Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Mikä siinä on ettei sinunlaiset voi viettää aikaa sen äidin(ystävän) kanssa, jos lapsi on mukana? Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos äidille on vaikeaa irrottautua lapsesta, niin miksi vaaditte sellaista? Miksi ette voi joustaa ja mennä yhdessä sen lapsen kanssa sinne kahvilaan tai uimaan? Äideille se kyllä onnistuu, mutta lapsettomille se on monesti aivan mahdotonta. He kaipaavat aina sitä täydellistä omistautumista juuri heille ja juuri heille sopivalla hetkellä, juuri sopivan pituisen ajan heille, heidän valitsemassaan paikassa. Miksette tule sinne leikkipuistoon seisomaan, kun monella äidillä olisi aikaa jutella ihan rauhassa tunteja jopa lähes päivittäin? Mutta sellaista ei olla ystävän takia valmiita tekemään, mutta syyllistää kyllä osataan senkin edestä
Sitten on tosin niitäkin äitejä, että ajat 300 km tapaamaan lapset saanutta ystävääsi ja mistään muusta ei puhuta kuin lapsista, vaikka kuinka koitat johdatella keskustelua vähän muuhunkin välillä. Ystävyys on molemminpuolista, tarvitsee molemmilta osapuolilta panostamista. Tässä keskustelussa on monia äitejä, joille ystävyys ei merkitse enää yhtään mitään kun lapset saadaan, mikä on aika karua. Kun tosiaan se ystävyyssuhteen ylläpitäminen ei normaalisti paljoa vaadi, sillon kun molemmat osapuolet joustavat.
No merkitseekö se äidin ystävyyskään sulle kun ei edes puheenaiheet miellytä?
Yleensä ystävyyteen kuuluu, että keskustellaan molempien kuulumisista. Oliko tämä sulle uusi asia?
Mikset ilmaise itseäsi selkeämmin ystävällesi? Sanot, että ajat 300 km, jotta voit keskustella jostain sinulle tärkeästä asiasta. Ja sitten keskustelet, etkä vain yritä epämääräisesti johdatella johonkin suuntaan. Lapsiin liittyy niin paljon asioita, että heistä voi puhua tosiaan varmaan viikon putkeen ja monet heihin liittyvät asiat liittyvät myös vahvasti äitiin. Vauvajumppa on ihan yhtä paljon äidin tekemistä kuin sen vauvankin, vaikkei hän siellä jumppaakaan ja saattaa vastata jonkun sinkkukaverin työjuttuja tapahtumarikkaudessa ja ihmisisuhdedraamoissa.
Minulle on uusi asia, että vaikuttaa kuinka sinkut ja lapsettomat istuvat tuppisuina kuuntelemassa tuntikausia jonkun äidin yksinpuhelua, ajettuaan ensin 300km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä pääsen irroittautumaan. Mutta tosiaan vaan muutamaksi tunniksi imetyksen takia. Lisäksi miehellä täytyy olla vapaata töistä eikä saa olla sinä päivänä mitään muutakaan ylimääräistä hommaa, jotta mies pystyy lasta hoitamaan.
Isovanhemmat asuvat kaukana joten heidän apuna en pysty saamaan arkeen.
Vauva tässä kaikista tärkein asia on kuitenkin. Ja ystävät eivät ole myöskään listan toisella sijalla, vaikka tärkeitä ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Mikä siinä on ettei sinunlaiset voi viettää aikaa sen äidin(ystävän) kanssa, jos lapsi on mukana? Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos äidille on vaikeaa irrottautua lapsesta, niin miksi vaaditte sellaista? Miksi ette voi joustaa ja mennä yhdessä sen lapsen kanssa sinne kahvilaan tai uimaan? Äideille se kyllä onnistuu, mutta lapsettomille se on monesti aivan mahdotonta. He kaipaavat aina sitä täydellistä omistautumista juuri heille ja juuri heille sopivalla hetkellä, juuri sopivan pituisen ajan heille, heidän valitsemassaan paikassa. Miksette tule sinne leikkipuistoon seisomaan, kun monella äidillä olisi aikaa jutella ihan rauhassa tunteja jopa lähes päivittäin? Mutta sellaista ei olla ystävän takia valmiita tekemään, mutta syyllistää kyllä osataan senkin edestä
Sitten on tosin niitäkin äitejä, että ajat 300 km tapaamaan lapset saanutta ystävääsi ja mistään muusta ei puhuta kuin lapsista, vaikka kuinka koitat johdatella keskustelua vähän muuhunkin välillä. Ystävyys on molemminpuolista, tarvitsee molemmilta osapuolilta panostamista. Tässä keskustelussa on monia äitejä, joille ystävyys ei merkitse enää yhtään mitään kun lapset saadaan, mikä on aika karua. Kun tosiaan se ystävyyssuhteen ylläpitäminen ei normaalisti paljoa vaadi, sillon kun molemmat osapuolet joustavat.
No merkitseekö se äidin ystävyyskään sulle kun ei edes puheenaiheet miellytä?
Yleensä ystävyyteen kuuluu, että keskustellaan molempien kuulumisista. Oliko tämä sulle uusi asia?
Mikset ilmaise itseäsi selkeämmin ystävällesi? Sanot, että ajat 300 km, jotta voit keskustella jostain sinulle tärkeästä asiasta. Ja sitten keskustelet, etkä vain yritä epämääräisesti johdatella johonkin suuntaan. Lapsiin liittyy niin paljon asioita, että heistä voi puhua tosiaan varmaan viikon putkeen ja monet heihin liittyvät asiat liittyvät myös vahvasti äitiin. Vauvajumppa on ihan yhtä paljon äidin tekemistä kuin sen vauvankin, vaikkei hän siellä jumppaakaan ja saattaa vastata jonkun sinkkukaverin työjuttuja tapahtumarikkaudessa ja ihmisisuhdedraamoissa.
Minulle on uusi asia, että vaikuttaa kuinka sinkut ja lapsettomat istuvat tuppisuina kuuntelemassa tuntikausia jonkun äidin yksinpuhelua, ajettuaan ensin 300km.
Milloin sanoin, että istun tuppisuuna? Sulla on jotenkin todella aggressiivinen suhtautuminen tähän asiaan vaikka mikään noissa omissa kahdessa kommentissani ei anna siihen aihetta. Kivaa päivänjatkoa vaan sinne.
Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin saa itse lapsen, että miten sitovaa ja aikaa vievää hommaa se lapsen kanssa oleminen on. Nukut yöllä pari tuntia, niin siinä ei laittautuminen tai lapsettoman kaverin huolien kuunteleminen kiinnosta, osittain myös koska kadehtii sen lapsettoman kaverin vapautta tehdä mitä huvittaa. Koitat vaan selvitä iltaan. Sen vapaan ajan mikä irtoaa käyttää mieluummin nukkumiseen tai juoksulenkkiin.
Kaikki ne asiat, mitkä oli itselle tärkeitä ennen lapsen saantia, ovat jääneet vauvan myötä taka-alalle, koska se lapsi vaan on se tärkein. Entisestä elämästä voi yrittää pitää kiinni, mutta ei se onnistu pitemmän päälle...ellei lapsi ole hoidossa joka ilta.
Samaa miettinyt.. kaveri kehui kuinka on helppo lapsi ym. No eipä oo kuulunu mitää parii kuukautee eikä näkyny. Ite oon ehottanu tammikuus tapaamista ja vastaus oli "katellaa!".. ei oo vissiin kateltu tai ainaki eri suuntii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Voi antaa hoitoon”? Minne? Vastaantulijalle?
Ei kaikilla ole mitään hoitopaikkoja noin vain. Me joudumme maksamaan joka kerta.
Tekeekö lisääntyminen naisista aivottomia? Onhan lapsella isä! Miksi isä ei voi hoitaa? Turvaverkko? MLL:n lastenhoitaja? Ei tullut mieleen miettiä raha-asioita jo lasta tehdessä? Miksi et voi pyytää ystävää luoksesi tai mikset tapaa ystävän kotona ja ota lasta mukaan?
No on se nyt kumma että pariskunnan pitää lasta hankkiessa miettiä raha-asioitakin SILTÄ kannalta että äiti pääsee kavereita tapaamaan sitten aikanaan. Yleensä sitä puolta mietitään että onko yleensäkään varaa, miten menee työ-, asunto-, yleensä toimeentuloasiat. Tällaiset yksityiskohdat mietitään sitten kun vauvan/lasten kanssa yleensäkin arki rullaa jotenkuten, ja valitettavasti monesti käy niin ettei ole sitä ylimääräistä aikaa tai rahaa tai jaksamista kaverisuhteiden senhetkiseen ylläpitoon. Joillakin on, joillakin ei.
Jos puhuu koko ajan siitä kersasta ja sen ulos tulemisesta niin voi olla että hyvin harvoja kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puhuu koko ajan siitä kersasta ja sen ulos tulemisesta niin voi olla että hyvin harvoja kiinnostaa.
No miksei sitten saa olla kotona tai asiallisten ihmisten kanssa?
Kun lapsemme olivat alle kouluikäisiå niin mieheni työkaverit luulivat ettå minå olen hirveä pirttihirmu joka ei päästå miestå illanviettoon. Totuus oli että mies oli pitkien työpäivien jälkeen mieluummin perheensä kanssa kuin baarissa tai saunomassa työkavereittrn kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kiukkusta porukkaa täällä liikkeellä.
No, mulla on vauva ja 2-vuotias, ja kyllä mä odotan että saan jo vauvavuoden aikana itselleni omaa aikaa. Meillä on miehen kanssa tasavertainen vanhemmuus. Hän ei ole reissutyössä eikä vaihda autonrenkaita 24/7 :D joten uskoisin että tämä järjestyy kyllä. Vaatii vaan suunnittelua ja keskustelua että miten toteutetaan. En halua jättää toista vaan selviytymään kaaoksen keskelle. Ja ensin haluan aloittaa omista liikuntaharrastuksista, kampaajasta, jne. Jos kaverit ei halua tulla meille käymään niin sitten jutellaan puhelimessa (tällekään ei tunnu olevan kauheasti aikaa, eikä mitkään maratonlänkytykset kyllä kiinnostakaan).
Pikkuhiljaa se oma aika sieltä tulee takaisin. Puolen vuoden täysimetyksen jälkeen vapausasteet taas lisääntyy. En tiedä suostuuko tämä vauva juomaan pullosta.
On totta että äitiyteen on helppo "kadota". Onhan se kiva jos joku kaveri jaksaa kannustaa sen oman elämän takaisin saamisessa. Toisaalta mulle sitä parasta elämää on perhe. Mutta pikkuhiljaa ja kaikki ajallaan. Ei syyllistämällä ja pakottamalla. Ollaan mun ystäväporukassa kaikki onneks niin vanhoja että kukaan ei painosta mihinkään "tuulettumiseen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Ihanan helpot lapset. Ei oo ihan sama meiniki täällä. 1 ja 3 vuotiaat pojat yhdessä ammeessa ilman että pikkusesta pitäisi kiinni ois kyllä jo aika riskaabelia.
Ekan kanssa oli leppoisaa juurikin kun se pysyi niin kivasti sitterissä, tämä nuorempi ei pysy missään ja huutaa oksentamiseen asti jos sen jättää yksin pinnikseen.
Mutta näillä mennään, ihanaa se tämäkin on etenkin kun tietää ettei tää montaa vuotta kestä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juoksuvaunijakin on, mutta aika harva nainen juoksee lastenvaunujen kanssa. Miehiä sen sijaan näkee joskus. Ihana harrastus muutaman kerran viikossa tai joka päivä yhdessä lenkillä. Siis ei tekosyytä liikkumattomuuteen.
En tiedä, onko tähän jo kommentoitu mitään, mutta en mä ainakaan pitänyt hyvänä istuttaa tai makuuttaa pientä lasta/vauvaa sen hereillä ollessa. Päiväunien aikana tein kotitöitä, lepäsin tai harrastin jotain kotona. Lenkillä kävin joka toinen ilta puolison nukuttaessa lapsia.
Sarjassamme lapsettomien typerät aivopierut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on vauva ja 2-vuotias, ja kyllä mä odotan että saan jo vauvavuoden aikana itselleni omaa aikaa. Meillä on miehen kanssa tasavertainen vanhemmuus. Hän ei ole reissutyössä eikä vaihda autonrenkaita 24/7 :D joten uskoisin että tämä järjestyy kyllä. Vaatii vaan suunnittelua ja keskustelua että miten toteutetaan. En halua jättää toista vaan selviytymään kaaoksen keskelle.
Niin että et sinäkään noin vain sano miehelle, että kuule Maikki soitti, lähden sen kanssa tästä vähän kahville. Sopimista, järjestelyjä, aikatauluja se vaatii sinultakin. Ja luottamusta siihen, että mies muistaa pilkkoa esikoisen iltapalamössöt niin pieniksi paloiksi, ettei tämä tukehdu, ja valvoa lasten iltakylpyä joka sekunti lähtemättä hetkeksikään muualle, etteivät he huku, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.
Lapset tavallaan menee ystävyyden edelle, tavallaan ei.
Emous, äitiys, tarkoittaa sitä, että kun olen vastuussa pienestä imeväisestä, olen sitten vastuussa hänestä. Se on syvää ja muinaista ja ikuista biologiaa, ja se on sitä paitsi ihanaa. Todellinen ystävä ymmärtää tilanteeni ja parhaimmassa tapauksessa (jos oma elämäntilanne sen sallii) voi elää siinä mukana.
Äitiystilassa olevana minua ei juuri huvita pämpätä saati killua yökerhoissa. Moni asia tuntuu silloin melko turhanpäiväiseltä. Ystävä ei tunnu turhanpäiväiseltä, vaan tärkeältä. Toivoisin kuitenkin, että ystävä ymmärtää minua myös nyt tälläkin hetkellä.
Olen jo yli viisikymppinen, ja parhaimmat ystäväni ovat ystäviä edelleen. Olimme tosin vuosia melkein vain joulukorttiväleissä. Välillä joku aina ärsytti. Kuitenkin nyt, kun useimpien lapset ovat jo aika isoja, meillä on enemmän aikaa sekä itsellemme että ystävyydellemme. - Joten, pienistä loukkaantumisista en ystävyydestä luopuisi. Viisikymppisenä niitä vanhoja ystäviäsi kumminkin kaipaat.
En ihan ymmärrä aloitusta. Itselläni on kaksi pientä lasta. Kävisin enemmän menoissa, jos lapsia olisi normaalimpaa ottaa mukaan. Kun ei ole, ollaan kotona. Meillä on tiettyjä kavereita joiden luona kyläillään ja jotka kyläilevät meillä. Ei minusta siis kauheasti olla kyllä jätetty väliin juttuja lasten takia. Se on totta että joskus haluaisin vaikka käydä illalla keikalla ja juoda siellä pari kaljaa, mutta se vaatisi sen verran järjestelyjä, ettei lopulta tunnu sen arvoiselta. Loppujen lopuksi tätä on tämä muutama vuosi, sitten pääsen taas vaikka mihin paljon helpommin järjestelyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Mikä siinä on ettei sinunlaiset voi viettää aikaa sen äidin(ystävän) kanssa, jos lapsi on mukana? Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos äidille on vaikeaa irrottautua lapsesta, niin miksi vaaditte sellaista? Miksi ette voi joustaa ja mennä yhdessä sen lapsen kanssa sinne kahvilaan tai uimaan? Äideille se kyllä onnistuu, mutta lapsettomille se on monesti aivan mahdotonta. He kaipaavat aina sitä täydellistä omistautumista juuri heille ja juuri heille sopivalla hetkellä, juuri sopivan pituisen ajan heille, heidän valitsemassaan paikassa. Miksette tule sinne leikkipuistoon seisomaan, kun monella äidillä olisi aikaa jutella ihan rauhassa tunteja jopa lähes päivittäin? Mutta sellaista ei olla ystävän takia valmiita tekemään, mutta syyllistää kyllä osataan senkin edestä
Sitten on tosin niitäkin äitejä, että ajat 300 km tapaamaan lapset saanutta ystävääsi ja mistään muusta ei puhuta kuin lapsista, vaikka kuinka koitat johdatella keskustelua vähän muuhunkin välillä. Ystävyys on molemminpuolista, tarvitsee molemmilta osapuolilta panostamista. Tässä keskustelussa on monia äitejä, joille ystävyys ei merkitse enää yhtään mitään kun lapset saadaan, mikä on aika karua. Kun tosiaan se ystävyyssuhteen ylläpitäminen ei normaalisti paljoa vaadi, sillon kun molemmat osapuolet joustavat.
No merkitseekö se äidin ystävyyskään sulle kun ei edes puheenaiheet miellytä?
Yleensä ystävyyteen kuuluu, että keskustellaan molempien kuulumisista. Oliko tämä sulle uusi asia?
Mikset ilmaise itseäsi selkeämmin ystävällesi? Sanot, että ajat 300 km, jotta voit keskustella jostain sinulle tärkeästä asiasta. Ja sitten keskustelet, etkä vain yritä epämääräisesti johdatella johonkin suuntaan. Lapsiin liittyy niin paljon asioita, että heistä voi puhua tosiaan varmaan viikon putkeen ja monet heihin liittyvät asiat liittyvät myös vahvasti äitiin. Vauvajumppa on ihan yhtä paljon äidin tekemistä kuin sen vauvankin, vaikkei hän siellä jumppaakaan ja saattaa vastata jonkun sinkkukaverin työjuttuja tapahtumarikkaudessa ja ihmisisuhdedraamoissa.
Minulle on uusi asia, että vaikuttaa kuinka sinkut ja lapsettomat istuvat tuppisuina kuuntelemassa tuntikausia jonkun äidin yksinpuhelua, ajettuaan ensin 300km.Milloin sanoin, että istun tuppisuuna? Sulla on jotenkin todella aggressiivinen suhtautuminen tähän asiaan vaikka mikään noissa omissa kahdessa kommentissani ei anna siihen aihetta. Kivaa päivänjatkoa vaan sinne.
Vastaan näin, koska koko aloitukseksi on yhtä suurta syyllistämistä äitien suuntaan. Eikä se ole agressiivinen vaan sinua kyseenalaistava.
He puhuvat vääristä asioista, he jakavat perheessä lastenhoidon väärin, he eivät huomioi oikealla tavalla ystäviään, he puhuvat vain itsekkäästi omista asioistaan, heitä ei voi edes johdatella oikealla tavalla ja pyrkivät vain itsekkäästi omiin puheenaiheisiin, he eivät osaa olla ystäviä oikealla tavalla, kuinka sinä yrität, mutta se toinen ei jne. Annat ymmärtää kaiken tämän tekstissäsi.
Siksi tämä vastaukseni.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mihin sen lapsen voi vaan laittaa pariksi tunniksi hoitoon?
Suihkussa käymisen hankaluus ainakin itselläni on ollut sitä, että jos sinne suihkuun menee niin vauva ja taaperokin on otettava sinne mukaan, siinä ei paljoa pysty vaikka tukkaa pesemään kun pitää varoa ettei saippuaa mene lapsen päälle ja silmiin tai ettei pikkutaapero liukastu.
Suihkuun pääsee siis helpoiten silloin kun mieskin on kotona tai lapset jo nukkumassa.Laittautumista turhempaa ajankäyttöä en oikeen osaa keksiä päiviin jolloin ei ole menossa mihinkään. Ja usein en halua edes lähteä mihinkään sen kummemmin, vietän mielelläni aikaa mieheni ja lasteni kanssa.
Näitä suihkualoituksia lukiessa mietin miksi kukaan tekee lapsia ja väen vängällä vielä kaksi kappaletta ja noin pienin ikäeroin? Järjenköyhyyttä. Lisäksi taaperon voi ottaa mukaan ja vauvan jättää pinnikseen siksi aikaa. Toinen vaihtoehto on, että vauva suljettuun huoneeseen pinniksessä ettei taapero mene sen kimppuun ja taapero katsomaan videoita siksi aikaa. So simple.
Sitä paitsi itse äitiyslomalla meikkasin ja laittauduin, koska se piti minut järjissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mihin sen lapsen voi vaan laittaa pariksi tunniksi hoitoon?
Suihkussa käymisen hankaluus ainakin itselläni on ollut sitä, että jos sinne suihkuun menee niin vauva ja taaperokin on otettava sinne mukaan, siinä ei paljoa pysty vaikka tukkaa pesemään kun pitää varoa ettei saippuaa mene lapsen päälle ja silmiin tai ettei pikkutaapero liukastu.
Suihkuun pääsee siis helpoiten silloin kun mieskin on kotona tai lapset jo nukkumassa.Laittautumista turhempaa ajankäyttöä en oikeen osaa keksiä päiviin jolloin ei ole menossa mihinkään. Ja usein en halua edes lähteä mihinkään sen kummemmin, vietän mielelläni aikaa mieheni ja lasteni kanssa.
Näitä suihkualoituksia lukiessa mietin miksi kukaan tekee lapsia ja väen vängällä vielä kaksi kappaletta ja noin pienin ikäeroin? Järjenköyhyyttä. Lisäksi taaperon voi ottaa mukaan ja vauvan jättää pinnikseen siksi aikaa. Toinen vaihtoehto on, että vauva suljettuun huoneeseen pinniksessä ettei taapero mene sen kimppuun ja taapero katsomaan videoita siksi aikaa. So simple.
Sitä paitsi itse äitiyslomalla meikkasin ja laittauduin, koska se piti minut järjissäni.
Hyvin lyhyt aika.
Itse kävin suihkussa kun lapset nukku.
Tosi tosi tosi moni äiti kertoo, että ystävät hylkää sinne kotiin kun saa lapsen. Lakkaa olemasta.
Juuri näin kävi minullekin. Kukaan ei käynyt, eikä kutsunut minnekään. Huvittavinta oli se, että minä en edes ollut se meidän perheen perhevapaalainen, joten olisin päässyt ihan minne vaan jos oliis huolittu.