Mikä on pahin terveydenhuollon toimenpide, jossa olet käynyt?

No synnytykset ovat olleet kaikki todella kivuliaita (kaikki 4-4,5-kiloisia vauvoja avotarjonnassa) enkä jostain idioottimaisesta syystä halunnut edes epiduraalia. Hyväksi kakkoseksi nousee ulkosynnyttimien ihomuutosten jäädytys. Kyseessä oli kondylooma tai jotain ihan muuta, diagnoosi oli hyvin epävarma ja se muuttui koko ajan, joten sellaisia outoja kipeitä näppyjä ehti levitä ihan kaikkialle. Ne jäädytettiin kaikki samalla kertaa, ja itse toimenpide oli vielä kestettävissä, mutta sen jälkeen iski niin kauheat kivut että meinasin pyörtyä kävellessäni vastaanotolta ulos. Enkä kyllä yhtään ihmettele, koska muutaman päivän kuluttua iho alkoi kuoriutua avohaavoille.

Keuhkojen tähystys. Olin ihan varma että nyt kuolen tukehtumalla. Oksennusrefleksi ei mennyt pois puudutteista, rauhoittavista ja pahoinvointilääkkeistä huolimatta. En kyllä suostu enää ikinä elleivät nukuta. Mieluummin menisin vaikka sata kertaa viisurin leikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verisuonten vaahtoruiskutus, helvetinmoinen kipu molemmissa jaloissa. Synnytyskanavaan 12 tunniksi juuttunut ylisuurivauva on piece of cake tuon toimenpiteen rinnalla.

Mainostetaan hoitona jonka voi tehdä vaikka lounastauolla. No viikon päästä pystyin taivuttamaan jalkoja ja ottamaan pari askelta. Kuolevat suonet kipuili ja sykki vielä puolen vuoden päästä. Mustemat (ja niitä oli) tasoittui 8kk aikana. Kipulääkkeitä olen syönyt kokoajan.

Siis se suonikohjujen hoito jota mainostetaan helppona ja kivuttomana? :O

Ihan sama hoito, ja kipulääkkeitä on helvetin vaikea saada kun on niin "helppo" toimenpide, onneksi kohdalle sattui lääkäri joka nosti omat lahkeensa ja näytti omia jalkojaan, puolenvuoden jälkeen säärensä oli täysmustilla mustelmilla ja määräsi samaa kipulääkettä kuin itse syö.

Olin ensimmäiset viikot sairaslomalla kokonaan koska jalat olivat turvonneet kaksinkertaisiksi ja koviksi ja pieniä parin päivän sairaslomia kipuihin myöhemminkin. "lounastauolla in my ass".

Gastroskopia ja kolonoskopia. Toivon, etten enää koskaan joudu em. toimenpiteisiin.

Puudutuspiikki pään avohaavan tuntumaan, korvien puhkominen lapsena useaan kertaan (70-80-luvulla), luomen leikkaus kun ei ollut kunnolla puutunut leikattava alue (90-luvulla), tulehtuneen hammaskuopan tonkiminen kun vetivät hampaan ja sinne jäi juuren pala jota sitten ronkkivat myöhemmin kun hammaskuoppa oli tulehtunut. Puudutettiin kyllä mutta se ei vaan oikein tehonnut siihen tulehtuneeseen kuoppaan. Ja papakoe koska kohtuni on kallistunut ja napukka jotenkin painunut niin viimeksi oli kyllä aika hirveää spekulan laitto :(

Bartholin rauhasen paiseen avaaminen skapellilla täysin hereillä. En keksi mikä voi tuntua vielä pahemmalta kuin puudutuspiikki häpyhuuleen.

Sektio epäonnistuneessa/täysin vajaassa epiduraalissa. 

Sytostaattihoidot!!! Ei ne hoidot itsessään, mutta olo niiden aikana ja varsinkin jälkeenpäin. Toivottavasti ei ikinä enää!!!

Seuraavana gastroskopia. Hyi hel''tti

Vierailija kirjoitti:

Sektio epäonnistuneessa/täysin vajaassa epiduraalissa. 

Apua, miksei nukutettu?

Lumbaalipunktio, lannepisto, jossa otetaan pieni määrä avio-selkäydinnestettä alaselän nikamien välistä. Sen piston vielä kesti, mutta se jälkitila oli hirveä. Sanoinkuvaamaton päänsärky, johon särkylääkkeet eivät auttaneet, mutta joka onneksi hävisi kun meni makuulle. Se kesti monta vuorokautta, ja oksensinkin. 

Toinen oli ruokatorven/vatsalaukun tähystys. Riuhtaisin sen letkun itse irti kesken alkaneen toimenpiteen, ja luojan kiitos se suostuttiin sitten tekemään nukutuksessa. Olin 17-v. noiden toimenpiteiden aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Lumbaalipunktio, lannepisto, jossa otetaan pieni määrä avio-selkäydinnestettä alaselän nikamien välistä. Sen piston vielä kesti, mutta se jälkitila oli hirveä. Sanoinkuvaamaton päänsärky, johon särkylääkkeet eivät auttaneet, mutta joka onneksi hävisi kun meni makuulle. Se kesti monta vuorokautta, ja oksensinkin. 

Toinen oli ruokatorven/vatsalaukun tähystys. Riuhtaisin sen letkun itse irti kesken alkaneen toimenpiteen, ja luojan kiitos se suostuttiin sitten tekemään nukutuksessa. Olin 17-v. noiden toimenpiteiden aikaan.

Siis *aivo

1. Ihonsiirtoleikkaus jalassa, tehtiin spinaalipuudutuksessa. Puudutus alkoi hälvetä reidestä juuri kun siitä höylättiin viimeistä ihon palasta

 

2. Ensimmäisen (kupari-)kierukan laitto. En ollut vielä synnyttänyt siinä vaiheessa ja laitoin ajoitus vähän pielessä

3. Sydämen ultraäänitutkimus. Piti niellä melko paksu ultraääniletku.

4. Jalkapohjan haavan puudutuspiikki oli yllättävän kivulias

Ei pysty melkein lukemaan teidän kipukokemuksia kun se tuska tuntuu lähes itsessä! Hui kauheeta!

Menee hammashoidon puolelle, lasketaanko se? Kuitenkin, viisaudenhampaani oli lohjennut niin että juuri näkyi. Lääkäri aikoi poistaa hampaan, ja iski puudutuspiikin suoraan paljasseen hermoon.

Helpotus tuli melkein heti kun lääke alkoi vaikuttaa, mutta ne pari sekuntia ennen sitä, kun tuntui että koko pää räjähtää kivusta... kamala kokemus.

viisaudenhampaan poisto ja nieluviljely. Myös verikoe on joka ikinen kerta ällöttävää.