Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pahin terveydenhuollon toimenpide, jossa olet käynyt?
09.04.2019 |
Eli mikä on ollut itsellesi pahin toimenpide terveydenhuollossa tähän mennessä?
Ja tarkoitus ei sitten ole pelotella ketään. Muistetaan, että tällaiset kokemukset on todella yksilöllisiä. :)
Kommentit (175)
Gastrospkopia!
kaikenlaista on tehty mutta tuo oli kyllä kamalaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimenpiteen vaikeuteen nähden en tiennyt siitä mitään, kun olin nukutettuna, mutta jälkitoipuminen oli sekin vaikea. Kyseessä oli rinnankorjausleikkaus kiinteällä vatsakielekkeellä.
Olo oli kuin tiejyrän alle jäänellä. 4 viikkoa oli aika inha olo.
Kohdun kaavinta 1970- luvulla. Että oli tuskallista. Nykyään varmaan puudutetaan tai jotain. Vai tehdäänkö koko toinenpidettä enää. Sillon ei annettu mitään kivunlievitystä. Synnytyskään ei ole sattunut niin paljon.
Tämä ei ollut se päätoimenpide, mutta hammaslääkärissä lääkäri laitto sellasen liian ison suujutun, joka siis pitää suuta auki ja ikenet näkyvillä. Sanoin että se sattuu, mutta ei ollut kuulemma pienempää ja sitä on pakko pitää. Oli tuskaisa 2 tuntinen.
Vierailija kirjoitti:
Kohdun kaavinta 1970- luvulla. Että oli tuskallista. Nykyään varmaan puudutetaan tai jotain. Vai tehdäänkö koko toinenpidettä enää. Sillon ei annettu mitään kivunlievitystä. Synnytyskään ei ole sattunut niin paljon.
Nykyään siinä nukutetaan. Hyi kauhea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohdun kaavinta 1970- luvulla. Että oli tuskallista. Nykyään varmaan puudutetaan tai jotain. Vai tehdäänkö koko toinenpidettä enää. Sillon ei annettu mitään kivunlievitystä. Synnytyskään ei ole sattunut niin paljon.
Nykyään siinä nukutetaan. Hyi kauhea.
...tai laitetaan epiduraali-puudutus. Kohdun kaavinta on myös minun pahin toimenpide. Tämän vuoden puolella synnytyksen jälkeen jouduin kohdun kaavintaan nimenomaan pelkässä puudutteessa.
Kohdun koepalan otto, tai oikeastaan se kun kohdunsuusta pidettiin pihdeillä tms välineillä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierukanlaitto (en ole synnyttänyt).
Siis mitä tarkoitat termillä 'pahin'? Epämiellytävin ainakin oli, kun sain kerran sukupuolitaudin, olikohan kondylooma (en muista varmasti, kun siitä on jo yli 20 v). Sitä hoidettiin niin, että kulliini piikitettiin puudutusainetta monta kertaa, ehkä 10 neulanpistoa. Ja sitten laserilla poltettiin niitä näppyjä, joita oli varmaan 30-50 kpl. Vaikka oli paikallispuudutukset, niin sattui niin helvatusti, että kyllä meinasi isolta mieheltä itku päästä. Koko toimenpide kesti varmaan tunnin, oli tosi kiva makailla siinä hoitopöydällä vempeleet paljaana, kun puolenkymmentä lääkäriä ja hoitajaa hääri ympärillä. Ja sen jälkeen monta päivää oli paikat ruvella, ei voinut oikein käydä pesulla eikä pitää mitään tiukkoja housuja. Ja sitten kun ruvet oli parantuneet, niin eikun uudestaan hoitoon - taisin käydä ainakin 6-7 kertaa siellä polilla, 2-3 kk:n aikana. En toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottaessani toista lastani sain erittäin pahan poskiontelon tulehduksen. Oli kesä, koska olen allerginen penisilliinille nuori kesäkandi halusi punkteerata ontelot. Olin ehkä ensimmäinen jolle hän teki toimenpiteen. Muistan aina neulan. jonka hän työnsi sieraimeen, kipu oli hirveä. Mitään ei tullut ulos, keskeytin toimenpiteen ja poistuin. Varasin heti nenä- kurkkutautien erikoislääkärin ajan. Hän puudutti sieraimen ensin ja punkteeraus sujui kivuttomasti.
Hermoratatutkimus eli ENMG-tutkimus. Pitkiä paksuja neuloja tungettiin syvälle lihaksiin, joka raajaan monta neulaa. Sitten piti jännittää lihaksia ja välillä niihin neuloihin johdettiin sähköä. Onneksi ei ollut kovin pahaa hermovauriota, niin ei tuntunut kipua. En ole onneksi neulakammoinen, mutta silti oli aika epämukavaa.
Vatsalaukun tähystyskin oli paljon pahempi kuin etukäteen arvasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen syntymän jälkeen ei istukka irronnut ja vatsaa paineltiin monen kätilön toimesta oikein voimalla. Olin helpottunut kun napanuora katkesi ja istukka irroitettiin nukutuksessa.
Joskus kärsin huimauksesta ja tehtiin joku koe jossa kylmää ja lämmintä ilmaa puhallettiin vuorotellen korvaan. Koko maailma kieppui silmissä ja pidättelin oksennusta ja pidin kiinni pöydän reunoista etten putoa. Tuo toistettiin monta kertaa. Tämä tutkimus tehtiin minulle myöhemmin ja pelkäsin sitä ihan älyttömästi etukäteen mutta siinä ei huimannut yhtään.
Kortisonipiikki kantapäähän on myös ollut inhottava ja tuo toimenpide piti uusia. Juuri kun lääkäri oli pistämässä neulalla niin vedin jalan pois ja sanoin että jää laittamatta.
Myös syvän haavan ompelu jalkapohjasta niin ettei jalka puutunut oli hirveää. Olin teini ja itkin siinä ja varmaan muutenkin valitin ja lääkäri huusi vaan että turpa kiinni 😲😂 Tuo on kyllä varmaan se kaikkein kivuliain ollut näistä.
Minulta on myös otettu ranteesta verikoe ja sattui ja mustelma siinä oli varmaan kuukauden.
En ole ollut missään rajussa toimenpiteessä. Pahinta on ollut ehkä se kun lääkäri yritti mobilisoida SI-niveltäni ja pisti puudutuspiikin selkään. Kipeä selkä oli sen jälkeen entistä kipeämpi. Viisaudenhampaiden poisto ei ollut kovin paha, mutta olin lukenut netistä että kannattaa purskutella suuvettä, ja sen seurauksena tuli ihan turhaa kipua.
Kierukan laitto. Olin synnyttänyt tuolloin kolme kertaa, joista kaksi ilman puudutuksia tai muuta lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta kierukan laitto sattui.
Myös viisureiden leikkaus oli kamalaa. Puudutukset kyllä toimivat, joten pahinta oli varmaan pelko. Olisi pitänyt tahtoa rauhoittavaa, mutta en ymmärtänyt, että sekin olisi mahdollista.
Raskauden keskeytys on ollut henkisesti kovin kokemus. Toimenpide itsessään ei ollut kamala, ja hoitohenkilökunta oli todella empaattista. En tiedä, olisinko valmis toista kertaa vastaavaa käymään läpi, vaikka tulevasta lapsesta paljastuisi mitä.
Mätäpatin leikkaaminen ilman puudutusta. Malmin sairaalassa 2008. Huusin kuin syötävä koko toimenpiteen ajan. Olen synnyttänyt täysiaikaisen kohtuun kuolleen lapsen ja luulin ettei sen pahempaa olekaan, mutta olin väärässä.
Faith kirjoitti:
Minulla oli MS-taudista (jota siinä vaiheessa ei vielä ollut diagnosoitu) johtuvaa voimakasta kiertohuimausta. Sairaalan lääkäri ajatteli ensin sen olevan asentohuimausta ja laittoi minut tekemään ns. asentohoitoa, jossa kieputetaan kehoa ääriasentoihin, jotta korvan tasapainoelimessä olevat sakat menisivät oikeaan kohtaan.
Kieputus aiheutti karmeaa, paineista huimausta ja oksentamista, tietysti ihan turhaan. Pahinta oli, että tiesin koko ajan itse, ettei minulla ole hyvänlaatuista asentohuimausta, vaan MS-tauti, johon kieputukset eivät tule auttamaan.
Toisaalta paljon peloteltu selkäydinpunktio, joka tehtiin samalla sairaalajaksolla, ei sattunut minun kohdallani yhtään!
Samaa diagnoosia edeltävänä minulle tehtiin alaraajojen hermoratatutkimus, jossa otsaan liimattiin anturi ja pohkeesta pistettiin läpi toinen anturi, joka oli siis neulamainen. Sitten piti vielä jännittää pohjelihasta, joka oli jo valmiiksi kipeä neula-anturin takia. Lihaksen liike tietysti osittain estyi ja kipeää teki melkoisesti.
Toinen inhottava operaatio oli mädän punkteeraus tulehtuneesta ikenestä ilman puudutusta (mätää ei kuulemma voi puuduttaa). Veitsellä tehtiin viilto ikeneen ja viiltoon laitettiin ohut kumiletku, jota pitkin mätä valui pois.
Seikkailemaan lähteneen ruuvin poisto luudutetusta isovarpaan nivelestä. Paikallispuudutus, mutta itse ruuvin vetämistilanteessa (muutama sekunti) puudutus ei vaikuttanut. Tähän astisen elämäni kivuliaimmat sekunnit! :(
Täytyy varmaan sanoa viisaudenhampaan pois vetäminen, vaikka ei sekään mitenkään ylivoimaisen kauheaa ollut, kun puudutus toimi juuri kuten pitääkin. Tätä lukuun ottamatta minulle ei ole tehty muita toimenpiteitä kuin perus verikokeita ja kerran ultraääni kyljestä. Kierukka on laitettu, mutta se ei tuntunut missään.