Sivut

Kommentit (606)

Vierailija

Lainaus:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.


Johan se on todettu: Isoäiti ei vain osaa ostaa sellaista lahjaa, joka miellyttäisi lapsen äidin korkeita vaatimuksia.

Ei tällaista ole todettu. On todettu että isoäiti ei kuuntele mitä lapsi toivoo tai mistä lapsi tykkää tai edes minkäikäinen tai -kokoinen lapsi on. Ja kun tekee hutihankinnan, syyttää yhtäkkiä siitä lapsen äitiä.


Niin, minä totesin. Mutta sitä suuremmalla syyllä: Miksi yrität ostattaa mummolla lapsen tarvitsemat ja haluamat asiat? Mikset osta itse, kun ei mummo kuitenkaan (syystä tai toisesta) onnistu lahjoissaan, ja sitten tulee pettymys?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.


Johan se on todettu: Isoäiti ei vain osaa ostaa sellaista lahjaa, joka miellyttäisi lapsen äidin korkeita vaatimuksia.

Ei tällaista ole todettu. On todettu että isoäiti ei kuuntele mitä lapsi toivoo tai mistä lapsi tykkää tai edes minkäikäinen tai -kokoinen lapsi on. Ja kun tekee hutihankinnan, syyttää yhtäkkiä siitä lapsen äitiä.


Niin, minä totesin. Mutta sitä suuremmalla syyllä: Miksi yrität ostattaa mummolla lapsen tarvitsemat ja haluamat asiat? Mikset osta itse, kun ei mummo kuitenkaan (syystä tai toisesta) onnistu lahjoissaan, ja sitten tulee pettymys?

Väitit yleiseksi toteamukseksi.

En minä kellään mitään ostata.

Sen sijaan koen näitä isoäidin huippuunsaviritettyjä marttyyrimeuhkakohtauksia tasaisin väliajoin. Kun hän tyrii ja pettyy ja raivostuu. Kerta kerran jälkeen sama näytelmä. Mitään en sille pysty tekemään, mutta minun syytäni kaikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.


Johan se on todettu: Isoäiti ei vain osaa ostaa sellaista lahjaa, joka miellyttäisi lapsen äidin korkeita vaatimuksia.

Ei tällaista ole todettu. On todettu että isoäiti ei kuuntele mitä lapsi toivoo tai mistä lapsi tykkää tai edes minkäikäinen tai -kokoinen lapsi on. Ja kun tekee hutihankinnan, syyttää yhtäkkiä siitä lapsen äitiä.


Niin, minä totesin. Mutta sitä suuremmalla syyllä: Miksi yrität ostattaa mummolla lapsen tarvitsemat ja haluamat asiat? Mikset osta itse, kun ei mummo kuitenkaan (syystä tai toisesta) onnistu lahjoissaan, ja sitten tulee pettymys?

Väitit yleiseksi toteamukseksi.

En minä kellään mitään ostata.

Sen sijaan koen näitä isoäidin huippuunsaviritettyjä marttyyrimeuhkakohtauksia tasaisin väliajoin. Kun hän tyrii ja pettyy ja raivostuu. Kerta kerran jälkeen sama näytelmä. Mitään en sille pysty tekemään, mutta minun syytäni kaikki.


Juurihan kirjoitit, että kirjoitit yleisesti viestien pohjalta, ettet puhu omasta isoäidistäsi (tms.)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.


Johan se on todettu: Isoäiti ei vain osaa ostaa sellaista lahjaa, joka miellyttäisi lapsen äidin korkeita vaatimuksia.

Ei tällaista ole todettu. On todettu että isoäiti ei kuuntele mitä lapsi toivoo tai mistä lapsi tykkää tai edes minkäikäinen tai -kokoinen lapsi on. Ja kun tekee hutihankinnan, syyttää yhtäkkiä siitä lapsen äitiä.


Niin, minä totesin. Mutta sitä suuremmalla syyllä: Miksi yrität ostattaa mummolla lapsen tarvitsemat ja haluamat asiat? Mikset osta itse, kun ei mummo kuitenkaan (syystä tai toisesta) onnistu lahjoissaan, ja sitten tulee pettymys?

Väitit yleiseksi toteamukseksi.

En minä kellään mitään ostata.

Sen sijaan koen näitä isoäidin huippuunsaviritettyjä marttyyrimeuhkakohtauksia tasaisin väliajoin. Kun hän tyrii ja pettyy ja raivostuu. Kerta kerran jälkeen sama näytelmä. Mitään en sille pysty tekemään, mutta minun syytäni kaikki.


Juurihan kirjoitit, että kirjoitit yleisesti viestien pohjalta, ettet puhu omasta isoäidistäsi (tms.)

Ei minulla ole isoäitiä. Ja sinä syytät minua kaikkien mahdollisten isoäitien mielipahasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.


Johan se on todettu: Isoäiti ei vain osaa ostaa sellaista lahjaa, joka miellyttäisi lapsen äidin korkeita vaatimuksia.

Ei tällaista ole todettu. On todettu että isoäiti ei kuuntele mitä lapsi toivoo tai mistä lapsi tykkää tai edes minkäikäinen tai -kokoinen lapsi on. Ja kun tekee hutihankinnan, syyttää yhtäkkiä siitä lapsen äitiä.


Niin, minä totesin. Mutta sitä suuremmalla syyllä: Miksi yrität ostattaa mummolla lapsen tarvitsemat ja haluamat asiat? Mikset osta itse, kun ei mummo kuitenkaan (syystä tai toisesta) onnistu lahjoissaan, ja sitten tulee pettymys?

Väitit yleiseksi toteamukseksi.

En minä kellään mitään ostata.

Sen sijaan koen näitä isoäidin huippuunsaviritettyjä marttyyrimeuhkakohtauksia tasaisin väliajoin. Kun hän tyrii ja pettyy ja raivostuu. Kerta kerran jälkeen sama näytelmä. Mitään en sille pysty tekemään, mutta minun syytäni kaikki.


Juurihan kirjoitit, että kirjoitit yleisesti viestien pohjalta, ettet puhu omasta isoäidistäsi (tms.)

Ei minulla ole isoäitiä. Ja sinä syytät minua kaikkien mahdollisten isoäitien mielipahasta.


???

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku isoäiti kertoa, että mikä esimerkiksi tässä oli loukkaavaa:

Isoäiti kiinnostunut kukista, ollut töissäkin kukkien parissa. Vinkkasin ennen lapsen synttäreitä toukokuussa, että lapsi on kovasti kysellyt kesäkukista ja että voisi ilahtua, jos mummo toisi lahjaksi siemeniä, vähän opastaisi niistä kesäkukista ja voisivat sittne kesän yhdessä niitä lapsen siemeniä seurailla.

Tästä vedettiin herneet takaraivoon.

Tässä on kysymys laiskuudesta. Tuon kaltainen projekti vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä vastata kysymystulvaan, touhuamista lapsen kanssa.  Mummeli ei missään tapauksessa halua tuommoiseen sitoutua. Aika vaivalloista, kun sokerilla ja typerillä lahjoilla saa kaikkien huomion, saa pelata sairasta ihmissuhdepeliä ja harrastaa manipulointia, lopuksi vielä uhriutua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ehkä he ovat eläneet niin köyhät ajat, että tuollanen tuliainen olisi ollut toiveiden täyttymys heille aikanaan. Tarkoitus hyvä, mutta itsekään en antaisi tuollaista määrää lapselle vaikka joku toisi.

Tämän voin uskoa kyllä omien sota-ajan eläneiden isovanhempieni kohdalla. Jotenkin ontuvampi selitys näiden nykyisovanhempien kohdalla, jotka ovat syntyneet joskus 60-luvulla. Ei silloinkaan nyt varmaan kaikkea ollut samalla tavalla yllinkyllin ja liikaa kuin nyt, mutta ei nyt mikään pula-aikakaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku isoäiti kertoa, että mikä esimerkiksi tässä oli loukkaavaa:

Isoäiti kiinnostunut kukista, ollut töissäkin kukkien parissa. Vinkkasin ennen lapsen synttäreitä toukokuussa, että lapsi on kovasti kysellyt kesäkukista ja että voisi ilahtua, jos mummo toisi lahjaksi siemeniä, vähän opastaisi niistä kesäkukista ja voisivat sittne kesän yhdessä niitä lapsen siemeniä seurailla.

Tästä vedettiin herneet takaraivoon.

Tässä on kysymys laiskuudesta. Tuon kaltainen projekti vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä vastata kysymystulvaan, touhuamista lapsen kanssa.  Mummeli ei missään tapauksessa halua tuommoiseen sitoutua. Aika vaivalloista, kun sokerilla ja typerillä lahjoilla saa kaikkien huomion, saa pelata sairasta ihmissuhdepeliä ja harrastaa manipulointia, lopuksi vielä uhriutua.

Totta. Siinä myös varmaan taas jotenkin saadaan itsensä väännettyä uhriksi, jolla ”teetetään ilmaista työtä”. Että ”miksei äiti itse kasvata kesäkukkiaan” tai ”nyt se yrittää hyötyä minun tietämyksestäni”.

Vierailija

5kg suklaata? Ei kait sentään. Liian pieni paita? Sen saa vaihdettua sopivaan ja suklaatakin voi säästää moneks kuukaudeksi.
En näe lainkaan siinä ongelmaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
5kg suklaata? Ei kait sentään. Liian pieni paita? Sen saa vaihdettua sopivaan ja suklaatakin voi säästää moneks kuukaudeksi.
En näe lainkaan siinä ongelmaa.

Miten sinä sen paidan vaihdat ilman kuittia? Ja viisi kiloa suklaata pilaantuu ennen kuin on ayöty.

Vierailija

Jospa mummilla se kuitti onkin.
No eihän niitä suklaita tartte syöttä kaikkia lapsille.
Voi viedä vaikka serkuille ja napsasta vaik omaankin suuhun.
En näe edelleenkään siinä ongelmaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jospa mummilla se kuitti onkin.
No eihän niitä suklaita tartte syöttä kaikkia lapsille.
Voi viedä vaikka serkuille ja napsasta vaik omaankin suuhun.
En näe edelleenkään siinä ongelmaa.

Jospa mummi vetää herneen nenukkiin jos kyselee kuittia.

Jospa ei ole serkkuja. Jospa ei pidä suklaasta.

Vierailija

Minne serkuille niitä vie jos se mummo kylvää kaikille sen saman viiden kilon suklaalastin? Kierrättääkö serkut niitä suklaitaan kunnes ne vanhenee? Meidän lapsilla on yks ainoa serkku ja hän saa vielä enemmän suklaata kuin meidän lapset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa mummilla se kuitti onkin.
No eihän niitä suklaita tartte syöttä kaikkia lapsille.
Voi viedä vaikka serkuille ja napsasta vaik omaankin suuhun.
En näe edelleenkään siinä ongelmaa.

Jospa mummi vetää herneen nenukkiin jos kyselee kuittia.

Jospa ei ole serkkuja. Jospa ei pidä suklaasta.

Ottaisin vastaan paidan ja herkut sekä kiittäisin. Pitäisin suuni kiinni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa mummilla se kuitti onkin.
No eihän niitä suklaita tartte syöttä kaikkia lapsille.
Voi viedä vaikka serkuille ja napsasta vaik omaankin suuhun.
En näe edelleenkään siinä ongelmaa.

Jospa mummi vetää herneen nenukkiin jos kyselee kuittia.

Jospa ei ole serkkuja. Jospa ei pidä suklaasta.

Ottaisin vastaan paidan ja herkut sekä kiittäisin. Pitäisin suuni kiinni.

Laita osoite niin lähetän ne. Haluatko myös vanhentuneet marmeladit, risat feikkilegot ja kovaäänisen mekkalalelun?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat