Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko rakkaus syttyä hitaasti?
Hei. Olen nuori nainen, ja minusta on kiinnostunut nuori mies. Hän on periaatteessa kaikkea, mitä voisin haluta. Minusta hän on tosi ihana ja ennen kaikkea loistavaa kumppanimateriaalia. Mukava, hyvännäköinen, ahkera, siisti, periaatteet ja itsekunnioitus kunnossa. Mutta en vain kertakaikkiaan saa itseäni rakastamaan häntä. En tiedä, mikä tässä on ongelma. Hän mielellään tekisi asioita kanssani, mutta mokaan kaiken, kun jarruttelen koko ajan. Voiko tästä tulla jotain vai pitäisikö vain luovuttaa?
Kommentit (451)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko ongelma tätä yhtä nimenomaista miestä vai kaikkia muitakin? Eli oletko joskus rakastunut päätä pahkaa johonkin toiseen vai suhtaudutko yleensäkin varautuneesti rakastumiseen? Jos on kyse ongelmasta rakastua tähän tiettyyn mieheen, ei kannata pakottaa tunteitaan. Jos taas on ongelma rakastua ylipäätään, siitä ei pääse yli muuta kuin juuri ajan kanssa ja rohkaistumalla ottamaan elämän yllätyksiä vastaan.
Mulla rakkauden syttyminen kesti tosi pitkään, koska en vanhempien riitaisan liiton vuoksi uskonut siihen, että kaksi ihmistä ylipäätään ikinä voisi elää onnellisina yhdessä. Sen takia oli jarrut tiukasti päällä kaikissa tilanteissa ja kaikkien kanssa. Onneksi mies oli kärsivällinen :)
Olen aika varautunut ihminen, mutta kemiaa on ollut aiemmin muiden ihmisten kanssa. Juttu ei vain ole edennyt siksi, että miehessä on sitten ollut näkyvissä ns. varoitusmerkkejä. Huonoa itsetuntoa mikä johtaa mind gameseihin tms. Joskus tullut turpaan tosin pahasti, vaikka suhdetta ei ole ehtinyt syntyä, joten kieltämättä ei romantiikka edes nappaa tällä hetkellä yhtään. Vika saattaa olla minussa, kun en lämpene kenellekään. Ei jotenkin ylipäänsä kiinnosta tällä hetkellä. Torjuin tämän nykyisen tyypin ensin, mutta jossain vaiheessa alkoi häiritä, kun hänen mielenkiintonsa vain jatkui.
Ap
kemiaa on ollut aiemmin muiden ihmisten kanssa. Juttu ei vain ole edennyt siksi, että miehessä on sitten ollut näkyvissä ns. varoitusmerkkejä = j.ännämiehet kiinnostaa.
En halua suhteeseen sellaisen kanssa, jolla ei ole omat palikat järjestyksessä, oli kuinka vetävä tahansa.
Ap
Mutta onko niin, että koet vetäväksi lähinnä vain ne, joilla ne palikat ei ole järjestyksessä?
Sitä juuri pelkään. Toivottavasti ei näin ole.
Ap
Tuo on monilla ihmisillä ongelmina. Johtuu ilmeisesti siitä, että lapsena on oppinut, että rakkauden kuulukin olla vaikeaa ja tuskaisaa. Tästä voi oppia ulos, mutta se vaatii aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaan naiset keskimäärin kokevat "kemiaa" vain siihen top20%:iin miehistä. Johtuisiko syy ihan vaan siitä, että jotkut miehet ovat karismaattisempia, rikkaampia tai jännempiä? Useimmiten tuo kemian tunteminen on ihan suoraan verrannollinen miehen puheenlahjoihin ja karismaan.
Vain 20 % miehistä on parisuhteessa? Viimeksi kun itse tilastoja katselin, niin alle 20 % miehistä oli sinkkuina eikä päinvastoin.
Kyllä voi.. hitaasti.
Jos on kiire tehdä lapsia, voi olla hätä, mutta jos ei ole...
...
...on ihanaaaaa!
Terveisin N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa Ap on selviä narsistin piirteitä.
Sinulla on diagnoosisormi liian herkässä ja käsitteet hakusessa. En ole kohdellut miestä heittelevillä mielialoilla tyyliin joka toinen päivä nöyryytän häntä ja joka toinen päivä pyytelen anteeksi. Olisin halunnut tutustua häneen rauhalliseen tahtiin ilman välitöntä sitoutumista, mutta koska mies oli saman tien tosi ihastunut minuun, hän ei olisi malttanut tehdä tätä vaan otti jarruttelun itseensä. Heti olisi pitänyt hypätä parisuhteeseen, vaikka en tiennyt hänestä mitään. Nyt ollaan jo vähän tutustuttu, mutta minusta se ei ole tarpeeksi. Tunnen hänen taholtaan painetta ilmaista enemmän sitoutumista kuin mitä olen tässä kohtaa valmis ilmaisemaan, ja suureksi osaksi tästä syystä tilanne on vaikea. En haluaisi hosua suuntaan tai toiseen, mutta paine siihen on kova.
Ap
Kyllähän tuossa on kaikki edellytykset hyvälle kulissisuhteelle, jossa kaikki on muodollisesti kunnossa. Ei sitä kannata hävetä. Näitä suhteita on tosi paljon. Sillä, että voi näyttää toisille laadukasta kumppania ja tyylikästä suhdetta pääsee nykymaailmassa pitkälle. Sitten vanhempana voit etsiä rakkaussuhdetta, kun ulkoiset paineet on hellittäneet.
Miehillä on enemmän kiire. On vaan yksi muna eikä sitä kannata panna vain yhteen koriin vaan pitää olla monta pesää lämpimänä samaa aikaan. Joku sitten aina tärppää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan olette tunteneet? Oletteko te siis jo suhteessa vai harkitsetko vasta lähempää tutustumista? Oletteko tehneet yhdessä jotain matkoja tai olleet ainakin pitkiä viikonloppuja keskenänne?
Toimiiko seksi? Seksi ei mielestäni ole mitenkään pääasia, mutta siitä kyllä huomaa sen vetovoiman. Hyvä seksi myös saa hyvälle tuulelle muutenkin ja se lisää läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskeeko ongelma tätä yhtä nimenomaista miestä vai kaikkia muitakin? Eli oletko joskus rakastunut päätä pahkaa johonkin toiseen vai suhtaudutko yleensäkin varautuneesti rakastumiseen? Jos on kyse ongelmasta rakastua tähän tiettyyn mieheen, ei kannata pakottaa tunteitaan. Jos taas on ongelma rakastua ylipäätään, siitä ei pääse yli muuta kuin juuri ajan kanssa ja rohkaistumalla ottamaan elämän yllätyksiä vastaan.
Mulla rakkauden syttyminen kesti tosi pitkään, koska en vanhempien riitaisan liiton vuoksi uskonut siihen, että kaksi ihmistä ylipäätään ikinä voisi elää onnellisina yhdessä. Sen takia oli jarrut tiukasti päällä kaikissa tilanteissa ja kaikkien kanssa. Onneksi mies oli kärsivällinen :)
Olen aika varautunut ihminen, mutta kemiaa on ollut aiemmin muiden ihmisten kanssa. Juttu ei vain ole edennyt siksi, että miehessä on sitten ollut näkyvissä ns. varoitusmerkkejä. Huonoa itsetuntoa mikä johtaa mind gameseihin tms. Joskus tullut turpaan tosin pahasti, vaikka suhdetta ei ole ehtinyt syntyä, joten kieltämättä ei romantiikka edes nappaa tällä hetkellä yhtään. Vika saattaa olla minussa, kun en lämpene kenellekään. Ei jotenkin ylipäänsä kiinnosta tällä hetkellä. Torjuin tämän nykyisen tyypin ensin, mutta jossain vaiheessa alkoi häiritä, kun hänen mielenkiintonsa vain jatkui.
Ap
kemiaa on ollut aiemmin muiden ihmisten kanssa. Juttu ei vain ole edennyt siksi, että miehessä on sitten ollut näkyvissä ns. varoitusmerkkejä = j.ännämiehet kiinnostaa.
En halua suhteeseen sellaisen kanssa, jolla ei ole omat palikat järjestyksessä, oli kuinka vetävä tahansa.
Ap
Mutta onko niin, että koet vetäväksi lähinnä vain ne, joilla ne palikat ei ole järjestyksessä?
Sitä juuri pelkään. Toivottavasti ei näin ole.
Ap
Tämäkin voi muuttua iän myötä. Tottakai nuorempana vetoaa tapahtumarikas elämä spontaanin ja impulsiivisen rakkauden kanssa, mutta sitä kun aikansa vatvoo ja veivaa, niin vanhempana ei suurin surminkaan enää jaksaisi kyseisiä piirteitä, ei itsessään eikä toisessa!
Koskee naisia että miehiä. Mä pyrin olemaan mahdollisimman ennalta-arvattava, tasainen, ja tylsähkö ihminen, mutta miehen mukaan ei onnistu, vaan aina tulee jotain uutta säpinää kuulemma :D Mutta yritän silti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus voi syttyä hitaasti, ja syventyä ajan kanssa. Näin käy usein esim. ystävyyssuhteissa jolloin ihmiset jotka ovat olleet pitkään vierellä tulevat yhä tärkeämmäksi ajan kanssa. Intiassa useat avioliitot solmitaan järkisyistä, mutta koska tämä kuuluu kulttuuriin, asennoituvatkin nuoret parit niin että rakkaus tulee kyllä avioliittoon ajan kanssa ja näin käykin useimmiten! Toki varmasti huonojakin avioliittoja solmitaan, mutta mikäli kumppani ei tunnu epämiellyttävältä tai vastenmieliseltä, ja on muuten fiksu, on ennuste varsin hyvä.
Länsimaissa uskomme intohimoisempaan rakkauteen, ja monet odottavatkin ihastumista, rakastumista ja intohimoa parisuhteisiinsa. Tässäkään ei ole mitään vikaa, mutta voi kostautua joillekin niin että suhteen arkipäiväistyessä eivät kaikki tunnista sitä turvallista arkea ja hyvää yhteiseloa rakkaudeksi, kun luulevat että vain se alkuhuuma on aitoa rakkautta.
Mikäli kemiaa ei teidän välillänne ole lainkaan: mies on jollain lailla epämiellyttävä, haisee "väärälle" tai tuntuu jollain lailla vieraalta, voi olla ettette ole oikein yhteensopivia. Mikäli kyse taas on siitä että et ihastu tai rakastu helposti mutta pidät miestä ihan kivana ja viehättävänä, voi hyvinkin olla että suhteella olisi tulevaisuutta.
Minä valitsin miehen, johon en ollut rakastunut, koska parempaa ei ollut saatavilla. Olemme olleet jo kauan yhdessä ja viihdyn hänen kanssaan hyvin, mutta en ole rakastunut häneen. Hän on minulle kuin paras kaveri, ei sen enempää, mutta ei vähempääkään. Jos menettäisin hänet, elämä olisi aika ankeaa.
Mä otin kans parhaimman joka oli saatavilla silloin 5v sitten. En ole edelleenkään törmännyt parempaan kuin nykyinen mieheni. En usko että on olemassa parempia miehiä kuin hän. Muiden kanssa on voinut olla enemmän sitä, enemmän tätä tai enemmän tuota, mutta kenenkään kanssa en ole ollut näin kauaa yhdessä, koska kun on ollut yksi hyvä ja mahtava piirre, niin on löytynyt sitten myös ne kymmenen huonoa piirrettä. Nykyisessä miehessäni ei ole mitään sellaista silmiinpistävää ominaisuutta, joka olisi saanut tuntemaan vetoa häntä kohtaan, mutta hänen vahvuutensa tuleekin esiin vasta ajan myötä, sellainen peruskallioisuus, turvallisuus ja luotettavuus, ja nämä piirteet ja mies paranee vain vuosi vuodelta.
Lähdin kuitenkin edellisestä tapailusta aivan täysin suoraan tämän miehen kanssa yksiin, koska väsyin totaalisesti siihen että aina joku yrittää kusetttaa. Miestäni edellinen tapailu oli miehen kanssa joka sai sukat pyörimään jaloissani, mutta pettymys oli sitäkin karvaampi, kun hän ei halunnutkaan kanssani muuta kuin hauskanpitoa, eli hän valehteli minulle. Siirryin ihan välittömästi nykyiseen mieheeni, enkä vastannut tälle toiselle enää mihinkään yhteydenottoihinsa. Alku oli hankalaa kun se kä nuolin haavoja, että yritin rakastaa nykyistä miestäni, mutta nyt en vaihtasi päivääkään pois, ja rakastan miestäni joka solullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies vaikuttaa täydelliseltä, mutta koet painetta hänen puoleltaan, ja heti pitäisi olla tiukasti yhdessä, kun mies on niiiin ihastunutrakastunut sinuun ettei voi itselleen mitään,, niin juoksehan neitoseni, sillä kyseessä on luultavasti pesunkestävä narsissi. Ne tekee just tota, eli koittavat päästä tosi lähelle tosi lyhyessä ajassa, käyttäen ylitsevuotavaa ihastustaan savuverhona, ja sitten kun toinen on nalkissa, niin alat huomaamaan ettei se nyt niin ihana olekaan se mies.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eivät koe minkäänlaista alkuhuumaa, kemiaa tai rakastumista suhteen alkuvaiheessa, vaihtavat jossain vaiheessa sellaiseen joka oikeasti sytyttää. Tai pettävät selän takana. Näitä on nähty.
Ap älä tee suurta virhettä. Järjellä ei kannata valita elämänsä miestä, vaan sydämellä.
Heh. Ainoa mies ketä EN ole pettänyt on se jonka kanssa ei ollut mitään perhosia vatsassa huumaa alussa, vaan ystävyys. Ainoa mies myös kenen kanssa olen ollut näin pitkään kuin nyt olen ollut, eli 4.5v yhdessä.
Minun sydämeeni ei ainakaan ole ollut miehen valinnassa luottamista, sillä historiasta löytyy juoppo, peliriippuvainen, ja itsekseen seonnut, ja nämä siis eri henkilöitä. Lisäksi löytyy muutama häntäheikki ja hukasta kukkaan hyppelehtijä, näiden kaikkien kanssa tapailua on ollut 1kk- reilu vuosi, ennen kuin olen huomannut missä mennään. Tein sitten tietoisen päätöksen että jos vielä miehen haluan itseleni ottaa, niin tityistä kriteereistä en luovu, ja jos mies jää niiltä vajaaksi, niin so long. Näin pääsinkin kätevästi elämäni pisimpään parisuhteeseen miehen kanssa, joka on aivan ihana <3
Ja paranee vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaan naiset keskimäärin kokevat "kemiaa" vain siihen top20%:iin miehistä. Johtuisiko syy ihan vaan siitä, että jotkut miehet ovat karismaattisempia, rikkaampia tai jännempiä? Useimmiten tuo kemian tunteminen on ihan suoraan verrannollinen miehen puheenlahjoihin ja karismaan.
Kyllä minä tunsin kemiaa ja vetoa miestäni kohtaan ensi tapaamisella. Kumpikaan ei edes sanonut mitään. Tilanne oli sellainen että oltiin samassa tilassa ja syntyi katseyhteys. Mieheni hymyili lämpimästi eikä siihen voinut olla vastaamatta. Muutamaa kuukautta myöhemminkin tavattiin "oikeasti" niin että juteltiinkin ja alle vuoden kuluttua tästä oltiin jo naimisissa. En ollut ennen enkä ole myöskään jälkeen hänen tapaamistaan ollut kiinnostunut kenestäkään muusta miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.
En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.
Ap
Jos toinen ei kunnioita sun toivettasi edetä hitaasti niin se on jo yksi syy jättää tyyppi. Eihän toista saa ahdistaa ja pakottaa. Yleensä ihmiset haluaa, että kumppanilla on hyvä olla. Edes suhteen alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.
En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.
Ap
Jos vaisto sanoo, että on jotain epätervettä, usko sitä.
Tuo kuulostaa että haluat hänestä sen hyvän olon, että joku niin paperilla hyvä haluaa sinua; että ylipäätään joku haluaa sinua ja olet haluttava ja saat huomiota.
Et halua tuota miestä vaan hyvää oloa jonka hänen kiinnostuksensa sinulle antaa.
Minulla oli tuollaisia suhteita, ja kun ajan kanssa en saanut tuota palvontaa enää omalta mieheltä, aina piti olla sivussa joku joka osoitti minulle ihastusta ja palvontaa. Oma reagointini oli eoäterve.
Olin addikti huomiolle, ehkä johtuen omasta lapsuuden ja nuoruuden taustassa sijoitusperheessä. Olin jäänyt vaille sellaista ihailua ja ehdotonta rakkautta, mitä saa omalta vanhemmalta. Etsin sitä miehistä, välillä vanhemmista miehistä, välillä manipuloivista tai riippuvaisista miehistä.
Et ole kiinnostunut itse miehestä, vaan siitä hyväksytyksi tulemisen olosta jonka hän sinulle antaa. Omalla ihailulla, ja sillä että näyttäisi hyvältä kun sinulla olisi niin paperilla hyvä mies. Kokisit että muiden silmissä olisit myös hyväksytty ja onnistunut.
Tämä siis puhdasta arvailua omiin kokemuksiin perustuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.
En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.
Ap
Jos toinen ei kunnioita sun toivettasi edetä hitaasti niin se on jo yksi syy jättää tyyppi. Eihän toista saa ahdistaa ja pakottaa. Yleensä ihmiset haluaa, että kumppanilla on hyvä olla. Edes suhteen alussa.
Ja tuo "pyörsin koska tuli niin kurja olo", on toimintatapa joka mulle itselleni on merkki läheisriippuvuudesta. Olen tehnyt juuri noin väärien miesten kanssa, etten tulisi jälleen hylätyksi, ja koska he osasivat manipuloida minua kokemaan syyllisyyttä poikki laittamisesta.
Mulla ei ole koskaan ollut kemiaa tai intohimoa miestäni kohtaan.
Suhteemme alkoi työkaveruudesta ja ystävyydestä. Toinen vain oli (ja on) niin täydellistä aviomiesmateriaalia. etten voinut jättää väliin. Olen hyvin srksuaalinen ihminen ja mieheni upea rakastaja joten srkään ei omlut ongelma.
Jossain 3 vuoden yhdessäolon kohdalla aloin miettimään ja murehtimaan asiaa kunnes tajusin että rakastan miestäni syvästi. Jäin ilman sitä ensikiimaa mutta sain parempaa. Toki joskus vieläkin tulee hetkiä jolloin intohimoa kaipaisi mutta tämä kantaa kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole koskaan ollut kemiaa tai intohimoa miestäni kohtaan.
Suhteemme alkoi työkaveruudesta ja ystävyydestä. Toinen vain oli (ja on) niin täydellistä aviomiesmateriaalia. etten voinut jättää väliin. Olen hyvin srksuaalinen ihminen ja mieheni upea rakastaja joten srkään ei omlut ongelma.
Jossain 3 vuoden yhdessäolon kohdalla aloin miettimään ja murehtimaan asiaa kunnes tajusin että rakastan miestäni syvästi. Jäin ilman sitä ensikiimaa mutta sain parempaa. Toki joskus vieläkin tulee hetkiä jolloin intohimoa kaipaisi mutta tämä kantaa kuitenkin
Kirjoituksesi on erittäin ristiriitainen. Miksi kaipaat kumppanisi suhteen mitään kemiaa,
jos huomattava seksuaalisuutesi on "mekaanista"?
Järkiparisuhde voi olla ihan hyväkin valinta, jos etsii pitkäaikaista kumpania. Rakastumisen tunne loppuu joka tapauksessa parin vuoden sisällä, ja siinä huumassa tulee tehtyä huonoja valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole koskaan ollut kemiaa tai intohimoa miestäni kohtaan.
Suhteemme alkoi työkaveruudesta ja ystävyydestä. Toinen vain oli (ja on) niin täydellistä aviomiesmateriaalia. etten voinut jättää väliin. Olen hyvin srksuaalinen ihminen ja mieheni upea rakastaja joten srkään ei omlut ongelma.
Jossain 3 vuoden yhdessäolon kohdalla aloin miettimään ja murehtimaan asiaa kunnes tajusin että rakastan miestäni syvästi. Jäin ilman sitä ensikiimaa mutta sain parempaa. Toki joskus vieläkin tulee hetkiä jolloin intohimoa kaipaisi mutta tämä kantaa kuitenkin
En nyt ymmärrä yhtään. Mikä sitten olisi ollut sitä intohimoa ja ensikiimaa, jota ilman jäit?
Olitte ystävät, mies oli upea rakastaja ja täydellinen muutenkin.
Miten voi intohimo puuttua jos on upeaa rakastelua?
Jos intohimoa ei ole ei ole myöskään upeaa rakastelua. Mun mielestä
Käsitin niin, että rakastelunne ei ollut vain pelkkää teknistä suoritusta vai oliko?
Mutta mielestäni teknisesti täydellinen rakastelu vailla intohimoa ei ole täydellistä.
Alue: Aihe vapaa
Pikemminkin olen pitkään ollut vakuuttunut, että haluan olla yksin juuri nyt. Mutta sitten ilmestyy tällainen tyyppi pyörimään ympärillä ja asia alkaa vaivata minua. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olla avoin uusille mahdollisuuksille vai pamauttaa ehdoton ei ilman että perehtyy asiaan.
Ap