Lue keskustelun säännöt.
Miksi et ole tullut uskoon?
agnostikko
05.04.2019 |
Olen 30+ nainen ja yrittänyt jo muutaman vuoden tulla uskoon, ts. ottaa Jeesuksen vastaan mutta siitä ei ole tullut mitään :/ Ja epäilen että siitä ei koskaan tulekaan, koska en hyväksy kristinuskon helvettiä, joka kuvataan Raamatussa ikuiseksi tulimereksi. Mielestäni kaikki muu kristinuskossa on ok mutta sitä näkemystä en pysty hyväksymään...Olen yrittänyt kaikkeni mutta kun ei niin ei. Jos täällä on uskosta luopuneita/joku joka on yrittänyt tuloksetta tulla uskoon niin haluaisin kuulla, mihin uskoontulo/uskossa eläminen on lopulta kaatunut? Iskikö kyllästyminen, epäusko vai liian tiukat säännöt? Saa jakaa kokemuksia!
Kommentit (91)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ummallisesti uskoon näyttää päätyvän vain ne joiden elämänhallintamopo on karannu pahasti käsistä jossain vaiheessa Itse en ole narkki enkä juoppo vaan onnellinen ja elämä on ihanaa. Mulla taitaa olla jesse osa elämää ihan siittämisestäni lähtien jo muttei mitään tarvetta uskoon. Ehkä koska tiedän että hyveet toimiat toden parhaimman lopputuloksen omassa elämässä myös vaikka muut eivät olisi hyveellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen enemmänkin poistunut uskosta. Olin isonen, todella aktiivinen seurakuntanuori, luin Raamatun pari kertaa läpi, pidin rukous- ja lukupiirejä, kävin gospelfestareilla ja rukoilin paljon. Uskoin ihan todella.
Ajan kanssa koko touhu on alkanut tuntua lähinnä hölmöltä. Uskonnon ja uskon nimissä on tehty niin paljon pahaa, ettei mitään järkeä. Kirkot ovat lähinnä rahankeruu- ja paheksumiskerhoja. Uskontoja on monia, miksi juuri se olisi oikea, jonka vaikutuspiiriin minä olen sattunut syntymään? Paljon muutakin on toki tapahtunut, jonka myötä ajatusmaailmani on kovasti muuttunut. Ja nyt koen olevani vapaa.Ei usko Jeesukseen ole mitään mitä kuvailit tuossa. Se on suhde, kahden keskeinen suhde.
No niin. Tässä se taas nähdään, väärin uskottu.
Miksi olisin tullut uskoon, kun siinä ei ollut mitään hyvää? Uskovaiset vanhempani elävät vastoin raamatun käskyjä, mutta julistavat itseään uskovaisiksi. Tätini on uskovainen ja myöskin varsinainen piru kirkon ulkopuolella. Minulle ei lapsuudessa koskaan tuputettu uskontietä, ympärillä oli vain ylimielisiä uskonsisaria ja -veljiä, jotka elivät kuplassa muita kaltoinkohdellen ja vahingoittaen vailla omaatuntoa. Rukoillen sai mukamas anteeksi ja siten valtuuden omassa mielessään jatkaa kaikkia epänormaaleja tekoja pahiksena vastoin raamatun lakeja.
Vierailija kirjoitti:
No kun ei vttu vaan onnistu millää!
Ei tule ni ei tule.
Tämä. En ymmärrä miksei Pyhä Henki kosketa minua. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi vanhempani eivät olleet uskovaisia.. olisin varmaan puhkaisut silmäni jo heti syntyessäni.. 🙈
Eikä kiinnosta tulla uskoon..
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ummallisesti uskoon näyttää päätyvän vain ne joiden elämänhallintamopo on karannu pahasti käsistä jossain vaiheessa Itse en ole narkki enkä juoppo vaan onnellinen ja elämä on ihanaa. Mulla taitaa olla jesse osa elämää ihan siittämisestäni lähtien jo muttei mitään tarvetta uskoon. Ehkä koska tiedän että hyveet toimiat toden parhaimman lopputuloksen omassa elämässä myös vaikka muut eivät olisi hyveellisiä.
Tuolla mentaliteetillä tuskin on. Olet tekopyhä. Lukewarm. Olet tehnyt niin paljon syntiä, jopa enemmän kuin monet narkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niijoo Puerto de la cruzen kalastajien ja merenkulun museossa aika jännä puinen jesse. Katse siis. Sanoo vähän malliin "voi teit ihimisiä mitä ootte taas sotkenu, vaikka annoin omasta mielestäni melko selkeät ohjeet"
Liikaa epäloogista ajattelua ja kirsikoiden poimimista kakusta. Esim. vanhassa testamentissa kielletään äyriäiset ja homoseksi, sallitaan orjuus, jne. No, nykyään kyllä ihan kristitytkin syövät äyriäisiä ja vastustavat orjuutta, mutta silti homot on nou-nou. Mielestäni outoa ja syrjivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ummallisesti uskoon näyttää päätyvän vain ne joiden elämänhallintamopo on karannu pahasti käsistä jossain vaiheessa Itse en ole narkki enkä juoppo vaan onnellinen ja elämä on ihanaa. Mulla taitaa olla jesse osa elämää ihan siittämisestäni lähtien jo muttei mitään tarvetta uskoon. Ehkä koska tiedän että hyveet toimiat toden parhaimman lopputuloksen omassa elämässä myös vaikka muut eivät olisi hyveellisiä.
Tuolla mentaliteetillä tuskin on. Olet tekopyhä. Lukewarm. Olet tehnyt niin paljon syntiä, jopa enemmän kuin monet narkit.
Mikäs toi nyt on? Mstä kiikastaa? Sano vaan suoraan. Se usein helpottaa, peittäminen on valehtelua. En mene rikki vaikka haukutkin :)
Sorry en oikein pysty auttamaan, mulle on käynyt toisin päin. Olen saanut kristillisen kasvatuksen mutta oman kasvun ja ajattelun kehittymisen myötä olen irtautunut kaikesta uskonnollisesta ajattelusta ja olen onnellisesti uskonnoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ummallisesti uskoon näyttää päätyvän vain ne joiden elämänhallintamopo on karannu pahasti käsistä jossain vaiheessa Itse en ole narkki enkä juoppo vaan onnellinen ja elämä on ihanaa. Mulla taitaa olla jesse osa elämää ihan siittämisestäni lähtien jo muttei mitään tarvetta uskoon. Ehkä koska tiedän että hyveet toimiat toden parhaimman lopputuloksen omassa elämässä myös vaikka muut eivät olisi hyveellisiä.
Murran leipää narkkareiden ja spurgujen kanssa mielummin kuin sinun kaltaisten ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ummallisesti uskoon näyttää päätyvän vain ne joiden elämänhallintamopo on karannu pahasti käsistä jossain vaiheessa Itse en ole narkki enkä juoppo vaan onnellinen ja elämä on ihanaa. Mulla taitaa olla jesse osa elämää ihan siittämisestäni lähtien jo muttei mitään tarvetta uskoon. Ehkä koska tiedän että hyveet toimiat toden parhaimman lopputuloksen omassa elämässä myös vaikka muut eivät olisi hyveellisiä.
Tuolla mentaliteetillä tuskin on. Olet tekopyhä. Lukewarm. Olet tehnyt niin paljon syntiä, jopa enemmän kuin monet narkit.
Mikäs toi nyt on? Mstä kiikastaa? Sano vaan suoraan. Se usein helpottaa, peittäminen on valehtelua. En mene rikki vaikka haukutkin :)
Touche. Ei tarvitse käydä haukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ummallisesti uskoon näyttää päätyvän vain ne joiden elämänhallintamopo on karannu pahasti käsistä jossain vaiheessa Itse en ole narkki enkä juoppo vaan onnellinen ja elämä on ihanaa. Mulla taitaa olla jesse osa elämää ihan siittämisestäni lähtien jo muttei mitään tarvetta uskoon. Ehkä koska tiedän että hyveet toimiat toden parhaimman lopputuloksen omassa elämässä myös vaikka muut eivät olisi hyveellisiä.
Murran leipää narkkareiden ja spurgujen kanssa mielummin kuin sinun kaltaisten ihmisten kanssa.
Itse en murra mitään leipiä. Erosinkin kirkosta kun julistivat kaikki uskonnot yhtä hyviksi.
Mutta ok..
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisin tullut uskoon, kun siinä ei ollut mitään hyvää? Uskovaiset vanhempani elävät vastoin raamatun käskyjä, mutta julistavat itseään uskovaisiksi. Tätini on uskovainen ja myöskin varsinainen piru kirkon ulkopuolella. Minulle ei lapsuudessa koskaan tuputettu uskontietä, ympärillä oli vain ylimielisiä uskonsisaria ja -veljiä, jotka elivät kuplassa muita kaltoinkohdellen ja vahingoittaen vailla omaatuntoa. Rukoillen sai mukamas anteeksi ja siten valtuuden omassa mielessään jatkaa kaikkia epänormaaleja tekoja pahiksena vastoin raamatun lakeja.
...jatkan. Koska lapsuuteni ympäristössä vallitsi enemmän usko kuin aito lähimmäisestä tai lapsista välittäminen, kiinnostuin nuorena aikuisena enemmän uskovaisuudesta. Epäilin, että en ymmärrä jotain suurta, syystä että uskovaiset lähimpäni olivat aina vähätelleet koko olemassaoloani. Jutellessani syvällisiä tuntitolkulla ulkopuolisten uskovaisten kanssa, mikään ei muuttunut, paitsi se, että ulkopuoliset pitävät ulkopuolisia ihmisinä. Yhtenäistä oli se, että kaikki alkavat keskustelun mennessä läheisemmäksi omia kipukohtia, aletaan hokea jeesusta ja uskoa, sananlaskuja. Jos keskusteluun liittyy yksikään uskovaisen tekemä paha teko, se sivuutetaan hymähtelemällä ja fraasi perään. Vaikutti, että he ovat aikuisena vastuuntunnottomia Jeesuksen lapsina. Mielestäni siinä ei ollut mitään järkeä verrattuna uskomattoman elämään, koska jokainen ihminen on vastuussa itselleen teoistaan ja vastuussa myös korjaamaan itse muille ihmisille vahingoittavia toimintataojaan. Minusta sain kuvan uskovaisuudesta, että se joidenkin ihmisten tapa siirtää syntejään taivaaseen, mutta mielestäni he kuitenkin tekevät väärin, kuvitellen anteeksiannon suovan jatkaa vallitsevaa pahaa muita kohtaan. Kaikkia uskovaisia, joita tunsin, yhdisti tunteiden puhumattomuus elämän tärkeistä asioista ja siitä johtuen jotkut traumat tai kateellisuus. Se maailma ei ollut minun, empaattinen normaalielämä oli valintani, enkä tullut uskovaiseksi.
Kaikki uskonnot ovat kautta historian kylväneet tuhoa. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki uskonnot ovat kautta historian kylväneet tuhoa. Ei kiitos.
Sen ajan laki- ja käytösohjailukirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei uskoon tulla tai uskosta luovuta. Uskoon tuleminen tai paremminkin meneminen on matka.
Eka vaihde on tuntea syyllisyyttä synneistä ja pelätä Jumalaa. Tämä ei ole mikään harrastus vaan matka.
Etkö ole inhimillisesti tuntenut syyllisyyttä ja pyytänyt anteeksi ihmiseltä. Miksi olet elänyt vastoin uskoa, tehden syntiä?
Vierailija kirjoitti:
Ei se ettei hyväksy Jumalasta tai hänen teoistaan jotain puolta, ole este sille etteikö voisi tulla uskoon. Roomalaiskirjeen 8. luvun lopussa on luettelo kaikesta mahdollisesta mikä ei voi erottaa ihmistä Jumalan rakkaudesta. Luettelo sisältää takuulla myös: "eivätkä omat ajattelumallit voi erottaa meitä..."
Uskoontulossa ei ole kyse siitä että hyväksyisi Jumalan näkemykset kaikesta laidasta laitaan. Me olemme ihmisiä, joiden ajattelu ei yksinkertaisesti ylety sellaiseen. Uusi ymmärrys vasta alkaa uskoontulossa.
Meille on annettu kuva kadotuksesta. Tuskallista kuin liekeissä olo. Se on kuitenkin aivan yksinkertaisesti eroa Jumalasta erossa olemista. Ihminen joka ei halua olla Jumalan kanssa missään tekemisissä, valitsee itse olla erossa Hänestä. Ja tuota olotilaa yritetään sitten kuvata inhimillisin kuvauksin. Yhden teorian mukaan fyysinen kadotus sijaitsi maapallon ytimessä ja onhan siellä oikeasti myös melko kuumaa.
Jumalan kanssa saa kinastella, Hänen kanssaan voi olla eri mieltä, häneltä voi kysyä selvyyttä asioihin. Jumalle saa kiukutella. Kyllä Hän sen kestää. Juuri niin syntyy suhde Jumalan kanssa - pitämällä häneen yhteyttä, on se sitten vaikka nyrkin puimista ja kiukutteluakin. Uskoontulosta alkaa ymmärrys. Kun meihin uskoontulossa tulee sama Henki, jonka voimasta Jeesus nousi kuolleista, se avaa uuden ulottuvuuden.
Keneen maalliseen olentoon kohdistat nyrkiniskujasi, kerro toki. Onko hän ehkä puolisosi vai lapsesi? Vai hakkaatko yksinäsi kohti taivasta? Voisitko kertoa vähän selkokielisemmin varsinkin tuosta kohtalaisen nätisti ilmaisemastasi nyrkin puimisestasi?
Jeesuksen opetus: "Minä olen tie, totuus ja elämä." on ymmärretty satoja vuosia väärin. Jeesus tarkoitti että tie, totuus ja elämä löytyy jokaisen sisältä. Minä on tie, totuus ja elämä. Etsi niin löydät Jumalan sisältäsi. Ei siihen tarvita uskontoja tai pappeja.
Riittää kun karsit kaiken muun pois joka ei ole Jumalasta.