Lue keskustelun säännöt.
Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?
Meillä oli lapsen synttärit viikonloppuna. Isoäiti toi molemmille lapsille pikkunaposteltavaksi omat rasialliset marmeladia (á 300 g), 6 Kinder-munaa, pari muuta suklaa-patukkaa sekä yhteiseksi ison kasan lakuja. Tuossa kertakasassa on enemmän, mitä nuo normaalisti kuukauden aikana saavat karkkia. Kyse alle kouluikäisistä lapsista.
Voisko joku selittää, mikä järki tässä on, että kahdelle pienelle lykätään kilo sokeria yhdellä istumalla? Mä sitten sain taas pahiksen viitan, kun pistin karkit jemmaan, ruoka-aika kun oli vartin päästä.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä saarella on kivaa. Siellähän on vaan se ”ydinperhe”. Ei tarvitse tulla kenenkään muun kanssa toimeen. Tällä saarella vain yksi määrää ja se on se kontrollifriikki vanhempi. Vähän rennommin ranteinkin saa lapset kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Se rajattomuuden kierre on vaan pakko panna poikki jossain vaiheessa, että suvun teevehtyminen voi alkaa.
Eli tämän intervention suorittaa se määräilevämpi vanhemmista. Todella terapeuttinen menetelmä Sinulla.
Missäs niin luki? Omiasi luet. Täällä on nimenomaan kirjoitettu, että molemmat vanhemmat jakaa näkemyksen ja että esim ap:lla se sairas mummo ylikävelee myös oman lapsensa. Niin myös minun perheessäni. Se häirikkö on minun äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä saarella on kivaa. Siellähän on vaan se ”ydinperhe”. Ei tarvitse tulla kenenkään muun kanssa toimeen. Tällä saarella vain yksi määrää ja se on se kontrollifriikki vanhempi. Vähän rennommin ranteinkin saa lapset kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Se rajattomuuden kierre on vaan pakko panna poikki jossain vaiheessa, että suvun teevehtyminen voi alkaa.
Eli tämän intervention suorittaa se määräilevämpi vanhemmista. Todella terapeuttinen menetelmä Sinulla.
Sen intervention suorittaa se, jonka vanhemmasta on kyse. Tähän myös täällä moneen kertaan kehotettu.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa mummon / lapsen kädestä karkit. Toteaa, että meillä ei toimita näin ja laittaa karkit takaisin mummon väskyyn. Jos mummo kaivaa karkit jälleen esiin: toistaa saman fraasin: meillä ei toimita näin ja kantaa karkit roskiin. Vetää oman roolinsa vanhempana ja toimii jos mummon systeemit ei käy.
Oletko yhtä ehdoton myös itsellesi, etkä salli mitään makeaa mitä suuhusi laitat.
Makean mieltymys on synnynnäistä, koska vauvaa hörppii jo äidin vatsassa lapsivettä, joka on makeaa, samoin rintamaito.
Kieltämällä makean, annetaan malli syömishäiriölle ja ahmimiselle ja vielä aikuisiällä ei osata rajoittaa makean syömistä, vaan syödään niin kauan kun sitä riittää. On todella kauheaa katseltavaa, kun jopa aikuinen vetää yhteensoittoon karkkipussin, kun lapsens ovat tottuneet karkkipäiviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tuossa nyt on jos mummo tuo makeisia ja suklaata? Syötte niitä sitten pitkin kevättä ja kesää.
Meillä vieraat usein tuovat makeisia ja itse tuodaan vielä matkoilta. Aina on tarjolla makeisia ja vapaasti saatavilla.
Vai onko lapsilla häiriintynyt malli makeisiin ja ahmivat ne kerralla, kun ovat koukussa "kiellettyyn hedelmään". Olisiko syytä tarkistella kasvatusmallia.
Meillä on ollut jo pari viikkoa ruokapöydällä kulhollinen pääsiäismunia kulhossa ja yli puolet näkyy olevan syömättä, vaikka kolme alle 10v lasta.
Tämä ei ole lainkaan jutun pointti. Jutun pointti on se, että jos perheessä on jokin sääntö tai systeemi niin sitä noudatetaan. Sitä ei aleta venyttää, ei vaatia perusteluja, ei haukkua perheen vanhempia, ei kinata, ei ylikävellä, ei soveltaa, ei pilkata.
Meillä oli juuri tällaista ihmeellistä vänkäämistä aina. Että miksi, miksi, miksi ja miten minä sitäjatätä ja että sinä teet nyt väärin koska minusta sinä teet väärin.
Ei.
Ne perheen vanhemmat päättää perheen säännöt ja niillä mennään. Ei niitä tarvitse perustella. Ne vain kuunnellaan ja sitten niitä kunnioitetaan. Milloin tämä on tällaisesi mennyt, että isoäiti onkin länkyttävä teini, joka pyrkii sinne lapsiperheeseen.
Sivusta: siis teidän mummo on länkyttävä perheeseen pyrkivä teini? Itse en ole sellaisia nähnyt. Nyky mummoilla on aika aktiivinen elämä ihan jossain muualla kuin lapsiperheitä liehittelemässä. Mutta ehkä tuollainen lokerointi on just sitä mummojen stereotypiointia.
Ei se aktiivinen elämäntyyli mitenkään estä rajattomuutta tai lapsellista käytöstä. Hassu ajatus. Eihän siihen viiden kilon moskasäkin tunkemiseen kauaa mene - siksi se varmaan käytössä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa mummon / lapsen kädestä karkit. Toteaa, että meillä ei toimita näin ja laittaa karkit takaisin mummon väskyyn. Jos mummo kaivaa karkit jälleen esiin: toistaa saman fraasin: meillä ei toimita näin ja kantaa karkit roskiin. Vetää oman roolinsa vanhempana ja toimii jos mummon systeemit ei käy.
Oletko yhtä ehdoton myös itsellesi, etkä salli mitään makeaa mitä suuhusi laitat.
Makean mieltymys on synnynnäistä, koska vauvaa hörppii jo äidin vatsassa lapsivettä, joka on makeaa, samoin rintamaito.
Kieltämällä makean, annetaan malli syömishäiriölle ja ahmimiselle ja vielä aikuisiällä ei osata rajoittaa makean syömistä, vaan syödään niin kauan kun sitä riittää. On todella kauheaa katseltavaa, kun jopa aikuinen vetää yhteensoittoon karkkipussin, kun lapsens ovat tottuneet karkkipäiviin.
Meitä on kolme tytärtä ja kaikki sairastettu syömishäiriö. Se ei todellakaan tullut rajoittamisesta, vaan siitä, että mässäily ja ruoka opetettiin ainoaksi tavaksi käsitellä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä saarella on kivaa. Siellähän on vaan se ”ydinperhe”. Ei tarvitse tulla kenenkään muun kanssa toimeen. Tällä saarella vain yksi määrää ja se on se kontrollifriikki vanhempi. Vähän rennommin ranteinkin saa lapset kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Kysehän ei ole välttämättä pelkästä sokerista...
Meillä jotakuinkin näin:
Vauva 4 vkoa. Mummon ehdotus"lähtekää viikonlopuksi juhlimaan minä hoidan vauvan". En suostunut.
Vauva 5 vkoa. Olen imettämässä kun mummo tulee ja käskee antaa lapsen hänelle. En suostunut, kun lapsi syö. Ei kuulemma tarvi syödä, koska mummo tuli hoitamaan. En antanut, ennen kuin lapsi oli syönyt. Heti kun mummo sai lapsen syliin hän totesi"Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta on niin kiireinen, että mummo sinut hoitaa.
Vauva 2 kk. Lapsi itkee, pyydän hänet takaisin mummon sylistä itselleni. Ei anna, pyydän uudestaan, mummo lähtee karkuun. Mieheni käskee antamaan Vauvan, ei anna. Lopulta naama norsun (PIIP) antaa lapsen todeten, että osaa hänkin lapsen hoitaa.
Ristiäisissä annettiin outo ja väärä nimi (ihan suomalainen vanha nimi)
Sokeria ja hunajaa olisi pitänyt antaa n. 3kk iästä asti. Taaskaan en suostunut.
Vauva alle 6 kk. Mummo"nyt sinä lopetat imettämisen ja lähdet töihin, niin minä hoidan lapsen". Ja taaskaan en suostunut.
Pientä kuittia tulee koko ajan ja varsinkaan lapsen isä ei voi olla lapsen kanssa yksin, koska ei osaa. Kehtaisi kysyä, miten uskallan jättää lapsen 9 kk kolmeksi tunniksi isänsä kanssa. Totesin, että kenelle muullekaan minä häntä uskaltaisin jättää kuin isälleen.
Makeita leivonnaisia on syötetty salaa jo ennen kuin lapsi oli vuotta vanha. Ja jos oltiin samassa kahvipöydässä ja valikoin lapselle annettavat tai annoin omat eväät alkoi valitus miten lapsi kyllä tykkää enemmän tästä ja tästä ja miksi noin vähän annoit. Nyt lapsi pian 2 v ja toinen vauva ja jostain syystä olen onnellisempi mitä vähemmän joudun olemaan isovanhempien kanssa tekemisissä.
Mutta sinä nähtävästi olet sitä mieltä, että olisin ihan hyvin voinut lähteä juhlimaan ja jättää kuukauden ikäisen lapsen mummolle? Tai että on ihan ok lopettaa vanhempainvapaa kesken, jotta mummo pääsee hoitamaan lasta?
Olen sitä mieltä, että perheet jotka kärsivät rajattomista sukulaisista joku sokeri on vain yksi tekijä.
Minulla on samankaltaisia ongelmia, mutta lapsen tilalla on koira:D Oma koirani on jo aika vanha ja sydänvikainen, eikä saa lihoa. Mummini ja anoppini syöttävät 10kiloista koiraa kuin syöttöpossua. Mikään sanominen ei auta. Muutaman kerran olen räjähtänyt, esim mummi oli antamassa lautasellisen suklaamuroja, sitten tihrustetaan itkua mutta mikään ei muutu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samankaltaisia ongelmia, mutta lapsen tilalla on koira:D Oma koirani on jo aika vanha ja sydänvikainen, eikä saa lihoa. Mummini ja anoppini syöttävät 10kiloista koiraa kuin syöttöpossua. Mikään sanominen ei auta. Muutaman kerran olen räjähtänyt, esim mummi oli antamassa lautasellisen suklaamuroja, sitten tihrustetaan itkua mutta mikään ei muutu..
Juu. Tuttua. Meilläkin ennen lapsia koiraa lellittiin ja suklaata olisi pitänyt saada antaa ja toki pöydästä tiputettiin "vahingossa" ruokaa. Ja sit suututtiin, kun ärähdin, että koiraa ei opeteta kerjäämään kun ihmiset syö.
Mutta heti kun lapsi oli tulossa minulta kysyttiin, että mihis koira muuttaa kun lapsi tulee. Vähän silloinkin keitti, mutta totesin, että koira ei muuta kodistaansa mihinkään. Nykyisin koira saa olla rauhassa kun lapset saavat kaiken huomion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä saarella on kivaa. Siellähän on vaan se ”ydinperhe”. Ei tarvitse tulla kenenkään muun kanssa toimeen. Tällä saarella vain yksi määrää ja se on se kontrollifriikki vanhempi. Vähän rennommin ranteinkin saa lapset kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Kysehän ei ole välttämättä pelkästä sokerista...
Meillä jotakuinkin näin:
Vauva 4 vkoa. Mummon ehdotus"lähtekää viikonlopuksi juhlimaan minä hoidan vauvan". En suostunut.
Vauva 5 vkoa. Olen imettämässä kun mummo tulee ja käskee antaa lapsen hänelle. En suostunut, kun lapsi syö. Ei kuulemma tarvi syödä, koska mummo tuli hoitamaan. En antanut, ennen kuin lapsi oli syönyt. Heti kun mummo sai lapsen syliin hän totesi"Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta on niin kiireinen, että mummo sinut hoitaa.
Vauva 2 kk. Lapsi itkee, pyydän hänet takaisin mummon sylistä itselleni. Ei anna, pyydän uudestaan, mummo lähtee karkuun. Mieheni käskee antamaan Vauvan, ei anna. Lopulta naama norsun (PIIP) antaa lapsen todeten, että osaa hänkin lapsen hoitaa.
Ristiäisissä annettiin outo ja väärä nimi (ihan suomalainen vanha nimi)
Sokeria ja hunajaa olisi pitänyt antaa n. 3kk iästä asti. Taaskaan en suostunut.
Vauva alle 6 kk. Mummo"nyt sinä lopetat imettämisen ja lähdet töihin, niin minä hoidan lapsen". Ja taaskaan en suostunut.
Pientä kuittia tulee koko ajan ja varsinkaan lapsen isä ei voi olla lapsen kanssa yksin, koska ei osaa. Kehtaisi kysyä, miten uskallan jättää lapsen 9 kk kolmeksi tunniksi isänsä kanssa. Totesin, että kenelle muullekaan minä häntä uskaltaisin jättää kuin isälleen.
Makeita leivonnaisia on syötetty salaa jo ennen kuin lapsi oli vuotta vanha. Ja jos oltiin samassa kahvipöydässä ja valikoin lapselle annettavat tai annoin omat eväät alkoi valitus miten lapsi kyllä tykkää enemmän tästä ja tästä ja miksi noin vähän annoit. Nyt lapsi pian 2 v ja toinen vauva ja jostain syystä olen onnellisempi mitä vähemmän joudun olemaan isovanhempien kanssa tekemisissä.Mutta sinä nähtävästi olet sitä mieltä, että olisin ihan hyvin voinut lähteä juhlimaan ja jättää kuukauden ikäisen lapsen mummolle? Tai että on ihan ok lopettaa vanhempainvapaa kesken, jotta mummo pääsee hoitamaan lasta?
Olen sitä mieltä, että perheet jotka kärsivät rajattomista sukulaisista joku sokeri on vain yksi tekijä.
Ihan ilman veetuilua , asuuko se mummo teillä ?
Mä en edelleenkään tajua miten nämä monessa ketjussa julki tuodut sukulaiset yleensä pääsevät toisten koteihin .
Osalla voi olla avain kuten esim.mulla on lapseni ja vanhempieni kotiin, mutta en minä sinne silti ilman lupaa tunge. Ihme porukkaa , ei voi kuin taas kerran todeta ja tuntuu riittävän satamäärin. Olen pahoillani ikäisteni idioottien puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä saarella on kivaa. Siellähän on vaan se ”ydinperhe”. Ei tarvitse tulla kenenkään muun kanssa toimeen. Tällä saarella vain yksi määrää ja se on se kontrollifriikki vanhempi. Vähän rennommin ranteinkin saa lapset kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Kysehän ei ole välttämättä pelkästä sokerista...
Meillä jotakuinkin näin:
Vauva 4 vkoa. Mummon ehdotus"lähtekää viikonlopuksi juhlimaan minä hoidan vauvan". En suostunut.
Vauva 5 vkoa. Olen imettämässä kun mummo tulee ja käskee antaa lapsen hänelle. En suostunut, kun lapsi syö. Ei kuulemma tarvi syödä, koska mummo tuli hoitamaan. En antanut, ennen kuin lapsi oli syönyt. Heti kun mummo sai lapsen syliin hän totesi"Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta on niin kiireinen, että mummo sinut hoitaa.
Vauva 2 kk. Lapsi itkee, pyydän hänet takaisin mummon sylistä itselleni. Ei anna, pyydän uudestaan, mummo lähtee karkuun. Mieheni käskee antamaan Vauvan, ei anna. Lopulta naama norsun (PIIP) antaa lapsen todeten, että osaa hänkin lapsen hoitaa.
Ristiäisissä annettiin outo ja väärä nimi (ihan suomalainen vanha nimi)
Sokeria ja hunajaa olisi pitänyt antaa n. 3kk iästä asti. Taaskaan en suostunut.
Vauva alle 6 kk. Mummo"nyt sinä lopetat imettämisen ja lähdet töihin, niin minä hoidan lapsen". Ja taaskaan en suostunut.
Pientä kuittia tulee koko ajan ja varsinkaan lapsen isä ei voi olla lapsen kanssa yksin, koska ei osaa. Kehtaisi kysyä, miten uskallan jättää lapsen 9 kk kolmeksi tunniksi isänsä kanssa. Totesin, että kenelle muullekaan minä häntä uskaltaisin jättää kuin isälleen.
Makeita leivonnaisia on syötetty salaa jo ennen kuin lapsi oli vuotta vanha. Ja jos oltiin samassa kahvipöydässä ja valikoin lapselle annettavat tai annoin omat eväät alkoi valitus miten lapsi kyllä tykkää enemmän tästä ja tästä ja miksi noin vähän annoit. Nyt lapsi pian 2 v ja toinen vauva ja jostain syystä olen onnellisempi mitä vähemmän joudun olemaan isovanhempien kanssa tekemisissä.Mutta sinä nähtävästi olet sitä mieltä, että olisin ihan hyvin voinut lähteä juhlimaan ja jättää kuukauden ikäisen lapsen mummolle? Tai että on ihan ok lopettaa vanhempainvapaa kesken, jotta mummo pääsee hoitamaan lasta?
Olen sitä mieltä, että perheet jotka kärsivät rajattomista sukulaisista joku sokeri on vain yksi tekijä.Ihan ilman veetuilua , asuuko se mummo teillä ?
Mä en edelleenkään tajua miten nämä monessa ketjussa julki tuodut sukulaiset yleensä pääsevät toisten koteihin .
Osalla voi olla avain kuten esim.mulla on lapseni ja vanhempieni kotiin, mutta en minä sinne silti ilman lupaa tunge. Ihme porukkaa , ei voi kuin taas kerran todeta ja tuntuu riittävän satamäärin. Olen pahoillani ikäisteni idioottien puolesta.
No eihän tuossa tuo taajuus ole niin tiheä etteikö nuo olisi normaaleja ”kyläilyjä”.
Itse totesin että koska ne ei millään onnistu, ei olla tekemisissä sitten ollenkaan. Se kuitenkin on raskas päätös, eikä kaikki siihen pysty.
Idioottien pahoittelija selventää.
Olen pahoillani , että ikäisissäni on näin paljon idiootteja . Tuosta aiemmasta saattoi tulkita toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaiset lapset sen terveempiä ja hyvä hampaisempia, kuin muualla maailmassa, vaikka äidit kieltävät sokerin käytön?
Tilastojen valossa, Suomessa käytetään vähiten sokeria ja viidenneksi vähiten virvotusjuomia ja mehuja.
Muualla maailmassa jo aamiainen alkaa makealla, makeat aamiaisleivät/kakut, päälle makeaa hilloa, marmeladia, kaakaovoita.. välipalat makeita kakkuja jne.sokerimehulla.
Meillä on aina ollut vapaasti saatavilla, myös lasten, makeisia, suklaata, keksejö jne. ja ap. luettelema makeisvarasto tuntuu kovin vaatimattomalta, kun se on meillä arkipäivää ja silti väitän, että meillä lapset eivät koskaan ahmi makeisia, vaan ottavat yhden tai kaksi silloin tällöin, kun niistä ei ole tehty mitään kiellettyä hedelmää tai kielletä syömästä, vaan ovat yhtä arkisia asioita kuin kaurahiutale paketti kaapissa. Meillä on jopa joulun aikaisia konvehdirasioita syömättä, vaikka kolme lasta.
Mikä makeisvarasto? Ap kertoi yhden kerran tuomiset.
Ja tuossa teidän touhussanne ei ole päätä eikä häntää. Ja konvehti kirjoitetaan teellä.
Pahoittelut kirjoitusvirheestä. Se on tosiaan konvehti. Kiitos kun ymmärsit mitä tarkoitin.
Minulla on kädet kipsattuna ja kulutan täällä aikaani ja samalla jumppaan peukaloani ja on haasteellista kirjoittaa kännykällä.
Tuo on ylikävelyä. Sama asia jos minä päättäisin ängetä joka toinen päivä naapurien kotiin ja antaa ilman vanhempien lupaa lapsille karkkia, lisää ja lisää. Ei ole pohjimmiltaan mitään rakkauden osoittamista vaan tarvetta kokea valtaa, olla edes hetken verran seremoniamestarina. Asia on olevinaan niin vähäinen että rajattomat luottavat siihen etteivät vanhemmat kehtaa kieltää. Minäpä kehtaan, mun pienet lapset eivät laita suuhunsa yhtään mitään perheen ulkopuolisen aikuisen luvalla. Toisella on maitoallergia ja toisella paino yläkäyrillä, kun tämä havaittiin neuvolassa niin hoitopäivät mummilla loppuivat siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä saarella on kivaa. Siellähän on vaan se ”ydinperhe”. Ei tarvitse tulla kenenkään muun kanssa toimeen. Tällä saarella vain yksi määrää ja se on se kontrollifriikki vanhempi. Vähän rennommin ranteinkin saa lapset kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Kysehän ei ole välttämättä pelkästä sokerista...
Meillä jotakuinkin näin:
Vauva 4 vkoa. Mummon ehdotus"lähtekää viikonlopuksi juhlimaan minä hoidan vauvan". En suostunut.
Vauva 5 vkoa. Olen imettämässä kun mummo tulee ja käskee antaa lapsen hänelle. En suostunut, kun lapsi syö. Ei kuulemma tarvi syödä, koska mummo tuli hoitamaan. En antanut, ennen kuin lapsi oli syönyt. Heti kun mummo sai lapsen syliin hän totesi"Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta on niin kiireinen, että mummo sinut hoitaa.
Vauva 2 kk. Lapsi itkee, pyydän hänet takaisin mummon sylistä itselleni. Ei anna, pyydän uudestaan, mummo lähtee karkuun. Mieheni käskee antamaan Vauvan, ei anna. Lopulta naama norsun (PIIP) antaa lapsen todeten, että osaa hänkin lapsen hoitaa.
Ristiäisissä annettiin outo ja väärä nimi (ihan suomalainen vanha nimi)
Sokeria ja hunajaa olisi pitänyt antaa n. 3kk iästä asti. Taaskaan en suostunut.
Vauva alle 6 kk. Mummo"nyt sinä lopetat imettämisen ja lähdet töihin, niin minä hoidan lapsen". Ja taaskaan en suostunut.
Pientä kuittia tulee koko ajan ja varsinkaan lapsen isä ei voi olla lapsen kanssa yksin, koska ei osaa. Kehtaisi kysyä, miten uskallan jättää lapsen 9 kk kolmeksi tunniksi isänsä kanssa. Totesin, että kenelle muullekaan minä häntä uskaltaisin jättää kuin isälleen.
Makeita leivonnaisia on syötetty salaa jo ennen kuin lapsi oli vuotta vanha. Ja jos oltiin samassa kahvipöydässä ja valikoin lapselle annettavat tai annoin omat eväät alkoi valitus miten lapsi kyllä tykkää enemmän tästä ja tästä ja miksi noin vähän annoit. Nyt lapsi pian 2 v ja toinen vauva ja jostain syystä olen onnellisempi mitä vähemmän joudun olemaan isovanhempien kanssa tekemisissä.Mutta sinä nähtävästi olet sitä mieltä, että olisin ihan hyvin voinut lähteä juhlimaan ja jättää kuukauden ikäisen lapsen mummolle? Tai että on ihan ok lopettaa vanhempainvapaa kesken, jotta mummo pääsee hoitamaan lasta?
Olen sitä mieltä, että perheet jotka kärsivät rajattomista sukulaisista joku sokeri on vain yksi tekijä.Ihan ilman veetuilua , asuuko se mummo teillä ?
Mä en edelleenkään tajua miten nämä monessa ketjussa julki tuodut sukulaiset yleensä pääsevät toisten koteihin .
Osalla voi olla avain kuten esim.mulla on lapseni ja vanhempieni kotiin, mutta en minä sinne silti ilman lupaa tunge. Ihme porukkaa , ei voi kuin taas kerran todeta ja tuntuu riittävän satamäärin. Olen pahoillani ikäisteni idioottien puolesta.No eihän tuossa tuo taajuus ole niin tiheä etteikö nuo olisi normaaleja ”kyläilyjä”.
Itse totesin että koska ne ei millään onnistu, ei olla tekemisissä sitten ollenkaan. Se kuitenkin on raskas päätös, eikä kaikki siihen pysty.
Hieman tarkennan... Siis joo mummo ei asu meillä, mutta ikävä kyllä lähellä ja on vasta 60 v ja ei vakituisessa työssä. Hän tulee ilmoittamatta portaille, jos olemme pihalla hän tulee siihen. Joten teemme hartiavoimin töitä, että hän ei ole meillä joka päivä. Mutta kuten moni muukin on todennut tässä ketjussa: sana EI on hänen kaltaisilleen ihan tuntematon. Mutta kyllä se tästä :) olen oppinut kahdessa vuodessa paljon ja taistelen oman hyvinvointini ja perheeni puolesta :)
Minulla oli mamma, joka syötti aina karkkia, varsinkin jos minua harmitti jokin asia. Söin jo tosi pienenä esim. liköörikonvehteja. Mamma hemmotteli minua myös munamakaronilla, joka yhä on herkkuani voin ja ketsupin kanssa. Olen 60 - 70-luvun lapsi. Oma äitini on myös rakastanut minua, veljeäni ja meidän lapsiamme ruoalla; vieläkin, melkein 90-vuotiaana hän kaivaa kaapista tarjottavaa, vaikka kävisin hänen luonaan joka päivä. Varsinkin pullaa pitää olla aina, ja suklaatakin hän ostaa usein. Sitten hän ihmettelee, jos ei maistu, kun menen hänen luokseen juuri työpaikalla syöneenä. Onneksi asiat ovat muuttumassa, ja ehkä oma sukupolveni keksii muitakin hemmottelutapoja kuin rasvaiset ja makeat herkut. Meidän lapset saivat pienenä (kouluikäisinä) perjantaisin yhteisen karkkipussin (300g), josta jakoivat keskenään kolmelle yhtä monta nannaa. Me vanhemmatkin saimme pussista pienen osan. Joulu oli poikkeus; silloin sai syödä karkkia vähän vapaammin, tosin isoimmat rasiat pantiin odottamaan kaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä saarella on kivaa. Siellähän on vaan se ”ydinperhe”. Ei tarvitse tulla kenenkään muun kanssa toimeen. Tällä saarella vain yksi määrää ja se on se kontrollifriikki vanhempi. Vähän rennommin ranteinkin saa lapset kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Kysehän ei ole välttämättä pelkästä sokerista...
Meillä jotakuinkin näin:
Vauva 4 vkoa. Mummon ehdotus"lähtekää viikonlopuksi juhlimaan minä hoidan vauvan". En suostunut.
Vauva 5 vkoa. Olen imettämässä kun mummo tulee ja käskee antaa lapsen hänelle. En suostunut, kun lapsi syö. Ei kuulemma tarvi syödä, koska mummo tuli hoitamaan. En antanut, ennen kuin lapsi oli syönyt. Heti kun mummo sai lapsen syliin hän totesi"Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta on niin kiireinen, että mummo sinut hoitaa.
Vauva 2 kk. Lapsi itkee, pyydän hänet takaisin mummon sylistä itselleni. Ei anna, pyydän uudestaan, mummo lähtee karkuun. Mieheni käskee antamaan Vauvan, ei anna. Lopulta naama norsun (PIIP) antaa lapsen todeten, että osaa hänkin lapsen hoitaa.
Ristiäisissä annettiin outo ja väärä nimi (ihan suomalainen vanha nimi)
Sokeria ja hunajaa olisi pitänyt antaa n. 3kk iästä asti. Taaskaan en suostunut.
Vauva alle 6 kk. Mummo"nyt sinä lopetat imettämisen ja lähdet töihin, niin minä hoidan lapsen". Ja taaskaan en suostunut.
Pientä kuittia tulee koko ajan ja varsinkaan lapsen isä ei voi olla lapsen kanssa yksin, koska ei osaa. Kehtaisi kysyä, miten uskallan jättää lapsen 9 kk kolmeksi tunniksi isänsä kanssa. Totesin, että kenelle muullekaan minä häntä uskaltaisin jättää kuin isälleen.
Makeita leivonnaisia on syötetty salaa jo ennen kuin lapsi oli vuotta vanha. Ja jos oltiin samassa kahvipöydässä ja valikoin lapselle annettavat tai annoin omat eväät alkoi valitus miten lapsi kyllä tykkää enemmän tästä ja tästä ja miksi noin vähän annoit. Nyt lapsi pian 2 v ja toinen vauva ja jostain syystä olen onnellisempi mitä vähemmän joudun olemaan isovanhempien kanssa tekemisissä.Mutta sinä nähtävästi olet sitä mieltä, että olisin ihan hyvin voinut lähteä juhlimaan ja jättää kuukauden ikäisen lapsen mummolle? Tai että on ihan ok lopettaa vanhempainvapaa kesken, jotta mummo pääsee hoitamaan lasta?
Olen sitä mieltä, että perheet jotka kärsivät rajattomista sukulaisista joku sokeri on vain yksi tekijä.Ihan ilman veetuilua , asuuko se mummo teillä ?
Mä en edelleenkään tajua miten nämä monessa ketjussa julki tuodut sukulaiset yleensä pääsevät toisten koteihin .
Osalla voi olla avain kuten esim.mulla on lapseni ja vanhempieni kotiin, mutta en minä sinne silti ilman lupaa tunge. Ihme porukkaa , ei voi kuin taas kerran todeta ja tuntuu riittävän satamäärin. Olen pahoillani ikäisteni idioottien puolesta.No eihän tuossa tuo taajuus ole niin tiheä etteikö nuo olisi normaaleja ”kyläilyjä”.
Itse totesin että koska ne ei millään onnistu, ei olla tekemisissä sitten ollenkaan. Se kuitenkin on raskas päätös, eikä kaikki siihen pysty.
Hieman tarkennan... Siis joo mummo ei asu meillä, mutta ikävä kyllä lähellä ja on vasta 60 v ja ei vakituisessa työssä. Hän tulee ilmoittamatta portaille, jos olemme pihalla hän tulee siihen. Joten teemme hartiavoimin töitä, että hän ei ole meillä joka päivä. Mutta kuten moni muukin on todennut tässä ketjussa: sana EI on hänen kaltaisilleen ihan tuntematon. Mutta kyllä se tästä :) olen oppinut kahdessa vuodessa paljon ja taistelen oman hyvinvointini ja perheeni puolesta :)
Meillä hän parveili ”sattumalta” aina talomme ohi. Jos joku pihalla, marssi saman tien sisään. Kerran tuli ”ohimennen” parkkipaikalle kun olin lähdössä ja asettui seisomaan auton taa niin, etten päässyt siitä pois. Lääkäriin tunki mukaan. Lopulta muuttikin takiamme, jotta lapsilla olisi suora bussiyhteys hänen luokseen.
Viikossa saattoi tulla kuusi postikorttia ja kymmeniä tekstareita ja puheluja. Sellaisia hihihhii-sisältöisiä.
Kahden ihanan tyttösen mummon näkökulmaa. Kun minä otan lapset hoitooni meille niin minun säännöillä mennään. Niin asia ei vaan mene että omassa kodissani plärään miniän "sääntökirjaa" kuvaannollisesti ajatellen. Mummolassa saa istua sohvalla mummon kainalossa ja pienin sormin etsiä mummon taskuista namuja. Jutella päivän asiat, mitään kiirettä ei ole. Jotain kertoo, että lapsi jää siihen viereen vaikka namut ehtyvät. Se läheisyys, oikea kiireettömyys, elämän ihmettely, yhdessä, on se mikä ajaa lapsen mummolaan uudestaan ja uudestaan, eikä sokeri. Haluan että lapsenlapseni muistavat aikuisena ne hetket mummon kanssa, suklaan maun pienessä suussa, lämmön ja rauhan. Äidiltään jos kysytään niin väärin, väärin väärin. Mummosta ei saisi tykätä.
Vierailija kirjoitti:
Kahden ihanan tyttösen mummon näkökulmaa. Kun minä otan lapset hoitooni meille niin minun säännöillä mennään. Niin asia ei vaan mene että omassa kodissani plärään miniän "sääntökirjaa" kuvaannollisesti ajatellen. Mummolassa saa istua sohvalla mummon kainalossa ja pienin sormin etsiä mummon taskuista namuja. Jutella päivän asiat, mitään kiirettä ei ole. Jotain kertoo, että lapsi jää siihen viereen vaikka namut ehtyvät. Se läheisyys, oikea kiireettömyys, elämän ihmettely, yhdessä, on se mikä ajaa lapsen mummolaan uudestaan ja uudestaan, eikä sokeri. Haluan että lapsenlapseni muistavat aikuisena ne hetket mummon kanssa, suklaan maun pienessä suussa, lämmön ja rauhan. Äidiltään jos kysytään niin väärin, väärin väärin. Mummosta ei saisi tykätä.
Niin. Väärin. Opetat lapsia rakastamaan ja tuntemaan ruoan kautta. Suora väylä syömishäiriöihin. Tämän tietävät nykyään sekä isät että äidit.
Sitäpaitsi tässä puhutaan siitä, että mummo tunkee niitä omia näkemyksiään sinne lapsenlapsen kotiin.
On se kumma ettei aikuinen ihminen osaa tarjota lapselle mitään aitoa, kunnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisellä saarella on kivaa. Siellähän on vaan se ”ydinperhe”. Ei tarvitse tulla kenenkään muun kanssa toimeen. Tällä saarella vain yksi määrää ja se on se kontrollifriikki vanhempi. Vähän rennommin ranteinkin saa lapset kasvatettua ihan yhteiskuntakelpoisiksi.
Kysehän ei ole välttämättä pelkästä sokerista...
Meillä jotakuinkin näin:
Vauva 4 vkoa. Mummon ehdotus"lähtekää viikonlopuksi juhlimaan minä hoidan vauvan". En suostunut.
Vauva 5 vkoa. Olen imettämässä kun mummo tulee ja käskee antaa lapsen hänelle. En suostunut, kun lapsi syö. Ei kuulemma tarvi syödä, koska mummo tuli hoitamaan. En antanut, ennen kuin lapsi oli syönyt. Heti kun mummo sai lapsen syliin hän totesi"Kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta on niin kiireinen, että mummo sinut hoitaa.
Vauva 2 kk. Lapsi itkee, pyydän hänet takaisin mummon sylistä itselleni. Ei anna, pyydän uudestaan, mummo lähtee karkuun. Mieheni käskee antamaan Vauvan, ei anna. Lopulta naama norsun (PIIP) antaa lapsen todeten, että osaa hänkin lapsen hoitaa.
Ristiäisissä annettiin outo ja väärä nimi (ihan suomalainen vanha nimi)
Sokeria ja hunajaa olisi pitänyt antaa n. 3kk iästä asti. Taaskaan en suostunut.
Vauva alle 6 kk. Mummo"nyt sinä lopetat imettämisen ja lähdet töihin, niin minä hoidan lapsen". Ja taaskaan en suostunut.
Pientä kuittia tulee koko ajan ja varsinkaan lapsen isä ei voi olla lapsen kanssa yksin, koska ei osaa. Kehtaisi kysyä, miten uskallan jättää lapsen 9 kk kolmeksi tunniksi isänsä kanssa. Totesin, että kenelle muullekaan minä häntä uskaltaisin jättää kuin isälleen.
Makeita leivonnaisia on syötetty salaa jo ennen kuin lapsi oli vuotta vanha. Ja jos oltiin samassa kahvipöydässä ja valikoin lapselle annettavat tai annoin omat eväät alkoi valitus miten lapsi kyllä tykkää enemmän tästä ja tästä ja miksi noin vähän annoit. Nyt lapsi pian 2 v ja toinen vauva ja jostain syystä olen onnellisempi mitä vähemmän joudun olemaan isovanhempien kanssa tekemisissä.Mutta sinä nähtävästi olet sitä mieltä, että olisin ihan hyvin voinut lähteä juhlimaan ja jättää kuukauden ikäisen lapsen mummolle? Tai että on ihan ok lopettaa vanhempainvapaa kesken, jotta mummo pääsee hoitamaan lasta?
Olen sitä mieltä, että perheet jotka kärsivät rajattomista sukulaisista joku sokeri on vain yksi tekijä.Ihan ilman veetuilua , asuuko se mummo teillä ?
Mä en edelleenkään tajua miten nämä monessa ketjussa julki tuodut sukulaiset yleensä pääsevät toisten koteihin .
Osalla voi olla avain kuten esim.mulla on lapseni ja vanhempieni kotiin, mutta en minä sinne silti ilman lupaa tunge. Ihme porukkaa , ei voi kuin taas kerran todeta ja tuntuu riittävän satamäärin. Olen pahoillani ikäisteni idioottien puolesta.No eihän tuossa tuo taajuus ole niin tiheä etteikö nuo olisi normaaleja ”kyläilyjä”.
Itse totesin että koska ne ei millään onnistu, ei olla tekemisissä sitten ollenkaan. Se kuitenkin on raskas päätös, eikä kaikki siihen pysty.
Hieman tarkennan... Siis joo mummo ei asu meillä, mutta ikävä kyllä lähellä ja on vasta 60 v ja ei vakituisessa työssä. Hän tulee ilmoittamatta portaille, jos olemme pihalla hän tulee siihen. Joten teemme hartiavoimin töitä, että hän ei ole meillä joka päivä. Mutta kuten moni muukin on todennut tässä ketjussa: sana EI on hänen kaltaisilleen ihan tuntematon. Mutta kyllä se tästä :) olen oppinut kahdessa vuodessa paljon ja taistelen oman hyvinvointini ja perheeni puolesta :)
Meillä hän parveili ”sattumalta” aina talomme ohi. Jos joku pihalla, marssi saman tien sisään. Kerran tuli ”ohimennen” parkkipaikalle kun olin lähdössä ja asettui seisomaan auton taa niin, etten päässyt siitä pois. Lääkäriin tunki mukaan. Lopulta muuttikin takiamme, jotta lapsilla olisi suora bussiyhteys hänen luokseen.
Viikossa saattoi tulla kuusi postikorttia ja kymmeniä tekstareita ja puheluja. Sellaisia hihihhii-sisältöisiä.
Ai luoja, onneksi meille ei tule postikortteja :O Mutta joo, soittaa päivällä "tulkaa tänne syömään". Kun kieltäydyn ja kerron, meillä on kaappi täynnä ruokaa alkaa kitinä ja loukkaantuminen, mutta ei haittaa enää. Ja välillähän käy niinkin, että en ehdi puhelimeen vastaamaan. Ja olen epäillyt myös tuota "lenkkeilyä" talomme lähellä, koska hän ei ole mitenkään urheilullinen ja sopivasti sattuu kulkemaan ohi, kun olemme paikalla.
Eli tämän intervention suorittaa se määräilevämpi vanhemmista. Todella terapeuttinen menetelmä Sinulla.