Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa että Suomessa ihmiset joutuvat tällaiseen köyhyyteen edes tilapäisesti, saati pidempään. Yhteiskunnan tässä tulee hävetä, ei näiden ihmisten itsensä.
kerro tuo sipilälle, juhana vartiaiselle, orpolle, susannakoskelle, lindströmille ,jne, jne ,jne...
Poliitikkojen vika,kun ei osata harkita rahankäyttöä,kouluttautua,mennä töihin-mihin töihin vaan,opetella ruoanlaittoa,hakea sos.toimistosta apua yms. Rikas en ole,mutta nälkä ei ole yllättänyt. Enkä muita syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmen äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen opiskelijavuoden jälkeen en saanut töitä ja aluksi en meinannut saada kesäksi mitään tukiakaan. Muistan kun jouduin kaupassa käydessäni vaivihkaa laskemaan laskimella paljonko tuotteet maksaisi yhteensä etten joutuisi kassalla siihen tilanteeseen ettei minulla olisi varaa maksaa niitä.
Muistan vieläkin sen häpeän tunteen ja miten yritin piilotella että laskin tuotteiden hintaa.
Olen myös laskenut kaupassa ostoskorissa olevien tuotteiden hintaa päässäni, jotta en vain ostaisi niin paljon, etten voisikaan maksaa ostoksia. Ja olen joskus vienyt jonkin tavaran takaisin hyllyyn, kun olen muistanut jonkin tärkeämmän ostettavan.
Mä joudun laskemaan aina kaupassa,että mitä ostokset maksaa.Vaatteita ei ole varaa ostaa itselle lainkaan.Lainaan tyttären sukkia ja jostain löysin kevääksi pojalla olleet lenkkarit,jotka otan itselle käyttöön kevääksi.Talven kuljin kevät/syys nilkkureissa,jotka ostin 10v.sitten alesta kahdellakympillä.Suurin osa vaatteistani on n.7v.vanhoja,ajalta,kun olin vielä töissä,osa vanhempia. Pullorahoilla ostetaan viimeiset ruoat ja hilut taskujen ja kassien pohjilta viedään kolikkolaskuriin,että saadaan ottaa seteli ulos. Äidiltä on pakko lainata tai ottaa vastaan rahaa,että saamme ruokaa,kiitos siitä.Ja ei emme ole nuoria vaan 40 ylittäneitä.Kaikki kalusteet on saatu lahjaksi ja sohvamme on kulunut puhki,sekä likainen.Varaa uuteen,edes käytettyyn ei ole.Vesanpytty ja keittiön hana on rikki,ei ole varaa uusiin. Perheystävät pyytelee lomaliiton matkoille,eivät ymmärrä että meillä ei ole varaa maksaa sitä omavastuuta edes.Aina saa miettiä että miten saa kouluun tarvittavat vaatteet,kengät,tarvikkeet ja koulun luokkaretket yms.maksettua.Köyhän elämää tämän päivän Suomessa,meille arkipäivää. T:aktiivileikkurin iskemä kolmen äiti.P.S Sipilälle henkilökohtaisesti terkkuja
Paljon perheenne tienaa kuussa? Toimeentulotuesta muuten saa sen reilu pari kymppiä kompensoitua mitä aktiivimalli joillain leikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donald Gump kirjoitti:
Nyt viihdepaketit pois! Niistä puolet ruokaan ja puolet sijoituksiin.
Voitte kymmenen vuoden päästä olla rikkaita. Eurossa on miljoonan alku.
Sinccis
Mitkä helv*tin viihdepaketit? Itselläni on puhelin ja siinä netti. Ei maksa paljoa (onneksi).
Halvimman netin saa 6 euroon. Puhelin pois.
Mä maksan 100 megaisesta liittymästä 25e.
Sinccis
Ja sun mielestä siinä ei ole köyhälle yhtään liikaa?
"Puhelin pois"?. Oletko oikeasti idiootti? Mitä minäkään netillä tekisin ilman puhelinta, en nimittäin omista tietokonetta. Ja kyllä, joskus on pakko soittaa esim. virastoon. Urpo.
Vierailija kirjoitti:
On suuri ero henkisesti sillä, haluaako ihminen elää minimaalisesti vapaaehtoisesti vaikka todellisuudessa on varaa laittaa rahaa säästöönkin ja on normaalit tai hyvät tulotvai onko se pakollista.
Kun koko ajan akaraivossa tietää, että käytettävät varat ovat vaikka sen toimeentulotuen tai peruspäivärahan suuruiset niin se kuormittaa paljon enemmän kuin se, että tietää koska tahansa voivansa tehdä päätöksiä ja hankintoja sen minimisumman ylikin.
Vaikka ei hankisikaan mitäån, niin se tieto rauhoittaa ja vähentää stressiä.
Se on se jutun ydin, mitä ei haluta huomata kun puhutaan köyhyydestä.
Ei se, että verrataan käytettäviä rahamääriä pelkästään.Vaikka täällä monet hyväosaiset ylvästelevät kuinka pienellä tulevat toimeen jatkuvasti en millään vaan usko, että eivät joskus myös osta muutakin kuin sen ihan välttämättömän ja halvimman vaihtoehdon. Esimerkiksi en näe mitään järkevää syytä syödä koko ajan niukasti ja miettien sen kaikkein kannattavamman ruokavaihtoehdon.
Sitä ei vaan huomaa tai halua huomata kun on niin mukava olla sädekehä pään päällä.
Tässä on erinomainen näkemys!
Olen nykyisin työtön. Silloin kun sain vielä töitä, eipä painanut esim hammaslääkärilaskun odottaminen. Tiesin, että vaikka joudun sen maksamaan, niin tuloni tasaantuvat parin kuukauden sisään. Oli varaa ostaa kaupasta elintarvikkeita ilman hinnan tarkkaa tarkastelua. Voin ostaa jopa paremman suihkugeelin tai käväistä risteilyllä ilman että tiedossa olisi katastrofi. Tai vastaavaa.
Käytössäni ei ole koskaan ollut yllinkyllin rahaa, vielä huonommin asiani ovat nyt.
Mutta se, että ei tarvinnut työssäkäyvänä tosiaan stressata jotain ylimääräistä menoa ja elellä paineen alla jatkuvasti.
Kertaan itselleni jatkuvasti, että asioilla on tapana järjestyä, mutta usko siihen on melkoisella koetuksella. Yritän olla ajattelematta rahaa, mutta ajatus pujahtaa silti pääkoppaani.
Siitä olen sentään onnellinen, että sain lapseni koulutettua ja kasvatettua aikuisiksi eikä heidän tarvitse nähdä alennustilaani. Just kun keittelen taas jotain juuressoppia ja paistan sämpylöitä, koska erään ylimääräisen menon vuoksi talouteni on kaatumaisillaan. Aloitin mm "laihdutuskuurin" nyt siten, että syön vain aamulla puuron ja päivällä lounaan ja loppupäivänä syön 3 pussia Nutrilett-pirtelöitä, joita sai älyttömän halvalla Matsmartista. Tämä ei ole totuus laihdustuskuuristani, vaan tilanteeni aiheuttama pakko. Nutrilett-pussi maksaa tästä tarjouksesta ostettuna n 30 snt/kpl.
En saa enää ikäni vuoksi töitä, vaikka haluaisin niitä tehdä, että eläisin ja hengittäisin vapaammin. Voisin käydä jossakin konsertissa tai muualla.
Kukaan Suomessa ei kiinnitä huomiota meihin ikääntyneisiin työttömiin, jotka joutuvat Työkkärin painostuksen alle. Käsketään hakea töitä, vaikka on selvää, että kukaan ei enää palkkaa vanhoja ihmisiä töihin. Kaupankassan paikat menevät nuorille. En ole ollut sillä alalla, joten minuun ei uskota työnhaussa.
Silti Työkkäristä tarkistellaan, olenko hakenut paikkoja. Koen sen erittäin turhauttavaksi. Tilanne työmarkkinoilla on todella muuttunut. Enää töitä ei ikääntynyt saa siten, että menee vain kysymään niitä ja aloittaa huomenna. En siis kelpaa enää mihinkään.
Olen ottanut wc-paperia myös julkisista vessoista ja kerrostalon kellarin vessasta. Eräs talvi syötiin pitkälti pelkkiä linssejä, riisiä ja puuroa. Tein kaikkeni ettei luottotiedot menis ja ei mennytkään! Kaikki laskut oli maksettu.
Onneksi taloudellinen tilanteemme koheni pian kun mies työllistyi. Oli vaikea uskoa, että ei enää tarvinnut kulkea laskimen kaa kaupassa. Tuo talvi opetti minulle luottamusta elämään. Ja että ei kannata ottaa kulutusluottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut koyha goottitytto. Gootti edelleenkin, minulla ei ollut aikanaan edes varaa ostaa, tai saastaa korsettia. Se oli aivan mahdoton tilanne, koska ruokaankaan ei ollut pennosia, sentteja siis. Jouduin etsimaan ja dyykkaamaan korsettitarpeet milloin mistakin. Vaikka laitoin siihen koko sydameni. Siksi siita kuitenkin tuli niiiiiiin in kaunis.
Kerron sen hiukan yksityskohtaisemmin myohemmin. Nyt minulla on kuitenkin varaa ruokaan.
Kauan sitten minulla ei eräänä päivänä ollut ruuan murentakaan. Rahat ja makaronitkin olivat loppuneet. Sitten postiluukku kolahti, ja menin katsomaan. Joku lasku taas, ajattelin. Posti olikin tuonut ilmaisen näytteen silloista uutuutta, "Lämmin kuppi" -keittoa. Siinä oli muistaakseni kaksi annospussia samassa kuoressa. Jakoivat joka kotiin. Saattaa olla tuollainen "elintarvikejakelu" nykyisin kiellettyä, en tiedä, ja uskaltaisiko noita sitä paitsi kaiken sabotaasin ja myrkytysmahdollisuuden vuoksi syödäkään, mutta silloin meni heti ja epäröimättä parempiin suihin. Silloin luotti ihmisiin ja ennen kaikkea "korkeimpiin voimiin", joita tämä täsmäruoka-apu kyllä puhtaimmillaan edusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla klo 6, käväisee verkkopankin sivulla katsomassa onko rahaa tullut, ei ole mutta punainen teksti, ei taida olla katetta laskun maksuun. Mielipaha aivan kuin joku henkilökohtaisesti kenkkuilisi. Vähän ennen 7 sitten näkyy suoritus.
Siksi ajoitan ne laskut jotka voin, vasta 4. päivälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa että Suomessa ihmiset joutuvat tällaiseen köyhyyteen edes tilapäisesti, saati pidempään. Yhteiskunnan tässä tulee hävetä, ei näiden ihmisten itsensä.
kerro tuo sipilälle, juhana vartiaiselle, orpolle, susannakoskelle, lindströmille ,jne, jne ,jne...
Poliitikkojen vika,kun ei osata harkita rahankäyttöä,kouluttautua,mennä töihin-mihin töihin vaan,opetella ruoanlaittoa,hakea sos.toimistosta apua yms. Rikas en ole,mutta nälkä ei ole yllättänyt. Enkä muita syytä.
On kouluttauduttu.Kaksi ammattia,menty töihin.Osaan laittaa erittäin hyvää ruokaa ja halvalla.Sossusta emme mitään saa.Miksi menisin töihin,joista käteen jäävä summa on vielä pienempi kuin mitä nyt saan käteeni??? Oikeita töitä on haettu lukemattomia kertoja,ei vaan ole saatu. Aina vaan on köyhää ja kurjaa.Kaikki työttömät eivät saa asumislisää ja sossutukea.Ja kyllä Sipilän hallitus on henkilökohtaisesti vastuussa aktiivimallista ja lapsilisän leikkuusta sekä kikyn tuomista lomarahan leikkauksesta yms.Kaikki pienentävät perheeni saamaa rahaa.Ja kyllä olisin mieluummin töissä,kuin kotona,kaikille ei vaan riitä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolustusvoimat maksaa surkeita päivärahoja niin joudutaan antamaan pojalle rahaa joka viikko x summa että saa ostettua tarvikkeita joita tarvitsee jne. e
Mihin siellä menee rahaa, täyshoitohan siellä on? Oma poika sanoi että kerran viikossa kävi jonkun munkin syömässä, muuten rahat jäi säästöön.
Ennen palkkapäivää joudun miettimään ostanko maitoa lapsille jotta teen riisipuuroa ruuaksi vai nakkipaketin nakkikeittoon,molempiin ei ole rahaa ja tämä on ihan vuotta 2019. Te joilla mies tuomassa myös kortensa kekoon pitäkää kiinni kynsin ja hampain. Mikään ei ole niin kauheaa kun yksinhuoltajuus kolmelle nuorelle 1700e/kk palkalla miinus verot. Kauheaa miten nuori kasvava lapsi ei voi syödä vatsaa täyteen jotta jää aamuksi leipää myös. Toimeentulotukea en saa,ainoastaan mikäli tulee lääke/lääkärilaskuja. Eli käyn töissä harrastuksena,saman saisi tekemättä mitään mutta luonteeni ei siihen taivu. Mielummin osa työyhteisöä ja tekemistä kuin köyhänä kotona katella samoja seiniä päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin työttömäksi ekan laman aikana. Silloin piti odottaa ensimmäisen työttömyyskorvauksen maksua abt 3 kuukautta. Ja täyttää paperiset työttömyysilmoitukset, jotka piti postittaa omalla kuorella ja postimerkillä liittoon. Liiton toimisto oli Pasilassa eikä minulla ollut enää rahaa ostaa kirjekuoria eikä postimerkkiä. Kävelin sen 4 kilometriä Pasilaan ja takaisin. Tämän jouduin tekemään useamman kerran. Lisäksi piti täyttää jokaiselle riville päivän kohdalla TYÖTÖN. Se oli häpeällistä, vaikka en ollut työttömyyteeni itse syyllinen.
Niin vähissä varoissa en ole koskaan ollut kuin tässä ketjussa on moni kuvaillut olevansa. Kaikki tsemppini teille, toivon että jossakin vaiheessa tilanteenne muuttuisivat helpommaksi.
Kuitenkin olen aina ollut pienipalkkaisella alalla töissä. Opintotukien jälkeen en ole koskaan saanut penniäkään avustusta valtiolta. Olen elänyt säästeliäästi ja onnistunut reilussa kahdessakymmenessä vuodessa hankkimaan itselleni omistusasunnon ja se on tehnyt turvallisen olon siinä suhteessa, että kävi miten kävi, on ainakin katto pään päällä. Toisaalta, jos jäisin työttömäksi ja rahattomaksi, en varmaan saisi mitään tukia siksi, että on "omaisuutta", vaikka ei mitään arvo-omaisuutta olekaan. Tämän kodin arvo hupenisi nopeasti nykyaikaisiin vuokrahintoihin.
Nuorempana oli useinkin sillä tapaa vähissä rahat, että joutui hyvin tarkkaan ostoksensa laskemaan ja harkitsemaan. Joskus satunnaisesti söin itsekin pakon edessä vain puuroa ja kaapista löytyviä jämiä, mutta toisaalta olen aina ollut innokas laittamaan ruokaa ja saanut vähästäkin hyvää aikaan ja pakastin on hyötykäytössä. Pidän itseäni siinä suhteessa onnekkaana, etten ole koskaan nähnyt nälkää. Toki edelleenkin joutuu tekemään kaupassa valintoja. Harvoin ostan yhtä aikaa juustoa ja kinkkua leivän päälle vieläkään.
Aina on myös pystynyt tarvittaessa luottamaan vanhempien apuun (vaikka en ole milloinkaan turhan takia mitään pyytänyt) ja olen myös itse hyvin mielelläni ruokkinut suvun ja ystäväpiirin opiskelijat, milloin kyläilevät, ja laitan syömistä mukaankin, jos vain ottavat. Kierrätän ja teen paljon itse, olipa kyse vaatteista tai tavaroista. Edelleenkin vielä keski-ikäisenä ostan harkitusti, käytän samat vaatteet ja kengät loppuun asti, paikkaan ja huollan, että pysyvät hyvinä. En sovi tähän nykyajan minimalistiseen muotiin; mieluumminkin säästän kaiken, mistä voi joskus jollekulle vielä olla hyötyä, kuin heitän roskikseen.
Pidän etuna sitä, että osaan olla kiitollinen hyvästä elämästäni. Tyytyväisyys tulee pienistä asioista. Olen laskenut pakolliset kulut minimiin, hyödynnän alennukset ja tarjoukset hankintoja tehdessäni, enkä koe olevani köyhä, vaikka varmasti ei jää kuukaudessa yli sitä, mitä laskelmien mukaan "kuuluisi kaikille jäädä". Olen hyvilläni, jos tilipäivänä on vielä entistä rahaa tilillä jäljellä tai jopa jää säästöön pahan päivän varalle. Rahatilanteen mukaan on toisinaan mahdollista matkustellakin (kiitos halpalentoyhtiöiden muutaman kympin lennot ja couchsurfing), tai ostaa jotain mikä ilahduttaa, kuten vaikkapa neulelankoja, käydä harvakseltaan elokuvissa tai vaikka kansalaisopiston kurssilla. Silloin, kun ei ole ylimääräistä rahaa, teen kaikkea mukavaa, mihin ei tarvita rahaa.
Äärimmäinen vähävaraisuus on uuvuttavaa, ja tiedän, etten koskaan ole siinä tilanteessa ollut, mutta ainakin yritän ehdottaa jotain vinkkejä, joita kannattaa tilaisuuden tullen hyödyntää. (Ainahan ei tilaisuuksia ole.) Kirjastoissa voi olla poistokirjoja ilmaiseksi tai kirjanvaihtohylly, josta saa ottaa. Näitä voi käyttää askarteluun joko itse tai lasten kanssa, ja joskus voi löytyä joku uusikin kirja. Yllättävän paljon kaikenlaisia asioita annetaan ilmaiseksi, esimerkiksi muuttojen yhteydessä, joten kannattaa seurailla vaikkapa FB-ryhmiä ja kirpputoreja tai tuttavapiirejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein vehnäjauhosta ja vedestä mössön, jonka levitin pellille ja paistoin. Sitä sitten söin margariinin kanssa (maksoi silloin lidlissä 25snt rasia). Monesti kolmekin viikkoa meni tuolla ruokavaliolla, välillä vaihtelun vuoksi makaronia. Vessapaperit tuli nyysittyä jostain, samoten saippuat ynnä muut mitä nyt mistäkin irtosi.. Tyhjiä pulloja tuli myös koluttua ympäristöstä.
Olin tuolloin alkoholisoitunut ja täysin ulkona mistään normaalielämästä, onneksi erään ystävän ansiosta sain itseni ylös siitä kuopasta vielä hyvän sään aikaan. Alkoholi maistuu edelleen, mutta sen käyttö on hallinnassa. Ja ainakin raha-asiat ovat kunnossa ja mielekäs työ johon keskittyä, ei ole tarvinnut nyt muutamaan vuoteen köyhäillä.
Tsemppiä kaikille jotka näiden asioiden kanssa painivat. Kukaan ei valitse köyhyyttä vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin tilanne tällä hetkellä se että hieman huonommalla taloudella mennään...mies vaihtoi työpaikkaa viime vuonna ja tulot tipahtivat( jäi ne ylityöt pois kokonaan joista sai näppiin 2 vkon palkan), itse vakkari osa aikaisena ja liiton rahoilla. Asutaan omistusasunnossa ja kyllä meillä on pakko olla 2 autoa ollaan eri paikkakunnilla töissä + 1pojan auto joka on armeijassa, iskä hoitaa ja (omistaa)kulut siitäkin ainakin kesäkuuhun asti. Lukiolainen tyttö jolle kirjat ostin koko vuodeksi prisman verkkokaupasta tilillä, muutaman ostin suoraan kaupasta. Puolustusvoimat maksaa surkeita päivärahoja niin joudutaan antamaan pojalle rahaa joka viikko x summa että saa ostettua tarvikkeita joita tarvitsee jne. Maksetaan dieselit kun kulkevat kimppakyydillä vuorotellen kaverien kanssa, koska lomakyydit ei onnistu jos pääset la ja palaat vasta ma/ti kasarmille. Kyllä on joutunut laskemaan hyvinkin tarkasti että kaikki laskut maksetaan ensin ja sitten lasken päiväbudjetin lopuille rahoille ja sillä mennään. Niistä sitten maksellaan bensat ja dieselit, käydään kaupassa,koitan pitää hyvät varastot perustarvikkeita jos joskus käykin niin että päivän budjetit uppoaa totaalisesti ruokaan, niin on aina kuiteskin wc paperia, siteitä ja muita hygieniatuotteita, pesuaineita, haavanhoito ja kuumelääkkeitä, jne. Välillä vituttaa kun mies vaihtoi tota duunia mutta jos työt paranivat niin kai se on tää hinta siitä maksettava..en kehtaa myöntää kavereille että en pääse just nyt kylään koska bensaa kuluisi aivan turhaan.
Mitähän sellasia tarvikkeita inttiin tarvitsee, jotka itse pitää maksaa? Puolustusvoimat antavat vaatteet sukkia myöten, ruokaa tulee neljästi päivässä. Liekö käyttää rahansa johonkin ihan muuhun?
T. Intin käynyt ja rahaa meni lähinnä sotkuun sekä ryyppäämiseen.
Aina huvittaa, kun jotkut jeesustelevat tällaisissa ketjuissa, miten ovat pärjänneet muutaman satasen tukirahoilla niin hyvin. Olkaa onnellisia, että pärjäsitte, eikä esimerkiksi tullut sairastumista romahduttamaan talouttanne.
Joo, pärjään itsekin ihan hyvin työttömyystuella ja kuntouttavasta työtoiminnasta saatavalla korvauksella, kun käytännössä asun vanhempieni luona, mutta en siltikään päde ihmisille, joilla on vaikeampaa.
Aika karuja vastauksia, joista osa on itselleni tuttuja. Lähinnä tulee mieleen sama asia kuin itselleni jälkeenpäin, eli miksi en älynnyt hakea kaikkia mahdollisia tukia ja avustuksia. Eli mistä oikeastaan johtuu, että joku joutuu jollain makaronipussilla elämään viikon? (Itsekin olen kokenut tämän.) Koska meillä on kuitenkin olemassa sosiaaliturvajärjestelmä, joka laskee aina vuokran ja muiden välttämättömien kulujen päälle vielä niin paljon rahaa, että kyllä sillä syö ja tekee välttämättömät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Ennen palkkapäivää joudun miettimään ostanko maitoa lapsille jotta teen riisipuuroa ruuaksi vai nakkipaketin nakkikeittoon,molempiin ei ole rahaa ja tämä on ihan vuotta 2019. Te joilla mies tuomassa myös kortensa kekoon pitäkää kiinni kynsin ja hampain. Mikään ei ole niin kauheaa kun yksinhuoltajuus kolmelle nuorelle 1700e/kk palkalla miinus verot. Kauheaa miten nuori kasvava lapsi ei voi syödä vatsaa täyteen jotta jää aamuksi leipää myös. Toimeentulotukea en saa,ainoastaan mikäli tulee lääke/lääkärilaskuja. Eli käyn töissä harrastuksena,saman saisi tekemättä mitään mutta luonteeni ei siihen taivu. Mielummin osa työyhteisöä ja tekemistä kuin köyhänä kotona katella samoja seiniä päivästä toiseen.
En sanoisi tähän muuten mitään, mutta lastesi takia sanon. Katso, vaikka marttojen sivuilta halpojen ruokien reseptejä. Anna puuroa aamulla lapsille, on täyttävää ja käsittääkseni riittävän ravitsevaa aamiaiseksi. Ruokamenot tulevat vain kasvamaan lasten kasvaessa. Käy diagonilla juttelemassa, hae EU-ruokakasseja. Mitä vaan, että lapsesi saavat riittävästi ruokaa. Voimia sulle.
Vierailija kirjoitti:
Aina huvittaa, kun jotkut jeesustelevat tällaisissa ketjuissa, miten ovat pärjänneet muutaman satasen tukirahoilla niin hyvin. Olkaa onnellisia, että pärjäsitte, eikä esimerkiksi tullut sairastumista romahduttamaan talouttanne.
Joo, pärjään itsekin ihan hyvin työttömyystuella ja kuntouttavasta työtoiminnasta saatavalla korvauksella, kun käytännössä asun vanhempieni luona, mutta en siltikään päde ihmisille, joilla on vaikeampaa.
No selitä nyt tätä vähän, koska itse ihmettelen ihan samaa. Miten ne tukirahat ei riitä? Itse tukirahoja hakeneena olen pannut merkille, että nimenomaan sairastavaa halutaan huomioida. Eli jos on lääkkeitä ja sitä ja tätä, se monesti erikseen mainitaan, että muistahan lähettää tästä tositteet.
Minä ainakin saan vaan 225€ opintotukea.