Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?
Siis esim. mailien alussa "Hei Maija"" tai jutellessa "Mitäs Maija?" yms. Yritin googlata asiaa, mutta en saanut oikein selvyyttä. Toiset tuntuu pitävän sitä alentavana ja sanojan oman valta-aseman korostamisena, vedoten etunimen käytön historiaan luokkayhteiskunnassa. Toiset taas tuntuu pitävän ystävällisenä eleenä ja jopa positiivisena huomioimisena. Mutta kerro miksi sinä puhuttelet jotain nimen mainiten, mikäli puhuttelet? Kiinnostaa mitä enemmistö nykyään tuolla viestii.
Itseäni asia häiritsee siksi että kaksi ikäistäni 30 + naista työpaikalla on alkanut toimia noin mua kohtaan. (olen itsekin siis nainen) Molemmat kirjoittaa nykyään aina mailien alkuun "Hei Maija" Toinen lisäksi saattaa alkaa juttelemaan kysymällä "Mitäs Maija?" eikä esim. "Mitäs sinä?" Molemmat naiset on korkeammassa asemassa minuun nähden, eivätkä ole keskenään kavereita. Muuten en tiedä yhtään mitä he minusta ajattelevat, ihan yhtä hyvin saattavat pitää alempiarvoisena reppanana kuin kivana tyyppinä. Tuo joka mainitsee etunimen myös puhuessa hymyilee aina ja tuntuu olevan suht innokas juttelemaan. Toinen, joka on kaikista korkeimmassa asemassa, hymyilee yleensä paljon myös, mutta ei ole kovinkaan innokas juttelemaan työn ulkopuolisia asioita. Maileihin lisää kyllä usein hymynaaman tai useamman. Alkoi lisätä tuon etunimen sähköpostin alkuun sen jälkeen, kun yritin tutustua paremmin (eikä häntä kiinnostanut), sitä ennen kirjoitti vain pelkän Hein tai Heipan tai Moikan, sen jälkeen aina "Hei Maija"
Itse en ole koskaan oppinut puhuttelemaan toista mainiten etunimen, vaikka olen samaa ikäluokkaa. Kaveritkaan ei tee niin, joten ei ole oikein mitään ksäitystä missä yhteydessä ihmiset nykyään tekee noin ja mitä sillä viestii, positiivista vai negatiivista.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös ihan tarkoituksella harjoiteltu tapa. Tuotahan neuvotaan tekemään erinäisissä oppaissa ja videoissa, joissa kerrotaan vinkkejä miten saada ihmiset pitämään sinusta tai miten olla vakuuttava.
Jännä kyllä että sitä neuvotaan nykyään keinona saada ihmiset pitämään sinusta, jos historiassa sitä on käytetty oman valta-aseman korostamisena luokkayhteiskunnassa. Kuinka monessa se sitten herättää historiansa takia pikemminkin negatiivisia viboja ja tuntuu alentavalta kuin saa pitämään sen käyttäjästä.
-aloittaja
Olen aina kuvitellut, että niitä piikoja ja renkejä puhuteltiin kolmannessa persoonassa, tyyliin "Miina laittaa nyt vieraille teetä, Aatu on hyvä ja satuloi hevosen." Eli vähän niin kuin jollekin, joka ei ole edes paikalla kertomassa mielipidettään. Ja se alentava vaikutus tulee siitä persoonamuodosta, ei etunimen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etunimen käyttö vähentää henkilöiden etäisyyttä. Voidaan siksi kokea tunkeilevana, mutta yleensä tarkoituksena on viestittää jotain hyvää.
En tiedä, mutta itse ainakin tykkään siitä enemmän jos minulle sanotaan vaikkapa "Maija, mitä mieltä olit siitä kirjasta" kuin vain "niin mitä mieltä sä olit siitä kirjasta" tuntuu että kysyjää kiinnostaa enemmän :D En ole ennen edes ajatellut asiaa. Alampas käyttämään enemmän ihmisten nimiä
Ihmiset elävät niin egojensa kautta, että ovat täysin sokeita jo sille, kun miettii tällaisia asioita.
Ei teitä oikeasti kukaan voi ylentää tai alentaa, ellette itse pään sisällänne kuvittele niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on tosi rasittavaa ja ihmissuhteiden kannalta pitemmän päälle huonoa käyttää energiaa siihen, että analysoi tuolla tarkkuudella ihmisten viestinnän tarkoitusperiä ja taustoja. Siinä tekee hirveän helposti myös ylitulkintoja silloin.
Joskus se analyysi on vain hyvästä, sillä ne jotka käyttää jotain piiloviestintää itse yleensä olettaa että se toinen tajuaa sen tarkoitusperän. Oikeasti ei tajuakaan eikä tule tajuamaan ilman että joku sen kertoo. Esim. pomo, joka kutsuu alaistaan etunimellä saattaa kuvitella, että se on kuin kohteliaisuuteen kätketty muistutus siitä että toinen on alempiarvoinen ja alainen ja hän on se pomo tässä. Olettaa alaisen ja kaikkien tietävän sen piilomerkityksen. Jos alainen ei tiedäkään, niin se menee ihan hukkaan. Vähän sama kuin vaikka lyhenteet, jos et tajua niitä, niin oot vain muiden silmissä vähän tyhmä ja epäsivistynyt. Jos ei ota selvää, ei ikinä voi tietää.
Mä käytän meileissä välillä etunimiä selventämään viestintää.
Saatan lähettää viestejä samasta aiheesta työkaverille, koko tiimille, asiakkaalle tai asiakkaalle ja työkaverille/tiimille tai asiakkaalle, mutta tiedoksi työkaverille/tiimille.
”Hei Pekka” kertoo työkavereilleni heti ekalla rivillä, että viesti on tarkoitettu Pekka-asiakkaalle ja muille se on mennyt vain tiedoksi. (=hyvä lukea, mutta ei tarvitse vastata).
Pekka-aloitus myös alleviivaa työkavereille sen, että nyt asiakas on mukana viestiketjussa, jolloin ketjuun ei kannata heitellä ihan yhtä huonoa huumoria kuin tiimin sisäisissä ketjuissa.
”Hei Anna” työkaverille lähetetyssä viestissä taas kertoo Annalle heti, että viesti on juuri hänelle ja vaatii reagointia.
”Hei Pekka ja muut”= pääasiassa asiakkaan asia, mutta muidenkin tosi tärkeä tietää.
”Hei kaikki” = tärkeä kaikille vastaanottajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on ihan neutraalia puhutella nimellä tai aloittaa sähköposti "Hei Maija".
Jossain tilanteissa on kyllä vähän sävyeroa. Vertaa "Mitäs Maija teki viikonloppuna?" ja "Mitä sä Maija teit viikonloppuna?" Ensimmäisestä tulee mieleen vähän kuin puhuisi lapselle tai lemmikille, mutta toinen on ihan neutraali.
Viiden puoluejohtajan tv-vaalikeskustelun jälkeen oli jälkivääntö, jossa olivat Rinne ja Orpo. Rinne oikein korostetusti pisti joka väliin, että "kuulehan Petteri.../tiedätkö Petteri..." ja kyllähän siitä sellainen ylenkatseinen asenne välittyi. XOXO, Antti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit ap tyytyväinen, jos etunimellä puhutellaan. Minusta käytettiin demonstratiiviprononimiä ja puhuteltiin kolmannessa persoonassa ex-työpaikassa.
Teennäistä ja jotenkin limaista. Ei sovi luontevaan keskusteluun kahden ihmisen välillä, särähtää heti korvaan selkeästi opeteltuna jostain "näin vaikutat muihin ja manipuloit ihmisiä" -oppaasta. Puhelinmyyjiltä tuota usein kuulee. Jos pomo töissä puhuisi minulle noin niin se olisi nimenomaan alentuvaa (ja outoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma melkein yhdeksänkymppinen sukulaistäti aloittaa aina tekstiviestit: "Hei Maija!". Olen aina ajatellut sen liittyvän hänen ikäänsä ja sen aikakauden korrektiin viestintään.
Nuorempana laitoin merkille, että eräässä kotikaupunkini lähipitäjässä kaikki puhuttelivat toisiaan etunimillä: "Mitäs Matti?" tai "Ootko Maikki käynyt viime aikoina lätkäpeleissä?". Se tuntui alkuun omituiselta, kunnes totuin siihen ja se alkoikin tuntua mukavalta.
Itse puhuttelen etunimellä esim. asiakkaita sähköposteissa silloin, kun koen että välimme ovat tulleet tuttavallisemmiksi tai jos toivoisin pääseväni tuttavallisempaan asiointiin vastapuolen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse ainakin tykkään siitä enemmän jos minulle sanotaan vaikkapa "Maija, mitä mieltä olit siitä kirjasta" kuin vain "niin mitä mieltä sä olit siitä kirjasta" tuntuu että kysyjää kiinnostaa enemmän :D En ole ennen edes ajatellut asiaa. Alampas käyttämään enemmän ihmisten nimiä
Heh, ei kannata sitten ihmetellä, että miksi jotkut ihmiset eivät pidä minusta. Jo pelkällä liian tunkeilevalla, manipulointia yrittävällä puheenparrella saa monet ihmiset inhoamaan itseään.
Mutta se on toisaalta erittäin hyvä ja rehellinen asia, että tällaiset tyypit paljastavat sen manipulointiyrityksensä näin suoraan. Niin kuin moni on jo huomauttanut, naurettavimmillaan tällainen etunimien hokeminen joka välissä on näillä puhelinmyyntireppanoilla, jotka lukevat jostain paperista 'Nyt on Sinulle, Erkki, mahtava tarjous!¨ Suoraan jostain jenkkien best seller-oppaasta. Täytyy olla jo melkoisen sosiaalisesti kyvytön ja typerä (jopa jenkiksi), jos ei havaitse tällaisen makeilun tarkoitusperää. Mutta siellä ollaankin pinnallisuudessa ihan eri levelillä niin sanoakseni. Ehheh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pomoa en puhuttelisi etunimellä, mutta en myöskään koe etunimellä puhuttelua millään tavalla alentavana. Etunimellä puhutaan vertaiselle, toki myös esimerkiksi lasta puhutellaan etunimellä.
Käyttäessäni etunimeä viestin sitä, että pidän kyseisestä ihmisestä. Tämä siis, jos en yritä kiinnittää toisen huomiota nimen avulla "Hei Paavo, voisitko tulla auttamaan?".
"Moi Pirkko, mitä kuuluu?" Viestin Pirkon etunimen mainitsemisella, että haluan nyt erityisesti keskittyä häneen. Hän on minulle jollain tavalla tärkeä ihminen. Etunimen mainitsemisessa on jotain kunnoittavaa, silloin kun se tehdään läheiselle ihmiselle. Siinä on myös jotain intiimiä.Jos puhuttelen pomoani "Moi Pirkko, mitä kuuluu" -tyylillä ja suhteemme on hyvin virallinen, viestin ensinnäkin sitä, että joko minulla ole kovin hyvää sosiaalista tilannetajua, tai tahallani puhun hieman epäkunnioittavasti - tarkoituksena humoristisesti hämmentää, hienoisesti halveksua tai tuoda esille että pidän välejämme läheisinä.
Heh.
Et koe alentavana? Mutta silti:
et puhuttelisi pomoasi etunimellä.
mutta pomo saa puhutella sinua etunimellä.
Mä taidan kokeilla puhutella tänään pomoa etunimellä ja katsoa miten se reagoi 😆
Hui! Puhuttelen itse ihmisiä paljon etunimellä, koska pidän sitä ystävällisenä ja huomioivana. Minusta oman etunimen kuuleminen tuntuu aina jotenkin erityiseltä, lämpimältä. Mutta tän ketjun perusteella mua pidetään töissä varmaan täytenä kusipäänä.
Itse olen kyllä aina kokenut sen tuttavallisuudeksi, en mitenkään alentuvaksi. Minua ovat puhutelleet etunimellä ihmiset, joiden kanssa olen tullut läheisemmäksi, oli kyse sitten työkaverista tai jostakin ystävästä.
Eivät kaikki niin tee, mutta joillakin on sellainen tapa.
Jostain syystä nimi on ollut täällä synkässä Pohjolassa asia, johon on suhtauduttu merkillisesti, ja se ehkä heijastuu nyt näihin vastauksiin, joiden mukaan nimellä puhutteluun sisältyisi joku arvolataus.
Luin kerran artikkelin, jossa pohdittiin muun muassa sitä, miksi Suomessa lapsi on saanut nimen vasta varsin vanhana, kun muualla nimi annetaan ja sitä aletaan käyttää heti synnyttyä. Yksi selitys oli nimeen liittyvä vahva taikausko: kun tietää jonkun nimen, voi kirota tai noitua hänet. Karhun nimeäkään ei ole saanut sanoa ääneen ettei se tule ja kosta (siksi kiertoilmaukset otso, mesikämmen jne.)
Maailman avarruttua tuntuu tosi oudolta lukea tästä ketjusta, miten moni kokee silti edelleen oudoksi, jos häntä puhutellaan omalla nimellään. Itse koen tavan täysin neutraaliksi ja pikemminkin kohteliaaksi. Toisen nimen ”unohtaminen” sen sijaan on passiivis-aggressiivinen tapa osoittaa, että ei piittaa toisesta sen vertaa että opettelisi nimen.
Kannattaa ehkä lakata tulkitsemasta noin vahvasti toisten aikeita, koska puhuttelukulttuuri on tosiaan muuttunut ja siihen vaikuttaa moni asia, esimerkiksi muissa kulttuureissa vietetty aika jne.
Vierailija kirjoitti:
Pomoa en puhuttelisi etunimellä, mutta en myöskään koe etunimellä puhuttelua millään tavalla alentavana. Etunimellä puhutaan vertaiselle, toki myös esimerkiksi lasta puhutellaan etunimellä.
Käyttäessäni etunimeä viestin sitä, että pidän kyseisestä ihmisestä. Tämä siis, jos en yritä kiinnittää toisen huomiota nimen avulla "Hei Paavo, voisitko tulla auttamaan?".
"Moi Pirkko, mitä kuuluu?" Viestin Pirkon etunimen mainitsemisella, että haluan nyt erityisesti keskittyä häneen. Hän on minulle jollain tavalla tärkeä ihminen. Etunimen mainitsemisessa on jotain kunnoittavaa, silloin kun se tehdään läheiselle ihmiselle. Siinä on myös jotain intiimiä.Jos puhuttelen pomoani "Moi Pirkko, mitä kuuluu" -tyylillä ja suhteemme on hyvin virallinen, viestin ensinnäkin sitä, että joko minulla ole kovin hyvää sosiaalista tilannetajua, tai tahallani puhun hieman epäkunnioittavasti - tarkoituksena humoristisesti hämmentää, hienoisesti halveksua tai tuoda esille että pidän välejämme läheisinä.
Miten sitten puhuttelet pomoasi?
Huomenta, Rouva Virtanen? Huomenta, pomo?
Anteeksi, arvon esinainen, voitko tulla katsomaan tätä juttua?
Hei pomo, mitä mun pitäis vastata tälle asiakkaalle?
Kuule, Virtaska, onko se palaveri nyt peruttu vai ei?
Alue: Aihe vapaa
Pomoa en puhuttelisi etunimellä, mutta en myöskään koe etunimellä puhuttelua millään tavalla alentavana. Etunimellä puhutaan vertaiselle, toki myös esimerkiksi lasta puhutellaan etunimellä.
Käyttäessäni etunimeä viestin sitä, että pidän kyseisestä ihmisestä. Tämä siis, jos en yritä kiinnittää toisen huomiota nimen avulla "Hei Paavo, voisitko tulla auttamaan?".
"Moi Pirkko, mitä kuuluu?" Viestin Pirkon etunimen mainitsemisella, että haluan nyt erityisesti keskittyä häneen. Hän on minulle jollain tavalla tärkeä ihminen. Etunimen mainitsemisessa on jotain kunnoittavaa, silloin kun se tehdään läheiselle ihmiselle. Siinä on myös jotain intiimiä.
Jos puhuttelen pomoani "Moi Pirkko, mitä kuuluu" -tyylillä ja suhteemme on hyvin virallinen, viestin ensinnäkin sitä, että joko minulla ole kovin hyvää sosiaalista tilannetajua, tai tahallani puhun hieman epäkunnioittavasti - tarkoituksena humoristisesti hämmentää, hienoisesti halveksua tai tuoda esille että pidän välejämme läheisinä.