. Eli jos huomenna illalla syön Fazerin sinisen suklaalevyn (1070 kcal), käyn ensin parin tunnin pyörälenkillä jonka kalorinkuluts vastaa sulkaalevyn kalorimäärää. Noin simppeliä se on. Ei tarvi kitua millään miniannoksilla ja herkuttelukielloilla, kunhan liikkuu riittävästi.
t: normaalipainoinen
Mistä tietää paljonko kuluttaa ja milloin syö vähemmän kuin kuluttaa? Tarkoittaako se pientä nälkää koko ajan?
Tämä. Olen vanhempiesi kanssa samaa mieltä siitä, että työelämä oli aikaisemmin reilumpaa. Ennen vuonna 1990 kukaan normaali ihminen ei ollut edes kuullut sellaista sanaa kuin yt-neuvottelut. Jos sait potkut työpaikastasi olit laiminlyönyt työtehtäviäsi pahasti. Ei ollut jatkuvia organisaatiomuutoksia ja hyvin harva teki ylityötä. Vakituinen työpaikka oli ihan normaalia ja sitä sai myös jokainen joka yritti. Kesätöitä sai sillä, että ilmoitti kiinnostuksensa. Kuullostaa melkein unelmalta, kun sen näin kirjoitan. Anoppini, joka oli pitkään töissä lastentarhanopettajana sanoi, että alussa 90-luvun kriisissä oli hyvä, että otettiin löysät pois, mutta sitten mopo karkasi käsistä ja tämä "säästäminen" vaan jatkui ja jatkui ja on karannut kaikista järkevistä mittasuhteista. Tuntuu, että anoppinikaan ei tajunnut, että sen jälkeen kun hän lopetti työt noin vuonna 2000 (hän pääsi ihan normaalille eläkkeelle 59-vuotiaana) niin tämä kehitys on vaan jatkunut ja vahvistunut. Nuoriso-ohjaanana töissä oleva tuttavani oli aika järkyttynyt noin viisi vuotta sitten siitä, että jopa Alepan kassaan on kova kilpailu päästä kesätöihin, joskus 80-luvulla sinne pääsi vaan ilmoittamalla kiinnostuksensa.
Sanoisin, että tällä on aika suuri merkitys lihavuusongelmaan siihen yhdistettynä, että nykyään on niin paljon makeata ja isoja annoksia tarjolla. Kun työelämässä on jatkuvaa stressiä ja epävarmuutta ihmiset tavitsevat nopeata enegiaa ja lohdutusta ja sitä on tarjolla makean muodossa. Pitäisi tietenkin osata kieltäytyä siitä ja syödä terveellisesti, mutta ei voi vaatia kaikilta koko ajan vahvuutta, ihmiset ovat joskus heikkoja ja se voi tapahtua kenelle tahansa. Vähän samatyyliset ovat pikavipit. Aivan älyttömän turhaa ja epäeettistä toimintaa, jolla käytetään hyväksi heikossa asemassa olevia tai nuoria, jotka eivät tajua seurauksia.