Mikä on pahin terveydenhuollon toimenpide, jossa olet käynyt?

Keskuslaskimokatetrin laittoyritys kaulan suoneen. Yrittivät tunnin laittaa sitä suoneen, kunnes luovuttivat. Kaulaa pitkin valui verta ja oli sitten niin laastaroitu ja laputettu ja kipeä, etten päässyt liikkumaan, kun kaula ei kärsinyt kohottamista. Ja selvisi sitten, että sillä puolella ei mulla ollut sopivaa suonta, niin turhaa olivat tökkineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäänkasvaneen kynnen hoito. Ekalla kerralla kun vihdoin ne operoitiin (eikä vain uusi antibiootti kuuri), hoidettiin kerralla molemmat isovarpaat. Pahinta oli puudutus, se laitetaan suoraan isovarpaan tuntohermoon. Voi miettiä kuinka paljon sattuu lyödä varvas, tämä oli sama kipu potenssiin kymmenen.

Sama! Minulle on tehty mm. kaksi sektiota, kaksi suurta polvileikkausta, silmien laseleikkaukset ja suolen tähystys alakautta, mutta tämä ukkovarpaan puuduttaminen on ollut ehdottomasti hirvein kipu ja toimenpide näistä kaikista! Kiva nyt kuulla siihen syykin, sillä tk-lääkäri ei kyllä puhunut hermoista mitään, kun veivasi puudutepiikkiä useaan kertaan pitkin ukkovarpaan pintaa.

Mulla lääkäri kertoi hyvin yksityiskohtaisesti mitä tapahtuu. He puuduttavat tällaisessa operaatiossa kipuhermon mutta eivät koko tuntoa jalasta. Ja se kipuhermoon piikillä pistäminen on jotain aivan hirveää. Ekalla kerralla operoitiin molemmat isovarpaat. Toiseen lähti se kynsi todella pahasti kasvamaan takaisin. Jonka johdosta mulla oli siinä jalassa 3 kuukauden tulehdus, oli kesä eikä onneksi levinnyt. Joten melkein saman tien uudestaan samaan toimenpiteeseen. Tällä kertaa, lääkäri laittoi kunnolla fenolia, jotta kaikki juuret kuolee. Se auttoi, kynsi ei ole kasvanut takaisin. Mutta ekat 6 kuukautta mulla oli hermo-ongelmia kyseisessä ukkovarpaassa. Tällöin kevyt kosketuskin tuntui kun joku olisi työntänyt neuloja varpaaseen. Mutta hermotus onneksi palautui eikä kynsikään ole lähtenyt leviämään. Oli kyllä sen kahden lapsen alatiesynnytys helmpompi ja kivuttomampi kuin varpaan operointi

Koepalojen ottaminen kohdusta. Menin lähes ulvoen karkuun tutkimuspöydällä ja gyne tuli perässä niiden pihtiensä kanssa, että "ei tämän nyt pitäisi koskea". Olis pitäny potkasta kunnolla naamariin.

Ohutneulanäyte kilpirauhasesta. Ei loppujen lopuksi ollut kovin kivulias, epämukava kylläkin, mutta etukäteen pelotti.

Kaaduin pyörällä ja satutin käteni, oli kesä ja tk:ssa kyrpiintynyt röngenhoitaja jota kai suututti se, ettei ollut lomalla vaan töissä. Repi kuvauksen aikana kipeää rannettani niin että huusin  "hel""i lopeta! " ja olin humauttaa päin näköä,  pidin kätt'äni ihan nätisti ja  toinen oli riuhtoa sen  irti! 

Ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun röngenkuvaus sattui...

Peräpukaman puhkaiseminen ja tyhjennys paikallispuudutuksessa. Se puudustusneula teki pirun kipeetä, muutenkin melkoisen herkkä paikka ja sitten vielä semmonen kipeä ja turvonnut pukama siellä. Olin aika nuorikin silloin, varmaan 17v joten tuntuihan se myös kivun lisäksi melkoisen kiusalliselta.

Pahin tähän mennessä vatsalaukun tähystys, ei kai tämä mikään kilpailu ole, saattohoidossa olevat tuskin hengailee täällä.

Luomenpoisto terveyskeskuksessa. Lääkäri unohti puuduttaa. Väitti vielä, että oli puuduttanut. Ei ollut. Puututtu lopulta.

Luomenpoisto kasvoista aloittelevalla kirurgilla. Yksityinen.

Kävi välillä lukemassa lääkärikirjasta että miten päin viilto tehdään kasvoihin niin että ei jää arpea.

Rintasyöpä kolmikymppisenä, leikkaussaliin vietäessä hoitaja sanoi että potilas tulee oikean rinnan poistoon. No ei ollut oikeassa syöpää vaan vasemmassa. Sekosin. Onneksi anestesialääkäri tuli ja vaivutti uneen. Kirurgi poisti lopulta lopulta oikean rinnan eli sen vasemman puoleisen.

Vierailija kirjoitti:

Pahin tähän mennessä vatsalaukun tähystys, ei kai tämä mikään kilpailu ole, saattohoidossa olevat tuskin hengailee täällä.

Mä olen menossa toukokuussa. Vähän jännittää.

Kierukan asennus on ollut pitkä ja kivulias kokemus. Virtsarakon tähystys oli myös ikävä.

Peräpukamien hirt_täminen. Teki kipeääkin, mutta enempi vihloi sieluun kun olin nuori tyttö vielä ja komea mieslääkäri siinä on kyynärpäitä myöten anuksessa... ja toki siihen sattui myös kesken kaiken tuttuja hoitajia paikalle, pikkupaikkakunnalla kun asuttiin. Kiusallista.

Hyvänä kakkosena reilusti yli nelikiloisen lapsen ulkoinen kääntö perätilasta raivotarjontaan juuri ennen synnytystä.

Toosan ompelu synnytyksen jälkeen. Repesi meinaan railakkaasti ja sitä ommeltiin hartaudella ja pitkään. Langan vetäminen lihan läpi tuntui niin inhottavalta että piti ilokaasua pyytää että pystyn olemaan paikallani. Itse synnytyskään eikä tuo repeämän tapahtuminen tuntunut yhtä pahalta.

Synnytyksen käynnitys ronskilla sisätutkimuksella. Itkin ja oksensin. Lääkäri pahoitteli toimenpidettä, on kuulemma parempi lapselle kuin lääkkeet.

Mutta sitten se piti tehdä vielä uudestaan. Voi video.

Ensin luulin synnytys, mutta se tikkaaminen kun toosa oli revenny niin pahasti oli kyllä kamalaa. Yksi ihana lapsi ja toista ei sattuneista syistä koskaan tullut..

treffit kirjoitti:

Ylaluomien (kauneus)leikkauksessa niitten ylaluomien paikallispuudutus sattui ihan s44tanasti!!!! 

Sama täällä. Kyyneleet vaan virtasivat ja sen jälkeen nokkakin alkoi vuotaa niin että koko homma oli ihan karseaa kun sai räkää nieleskellä. Ei enää ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Olin raskaana ja kärsin hengitysvaikeuksista, joten sairaalassa otettiin valtimoverikoe RANTEESTA.  

Perussairauteni takia olen tottunut rutiini-verikokeisiin ja siihen etteivät ne  tunnu miltään,  mutta neula ranteeseen lievästi ilmaistuna kirpaisi.

Minulle tehty sepelvaltimoiden varjoaine kuvantaminen ranteen valtimon kautta. Kaapelia sisään ja sitten merkkiaine sellainen polttava tunne levisi.

Kolonoskopia oli aika kivulias mutta kyllä vielä kivuliaampi oli essure-sterilisaatio.

Vierailija kirjoitti:

ikävimmälle on tuntunut pään magneettikuvaus ahtaanpaikan kammoni takia. Päätä kuvattiin 20 minuuttia,  itkin lähes koko ajan paniikissa, vaikka kuinka tiesin, että siinä ei tapahdu mitään. En menisi enää ilman esilääkitystä siihen putkeen. Kortisonipiikki kantapohjaan teki myös kurjaa. Polveen pitämistä en pitänyt niinkään pahana. Lapsena otetu selkäydinnäyte tuntui myös hirveältä. Siinäkään ei silloin käytetty mitään esilääkitystä eikä rauhoittavaa. Pelotti ja sattui.

Silmät kiinni ennen putkeen menoa ja sitten vaan mukavia ajatuksia. Toimii mulle.

Luupalanäyte kairattiin alaselän/lonkan kohdalta puudutuksessa. Oli rauhoittava esilääkitys, mutta se alkoi vaikuttaa vasta toimenpiteen jälkeen. Sektiosynnytys oli ihan hupia tähän verrattuna.

Kolonoskopia. Mikään ennen ja jälkeen ei oo sattunu niin paljon. Huusin ja kiroilin niin et lopulta lääkäri käski turpa kiinni et saahan tehtyä. Ei ikinä enää ilman nukutusta tota.