Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

non-parelli kirjoitti:

Oletko Ap itse valmis suhteeseen ylipäätänsä kenenkään kanssa juuri nyt? hyväksytkö itsesi täysin sellaisena kuin olet? Ajoitus voi olla väärä, vaikka mies olisikin oikea. Tunteita voi syttyä myös ajan kanssa. Ei se aina mene niin että rakkautta ensi silmäyksellä.

En. Ajoitus on oman tilanteeni kannalta tosi huono, koska minulla on tällä hetkellä muita isoja asioita järjestettävänä. Mutta mies alkoi jo menettää mielenkiintoaan, kun en lähtenyt kelkkaan mukaan, joten panikoin että menee hyvä tilaisuus ohi, ja nyt on sitten yritetty tutustua.

Ap

”Mies alkoi menettää mielenkiintoaan” kertoo sen ettei hänelläkään ole suuria tunteita sinua kohtaan, olet vaan joku jota pidetään varalla kunnes kolahtaa jonkun muun kanssa. Älä haaskaa aikaasi.

Jos hän sinut todella haluaisi, taistelisi rakkaudestasi, ei ”menettäisi mielenkiintoaan”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

non-parelli kirjoitti:

Oletko Ap itse valmis suhteeseen ylipäätänsä kenenkään kanssa juuri nyt? hyväksytkö itsesi täysin sellaisena kuin olet? Ajoitus voi olla väärä, vaikka mies olisikin oikea. Tunteita voi syttyä myös ajan kanssa. Ei se aina mene niin että rakkautta ensi silmäyksellä.

En. Ajoitus on oman tilanteeni kannalta tosi huono, koska minulla on tällä hetkellä muita isoja asioita järjestettävänä. Mutta mies alkoi jo menettää mielenkiintoaan, kun en lähtenyt kelkkaan mukaan, joten panikoin että menee hyvä tilaisuus ohi, ja nyt on sitten yritetty tutustua.

Ap

”Mies alkoi menettää mielenkiintoaan” kertoo sen ettei hänelläkään ole suuria tunteita sinua kohtaan, olet vaan joku jota pidetään varalla kunnes kolahtaa jonkun muun kanssa. Älä haaskaa aikaasi.

Jos hän sinut todella haluaisi, taistelisi rakkaudestasi, ei ”menettäisi mielenkiintoaan”.

Periaatteessa joo näin. Mutta ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Olet kiinnostunut jostakusta, mutta tämä joku jarruttelee, on epämääräinen. Mitä itse tekisit? Totta kai ajattelisit ensin omia toiveitasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuo positiivisen kautta. Ehdotin miehelle, että hän viettäisi ystävien kanssa aikaa nyt pääsiäisenä sillä aikaa kun minä huilaan. Yritin tällä sanoa, että en roiku liikaa tai yritä estää häntä satsaamasta myös muihin asioihin, mutta mies ei yhtään tykännyt. Hän tulkitsi tämän saman tien niin, että en ole tarpeeksi kiinnostunut menemään nyt heti saman tien treffeille. Voi itku. Kun minä olen tosiaan tosi väsynyt ja haluaisin vain maata kotona nämä neljä päivää. Mutta hän ei välitä.

Ap

No mun mielestä tuo ei ole hänestä hyvä merkki, ettei huomioi sinun tarpeita, ja vaatii niiden yli että huomioit kauheasti häntä.

Sori, mutta ei ole silloin hyvä kumppani. Juuri niin kuin joku sanoi, oman puolison kanssa pitäisi elpyä maailman vaatimuksista. Ei niin, että mies ja suhde on yksi työmaa lisää.

Ehkä on sitten vain kypsymätön, ja oppii vuosien myötä huomioimaan muitakin ihmisiä, mutta nyt ei minusta ole hyvä kumppaniksi.

Niin. Näin vähän itsekin ajattelen. Naisena minut on koulittu samastumaan toisiin paljon. Miehenä hänellä eri juttu. Muutaman vuoden päästä olisi luultavasti juuri sopiva minulle. Mutta juuri nyt on tosi harmaalla alueella. Koko ajan arvon tässä, että jos kuitenkin nyt pistän viestin menemään ja yritän ehdottaa treffejä piakkoin. Mutta toinen puoli minusta sanoo, että helpommalla pääsen, jos annan olla.

Ap

"Hän ei välitä". Oikeasti huolehtiva mies vaikka kysyisi, mitä voi tehdä hyväksesi, eikä mitä sinun pitää tehdä hänen hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuo positiivisen kautta. Ehdotin miehelle, että hän viettäisi ystävien kanssa aikaa nyt pääsiäisenä sillä aikaa kun minä huilaan. Yritin tällä sanoa, että en roiku liikaa tai yritä estää häntä satsaamasta myös muihin asioihin, mutta mies ei yhtään tykännyt. Hän tulkitsi tämän saman tien niin, että en ole tarpeeksi kiinnostunut menemään nyt heti saman tien treffeille. Voi itku. Kun minä olen tosiaan tosi väsynyt ja haluaisin vain maata kotona nämä neljä päivää. Mutta hän ei välitä.

Ap

Unohda koko tyyppi. Noiden luettelemiesi hienojen ominaisuuksien takana on jotain mitä et vielä tiedä. Olen viisikymppinen, ikäni ihmisten kanssa töitä tehnyt ja tuo, mitä kirjoitit hänestä, soittaa kyllä jotain kelloja eivätkä ne ole hääkellot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuo positiivisen kautta. Ehdotin miehelle, että hän viettäisi ystävien kanssa aikaa nyt pääsiäisenä sillä aikaa kun minä huilaan. Yritin tällä sanoa, että en roiku liikaa tai yritä estää häntä satsaamasta myös muihin asioihin, mutta mies ei yhtään tykännyt. Hän tulkitsi tämän saman tien niin, että en ole tarpeeksi kiinnostunut menemään nyt heti saman tien treffeille. Voi itku. Kun minä olen tosiaan tosi väsynyt ja haluaisin vain maata kotona nämä neljä päivää. Mutta hän ei välitä.

Ap

Unohda koko tyyppi. Noiden luettelemiesi hienojen ominaisuuksien takana on jotain mitä et vielä tiedä. Olen viisikymppinen, ikäni ihmisten kanssa töitä tehnyt ja tuo, mitä kirjoitit hänestä, soittaa kyllä jotain kelloja eivätkä ne ole hääkellot.

Kiitos. Kerrotko minulle enemmän. Odottelen tässä miehen vastausta treffiehdotukseen, mutta vastaustaei kuulu. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

non-parelli kirjoitti:

Oletko Ap itse valmis suhteeseen ylipäätänsä kenenkään kanssa juuri nyt? hyväksytkö itsesi täysin sellaisena kuin olet? Ajoitus voi olla väärä, vaikka mies olisikin oikea. Tunteita voi syttyä myös ajan kanssa. Ei se aina mene niin että rakkautta ensi silmäyksellä.

En. Ajoitus on oman tilanteeni kannalta tosi huono, koska minulla on tällä hetkellä muita isoja asioita järjestettävänä. Mutta mies alkoi jo menettää mielenkiintoaan, kun en lähtenyt kelkkaan mukaan, joten panikoin että menee hyvä tilaisuus ohi, ja nyt on sitten yritetty tutustua.

Ap

”Mies alkoi menettää mielenkiintoaan” kertoo sen ettei hänelläkään ole suuria tunteita sinua kohtaan, olet vaan joku jota pidetään varalla kunnes kolahtaa jonkun muun kanssa. Älä haaskaa aikaasi.

Jos hän sinut todella haluaisi, taistelisi rakkaudestasi, ei ”menettäisi mielenkiintoaan”.

Periaatteessa joo näin. Mutta ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Olet kiinnostunut jostakusta, mutta tämä joku jarruttelee, on epämääräinen. Mitä itse tekisit? Totta kai ajattelisit ensin omia toiveitasi.

Ap

Se, että hän haluaa heti suhteen vaikka ette edes tunne vielä, on jonkin sortin hälytysmerkki. Voihan sitä tutustua ihan kaikessa rauhassa ilman painetta niskassa että tästä on tultava jotain. Jostain syystä se ei tuolle miehelle sovi eli hän on tod.näk.lähinnä seksin perässä tai sitten muutoin kontroilloiva ja haluaa merkitä toisen ”omakseen” jotta on helpompi taivutella vaatimuksiin. Ja jos et taivu, alkaa mököttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

non-parelli kirjoitti:

Oletko Ap itse valmis suhteeseen ylipäätänsä kenenkään kanssa juuri nyt? hyväksytkö itsesi täysin sellaisena kuin olet? Ajoitus voi olla väärä, vaikka mies olisikin oikea. Tunteita voi syttyä myös ajan kanssa. Ei se aina mene niin että rakkautta ensi silmäyksellä.

En. Ajoitus on oman tilanteeni kannalta tosi huono, koska minulla on tällä hetkellä muita isoja asioita järjestettävänä. Mutta mies alkoi jo menettää mielenkiintoaan, kun en lähtenyt kelkkaan mukaan, joten panikoin että menee hyvä tilaisuus ohi, ja nyt on sitten yritetty tutustua.

Ap

”Mies alkoi menettää mielenkiintoaan” kertoo sen ettei hänelläkään ole suuria tunteita sinua kohtaan, olet vaan joku jota pidetään varalla kunnes kolahtaa jonkun muun kanssa. Älä haaskaa aikaasi.

Jos hän sinut todella haluaisi, taistelisi rakkaudestasi, ei ”menettäisi mielenkiintoaan”.

Periaatteessa joo näin. Mutta ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Olet kiinnostunut jostakusta, mutta tämä joku jarruttelee, on epämääräinen. Mitä itse tekisit? Totta kai ajattelisit ensin omia toiveitasi.

Ap

Se, että hän haluaa heti suhteen vaikka ette edes tunne vielä, on jonkin sortin hälytysmerkki. Voihan sitä tutustua ihan kaikessa rauhassa ilman painetta niskassa että tästä on tultava jotain. Jostain syystä se ei tuolle miehelle sovi eli hän on tod.näk.lähinnä seksin perässä tai sitten muutoin kontroilloiva ja haluaa merkitä toisen ”omakseen” jotta on helpompi taivutella vaatimuksiin. Ja jos et taivu, alkaa mököttäminen.

No minä ajattelin sen lähinnä olevan merkki nuoruuden ajattelemattomuudesta, varsinkin kun on mies kyseessä. Eli ei niinkään pahat mielessä kuin ajattelemattomuus, eli omat välittömät halut mielessä mutta ei hajua muusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Miltä itsestäsi tuntuisi jos mies, johon olisit ihastunut( tai ainakin kiinnostunut), siirtäisi treffinne 2 viikon päähän? Niin, ihastunut tai kiinnostunut ihminen ei tee noin. Jos on kiinnostunut, on valmis näkemään 4 päivän pääsiäislomalla, vaikka olisi kuinka väsynyt. Sinä ajattelet itsekkäästi vain itseäsi, että nyt haluat vain levätä, etkä jaksa tavata. No, se antaa juuri sen kuvan minkä mies sinusta nyt saa: Että ei kiinnosta. Miksi ihmeessä ihmettelet tätä? Kuka tahansa nainen lemppaisi tuollaisen miehen samantien, joka antaisi naisen odotuttaa 2 viikkoa treffejä, vaikka käytännössä treffit voisi pitää tänään. Mieti nyt vähän.

Miksi täällä haukutaan mies, että se ei välitä. Kun ap itse käyttäytyy niin kuin ei välittäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Miltä itsestäsi tuntuisi jos mies, johon olisit ihastunut( tai ainakin kiinnostunut), siirtäisi treffinne 2 viikon päähän? Niin, ihastunut tai kiinnostunut ihminen ei tee noin. Jos on kiinnostunut, on valmis näkemään 4 päivän pääsiäislomalla, vaikka olisi kuinka väsynyt. Sinä ajattelet itsekkäästi vain itseäsi, että nyt haluat vain levätä, etkä jaksa tavata. No, se antaa juuri sen kuvan minkä mies sinusta nyt saa: Että ei kiinnosta. Miksi ihmeessä ihmettelet tätä? Kuka tahansa nainen lemppaisi tuollaisen miehen samantien, joka antaisi naisen odotuttaa 2 viikkoa treffejä, vaikka käytännössä treffit voisi pitää tänään. Mieti nyt vähän.

No, sinä ilmeisesti todella olet mainitusti itsekäs ihminen etkä ajattele muiden tarpeita ollenkaan. Minä sentään halusin keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta sinun mielestäsi on vain olemassa miehen ihastus ja tarve saada välitöntä tyydytystä. Minä tosiaan olen todella väsynyt. Se, että elämään tulee joku kiinnostava ihminen, ei pyyhi pois muista tekijöitä elämästä. Olen painanut duunia tosi pitkään enkä pysty huijaamaan väsymystä itsestäni pois.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä haukutaan mies, että se ei välitä. Kun ap itse käyttäytyy niin kuin ei välittäisi?

Aika epäinformatiivinen viesti. Olen sanonut miehelle, että olen kiinnostunut mutta että tässä on omassa elämäntilanteessa aika paljon asioita menossa. Jos mies ei pysty tätä huomioimaan millään eleellä, hän tosiaan ei välitä yhtään, sanoit mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Miltä itsestäsi tuntuisi jos mies, johon olisit ihastunut( tai ainakin kiinnostunut), siirtäisi treffinne 2 viikon päähän? Niin, ihastunut tai kiinnostunut ihminen ei tee noin. Jos on kiinnostunut, on valmis näkemään 4 päivän pääsiäislomalla, vaikka olisi kuinka väsynyt. Sinä ajattelet itsekkäästi vain itseäsi, että nyt haluat vain levätä, etkä jaksa tavata. No, se antaa juuri sen kuvan minkä mies sinusta nyt saa: Että ei kiinnosta. Miksi ihmeessä ihmettelet tätä? Kuka tahansa nainen lemppaisi tuollaisen miehen samantien, joka antaisi naisen odotuttaa 2 viikkoa treffejä, vaikka käytännössä treffit voisi pitää tänään. Mieti nyt vähän.

Niin ja siis miltä minusta tuntuisi? Se riippuisi ihan siitä, minkä syyn hän minulle antaisi. Jos hänellä tosiaan on kuormittava syy, yrittäisin ymmärtää. Tämäkin mies on omalta osaltaan käyttäytynyt välillä oikukkaasti, mutta olen aina yrittänyt kysyä häneltä syyn ja asiasta on puhuttu. Olen tullut vastaan. Sinulla vain on tarve löytää ns. syyllinen asioihin, sen sijaan että etsisit molemmille hyvää ratkaisua. Lienet yksisilmäinen ihminen, jolla on tarve hakata jotakuta päähän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette tunteneet? Oletteko te siis jo suhteessa vai harkitsetko vasta lähempää tutustumista? Oletteko tehneet yhdessä jotain matkoja tai olleet ainakin pitkiä viikonloppuja keskenänne?

Toimiiko seksi? Seksi ei mielestäni ole mitenkään pääasia, mutta siitä kyllä huomaa sen vetovoiman. Hyvä seksi myös saa hyvälle tuulelle muutenkin ja se lisää läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta hyvin.

Ollaan tunnettu muutama kuukausi. Mies olisi ollut heti valmis, minä taas hämmennyin, että mikäs tyyppi tämä on ja mitä se haluaa. Vasta nyt äskettäin olen ehdottanut, että no jos hän haluaa jotain, mitä jos tutustuttaisiin pikku hiljaa. Mies otti tämän kuin iskun palleaan ja alkoi vetää omia puheitaan takaisin. Suutuin tästä ja vaadin puhumaan kanssani, että mitä tämä pelleily on. Sitten tilanne rauhoittui ja periaatteessa hän olisi taas ollut valmis aloittamaan tapailun, mutta minulla tökkii ja jarruttelee kun tuntuu siltä että pitäisi ilmaista jo tässä kohtaa enemmän mielenkiintoa kuin mitä voin, flirttailla tms. Haluan tietää hänestä enemmän, ja oli aika työn takana saada tämä hänelle perille.

Ap

No sä olet kyllä tosi outo, etkä ainakaan aidosti ole kiinnostunut tuosta miehestä lainkaan! Miksi edelleen pompottelet häntä, antaisit mennä jo. Eihän parisuhde noin onnistu. Ja ajattelet vain itsekkäästi että paperilla tämä mies on kuitenkin niin unelma, että et viitsi antaa mennä. Aika hirveän itsekäs ajatus, etkä edes itse huomaa sitä.

Mies vastasi juuri kutsuun, että ei onnistu sitten myöhemmin, nähdään nyt pääsiäisenä tai sitten ei ollenkaan. Nyt hieman huonot housussa minulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Miltä itsestäsi tuntuisi jos mies, johon olisit ihastunut( tai ainakin kiinnostunut), siirtäisi treffinne 2 viikon päähän? Niin, ihastunut tai kiinnostunut ihminen ei tee noin. Jos on kiinnostunut, on valmis näkemään 4 päivän pääsiäislomalla, vaikka olisi kuinka väsynyt. Sinä ajattelet itsekkäästi vain itseäsi, että nyt haluat vain levätä, etkä jaksa tavata. No, se antaa juuri sen kuvan minkä mies sinusta nyt saa: Että ei kiinnosta. Miksi ihmeessä ihmettelet tätä? Kuka tahansa nainen lemppaisi tuollaisen miehen samantien, joka antaisi naisen odotuttaa 2 viikkoa treffejä, vaikka käytännössä treffit voisi pitää tänään. Mieti nyt vähän.

No, sinä ilmeisesti todella olet mainitusti itsekäs ihminen etkä ajattele muiden tarpeita ollenkaan. Minä sentään halusin keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta sinun mielestäsi on vain olemassa miehen ihastus ja tarve saada välitöntä tyydytystä. Minä tosiaan olen todella väsynyt. Se, että elämään tulee joku kiinnostava ihminen, ei pyyhi pois muista tekijöitä elämästä. Olen painanut duunia tosi pitkään enkä pysty huijaamaan väsymystä itsestäni pois.

Ap

Painanut duunia tai ei, niin kiinnostavan ihmisen luokse voi ja haluaa mennä myös väsyneenä. Siinä sulle vähän mietittävää. Sä haluat vain pitää miestä varalla, koska hän SAATTAISI olla täydellinen mies. Mutta aitoja tunteita häntä kohtaan sulta ei löydy yhtään. Ei ketään roikuteta kahta viikkoa, jos on oikeasti kiinnostunut. Minä en ainakaan aloittaisi suhdetta sellaisen kanssa, joka ei "jaksa" tavata minua. Siinä on jo jotain niin pahasti pielessä, että parisuhde olisi ihan hirveä virhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette tunteneet? Oletteko te siis jo suhteessa vai harkitsetko vasta lähempää tutustumista? Oletteko tehneet yhdessä jotain matkoja tai olleet ainakin pitkiä viikonloppuja keskenänne?

Toimiiko seksi? Seksi ei mielestäni ole mitenkään pääasia, mutta siitä kyllä huomaa sen vetovoiman. Hyvä seksi myös saa hyvälle tuulelle muutenkin ja se lisää läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta hyvin.

Ollaan tunnettu muutama kuukausi. Mies olisi ollut heti valmis, minä taas hämmennyin, että mikäs tyyppi tämä on ja mitä se haluaa. Vasta nyt äskettäin olen ehdottanut, että no jos hän haluaa jotain, mitä jos tutustuttaisiin pikku hiljaa. Mies otti tämän kuin iskun palleaan ja alkoi vetää omia puheitaan takaisin. Suutuin tästä ja vaadin puhumaan kanssani, että mitä tämä pelleily on. Sitten tilanne rauhoittui ja periaatteessa hän olisi taas ollut valmis aloittamaan tapailun, mutta minulla tökkii ja jarruttelee kun tuntuu siltä että pitäisi ilmaista jo tässä kohtaa enemmän mielenkiintoa kuin mitä voin, flirttailla tms. Haluan tietää hänestä enemmän, ja oli aika työn takana saada tämä hänelle perille.

Ap

No sä olet kyllä tosi outo, etkä ainakaan aidosti ole kiinnostunut tuosta miehestä lainkaan! Miksi edelleen pompottelet häntä, antaisit mennä jo. Eihän parisuhde noin onnistu. Ja ajattelet vain itsekkäästi että paperilla tämä mies on kuitenkin niin unelma, että et viitsi antaa mennä. Aika hirveän itsekäs ajatus, etkä edes itse huomaa sitä.

Ei taida sinulla flaksi hirveästi käydä, kun kommentoit noin ankaraan sävyyn. Ei ole mitään pompottamista, että haluaa tutustua toiseen ennen kuin rupeaa mihinkään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies vastasi juuri kutsuun, että ei onnistu sitten myöhemmin, nähdään nyt pääsiäisenä tai sitten ei ollenkaan. Nyt hieman huonot housussa minulla.

Ap

Noin minäkin sanoisin, jos olisin se mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.

Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.

Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.

Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.

Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.

Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.

Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.

Kiinnostava kommentti. Minusta minun pitäisikin miettiä juuri noita oman taustan vaikutuksia asiaan, mutta tässä on koko ajan paniikki päällä, kun painostetaan valitsemaan nyt heti, mitä haluan. Tuntuu ettei ole tarpeeksi aikaa peilata omia tuntoja ja varsinkaan tarpeeksi aikaa hyvän valinnan tekemiseen. Kuitenkin tulee kamala olo, jos päätän sivuuttaa tämän jutun. En ymmärrä, mistä se kamala olo tulee. Kun toisaalta kuitenkin kannustetaan seuraamaan niitä omia tunteita, niin mitä se kamala olo sitten ilmoittaa minulle asiasta? Että olen tekemässä virhettä? Olen ihan pihalla suurimman osan ajasta tämän asian kanssa.

Ap

Okei, entä tämä teoria.

On teoria, että jos on lapsena ja nuorena joutunut "suorittamaan" ja"olemaan kiltti" saadakseen vanhempien rakkautta, luulee että sitä rakkaus on, eikä tunnista toisenlaista rakkautta.

Ehkä olet oppinut luulemaan, että pyyteettä annettu rakkaus ei ole minkään arvoista, eli se mitä mies nyt on sinulle tarjonnut.

Että olisi oikeaa rakkautta vain, jos sinun pitää jotenkin ponnistella sen eteen, eli mitä joutuu vanhemmille tekemään, ja mitä joutuu väärille, hankalille miehille tekemään.

Entä jos, sekoittaa rakastumisen tähän ponnisteluun, ja siitä saatavan "palkinnon" eli kitsaasti annettavan, annostellun huomion tuomaan helpotukseen. Näin manipuloijat ja narsistit saavat ihmiset jäämään koukkuun: kova työ, käytä kaikki keskittyminen, sitten pieni palkinto, juuri riittävä että kuvittelet että toinen voisi rakastaa sinua.

Nyt kun joku ei pelaile pelejä eikä kitsastele, se ei tunnu oikealta eikä tavoittelemisen arvoiselta. Ei tule sitä tunnehyökyä kun on pitänyt ponnistella.

Minusta pidä kiinni tunteistasi ja että olet arvokas.

Sano miehelle, että et voi vielä tuntea häntä riittävästi tietääksesi, mitä teidän välillä on. Että arvostat häntä ja sinusta hän on hieno mies, mutta että et luota omaan arviointiin nyt vielä tässä, että sinulla on itsesi kanssa niin paljon työstettävää.

Jos hän lähtee heti kävelemään, ei hän ollutkaan hyvä mies sinulle, koska sinulla ei olisi ollut tilaa keskittyä itseesi lainkaan, vain täyttämään hänen tarpeitaan.

Jos hänelle on ok, että tapailette ja tutustutte, ja teette kivoja asioita yhdessä ilman odotuksia, se kuulostaa hyvältä ja opit tuntemaan hänet.

Minusta arvostus, ihailu ja kunnioitus on hyvä lähtökohta.

Minulle on käynyt niin että suhde on ehkä lähtenyt seksistä, mutta kunnioitus on jäänyt puuttumaan -ei toimi. Sitten taas kun se on lähtenyt ystävyydestä, ja intohimon kipinä on syntynyt syvästä pitämisestä -on toiminut.

Ja vielä, mikään suhde ei tule toimimaan, jos et tutkii ja opiskele omaa toimintaasi, ja ole valmis avoimesti keskustelemaan näistä (diplomaattisesti tietenkin, ei raportteja eksistä) miehesi kanssa.

Kiitos, tämä on tosi hyvä kirjoitus. Todellakin jouduin lapsena ansaitsemaan rakkautta suorituksilla enkä sitä sitten toisaalta koskaan niillä suorituksillakaan saanut, en ikinä. Olen huomannut tuntevani vetoa ihmisiin, jotka vaativat kohtuutonta ponnistelua omalta puoleltani, ja tähän suhteen alkaminen on aina kaatunutkin. Eli olen yleensä osannut tunnistaa kaavan ennen kuin olen edes alkanut suhteeseen, mutta tunteet ovat ehtineet syntyä ja sydän sitten mennyt rikki, kun oli pakko lyödä jarrut päälle. On totta, että hyvä ja kiva tuntuu tylsältä. Mutta tiedostan tämän ja siksi yritän nyt uutta taktiikkaa miesten kanssa. Yritän totuttaa itseni siihen mukavaan ja hyvään, vaikka tuntuisi sisällä ihan tyhjältä. En yksinkertaisesti keksi mitään muutakaan. Tunteet ovat ihan sekaisin, mutta järki sanoo, että samaa noidankehää ei kannata jatkaa lapsuudesta hamaan hautaan. Toisaalta olen tosi perso sille mentaliteetille, että hyvien asioiden eteen on oltava valmis ponnistelemaan, koska sitten oikeasti ansaitsen ne, eli pyyteettömän rakkauden ajatus tuntuu ihan vieraalta ja pelottavalta, jos se rakkaus siis kohdistuu itseeni eikä minua vaadita ponnistelemaan. Eihän kukaan saa tai voi rakastaa minua siltä pohjalta, että saan tehdä tai olla tekemättä ihan mitä minua itseäni vain huvittaa. Toisaalta se on ainoa ajatus, jota en ole vielä koskaan elämässäni kokeillut. Juuri eilen illalla sattumalta katsoin yhden haastattelun, jossa ihminen sanoi, että omat uskomuksensa tai itsensäselvyytensä pitäisi oppia tunnistamaan ja kokeilla välillä mennä niitä vastaan. Siis tyyliin että jos on vaikka tottunut puurtamaan aina tosi paljon, pitäisi kokeilla parin viikon ajan priorisoida jotain muuta kuin se totuttu #1, vaikkapa lepo tms.

Sinulla näyttäisi olevan syvään juurrutettu usko, että et ole rakkauden arvoinen ihan vain sellaisena kuin olet. Jopa silloin, vaikka et rakastaisi takaisinkaan.

Olisiko tämä se mitä sinun pitää harjoitella? Että mielikuvittelet itsesi olevan valmiiksi arvokas vain ottamaan vastaan rakkautta. Sallit sen. Heti jos tekee mieli alkaa "maksaa" siitä jotain, lopetat sen refleksin alkuunsa.

Et ala perua harrastuksia voidaksesi mennä treffeille, sanot vain kohteliaasti ettei sovi sinä päivänä.

Et harrasta koskaan seksiä ellei itsestä siltä tunnu. Kun alat tuntea halua, teet aloitteen ja ilmaiset sen avoimesti ja luottavasti.

Entä jos aloitat sallimalla mukavan miehen olla sinulle mukava. Et yritä korvata etkä maksaa mitään. Jos hän tekee jotain mikä ei tunnu mukavalta, sanot heti, ja jos se ei lopu, poistut.

Et naura ellei naurata, käytät vaatteita jotka itsestä tuntuvat kivoilta, pyydät häntä kanssasi juttuihin jotka itsestäsi ovat kivoja.

Ok. Minä voin tehdä näin. 99 prosentin varmuudella tämän seurauksena tämä kyseinen mies katoaa pian, koska en satsaa "tarpeeksi". Mutta uskoisin, että olet asian ytimessä tuon refleksin kanssa ja että minun ei pitäisi välittää asiasta, jos niin käy. Totuus on se, että olen sen refleksin kanssa ihan tosi väsynyt ihan koko ajan. Nyt on pääsiäinen ja haluaisin levätä nämä neljä päivää ihan itsekseni, koska olen paiskinut töitä ihan hulluna. Mies olisi halunnut tavata minua, mutta minä ehdotin, että hän tekee jotain muuta ja että me sitten tehtäisiin kunnon illallistreffit parin viikon päästä, kun minulla on hyvin aikaa. Minulla on hiipivä tunne siitä, että hän on tästä niin pettynyt, että luovuttaa. Kenties ehkä etsii jo toisen itselleen. On tosi psskaa elää tällaisen pelon kanssa. Mutta onko se sitten mitään pitämisen arvoista, jos tällä tavalla katoaa käsistä?

Ap

Miltä itsestäsi tuntuisi jos mies, johon olisit ihastunut( tai ainakin kiinnostunut), siirtäisi treffinne 2 viikon päähän? Niin, ihastunut tai kiinnostunut ihminen ei tee noin. Jos on kiinnostunut, on valmis näkemään 4 päivän pääsiäislomalla, vaikka olisi kuinka väsynyt. Sinä ajattelet itsekkäästi vain itseäsi, että nyt haluat vain levätä, etkä jaksa tavata. No, se antaa juuri sen kuvan minkä mies sinusta nyt saa: Että ei kiinnosta. Miksi ihmeessä ihmettelet tätä? Kuka tahansa nainen lemppaisi tuollaisen miehen samantien, joka antaisi naisen odotuttaa 2 viikkoa treffejä, vaikka käytännössä treffit voisi pitää tänään. Mieti nyt vähän.

No, sinä ilmeisesti todella olet mainitusti itsekäs ihminen etkä ajattele muiden tarpeita ollenkaan. Minä sentään halusin keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta sinun mielestäsi on vain olemassa miehen ihastus ja tarve saada välitöntä tyydytystä. Minä tosiaan olen todella väsynyt. Se, että elämään tulee joku kiinnostava ihminen, ei pyyhi pois muista tekijöitä elämästä. Olen painanut duunia tosi pitkään enkä pysty huijaamaan väsymystä itsestäni pois.

Ap

Painanut duunia tai ei, niin kiinnostavan ihmisen luokse voi ja haluaa mennä myös väsyneenä. Siinä sulle vähän mietittävää. Sä haluat vain pitää miestä varalla, koska hän SAATTAISI olla täydellinen mies. Mutta aitoja tunteita häntä kohtaan sulta ei löydy yhtään. Ei ketään roikuteta kahta viikkoa, jos on oikeasti kiinnostunut. Minä en ainakaan aloittaisi suhdetta sellaisen kanssa, joka ei "jaksa" tavata minua. Siinä on jo jotain niin pahasti pielessä, että parisuhde olisi ihan hirveä virhe.

Okei. Selvästikään et ole sellainen ihminen, jonka haluaisin tuntea. Jos ei saa olla joskus väsynyt vaan pitää jaksaa aina niin kuin p-rnofilmissä, ei vain kannata ruveta. Ihan ihmeen armoton meininki sinulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette tunteneet? Oletteko te siis jo suhteessa vai harkitsetko vasta lähempää tutustumista? Oletteko tehneet yhdessä jotain matkoja tai olleet ainakin pitkiä viikonloppuja keskenänne?

Toimiiko seksi? Seksi ei mielestäni ole mitenkään pääasia, mutta siitä kyllä huomaa sen vetovoiman. Hyvä seksi myös saa hyvälle tuulelle muutenkin ja se lisää läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta hyvin.

Ollaan tunnettu muutama kuukausi. Mies olisi ollut heti valmis, minä taas hämmennyin, että mikäs tyyppi tämä on ja mitä se haluaa. Vasta nyt äskettäin olen ehdottanut, että no jos hän haluaa jotain, mitä jos tutustuttaisiin pikku hiljaa. Mies otti tämän kuin iskun palleaan ja alkoi vetää omia puheitaan takaisin. Suutuin tästä ja vaadin puhumaan kanssani, että mitä tämä pelleily on. Sitten tilanne rauhoittui ja periaatteessa hän olisi taas ollut valmis aloittamaan tapailun, mutta minulla tökkii ja jarruttelee kun tuntuu siltä että pitäisi ilmaista jo tässä kohtaa enemmän mielenkiintoa kuin mitä voin, flirttailla tms. Haluan tietää hänestä enemmän, ja oli aika työn takana saada tämä hänelle perille.

Ap

No sä olet kyllä tosi outo, etkä ainakaan aidosti ole kiinnostunut tuosta miehestä lainkaan! Miksi edelleen pompottelet häntä, antaisit mennä jo. Eihän parisuhde noin onnistu. Ja ajattelet vain itsekkäästi että paperilla tämä mies on kuitenkin niin unelma, että et viitsi antaa mennä. Aika hirveän itsekäs ajatus, etkä edes itse huomaa sitä.

Ei taida sinulla flaksi hirveästi käydä, kun kommentoit noin ankaraan sävyyn. Ei ole mitään pompottamista, että haluaa tutustua toiseen ennen kuin rupeaa mihinkään.

Ap

Miten voi tutustua, jos toinen ei jaksa tavata? Ja pompottelua on nimenomaan tuo, että laitat toisen odottamaan, kun sinua väsyttää liikaa. Tapaamiset menee siis sun ehdoilla. Toivon että mies juoksee karkuun, sä olet väärä nainen sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies vastasi juuri kutsuun, että ei onnistu sitten myöhemmin, nähdään nyt pääsiäisenä tai sitten ei ollenkaan. Nyt hieman huonot housussa minulla.

Ap

Noin minäkin sanoisin, jos olisin se mies. 

Ok. Aika kuumottavaa sikäli, että olen just ehtinyt vetää aika paljon viiniä alle, ja nyt mies kysyy, että juotko jotain jos nähdään. Voi h-lvetti. Pitääkö mun nyt lähteä tästä saman tien sitä tapaamaan. Voi vttu.

Ap