Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on sellainen 5 sekunnin sääntö. Tiedän että voisiko kiinnostaa siinä mielessä vai tuleeko meistä vain kavereita. Olen yrittänyt näiden paperilla hyvinen tyyppien kanssa ja ei vaan toimi. 

Mulla täsmälleen sama. 

On kaksi mahdollisuutta, jos menette yhteen. 

Opit rakastamaan häntä ja saatte pitkän ja kestävän liiton.

Opit rakastamaan häntä, mutta hänen huuma haihtuu. Sitten hän jättää sinut kun itse olet valmis tulevaisuuteen.

Näin kävi minulle. Mies oli palavasti rakastunut ja minä pidin häntä turvallisena kumppanina. Hän jätti sitte minut, kun ensi huuma haihtui.

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko ongelma tätä yhtä nimenomaista miestä vai kaikkia muitakin? Eli oletko joskus rakastunut päätä pahkaa johonkin toiseen vai suhtaudutko yleensäkin varautuneesti rakastumiseen? Jos on kyse ongelmasta rakastua tähän tiettyyn mieheen, ei kannata pakottaa tunteitaan. Jos taas on ongelma rakastua ylipäätään, siitä ei pääse yli muuta kuin juuri ajan kanssa ja rohkaistumalla ottamaan elämän yllätyksiä vastaan.

Mulla rakkauden syttyminen kesti tosi pitkään, koska en vanhempien riitaisan liiton vuoksi uskonut siihen, että kaksi ihmistä ylipäätään ikinä voisi elää onnellisina yhdessä. Sen takia oli jarrut tiukasti päällä kaikissa tilanteissa ja kaikkien kanssa. Onneksi mies oli kärsivällinen :)

Tämä! Eli jos on huonoja kokemuksia aiemmista suhteista tai lapsuuden omien vanhempien aviokriisit voi alitajuisesti jäädä ns. Päälle ja tulee ylivarovaiseksi ja epäluuloiseksi. Jos kyse ei näistä kummastakaan niin silloin vain ei ole seksuaalisesti vetovoimaa ja sillehän ei mahda mitään.. silloin parempi päästää saalis menemään jne. Mielestäni sen oikean kyllä tietää ja tuntee heti. Raha on lopulta sivuseikka ainakin seurustelussa, mutta parisuhteessa toivoisi asioiden olevan ok. Tsemppiä. 

Joskus aika on vain väärä. Tapasin miehen jonka kanssa käytiin pari kertaa treffeillä, mutta taisi olla vielä niin haavoilla edellisistä pettymyksistä etten halunnut edetä suhteessa. 

Vuosi myöhemmin kohdattiin sattumalta ravintolassa, juteltiin hetki ja jäin vähän miettimään häntä. Ja sitten kun tavattiin joitain kuukausia myöhemmin vielä kerran uudestaan myös ihan sattumalta kadulla, sanoin että hän voisi soittaa minulle. Meillä oli molemmilla työreissu ja muuta pari seuraavaa viikkoa, mutta sitten kun nähtiin, hän olikin jo muutaman päivän päästä muuttanut luokseni. Kaikki oli yhtäkkiä aivan selvää ja tunsin kirkkaasti, että tässä se nyt on.

Nyt ollaan oltu 22 vuotta yhdessä, eikä parempaa meistä voisi olla. Kemiat todella kohtaavat monella tasolla, vaikka heti ei tuntunut siltä.

Vierailija kirjoitti:

22 vuotta avioliittoa takana ja olen tajunnut että hyvinkin monella on täysin hukassa se, että mitä oikea ja aito rakkaus on.

Alussa on oltava kemiaa ja fiilistä, mutta kun se tasoittuu niin jäljelle jää kaksi ihmistä joiden pitää osata elää ja viihtyä yhdessä.

Oletko valmis kantamaan toista jos tämä vaikka halvaantuu? Hyppäisitkö luodin eteen?

Annatko toisen nukkua pitkään jos lapsi herättää, auraatko lumet auton edestä toista varten, laitatko aamupalan joskus valmiiksi hänelle, hyppäätkö sänkyyn vaikka aina ei huvittaisi, pesetkö selän..jne. ARKEA! Se on raikkautta, että haluaa toisella olevan kaikki hyvin ja on valmis uhraamaan omista haluistaan, kuitenkaan itseään unohtamatta. 

Tämä juuri tämä on täydellinen kuvaus aidosta rakkaudesta <3

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa että petaat tulevaisuuden itsellesi väkevää aviokriisiä 10-20 vuoden päähän. Varmasti pitäisi jotain vetoa tuntea eikä vain jarruttaa.

Toinen valinta, jossa mies aiheuttaa tunteita, mutta käyttäytyy ylimielisesti ja itsekkäästi, ero tulee 5 vuoden päästä päättyen pettämiseen.

EI. MINULLAKAAN KERTAAKAAN.

MIEHIÄ PPPPALJON.

N63

Mikä on lyhyt ja mikä pitkä aika - on aika ratkaisevaa!

Tottakai rakkaus ja rakastuminenkin voi kypsyä myös hitaasti. Ei onnistuneen ihmissuhteen määritelmä ole ensitapaamisilla koettu suuri huuma. On täysin mahdollista rakastua ihmiseen myös hitaasti. Jos henkilön kanssa on mukava olla, rakkautta voi odottaa pidempäänkin.

...   ...   ...

Yleisesti ottaen ollaan nykyisin liiankin keskittyneitä vain siihen ensihuumaan, eikä jakseta tutustua toiseen ihmisen kunnolla ajan kanssa. Jos ihminen ei ole samantien jotenkin todella vastenmielisen tuntuinen, eikä seurassaan ole kamalaa - kannattaa tutustua häneen, eikä jättää tutustumatta sillä verukkeella, ettei ensinäkemältä tuntunut jotain totaalista hurmiota.

" En ole suudellut, en nyt todellakaan vielä tässä vaiheessa. Ei olla päästy sinne treffeillekään vielä, kun ollaan tapeltu siitä, että millä vauhdilla tässä ylipäänsä mennään "

Ja tämän perusteella kysytään, voiko rakkaus alkaa hitaasti !

Siis ihmisten kanssa PITÄÄ TAPAILLA pidemmän aikaa, ennenkuin tietää onko rakastunut ja sitten pitää olla vielä lisää yhdessä, ennenkuin tietää rakastaako. Myös sen millä vauhdilla edetään, tietää vasta on on ylipäätään edennyt. EI ETUKÄTEEN PIDÄ ANALYSOIDA ihmissuhdetta, jota ei vielä ole olemassakaan ! Ei näitä pidä miettiä jo ennen tapaamista! Se tapaaminenhan on juuri sitä varten, että tutustutaan ja tutkitaan onko niitä tunteita ja kemioita ja ihastusta ja millaista on olla yhdessä !!!

Lisäksi ei ole olemassakaan täydellistä tapaamista, ihastumista ja paria. Etkä sinä tai kukaan muukaan ole koskaan lopullisen valmis tai täydellinen mihinkään. PITÄÄ vaan olla ja elää, mennä ja tutustua

Varmaan. Olen 67- v. ja odottanut elämäni naisen rakkauden syttymistä 52 vuotta.

Olen ollut 20 vuotta naimisissa sellaisen ihan hyvä suomalaisen miehen kanssa, johon en tunne vetoa. Aika tylsää on elämä, mutta ei ole parempaakaan löytynyt. Kaduttaa, olisi vaan pitänyt olla yksin koko elämä. Nyt olen niin vanha, että elämä kohta ohi.