Miksi et ole tullut uskoon?
Olen 30+ nainen ja yrittänyt jo muutaman vuoden tulla uskoon, ts. ottaa Jeesuksen vastaan mutta siitä ei ole tullut mitään :/ Ja epäilen että siitä ei koskaan tulekaan, koska en hyväksy kristinuskon helvettiä, joka kuvataan Raamatussa ikuiseksi tulimereksi. Mielestäni kaikki muu kristinuskossa on ok mutta sitä näkemystä en pysty hyväksymään...Olen yrittänyt kaikkeni mutta kun ei niin ei. Jos täällä on uskosta luopuneita/joku joka on yrittänyt tuloksetta tulla uskoon niin haluaisin kuulla, mihin uskoontulo/uskossa eläminen on lopulta kaatunut? Iskikö kyllästyminen, epäusko vai liian tiukat säännöt? Saa jakaa kokemuksia!
Kommentit (91)
Siksi, että lakkasin uskomasta satuihin tultuani kouluikään. Ajatus Jumalasta ymv. on täysin absurdi aikuiseen järkeen.
Toinen agnostikko
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon Koffin kolmoseen,taivaan ja maan juomaan.Joka kihisi pyhissä maltaissa,syntyi Koffin tehtailla,kurkkuun kaadettiin,kustiin ja naurettiin.Nousi kolmantena päivänä yrjönä ylös.Seisoo kaikkivaltiaan kauppiaan oikealla puolella ja on tuleva ravitsemaan janoisia ja juoppoja iankaikkisesti!!
Minä ymmärrän ja suvaitsen uskovaisuutesi. Olen kaltaisiasi sieluja tavannut ja heillä on pohjimmiltaan hyvä sielu. Ei mulla muuta.
Olen tajunnut jo alle kymmenvuotiaana että mitään jumalaa ei ole olemassa --> kaikki uskontoon liittyvä on silkkaa soopaa.
Siitä alkaen olen vaan nauranut kaikelle hihhulitouhulle.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan kanssa saa kinastella, Hänen kanssaan voi olla eri mieltä, häneltä voi kysyä selvyyttä asioihin. Jumalle saa kiukutella. Kyllä Hän sen kestää.
Miten niin kestää? Aatami ja Eeva tekivät yhden vaivaisen virheen, ja siitä hyvästä heidät karkotettiin paratiisista. Ei oikein vaikuta siltä, että kyseinen jumala kestäisi kiukuttelua tai sitä, että joku on eri mieltä asioista. Heti ensimmäisestä mokasta saa kuolemantuOmion.
En ole saanut aamuisin uskonnollista herätystä. Minut herättää kännykän herätyskello.
AA-kerhossa kovin yritin, mutta en kai huutanut korkeimman nimeä tarpeeksi lujaa. Yritin myös rukoilla halua halun haluamiseen uskoon tulemiseksi, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalan kanssa saa kinastella, Hänen kanssaan voi olla eri mieltä, häneltä voi kysyä selvyyttä asioihin. Jumalle saa kiukutella. Kyllä Hän sen kestää.
Miten niin kestää? Aatami ja Eeva tekivät yhden vaivaisen virheen, ja siitä hyvästä heidät karkotettiin paratiisista. Ei oikein vaikuta siltä, että kyseinen jumala kestäisi kiukuttelua tai sitä, että joku on eri mieltä asioista. Heti ensimmäisestä mokasta saa kuolemantuOmion.
En kyllä yhtään ymmärrä raamatun logiikkaa, enkä uskovaistan logiikkaa. Haluaisin ymmärtää, mutta kukaan ei ole kertonut ihmisjärkeen sopivaa, haavemaailmaan kylläkin soveltuvaa.
Mä luulen, että uskoon tuleminen on jonkinlainen geenivirhe, ehkä autismin kirjosta.
Vierailija kirjoitti:
AA-kerhossa kovin yritin, mutta en kai huutanut korkeimman nimeä tarpeeksi lujaa. Yritin myös rukoilla halua halun haluamiseen uskoon tulemiseksi, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta...
Et ollut vielä yksin, vaikka olitkin täysin, eli ei se kutsuminen taida pelittää.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että uskoon tuleminen on jonkinlainen geenivirhe, ehkä autismin kirjosta.
Ei, se on opettua, opittua, yksi tavallaan terapian suuntaus itselle. Jota sitten tarjoaa muillekin itsestäänselvyytenä, kuuntelematta toista maan matosta.
Ei ole tarvinut, kun olen uskonut koko pienen ikäni. Se on ollut itsestään selvää aina.
Vierailija kirjoitti:
Olen tajunnut jo alle kymmenvuotiaana että mitään jumalaa ei ole olemassa --> kaikki uskontoon liittyvä on silkkaa soopaa.
Siitä alkaen olen vaan nauranut kaikelle hihhulitouhulle.
Niin minäkin ymmärsin. Muistan peruskoulussa uskontotunnit ja itseasiassa niistä hyvät muistot, opettajan takia. Ja opetustaito, ettei tyrkyttänyt uskontoa vaan se oli sen ajan yleissivistys, vaikkei sitä tarvittu kokeiden ulkopuolella. Koulusta on hyvät muistot, uskovaisesta kotoa ei ole. Ei oikein osaa nauraa kenellekään kun on kaiken paskan kokenut ja yksin selvinnyt. Uskovaisetkaan ei naurata, osittain vain säälittää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinut, kun olen uskonut koko pienen ikäni. Se on ollut itsestään selvää aina.
Synnyitkö uskoon, missä vaiheessa ymmärsit uskovaisuutesi? Turhaa varmaankin olettaa, että vanhempasi ovat uskovaisia.
Minulle ainoa usko on, että elä tätä päivää nauttien siitä mitä sinulla on. Ellet nauti, heität elämääsi hukkaan ja tarviset muutosta. Minä nautin kahvista, luonnosta, terveydestä, viinistä ja hyvistä ihmissuhteista. En tarvitse tietyn ideologian paasaajia, en ulkomaita, en rikkautta, ne kaikki on nähty ja koettu. Uskoni on tietouteni että eilinen on hukattu tai sillä oli arvonsa ja nyt vaan nautin siitä mitä on.
En ole uskovainen, koska minua ei ole aivopesty.
Uskoon tulo on mahdollista vain ulkopuolisen vaikuttujan myötä. Eikä silloinkaan kaikki usko, koska osittain kyseessä on neurologinen taipumus kokea "jonkin ylemmän" läsnäolo. Jos haluat kokea uskoa, tunnetta voidaan simuloida stimuloimalla tiettyjä aivoalueita . Ja yhtä lailla tunne ulkopuolisesta läsnäolosta voidaan kytkeä pois päältä vähentämällä näiden alueiden aktiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei uskoontuloa ole tarkoitettu tapahtuvaksi niin, että ihminen vain Jeesuksen näkemisellä tulee uskoon. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jeesus tuli eläväksi Jumalan sanaksi. Raamattua lukemalla voit oppia Jumalan sanaa ja selvyyden siitä miten tullaan uskoon. Usko ei kuitenkaan ole pelkkää (kuolleen) kirjaimen lukemista ja opettelua, vaan Pyhä Henki ohjaa uskovaa ihmistä ja avaa vähitellen sydämen ymmärryksen Jumalan sanaan.
Uskotko olevasi niin syntinen, ettet voi mitenkään pelastaa itseäsi? Uskotko, että Jeesus on Jumala poika, joka ristillä sovitti sinun syntisi ja nousi kuolleista? Uskotko, että tarvitset Jeesuksen sovitustyön pelastuksesi? Ihmisen synnit, itsekkyys ja omahyväisyys erottavat hänet Jumalasta.
Keskitietä ja puolueettomuutta ei ole, vaikka moni niin luuleekin. Valinta täytyy jokaisen tehdä tämän elämän aikana tässä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Tulen heti uskoon kun näen Jeesuksen :) Sitä ennen en usko!
Vastaus kaikkiin kolmeen kysymykseen:
En, en, en. Synti sinänsä on käsite, jota en aivan purematta niele. Pyrin elämään elämäni niin, etten satuta tai loukkaa itseäni tai muita. Kunnioitan luontoa ja yritän elää sen mukaisesti. Mihin tässä tarvitsen jonkun ylemmän voiman antamaan hyväksyntänsä tai tuomionsa? Synti on hyvä keksintö, jolla on saatu hölmöt pysymään aisoissa ja herranpelossa.
Entäs perisynti? Vielä pimeämpi ajatus.
Usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.Sillä saat elämän onnen..
Koska täällä ollaan niin pihalla eli eksyksissä täytyy minun vielä kertoa tämä:
Suuret opettajat kuten mm Buddha, Jeesus, Krisnamurti, Laotse, Byron Katie, Eckhart Tolle
puhuvat ja opettavat samasta asiasta, jota kristityt nimittävät Jumalaksi.
Tässä aloittajalle vinkki, googlaa tai youtubeta niin saat kosolti opetusta, valitset vain sen mikä kolahtaa eniten.
Ei uskoontuloa ole tarkoitettu tapahtuvaksi niin, että ihminen vain Jeesuksen näkemisellä tulee uskoon. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jeesus tuli eläväksi Jumalan sanaksi. Raamattua lukemalla voit oppia Jumalan sanaa ja selvyyden siitä miten tullaan uskoon. Usko ei kuitenkaan ole pelkkää (kuolleen) kirjaimen lukemista ja opettelua, vaan Pyhä Henki ohjaa uskovaa ihmistä ja avaa vähitellen sydämen ymmärryksen Jumalan sanaan.
Uskotko olevasi niin syntinen, ettet voi mitenkään pelastaa itseäsi? Uskotko, että Jeesus on Jumala poika, joka ristillä sovitti sinun syntisi ja nousi kuolleista? Uskotko, että tarvitset Jeesuksen sovitustyön pelastuksesi? Ihmisen synnit, itsekkyys ja omahyväisyys erottavat hänet Jumalasta.
Keskitietä ja puolueettomuutta ei ole, vaikka moni niin luuleekin. Valinta täytyy jokaisen tehdä tämän elämän aikana tässä ajassa.