Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Jouduin "pilkkomaan" sadan euron setelin naapuriliikkeessä, kun (K) lähikaupan kassalla ei ollut antaa rahasta takaisin. Melko köyhää jopa k-ryhmältä, nähdäkseni.
Toimitusjohtaja toki pahoitteli, kun mainitsin asiasta erään illallistilaisuuden yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.
Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.
Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.
Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää.
Minä ajattelen että tuossa on kyse myös hetken erikoisjutusta ankean rahatilanteen keskellä, ei pelkästään ruuasta. Itse ostin kerran halvinta kahvia mutta oli pahaa, tuli paha mieli ja sama kun oli kokonaan juomatta. Siitä lähtien olen pienituloisena ostanut kahvia mitä haluan, se on pieni hetki arjen keskellä joka auttaa taas jaksamaan eteenpäin.
Minäkin ostin kerran jotain halppiskahvia. Ajattelin, etteipä niissä varmaan paljon eroa ole.
Kuinka väärässä olinkaan. Se oli eka ja vika kerta.
Montakohan centtiä siinä kupillisessa oikeasti säästää, että ostaa halvinta.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Jouduin "pilkkomaan" sadan euron setelin naapuriliikkeessä, kun (K) lähikaupan kassalla ei ollut antaa rahasta takaisin. Melko köyhää jopa k-ryhmältä, nähdäkseni.
Toimitusjohtaja toki pahoitteli, kun mainitsin asiasta erään illallistilaisuuden yhteydessä.
Lisäkäteinen saattoi olla aikakaapissa, jonka avaus kestää 5min.
Se on noloa kun oot apteekissa ostamassa reseptillä hammastahnaa, katsoit netistä hinnan ja oli juuri sen verran käteistä. Etpä ottanut huomioon reseptilisämaksua, joten jouduit sanomaan, ettei ole tarpeeksi rahaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on noloa kun oot apteekissa ostamassa reseptillä hammastahnaa, katsoit netistä hinnan ja oli juuri sen verran käteistä. Etpä ottanut huomioon reseptilisämaksua, joten jouduit sanomaan, ettei ole tarpeeksi rahaa..
Enpä ole kuullutkaan tuommoisesta reseptilisämaksusta.
Sinccis
Köyhyys periytyy ja siitä tulee tapa, valitettavasti. Oma koko lapsuuteni oli varsin köyhää, esim. leikkeleitä tai juustoa leivän päälle ei ollut. Nälkää ei sentään tarvinnut nähdä. Kesät talvet kuljettiin samoilla farkuilla, 36 asteen pakkasessa laitettiin vaan välihousuja alle... Harrastukset eivät voineet maksaa mitään, ei matkusteltu koskaan mihinkään (no mummolassa alle 100km päässä käytiin ehkä pari kertaa vuodessa), leluja ei juuri ostettu, tietokoneita ja vastaavia ei puhettakaan, puhelinta ei ollut, yksi radiomankka ja televisio oli sentään, autoa ei ollut.
Nyt kun on päässyt kiinni omaan elämään ja rahaa on, sitä on edelleen erittäin vaikea käyttää. Tai rahaa on edelleen liian vähän, kaikki tuntuu liian kalliilta. Erityisesti jonkin työn teettäminen/ostaminen on lähes mahdoton ajatus, pitää tehdä itse tai sitten selvitä jotenkin muuten. Vähänkään suuremmat hankinnat ovat lähes mahdottomia ajatuksia, esim. asunto.
Lapsuudesta jatkunut kituutus ja sen myötä opitut toimintamallit ovat nähdäkseni johtanut varsin täydelliseen näköalattomuuteen. Olen köyhä ja tulen pysymään köyhänä uskoakseni kuolemaani saakka. Mistään puutteesta (pl. seksi :) ) en kärsi mutta en enää vaan osaa elää "normaalia" elämää johon kuuluu kulutus.
Tilillä on nyt yli 20 000€ rahaa mutta se ei auta juurikaan, pelkkiä numeroita. Mitään yhteiskunnan tukia (pl. opintotuki jonkin aikaa) en ole koskaan käyttänyt enkä käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun oli aivan PA, meni hammaslääkäriin ja hän ilmoitti että iso juurihoitoon menevä reikä. Tuntui ettei jaksanut enää.
Mulla sama, tosin ilmoitin, että mulla on varaa ainoastaan paikkauttaa hammas, ei juurihoitaa. Lähdin pois ilman hoitoa. Vuosien päästä hammas piti ottaa irti. Sain sen terveyskeskusmaksulla pois.
Mulla on vielä heikkokiilteiset hampaat ja huono ruoansulatus, että vaikka päällään seisoisi niin tulee reikiä ja tulehduksia.
Monella on tässä se, ettei kehtaa apua pyytää. Toivottavasti kehtaisitte jatkossa pyytää, jos on ihmisiä lähipiirissä, eikä totaaliyksinäinen. Luulen, että suurinosa ymmärtää ja haluaa kyllä auttaa pyyteettömästi. Ei tarvitse auttajille mitää velkaa jäädä, lähimmäistä on hyvä auttaa, jos toinen tarvitsee apua. Jos on mahdollisuus auttaa, mielellään sitä auttaa toisia. Rohkeasti pyytäkää apua, toivottavasti uskallatte.. Tiedän, ei ole helppoa mutta toivottavasti pyydätte. Ihmiset auttaisivat, jos tietäisivät ja pystyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä saisi esim. purkin hernekeittoa kuukauden _jokaiselle_ päivälle.
Noin niinkuin esimerkkinä.
Sinccis
Turha miinustaa, kun todisteet löytyvät netistäkin ;)
Haluatteko, että kaivan hernekeiton hinnaston esille! Ja piiskaan teitä sillä köyhät!
Sinccis
köyhyysonkohtaloni kirjoitti:
Köyhyys periytyy ja siitä tulee tapa, valitettavasti. Oma koko lapsuuteni oli varsin köyhää, esim. leikkeleitä tai juustoa leivän päälle ei ollut. Nälkää ei sentään tarvinnut nähdä. Kesät talvet kuljettiin samoilla farkuilla, 36 asteen pakkasessa laitettiin vaan välihousuja alle... Harrastukset eivät voineet maksaa mitään, ei matkusteltu koskaan mihinkään (no mummolassa alle 100km päässä käytiin ehkä pari kertaa vuodessa), leluja ei juuri ostettu, tietokoneita ja vastaavia ei puhettakaan, puhelinta ei ollut, yksi radiomankka ja televisio oli sentään, autoa ei ollut.
Nyt kun on päässyt kiinni omaan elämään ja rahaa on, sitä on edelleen erittäin vaikea käyttää. Tai rahaa on edelleen liian vähän, kaikki tuntuu liian kalliilta. Erityisesti jonkin työn teettäminen/ostaminen on lähes mahdoton ajatus, pitää tehdä itse tai sitten selvitä jotenkin muuten. Vähänkään suuremmat hankinnat ovat lähes mahdottomia ajatuksia, esim. asunto.
Lapsuudesta jatkunut kituutus ja sen myötä opitut toimintamallit ovat nähdäkseni johtanut varsin täydelliseen näköalattomuuteen. Olen köyhä ja tulen pysymään köyhänä uskoakseni kuolemaani saakka. Mistään puutteesta (pl. seksi :) ) en kärsi mutta en enää vaan osaa elää "normaalia" elämää johon kuuluu kulutus.
Tilillä on nyt yli 20 000€ rahaa mutta se ei auta juurikaan, pelkkiä numeroita. Mitään yhteiskunnan tukia (pl. opintotuki jonkin aikaa) en ole koskaan käyttänyt enkä käytä.
Kuvaamasi kaltainen lapsuus oli tuttua 70-80-luvulla lapsuutensa eläneille. En tiennyt, että olisi jotain talvifarkkuja vai mihin viittaat sillä, että talvella piti samoilla farkuilla kulkea kuin kesällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkoin käsisaippuaa ja tiskiainetta monta kertaa vedellä.
Mä jatkan vieläkin, vaikka olen ihan varoissani. Se vaan on järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on noloa kun oot apteekissa ostamassa reseptillä hammastahnaa, katsoit netistä hinnan ja oli juuri sen verran käteistä. Etpä ottanut huomioon reseptilisämaksua, joten jouduit sanomaan, ettei ole tarpeeksi rahaa..
Enpä ole kuullutkaan tuommoisesta reseptilisämaksusta.
Sinccis
Kun tykkäät googlailla niin tässä sulle tietoa siitä. Oooh. Anteeksi se on Lääkkeiden toimitusmaksu.
''Toimitusmaksu
Reseptillä toimitettaessa lääkkeen hintaan lisätään toimitusmaksu. Korvaus lasketaan toimitusmaksullisesta hinnasta. Toimitusmaksu on korkeampi, jos lääke valmistetaan apteekissa käyttökuntoon (esimerkiksi veden lisääminen antibioottijauheeseen).
Lue lisää Kelan sivulta''
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli niitä toppahousuja ja talvivaatteita 80-luvullakin, monet kävi laskettelemassa ym. Itse en koskaan, liikuntatunneillakin mentiin farkuissa.
Sen muistan että kädet oli joskus niin jäässä kun pääsi koulusta kotiin että kotiavaimen kaivaminen oli kova ponnistus. Koulumatka tehtiin pyörällä eka luokalta alkaen. Tuosta nälästä muistan kyllä sen että maha murisi usein ja oli nälkä mutta se oli kai vain lapsen nopeasta aineenvaihdunnasta ja siitä kun oltiin aina ulkona ja liikkeessä johtuvaa.
Mitään sosiaaliapuja ei siis koskaan haettu, vaikka ehkä olisi ollut aihetta.
köyhyysonkohtaloni kirjoitti:
Köyhyys periytyy ja siitä tulee tapa, valitettavasti. Oma koko lapsuuteni oli varsin köyhää, esim. leikkeleitä tai juustoa leivän päälle ei ollut. Nälkää ei sentään tarvinnut nähdä.
Tilillä on nyt yli 20 000€ rahaa mutta se ei auta juurikaan, pelkkiä numeroita. Mitään yhteiskunnan tukia (pl. opintotuki jonkin aikaa) en ole koskaan käyttänyt enkä käytä.
20 000 tilillä ja köyhä? Jep jep.
Aineellista köyhyyttä paljon vakavampi ja pitkäkestoisempi hankaluus on se toivottomuuden ja näköalattomuuden tunne jonka pitkittynyt köyhänä eläminen aiheuttaa. Monet asiat eivät vain ole MAHDOLLISIA köyhälle ei ole mitään mieltä edes yrittää
Tarkoitus ei ole loukata. Muutama asiaa ihmettelen.
Miksi ostaa leipää kun itse tekemällä saa halvempaa? Onko satokausi tuttu? Ostan monta kiloa porkkanaa syksyllä halvalla, raastan ja laitan pakkaseen. Talvella löytyy pakkasesta porkkanaa. Omenatkin ovat halpoja ja hillosokeripaketti niin sosetta saa puuron päälle. Kesällä kasvatan parvekkeella tomaattia ja salaattia.
Vierailija kirjoitti:
köyhyysonkohtaloni kirjoitti:
Köyhyys periytyy ja siitä tulee tapa, valitettavasti. Oma koko lapsuuteni oli varsin köyhää, esim. leikkeleitä tai juustoa leivän päälle ei ollut. Nälkää ei sentään tarvinnut nähdä.
Tilillä on nyt yli 20 000€ rahaa mutta se ei auta juurikaan, pelkkiä numeroita. Mitään yhteiskunnan tukia (pl. opintotuki jonkin aikaa) en ole koskaan käyttänyt enkä käytä.
20 000 tilillä ja köyhä? Jep jep.
En ole nostanut tililtä rahaa koskaan (tämä on sijoitustili). Perillisiä ei ole eikä tule, yhteiskunnalle menevät kaikki hyvin todennäköisesti
Vierailija kirjoitti:
What doesn´t kill you makes you stranger
Sinccis
Miksi sinä käytit tuossa aksenttimerkkiä heittomerkin sijaan?
Minä ajattelen että tuossa on kyse myös hetken erikoisjutusta ankean rahatilanteen keskellä, ei pelkästään ruuasta. Itse ostin kerran halvinta kahvia mutta oli pahaa, tuli paha mieli ja sama kun oli kokonaan juomatta. Siitä lähtien olen pienituloisena ostanut kahvia mitä haluan, se on pieni hetki arjen keskellä joka auttaa taas jaksamaan eteenpäin.