Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Jos pari yötä nukuttua olet voimissasi, voithan kysyä häneltä lähteekö iltapäivällä kävelylle. Ei paineita laittautua tai harrastaa seksiä, etkä ole etukäteen sitoutunut mihinkään aikatauluun. Omilla ehdoillasi ja vain jos itsestäsi siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Jos pari yötä nukuttua olet voimissasi, voithan kysyä häneltä lähteekö iltapäivällä kävelylle. Ei paineita laittautua tai harrastaa seksiä, etkä ole etukäteen sitoutunut mihinkään aikatauluun. Omilla ehdoillasi ja vain jos itsestäsi siltä tuntuu.

En halua treffata häntä tänä viikonloppuna. Mutta arvon tässä koko ajan, että pitäisikö juuri nyt lähettää varmuuden vuoksi viesti tarkalla päivämäärällä, että nähdäänhän silloin illallisen merkeissä. Refleksi lienee.

Onko minun päässäni vikaa, vai onko tämä menettämisen pelon pohjalta valintojen tekeminen ihan hullua?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Jos pari yötä nukuttua olet voimissasi, voithan kysyä häneltä lähteekö iltapäivällä kävelylle. Ei paineita laittautua tai harrastaa seksiä, etkä ole etukäteen sitoutunut mihinkään aikatauluun. Omilla ehdoillasi ja vain jos itsestäsi siltä tuntuu.

En halua treffata häntä tänä viikonloppuna. Mutta arvon tässä koko ajan, että pitäisikö juuri nyt lähettää varmuuden vuoksi viesti tarkalla päivämäärällä, että nähdäänhän silloin illallisen merkeissä. Refleksi lienee.

No en tiedä. Refleksi olisi varmaan että näkisit häntä nyt pääsiäisenä, vaikka olisit suunnitellut muuta ja haluaisit olla ihan rauhassa, mutta haluaisit lepytellä häntä.

Minusta tuo tekstari menee ihan normaalin vastavuoroisen suhteen piikkiin, siitä tulee hänelle viesti, ettei ole uhka että otat omaa aikaa, etkä pelaa pelejä, vaan aidosti aiot vielä nähdä häntä, ja jopa ihan mielellään. Saatte molemmat mielenrauhan pääsiäiseksi. Hän voi olla epävarma, mitä haluat hänestä, jos olet itsekin ollut vähän kahden vaiheilla.

Kun sanot että hän olisi muuten ihan täydellinen, ellei huuman puuttumista lasketa, niin mitä se sisältää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Jos pari yötä nukuttua olet voimissasi, voithan kysyä häneltä lähteekö iltapäivällä kävelylle. Ei paineita laittautua tai harrastaa seksiä, etkä ole etukäteen sitoutunut mihinkään aikatauluun. Omilla ehdoillasi ja vain jos itsestäsi siltä tuntuu.

En halua treffata häntä tänä viikonloppuna. Mutta arvon tässä koko ajan, että pitäisikö juuri nyt lähettää varmuuden vuoksi viesti tarkalla päivämäärällä, että nähdäänhän silloin illallisen merkeissä. Refleksi lienee.

No en tiedä. Refleksi olisi varmaan että näkisit häntä nyt pääsiäisenä, vaikka olisit suunnitellut muuta ja haluaisit olla ihan rauhassa, mutta haluaisit lepytellä häntä.

Minusta tuo tekstari menee ihan normaalin vastavuoroisen suhteen piikkiin, siitä tulee hänelle viesti, ettei ole uhka että otat omaa aikaa, etkä pelaa pelejä, vaan aidosti aiot vielä nähdä häntä, ja jopa ihan mielellään. Saatte molemmat mielenrauhan pääsiäiseksi. Hän voi olla epävarma, mitä haluat hänestä, jos olet itsekin ollut vähän kahden vaiheilla.

Kun sanot että hän olisi muuten ihan täydellinen, ellei huuman puuttumista lasketa, niin mitä se sisältää?

Joo no niin olisi, vähän jo harkitsin, että ehdottaisin kahveja huomenna tms., vaikka en nyt kyllä millään jaksa.

Ei hän ole ollenkaan täydellinen mutta paras jonka näen tällä hetkellä. Hänessä yhdistyy pehmeä luonne ja miehekäs ulkomuoto. Hän on tosi ahkera, siisti, kunniallinen (kökkö sana mutta totta kuitenkin). Hänellä on tulevaisuuden suunnitelma, jonka eteen hän tekee koko ajan töitä. Tätä ihailen tosi paljon. Hän auttaa ystäviään. Hän haluaa kunnollisen suhteen eikä pelkkää hauskanpitoa, mutta hän ei toisaalta vaaranna omia henkilökohtaisia tavoitteitaan kohtuuttomasti kumppanin löytämisen vuoksi. Tavoitteellinen ja äärimmäisen ahkera nuorimies. Harvemmin nuoret miehet ovat noin päämäärätietoisia.

Vierailija kirjoitti:

Onko minun päässäni vikaa, vai onko tämä menettämisen pelon pohjalta valintojen tekeminen ihan hullua?

Ap

On, yksi fiksu ihminen sitä mullekin yritti kertoa: että ei pidä tehdä päätöksiä pelon ohjaamana. Minun kohdalla olin huonossa suhteessa, mutta pelkäsin erota, kun pelkäsin sitä tuntematonta elämää sen tunnetun liiton ulkopuolella. Jäin pitkäksi aikaa, koska pelko. Annoin oman pelkoni ohjata päätöksiäni, enkä toiveiden ja haluamiseni. Elin pelkoni rajoittamaa elämää, jossa ei kuitenkaan ollut asioita joita halusin elämääni.

Nykyään eron jälkeen elämäni on niin paljon parempaa. Tottakai oli alussa kamala vuosi, mutta nykyään olen antanut itselleni luvan harrastaa asioita, joista olen itse kiinnostunut. Vietän mukavaa omaa aikaa, kun sitä tarvitsen.

Et voi odottaa kauhean lämmintä suhdetta jos se on valittu pelon pohjalta. Suhteessakin teet asioita sitten pelon pohjalta. Jos lähden opiskelemaan, ehkä hän jättää minut, tai vaihdan työtä, tai en lähde anopille, tai en osta noin kallista asuntoa, tai en lähde tyttöjen iltaan kun hän ei tykkää, jne jne.

Kun tekee ne positiivisen kautta, mies sanoo että kulta, sun pitääkin opiskella tuota kun olet siinä niin hyvä. Sun pitääkin vaihtaa parempaan paikkaan, kun haluat sitä. Hei mä käyn äidillä, ota sä rennosti. Pitäkää hauskaa saunaillassa, mä katon matsia kotona. Hei asutaan nyt vähän halvemmalla, niin sä pystyt valmistumaan.

Kuulostaa hyvältä tyypiltä. Annatko yhteystiedot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Jos pari yötä nukuttua olet voimissasi, voithan kysyä häneltä lähteekö iltapäivällä kävelylle. Ei paineita laittautua tai harrastaa seksiä, etkä ole etukäteen sitoutunut mihinkään aikatauluun. Omilla ehdoillasi ja vain jos itsestäsi siltä tuntuu.

En halua treffata häntä tänä viikonloppuna. Mutta arvon tässä koko ajan, että pitäisikö juuri nyt lähettää varmuuden vuoksi viesti tarkalla päivämäärällä, että nähdäänhän silloin illallisen merkeissä. Refleksi lienee.

No en tiedä. Refleksi olisi varmaan että näkisit häntä nyt pääsiäisenä, vaikka olisit suunnitellut muuta ja haluaisit olla ihan rauhassa, mutta haluaisit lepytellä häntä.

Minusta tuo tekstari menee ihan normaalin vastavuoroisen suhteen piikkiin, siitä tulee hänelle viesti, ettei ole uhka että otat omaa aikaa, etkä pelaa pelejä, vaan aidosti aiot vielä nähdä häntä, ja jopa ihan mielellään. Saatte molemmat mielenrauhan pääsiäiseksi. Hän voi olla epävarma, mitä haluat hänestä, jos olet itsekin ollut vähän kahden vaiheilla.

Kun sanot että hän olisi muuten ihan täydellinen, ellei huuman puuttumista lasketa, niin mitä se sisältää?

Joo no niin olisi, vähän jo harkitsin, että ehdottaisin kahveja huomenna tms., vaikka en nyt kyllä millään jaksa.

Ei hän ole ollenkaan täydellinen mutta paras jonka näen tällä hetkellä. Hänessä yhdistyy pehmeä luonne ja miehekäs ulkomuoto. Hän on tosi ahkera, siisti, kunniallinen (kökkö sana mutta totta kuitenkin). Hänellä on tulevaisuuden suunnitelma, jonka eteen hän tekee koko ajan töitä. Tätä ihailen tosi paljon. Hän auttaa ystäviään. Hän haluaa kunnollisen suhteen eikä pelkkää hauskanpitoa, mutta hän ei toisaalta vaaranna omia henkilökohtaisia tavoitteitaan kohtuuttomasti kumppanin löytämisen vuoksi. Tavoitteellinen ja äärimmäisen ahkera nuorimies. Harvemmin nuoret miehet ovat noin päämäärätietoisia.

Kuulostaa oikeasti että arvostat, kunnioitat ja ihailetkin häntä. Mun mielestä on oikein hyvä lähtökohta. Ja sun mielestä on miehekäs ulkomuotokin. Ja hän kuulostaa avuliaalta, sydämelliseltä ja auttavaiselta.

Ja sinä kuulostat ihastuneelta :)

Mikä siis olikaan vikana? Oletko suudellut häntä ja hän ei maistunut hyvältä? Eikös hän kuitenkin tuoksunutkin hyvältä?

Ja hei, jos et jaksa ajatella kahveja nyt, älä ajattele. Ajattele vasta kun olet levännyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä tyypiltä. Annatko yhteystiedot?

Heh, täytyy kysyä hänen lupansa ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Oikean ihmisen seurassa saa voimia, se ei vie niitä. Olen itse välillä loppuviikosta niin väsynyt, että pyörryttää, mutta alusta alkaen nimenomaan halusin viikonloppuna tavata kumppaniani (nykyistä puolisoani), koska hänen kanssaan oli niin hyvä olla, rentoutua, levätä ja kerätä voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Jos pari yötä nukuttua olet voimissasi, voithan kysyä häneltä lähteekö iltapäivällä kävelylle. Ei paineita laittautua tai harrastaa seksiä, etkä ole etukäteen sitoutunut mihinkään aikatauluun. Omilla ehdoillasi ja vain jos itsestäsi siltä tuntuu.

En halua treffata häntä tänä viikonloppuna. Mutta arvon tässä koko ajan, että pitäisikö juuri nyt lähettää varmuuden vuoksi viesti tarkalla päivämäärällä, että nähdäänhän silloin illallisen merkeissä. Refleksi lienee.

No en tiedä. Refleksi olisi varmaan että näkisit häntä nyt pääsiäisenä, vaikka olisit suunnitellut muuta ja haluaisit olla ihan rauhassa, mutta haluaisit lepytellä häntä.

Minusta tuo tekstari menee ihan normaalin vastavuoroisen suhteen piikkiin, siitä tulee hänelle viesti, ettei ole uhka että otat omaa aikaa, etkä pelaa pelejä, vaan aidosti aiot vielä nähdä häntä, ja jopa ihan mielellään. Saatte molemmat mielenrauhan pääsiäiseksi. Hän voi olla epävarma, mitä haluat hänestä, jos olet itsekin ollut vähän kahden vaiheilla.

Kun sanot että hän olisi muuten ihan täydellinen, ellei huuman puuttumista lasketa, niin mitä se sisältää?

Joo no niin olisi, vähän jo harkitsin, että ehdottaisin kahveja huomenna tms., vaikka en nyt kyllä millään jaksa.

Ei hän ole ollenkaan täydellinen mutta paras jonka näen tällä hetkellä. Hänessä yhdistyy pehmeä luonne ja miehekäs ulkomuoto. Hän on tosi ahkera, siisti, kunniallinen (kökkö sana mutta totta kuitenkin). Hänellä on tulevaisuuden suunnitelma, jonka eteen hän tekee koko ajan töitä. Tätä ihailen tosi paljon. Hän auttaa ystäviään. Hän haluaa kunnollisen suhteen eikä pelkkää hauskanpitoa, mutta hän ei toisaalta vaaranna omia henkilökohtaisia tavoitteitaan kohtuuttomasti kumppanin löytämisen vuoksi. Tavoitteellinen ja äärimmäisen ahkera nuorimies. Harvemmin nuoret miehet ovat noin päämäärätietoisia.

Kuulostaa oikeasti että arvostat, kunnioitat ja ihailetkin häntä. Mun mielestä on oikein hyvä lähtökohta. Ja sun mielestä on miehekäs ulkomuotokin. Ja hän kuulostaa avuliaalta, sydämelliseltä ja auttavaiselta.

Ja sinä kuulostat ihastuneelta :)

Mikä siis olikaan vikana? Oletko suudellut häntä ja hän ei maistunut hyvältä? Eikös hän kuitenkin tuoksunutkin hyvältä?

Ja hei, jos et jaksa ajatella kahveja nyt, älä ajattele. Ajattele vasta kun olet levännyt.

No siis hän on kaikkea tuota, mutta yritin sanoa noita asioita hänelle, ja hän reagoi tosi negatiivisesti. Tuli vähän sellaista palautetta, että hän ei tuollaista listaa halua kuulla vaan että pitäisi vain ilmaista sitä kiinnostunutta -tunnetta- aktiivisemmin. Koki vissiin jotenkin kliiniseksi tuon listaamiseni. Olin ihan ihmeissäni, mutta tyhmä hän ei ole, että ilmeisesti vaistosi epäröintini kaikista hyvistä sanoista huolimatta.

En ole suudellut, en nyt todellakaan vielä tässä vaiheessa. Ei olla päästy sinne treffeillekään vielä, kun ollaan tapeltu siitä, että millä vauhdilla tässä ylipäänsä mennään. Tuoksuu hyvälle joo.

Siis kun minä olen ihan poikki tällä hetkellä ja tarvitsen lepoa, että ehdin ylipäänsä ajatella. Teen tosi hektistä työtä, joka nyt vasta kohtapuoliin tulee vähän rauhallisempaan vaiheeseen. Mies on muuten niin mukava, mutta tämä kyky ottaa huomioon toisten elämäntilanteen haasteita on käytännössä nolla. Hän ajattelee vain sitä, että saako tarpeeksi huomiota. Nuori mies, minkäs teet.

Meillä jotka on ehdollistettu siihen kissa-hiirileikkiin tykkään susta-enpäs tykkääkään, seksin huuma voi liittyä siihen huumaan jossa saa jonkun etäisen ja torjuvan antamaan itselleen huomiota.

Se huume puuttuu, kun huomio annetaan ilmaiseksi ja ponnistelematta, ja mieheltä joka ei ole etäinen ja torjuva. Mutta se huume on juuri sitä, huumetta, ei rakkautta eikä takaa hyvää suhdetta tai yhteensopivuutta.

Ennemmin jos alkaa pitää, ja on kiva olla yhdessä, ja toinen on komeakin ja miehekäs, se vetovoima voi kasvaa välille ja roihahtaa. Minulle kävi näin yhden ystävän kanssa, jota pidin ensin kivana ihmisenä ja vasta myöhemmin tutustuttuani seksikkäänä ihmisenä.

Ja siis tuo positiivisen kautta. Ehdotin miehelle, että hän viettäisi ystävien kanssa aikaa nyt pääsiäisenä sillä aikaa kun minä huilaan. Yritin tällä sanoa, että en roiku liikaa tai yritä estää häntä satsaamasta myös muihin asioihin, mutta mies ei yhtään tykännyt. Hän tulkitsi tämän saman tien niin, että en ole tarpeeksi kiinnostunut menemään nyt heti saman tien treffeille. Voi itku. Kun minä olen tosiaan tosi väsynyt ja haluaisin vain maata kotona nämä neljä päivää. Mutta hän ei välitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Jos pari yötä nukuttua olet voimissasi, voithan kysyä häneltä lähteekö iltapäivällä kävelylle. Ei paineita laittautua tai harrastaa seksiä, etkä ole etukäteen sitoutunut mihinkään aikatauluun. Omilla ehdoillasi ja vain jos itsestäsi siltä tuntuu.

En halua treffata häntä tänä viikonloppuna. Mutta arvon tässä koko ajan, että pitäisikö juuri nyt lähettää varmuuden vuoksi viesti tarkalla päivämäärällä, että nähdäänhän silloin illallisen merkeissä. Refleksi lienee.

No en tiedä. Refleksi olisi varmaan että näkisit häntä nyt pääsiäisenä, vaikka olisit suunnitellut muuta ja haluaisit olla ihan rauhassa, mutta haluaisit lepytellä häntä.

Minusta tuo tekstari menee ihan normaalin vastavuoroisen suhteen piikkiin, siitä tulee hänelle viesti, ettei ole uhka että otat omaa aikaa, etkä pelaa pelejä, vaan aidosti aiot vielä nähdä häntä, ja jopa ihan mielellään. Saatte molemmat mielenrauhan pääsiäiseksi. Hän voi olla epävarma, mitä haluat hänestä, jos olet itsekin ollut vähän kahden vaiheilla.

Kun sanot että hän olisi muuten ihan täydellinen, ellei huuman puuttumista lasketa, niin mitä se sisältää?

Joo no niin olisi, vähän jo harkitsin, että ehdottaisin kahveja huomenna tms., vaikka en nyt kyllä millään jaksa.

Ei hän ole ollenkaan täydellinen mutta paras jonka näen tällä hetkellä. Hänessä yhdistyy pehmeä luonne ja miehekäs ulkomuoto. Hän on tosi ahkera, siisti, kunniallinen (kökkö sana mutta totta kuitenkin). Hänellä on tulevaisuuden suunnitelma, jonka eteen hän tekee koko ajan töitä. Tätä ihailen tosi paljon. Hän auttaa ystäviään. Hän haluaa kunnollisen suhteen eikä pelkkää hauskanpitoa, mutta hän ei toisaalta vaaranna omia henkilökohtaisia tavoitteitaan kohtuuttomasti kumppanin löytämisen vuoksi. Tavoitteellinen ja äärimmäisen ahkera nuorimies. Harvemmin nuoret miehet ovat noin päämäärätietoisia.

Kuulostaa oikeasti että arvostat, kunnioitat ja ihailetkin häntä. Mun mielestä on oikein hyvä lähtökohta. Ja sun mielestä on miehekäs ulkomuotokin. Ja hän kuulostaa avuliaalta, sydämelliseltä ja auttavaiselta.

Ja sinä kuulostat ihastuneelta :)

Mikä siis olikaan vikana? Oletko suudellut häntä ja hän ei maistunut hyvältä? Eikös hän kuitenkin tuoksunutkin hyvältä?

Ja hei, jos et jaksa ajatella kahveja nyt, älä ajattele. Ajattele vasta kun olet levännyt.

No siis hän on kaikkea tuota, mutta yritin sanoa noita asioita hänelle, ja hän reagoi tosi negatiivisesti. Tuli vähän sellaista palautetta, että hän ei tuollaista listaa halua kuulla vaan että pitäisi vain ilmaista sitä kiinnostunutta -tunnetta- aktiivisemmin. Koki vissiin jotenkin kliiniseksi tuon listaamiseni. Olin ihan ihmeissäni, mutta tyhmä hän ei ole, että ilmeisesti vaistosi epäröintini kaikista hyvistä sanoista huolimatta.

Ap, sanon suoraan: olet todella mokannut miehen kanssa. TAI... Teitkö sen tahallaan?  

En ole lukenut koko viestiketjua mutta tämän perusteella vaikuttaa siltä, että alitajuisesti - tai tietoisesti - haluat kaataa vastuun miehen niskaan. Luulen että sitä tuo listaamisesi oli, psykologisesti. Testaat häntä: ällöttävällä, suorastaan nolaavalla tavalla. Haluaisit, että hän ottaisi vastuun tunteistasi? No tämän koukkusi mies läpäisi. Mitä aiot seuraavaksi tehdä hänen päänsä menoksi?

Vierailija kirjoitti:

En ole suudellut, en nyt todellakaan vielä tässä vaiheessa. Ei olla päästy sinne treffeillekään vielä, kun ollaan tapeltu siitä, että millä vauhdilla tässä ylipäänsä mennään. Tuoksuu hyvälle joo.

MISTÄ IHMEEN VAUHDISTA puhut? Jos ei ole suhdetta, ei ole vauhtia. Miesparka, mitäpä ei tekisi p*llun eteen... Jos mies todella on järkevä, hän juoksee vielä karkuun hyvän sään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis kun minä olen ihan poikki tällä hetkellä ja tarvitsen lepoa, että ehdin ylipäänsä ajatella. Teen tosi hektistä työtä, joka nyt vasta kohtapuoliin tulee vähän rauhallisempaan vaiheeseen. Mies on muuten niin mukava, mutta tämä kyky ottaa huomioon toisten elämäntilanteen haasteita on käytännössä nolla. Hän ajattelee vain sitä, että saako tarpeeksi huomiota. Nuori mies, minkäs teet.

P*llua hän vain haluaa. Ja se on ihan ok. Hän lienee sen verran realistinen, että huolii alapään vaikka siihen kytkeytyisikin toinen hölmö pää. Sellaista se on!

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuo positiivisen kautta. Ehdotin miehelle, että hän viettäisi ystävien kanssa aikaa nyt pääsiäisenä sillä aikaa kun minä huilaan. Yritin tällä sanoa, että en roiku liikaa tai yritä estää häntä satsaamasta myös muihin asioihin, mutta mies ei yhtään tykännyt. Hän tulkitsi tämän saman tien niin, että en ole tarpeeksi kiinnostunut menemään nyt heti saman tien treffeille. Voi itku. Kun minä olen tosiaan tosi väsynyt ja haluaisin vain maata kotona nämä neljä päivää. Mutta hän ei välitä.

Ap

Ai sä oot trulli... taas näitä karvaper*e ukkeleita, jotka tyttöilee!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Olet myös varmaan ytimessä nyt. On tosi raskasta olla koko ajan jotain muuta kuin on, koska pelkää, että omana itsenä ei ole minkään arvoinen.

Ilman muuta jos olet kertonut hänelle, että olet aidosti ihan poikki, haluat lähinnä nukkua ja katsoa netflixiä, ja olet valmis mielellään näkemään pääsiäisen jälkeen, sitten niin sinun täytyy tehdä. Jos hän on sillä välin löytänyt toisen, oliko hänen kiinnostus sinuun silloin kovinkaan vakavaa? Ja jos itse on ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja palautumista, ei selviä hengissä loppuelämää ihmisen kanssa, jolle tämä on loukkaus. Silloin se on hyvä mies mutta jollekulle muulle.

Jep, näin se on. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta tosiasioita ei voi kieltää.

Ap

Jos pari yötä nukuttua olet voimissasi, voithan kysyä häneltä lähteekö iltapäivällä kävelylle. Ei paineita laittautua tai harrastaa seksiä, etkä ole etukäteen sitoutunut mihinkään aikatauluun. Omilla ehdoillasi ja vain jos itsestäsi siltä tuntuu.

En halua treffata häntä tänä viikonloppuna. Mutta arvon tässä koko ajan, että pitäisikö juuri nyt lähettää varmuuden vuoksi viesti tarkalla päivämäärällä, että nähdäänhän silloin illallisen merkeissä. Refleksi lienee.

No en tiedä. Refleksi olisi varmaan että näkisit häntä nyt pääsiäisenä, vaikka olisit suunnitellut muuta ja haluaisit olla ihan rauhassa, mutta haluaisit lepytellä häntä.

Minusta tuo tekstari menee ihan normaalin vastavuoroisen suhteen piikkiin, siitä tulee hänelle viesti, ettei ole uhka että otat omaa aikaa, etkä pelaa pelejä, vaan aidosti aiot vielä nähdä häntä, ja jopa ihan mielellään. Saatte molemmat mielenrauhan pääsiäiseksi. Hän voi olla epävarma, mitä haluat hänestä, jos olet itsekin ollut vähän kahden vaiheilla.

Kun sanot että hän olisi muuten ihan täydellinen, ellei huuman puuttumista lasketa, niin mitä se sisältää?

Joo no niin olisi, vähän jo harkitsin, että ehdottaisin kahveja huomenna tms., vaikka en nyt kyllä millään jaksa.

Ei hän ole ollenkaan täydellinen mutta paras jonka näen tällä hetkellä. Hänessä yhdistyy pehmeä luonne ja miehekäs ulkomuoto. Hän on tosi ahkera, siisti, kunniallinen (kökkö sana mutta totta kuitenkin). Hänellä on tulevaisuuden suunnitelma, jonka eteen hän tekee koko ajan töitä. Tätä ihailen tosi paljon. Hän auttaa ystäviään. Hän haluaa kunnollisen suhteen eikä pelkkää hauskanpitoa, mutta hän ei toisaalta vaaranna omia henkilökohtaisia tavoitteitaan kohtuuttomasti kumppanin löytämisen vuoksi. Tavoitteellinen ja äärimmäisen ahkera nuorimies. Harvemmin nuoret miehet ovat noin päämäärätietoisia.

Kuulostaa oikeasti että arvostat, kunnioitat ja ihailetkin häntä. Mun mielestä on oikein hyvä lähtökohta. Ja sun mielestä on miehekäs ulkomuotokin. Ja hän kuulostaa avuliaalta, sydämelliseltä ja auttavaiselta.

Ja sinä kuulostat ihastuneelta :)

Mikä siis olikaan vikana? Oletko suudellut häntä ja hän ei maistunut hyvältä? Eikös hän kuitenkin tuoksunutkin hyvältä?

Ja hei, jos et jaksa ajatella kahveja nyt, älä ajattele. Ajattele vasta kun olet levännyt.

No siis hän on kaikkea tuota, mutta yritin sanoa noita asioita hänelle, ja hän reagoi tosi negatiivisesti. Tuli vähän sellaista palautetta, että hän ei tuollaista listaa halua kuulla vaan että pitäisi vain ilmaista sitä kiinnostunutta -tunnetta- aktiivisemmin. Koki vissiin jotenkin kliiniseksi tuon listaamiseni. Olin ihan ihmeissäni, mutta tyhmä hän ei ole, että ilmeisesti vaistosi epäröintini kaikista hyvistä sanoista huolimatta.

Ap, sanon suoraan: olet todella mokannut miehen kanssa. TAI... Teitkö sen tahallaan?  

En ole lukenut koko viestiketjua mutta tämän perusteella vaikuttaa siltä, että alitajuisesti - tai tietoisesti - haluat kaataa vastuun miehen niskaan. Luulen että sitä tuo listaamisesi oli, psykologisesti. Testaat häntä: ällöttävällä, suorastaan nolaavalla tavalla. Haluaisit, että hän ottaisi vastuun tunteistasi? No tämän koukkusi mies läpäisi. Mitä aiot seuraavaksi tehdä hänen päänsä menoksi?

Vierailija kirjoitti:

En ole suudellut, en nyt todellakaan vielä tässä vaiheessa. Ei olla päästy sinne treffeillekään vielä, kun ollaan tapeltu siitä, että millä vauhdilla tässä ylipäänsä mennään. Tuoksuu hyvälle joo.

MISTÄ IHMEEN VAUHDISTA puhut? Jos ei ole suhdetta, ei ole vauhtia. Miesparka, mitäpä ei tekisi p*llun eteen... Jos mies todella on järkevä, hän juoksee vielä karkuun hyvän sään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis kun minä olen ihan poikki tällä hetkellä ja tarvitsen lepoa, että ehdin ylipäänsä ajatella. Teen tosi hektistä työtä, joka nyt vasta kohtapuoliin tulee vähän rauhallisempaan vaiheeseen. Mies on muuten niin mukava, mutta tämä kyky ottaa huomioon toisten elämäntilanteen haasteita on käytännössä nolla. Hän ajattelee vain sitä, että saako tarpeeksi huomiota. Nuori mies, minkäs teet.

P*llua hän vain haluaa. Ja se on ihan ok. Hän lienee sen verran realistinen, että huolii alapään vaikka siihen kytkeytyisikin toinen hölmö pää. Sellaista se on!

Nyt on näköjään joku palstan ekosysteemin alempi osa löytänyt tähän ketjuun. Harmi. Tykkäsin keskustella tähän asti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuo positiivisen kautta. Ehdotin miehelle, että hän viettäisi ystävien kanssa aikaa nyt pääsiäisenä sillä aikaa kun minä huilaan. Yritin tällä sanoa, että en roiku liikaa tai yritä estää häntä satsaamasta myös muihin asioihin, mutta mies ei yhtään tykännyt. Hän tulkitsi tämän saman tien niin, että en ole tarpeeksi kiinnostunut menemään nyt heti saman tien treffeille. Voi itku. Kun minä olen tosiaan tosi väsynyt ja haluaisin vain maata kotona nämä neljä päivää. Mutta hän ei välitä.

Ap

No mun mielestä tuo ei ole hänestä hyvä merkki, ettei huomioi sinun tarpeita, ja vaatii niiden yli että huomioit kauheasti häntä.

Sori, mutta ei ole silloin hyvä kumppani. Juuri niin kuin joku sanoi, oman puolison kanssa pitäisi elpyä maailman vaatimuksista. Ei niin, että mies ja suhde on yksi työmaa lisää.

Ehkä on sitten vain kypsymätön, ja oppii vuosien myötä huomioimaan muitakin ihmisiä, mutta nyt ei minusta ole hyvä kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuo positiivisen kautta. Ehdotin miehelle, että hän viettäisi ystävien kanssa aikaa nyt pääsiäisenä sillä aikaa kun minä huilaan. Yritin tällä sanoa, että en roiku liikaa tai yritä estää häntä satsaamasta myös muihin asioihin, mutta mies ei yhtään tykännyt. Hän tulkitsi tämän saman tien niin, että en ole tarpeeksi kiinnostunut menemään nyt heti saman tien treffeille. Voi itku. Kun minä olen tosiaan tosi väsynyt ja haluaisin vain maata kotona nämä neljä päivää. Mutta hän ei välitä.

Ap

No mun mielestä tuo ei ole hänestä hyvä merkki, ettei huomioi sinun tarpeita, ja vaatii niiden yli että huomioit kauheasti häntä.

Sori, mutta ei ole silloin hyvä kumppani. Juuri niin kuin joku sanoi, oman puolison kanssa pitäisi elpyä maailman vaatimuksista. Ei niin, että mies ja suhde on yksi työmaa lisää.

Ehkä on sitten vain kypsymätön, ja oppii vuosien myötä huomioimaan muitakin ihmisiä, mutta nyt ei minusta ole hyvä kumppaniksi.

Niin. Näin vähän itsekin ajattelen. Naisena minut on koulittu samastumaan toisiin paljon. Miehenä hänellä eri juttu. Muutaman vuoden päästä olisi luultavasti juuri sopiva minulle. Mutta juuri nyt on tosi harmaalla alueella. Koko ajan arvon tässä, että jos kuitenkin nyt pistän viestin menemään ja yritän ehdottaa treffejä piakkoin. Mutta toinen puoli minusta sanoo, että helpommalla pääsen, jos annan olla.

Ap

No, panin puoli tuntia sitten miehelle viestin, että mennäänkö illalliselle silloin ja silloin. En ole vielä saanut vastausta. Mutta ainakin olen itse satsannut jotenkin.

Ap