Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mies ei suostu olemaan kaksin lapsen kanssa, jos pakotan niin se ottaa siihen työkeikan ja häipyy töihin ennen kuin ehdin lähteä minnekään. Ja koska ns. turvaverkkoa eli muita hoitajia meillä ei ole. MLL-hoitajat maksaa niin paljon, että niitä voin käyttää vain omiin pakollisiin menoihini, ei ole rahaa ottaa hoitajaa sieltä jotta voisin tavata ystäviä. Lapsen kanssa voin tavata ystäviä kyllä ja meille voi tulla kylään koska vain. Mutta lapseni ei viihdy rattaissa eikä varttia pidempään sylissä, joten mikään tunnin kahvilassa istuminen ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
En ole tuo, jolle kysymyksesi suuntasit, mutta en ymmärrä, miten edes tulee mieleen kysyä tuolta kirjoittajalta tekikö hän mitään...? Vai eikö sulle vain riitä normaalit asiat siihen, että "tehdään mitään"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Siis niin kuin mitä muuta hoitovapaalla on tarkoitus tehdä kuin hoitaa niitä lapsia ja tehdä kotitöitä? Ja tietenkin ovat päivähoidossa sen ajan, kun olen töissä. Ovat noin 4h/pvä siellä, kun isä vie ja mä haen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Siis niin kuin mitä muuta hoitovapaalla on tarkoitus tehdä kuin hoitaa niitä lapsia ja tehdä kotitöitä? Ja tietenkin ovat päivähoidossa sen ajan, kun olen töissä. Ovat noin 4h/pvä siellä, kun isä vie ja mä haen.
Oletpa sinä laiska.
Itse pyöritin firmaa ja opiskelin perhevapaalla ja vielä vuoden sen jälkeenkin. Samalla kun hoidin lapset. Ja käytiin paljon muuallakin kuin jossain kuppasessa kerhossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen vauvaaikana jaksoin hyvin ja oli pääosin helppoa. No olihan esikoisella pahat ihottumat ja pulautteli maitoa paljon. Mutta jaksoin siivota ja touhuta hyvin kun sain nukuttua yöt hyvin. Mutta en käynyt juurikaan kavereilla ym paikoissa koska aina ruokailun jälkeen vauva pulautti (=oksensi). Lattialle levisi yleensä maitoa noin neliliön alueelle. Ei huvittanut lähteä kokeilemaan osuisiko vaatekaupassa millaisten vaatteiden päälle pulautus tai kaverin sohvalle/matolle. Keran käytiin ravintolassa syömässä ja se riitti koska sotku oli niin karsea.
Toinen vauva olikin sitten vaativa ja itkuinen. Yöt meni 5-15 herätystä yössä. Toinen nukkuin ekan kokonaisen yönsä 4 v iässä. Ja enimmäkseen herättelemättä alkoi nukkua 6 v iässä. Siinä vaiheessa olin itse jo aika zombi väsymyksestä. Elämä oli oikeasti vaan selviämistä. Jos joskus oli hetki aikaa niin mielessä oli vaik nukkuminen.
Lisäksi molempien lasten lääkkeet, suolavesikääreet, lääkärikäynnit jne jne vei aikaa ja voimia. Pahimmillaan taisi lapsille mennä yhteensä 13 lääkettä/ravintolisää päivässä. Näitä piti antaa moneen kertaan päivän aikana ja osa oli jääkaapissa säilytettäviä jne. Eli lasten kanssa reissatessa oli aina lasten ruuat ja lääkkeet mukana eikä koskaan voinut lähteä tuosta vaan. Lisäksi itsellä oli pahimmillaan 6 ruoka-aineen imetysdietti eli omatkin menemiset vaativat aina etukäteen ruokien valmistamiset, kylmälaukut jne.
Jostain syystä ymmärrän että jotkut reissaa ja touhuaa lasten kanssa tai heistä huolimatta mutta toisten voimavarat riittävät lähinnä lapista huolehtimiseen ja muu elämä on välillä ”tauolla”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Siis niin kuin mitä muuta hoitovapaalla on tarkoitus tehdä kuin hoitaa niitä lapsia ja tehdä kotitöitä? Ja tietenkin ovat päivähoidossa sen ajan, kun olen töissä. Ovat noin 4h/pvä siellä, kun isä vie ja mä haen.
Oletpa sinä laiska.
Itse pyöritin firmaa ja opiskelin perhevapaalla ja vielä vuoden sen jälkeenkin. Samalla kun hoidin lapset. Ja käytiin paljon muuallakin kuin jossain kuppasessa kerhossa.
Mä en edelleenkään ole tuo, jolle kirjoitat, mutta tuosta vastauksestasi tulee kyllä mieleen, että olet joku katkera ja elämääsi kyllästynyt syrjäytynyt, joka yrittää saada jotain onnistumisen tunteita v ttuilemalla muille netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Siis niin kuin mitä muuta hoitovapaalla on tarkoitus tehdä kuin hoitaa niitä lapsia ja tehdä kotitöitä? Ja tietenkin ovat päivähoidossa sen ajan, kun olen töissä. Ovat noin 4h/pvä siellä, kun isä vie ja mä haen.
Oletpa sinä laiska.
Itse pyöritin firmaa ja opiskelin perhevapaalla ja vielä vuoden sen jälkeenkin. Samalla kun hoidin lapset. Ja käytiin paljon muuallakin kuin jossain kuppasessa kerhossa.
Mä en edelleenkään ole tuo, jolle kirjoitat, mutta tuosta vastauksestasi tulee kyllä mieleen, että olet joku katkera ja elämääsi kyllästynyt syrjäytynyt, joka yrittää saada jotain onnistumisen tunteita v ttuilemalla muille netissä.
Kyseinen saamaton laiskurihan tuli mukaan keskusteluun niin että haukkui muut. Semmosta se on: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin tuon ettei ehdi laittaa itseään vasta kun sain toisen lapsen. Vauvan ja taaperon kanssa kun lähdetään johonkin niin hyvä että ehdi omat hiukset harjata. Vauva huutaa ja taapero juoksee jo ulos tai tuhoaa sisällä jotain ja huutaa hänkin.
Jos haluatte toisen lapsen niin miksette voi lisääntyä vasta sitten kun esikoinen on omatoiminen 7-10-vuotias?
Koska haluttiin ikäeroksi 3 vuotta eikä 7-10 vuotta. Oliko muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Siis niin kuin mitä muuta hoitovapaalla on tarkoitus tehdä kuin hoitaa niitä lapsia ja tehdä kotitöitä? Ja tietenkin ovat päivähoidossa sen ajan, kun olen töissä. Ovat noin 4h/pvä siellä, kun isä vie ja mä haen.
Oletpa sinä laiska.
Itse pyöritin firmaa ja opiskelin perhevapaalla ja vielä vuoden sen jälkeenkin. Samalla kun hoidin lapset. Ja käytiin paljon muuallakin kuin jossain kuppasessa kerhossa.
Eli tämä tyyppi
- oli perhevapaalla useamman kuin yhden lapsen kanssa
- opiskeli
- pyöritti samalla firmaa sekä
- kävi erilaisissa paikoissa lastensa kanssa.
Nyt on ihan pakko kysyä teiltä, arvon AV-palstalaiset, kuka uskoo, että normaalissa 24 tunnin vuorokaudessa pystyy tekemään kaikki nämä asiat? Peukku ylös - ihan mahdollista on, olen itsekin tehnyt samaa (plus harrastanut viidesti viikossa crossfittiä), peukku alas - kuulostaa ankaralta satuilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin tuon ettei ehdi laittaa itseään vasta kun sain toisen lapsen. Vauvan ja taaperon kanssa kun lähdetään johonkin niin hyvä että ehdi omat hiukset harjata. Vauva huutaa ja taapero juoksee jo ulos tai tuhoaa sisällä jotain ja huutaa hänkin.
Jos haluatte toisen lapsen niin miksette voi lisääntyä vasta sitten kun esikoinen on omatoiminen 7-10-vuotias?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mulla tuli ikä vastaan, halusin, että lapsista olisi toisilleen seuraa ja halusin pitää perhevapaat putkeen. Lapsillani on 3 vuoden ikäero.
Miksei yksi lapsi riittänyt?
Miksi olisi pitänyt riittää? En ymmärrä positiota, josta asiaa kysyt. Koetko, että olen sinulle jollain tavalla tilivelvollinen asioistani?
Vaikutat vaikealta hermoheikolta ihmiseltä, jonka kanssa ei voi keskustella ja varmaan kiellät miestäsikin ja lapsiasi kysymästä asioista. Et ole tilivelvollinen mutta saa sitä kysyä. Mikä positio? Hyvä jos olet onnellinen kahdesta muksusta mutta kaikki eivät saa edes yhtä vaikka yrittävät.
Ja minä en saisi tehdä 2 lasta koska joku muu ei saa edes yhtä...? Mitä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, että koko elämä siinä nyt vain muuttuu, kun saa lapsen. Ei sen kummempi mullistus :'D Lisäksi, osalla ei ole tukiverkostoa ollenkaan eli ei ketään joka niitä lapsia hoitaisi. Sen vuoksi isä eikä äiti viitsi kuormittaa toista jättämällä toista hoitamaan lapsia ja taloutta yksin kun toinen istuu kahvilla kaverin kanssa. Elämään on tullut tärkeämpiäkin asioita kun kavereiden kanssa hilluminen.
Mies tekee reissutyötä ja on viikot poissa. Aamuisin vauva herää klo 6-7 ja taapero herää noin klo 7:00. Mikäli aamutoimet sujuvat ongelmitta olemme ulkona 9-9:30. Käymme puistossa, perhekahvilassa missä milloinkin, koska lapset tarvitsevat virikkeitä. Kotona olemme noin klo 11-12 jolloin alkaa lounaan valmistus. Lapset syövät ja tässä kohtaa lähden nukuttamaan vauvaa. Vauvan mentyä unille onkin aika lähteä nukuttamaan taaperoa. Tapero menee unille ja vauva herää. Alan valmistelemaa päivällistä ja teen pakollisia kotihommia pyykit, imurointi jne. Taapero nukkuu tunnin ja herää klo 15-16. Sitten alkaa lasten ruokailu. Päivällisen jälkeen jatkan pakollisia kotitöitä ja leikin ohessa lasten kanssa. Taapero osallistuu leikin varjolla hommiin. Tässä kohtaa kello alkaa lähenemään kuutta jolloin aloitan vauvan iltatoimet. Vauvan nukutus alkaa klo 18:00. Saatuani vauvan unille alkaa taaperon iltatoimet eli kylpy, iltapala ja nukutus. Taapero on nukkumassa 20-20:30. Tässä kohtaa jatkan niitä kotitöitä mitä pystyn suorittamaan ilman mekkalaa. Pääsen suihkuun klo 21-21:30 ja iltapalan syön klo 22:00. Nyt minulla olisi sitä omaa aikaa alkaen klo 22:00, mutta en jaksa tehdä muuta kuin äpätä tai töllöttää tv:tä.
Tähän ketjuun pystyin vastaamaan, koska poikkeuksellisesti lapset nukkuivat yhtäaikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Isä hoitaa tai lapsi mukaan. Kuten ap esitti, lapsi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Siis niin kuin mitä muuta hoitovapaalla on tarkoitus tehdä kuin hoitaa niitä lapsia ja tehdä kotitöitä? Ja tietenkin ovat päivähoidossa sen ajan, kun olen töissä. Ovat noin 4h/pvä siellä, kun isä vie ja mä haen.
Oletpa sinä laiska.
Itse pyöritin firmaa ja opiskelin perhevapaalla ja vielä vuoden sen jälkeenkin. Samalla kun hoidin lapset. Ja käytiin paljon muuallakin kuin jossain kuppasessa kerhossa.
Mutta enkös mä juuri niin vähän kuvaillutkin itseäni - mukavuudenhaluinen, aikaansaamaton -tällaisia adjektiiveja käytin itsestäni aiemmin. Siksi mä siis vähän ihmettelinkin, jos on ihan tavalliset terveet pienet lapset, että ajautuu johonkin ihan hungingolle. Että ettei enää edes omasta hygieniasta huolehtiminen onnistu ja ei käy missään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Siis niin kuin mitä muuta hoitovapaalla on tarkoitus tehdä kuin hoitaa niitä lapsia ja tehdä kotitöitä? Ja tietenkin ovat päivähoidossa sen ajan, kun olen töissä. Ovat noin 4h/pvä siellä, kun isä vie ja mä haen.
Oletpa sinä laiska.
Itse pyöritin firmaa ja opiskelin perhevapaalla ja vielä vuoden sen jälkeenkin. Samalla kun hoidin lapset. Ja käytiin paljon muuallakin kuin jossain kuppasessa kerhossa.
Eli tämä tyyppi
- oli perhevapaalla useamman kuin yhden lapsen kanssa
- opiskeli
- pyöritti samalla firmaa sekä
- kävi erilaisissa paikoissa lastensa kanssa.
Nyt on ihan pakko kysyä teiltä, arvon AV-palstalaiset, kuka uskoo, että normaalissa 24 tunnin vuorokaudessa pystyy tekemään kaikki nämä asiat? Peukku ylös - ihan mahdollista on, olen itsekin tehnyt samaa (plus harrastanut viidesti viikossa crossfittiä), peukku alas - kuulostaa ankaralta satuilulta.
Sinä olet vain laiska paska.
Vierailija kirjoitti:
Keksivät tekosyitä viettääkseen aikaa perheensä kanssa. Mitä jos antaisit ihmisten ihan itse määrittää miten ja mihin haluavat aikansa käyttää.
Keksivät tekosyitä,hmm...miksei voi sanoa että en halua tavata muita, haluan olla perheen kanssa. Tämä täysin ok, miksi pitäs syitä keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Teitte seuraa? Mistä tunnet ap:n, että tiedät ettet kaipaa hänen seuraansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.
Mutta hoitovapaalla et tehnyt mitään? Ja nyt kun olet töissä, lapset on päivähoidossa?
Siis niin kuin mitä muuta hoitovapaalla on tarkoitus tehdä kuin hoitaa niitä lapsia ja tehdä kotitöitä? Ja tietenkin ovat päivähoidossa sen ajan, kun olen töissä. Ovat noin 4h/pvä siellä, kun isä vie ja mä haen.
Oletpa sinä laiska.
Itse pyöritin firmaa ja opiskelin perhevapaalla ja vielä vuoden sen jälkeenkin. Samalla kun hoidin lapset. Ja käytiin paljon muuallakin kuin jossain kuppasessa kerhossa.
Mutta enkös mä juuri niin vähän kuvaillutkin itseäni - mukavuudenhaluinen, aikaansaamaton -tällaisia adjektiiveja käytin itsestäni aiemmin. Siksi mä siis vähän ihmettelinkin, jos on ihan tavalliset terveet pienet lapset, että ajautuu johonkin ihan hungingolle. Että ettei enää edes omasta hygieniasta huolehtiminen onnistu ja ei käy missään koskaan.
Ei täällä sellaista ole selitetty. Sinä vaan olet itse ollut laiska etkä ole tehnyt mitään. Kun tekee, ei ehdi kaikkea. Esim notkua jossain tuttavien kanssa, varsinkin jos ne kokee jo valmiiksi epämiellyttäviksi, kuten ap:n.
Hoitovapaalla kyllä ulkoilin kahdesti ja kävimme perhekerhoissa. Tykkäsin käydä noissa. Nyt teen osa-aikaisesti töitä, pääsen aina ajoissa töistä, niin iltapäivällä ulkoillaan ja jos on arkivapaa, niin silloinkin saatan käydä jossain perhekahvilassa yms. En ole mikään kotona kökkijä. Hulluksihan siinä tulisi, siksi kai joillain on kaaos kotona, kun lapset turhautuu ja sotkut kasaantuu.