Voisitko käyttää sijaissynnyttäjää, jos et voisi saada lapsia itse?

Olisipa kamala ajatus kun ei edes tiedä mitä lääkkeitä / alkoholia sijaissynnyttäjä käyttäisi raskauden aikana. Kaikki vaan vauvaan.

Väkisin tuotettuja korvikevauvoja vain sen vuoksi, että joku haluaa. Viis lapsen parhaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa en vastusta, mutta pitäisi olla säädelty todella, todella tarkkaan. Ennemmin pitäisi kehittää adoptiota.

Voin vaan kuvitella sen tilanteen, että köyhät yksinhuoltajat synnyttää rikkaille rouville lapsia, jotta näiden ei tarvitse pilata omaa kroppaansa.

Tämä on tietenkin kauhukuva sijaissynnytykseen liittyen. Sijaissynnytys pitäisi sallia vain, jos on todistus siitä, että lapsia ei muilla keinoilla voi saada. Mukavuuden tai kropan säilymisen takia sijaissynnytyksiä ei pidä sallia.

Ap

Kun eettiset ongelmat liittyvät kaupalliseen sijaissynnyttämiseen sinänsä, niin en ymmärrä miten tuo rajaus auttaisi? Jos sijaissynnyttäjä kuolee synnyttäessään lasta kohduttomalle naiselle niin se on jotenkin enemmän ok kuin jos hän kuolee synnyttäessään lasta turhamaiselle naiselle, jolla on kohtu?

(Ei nyt mennä siihen että kuolema on hyvin harvinaista, tarkoitan kaikki mahdollisia seurauksia ja ylipäätään toisen kehon vuokraamista elintasokuilun yli)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.

Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.

Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.

Ap

eihän se sitten ole niidenkään biologinen lapsi, jotka sen tilaavat. Mitä helvetin järkeä tuottaa uusi ei-biologisesti oma lapsi maailmaan. Maailmahan on täynnä jo niitä valmiiksi syntyneitä joilla ei ole kotia.

Ei tuota logiikkaa voi yksikään tervepäinen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.

Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.

Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.

Ap

eihän se sitten ole niidenkään biologinen lapsi, jotka sen tilaavat. Mitä helvetin järkeä tuottaa uusi ei-biologisesti oma lapsi maailmaan. Maailmahan on täynnä jo niitä valmiiksi syntyneitä joilla ei ole kotia.

Ei tuota logiikkaa voi yksikään tervepäinen ymmärtää.

Tavallisempaa on että vauva on biologisesti kasvattajien eli heidän munasolu ja siittiöt laitetaan sijaissynnyttäjään. Mielestäni jos näin ei ole, olisi parempi vain adoptoida jo ennestään olemassa olevia lapsia kun ei kerta biologista lasta olla muutenkaan tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.

Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.

Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.

Ap

eihän se sitten ole niidenkään biologinen lapsi, jotka sen tilaavat. Mitä helvetin järkeä tuottaa uusi ei-biologisesti oma lapsi maailmaan. Maailmahan on täynnä jo niitä valmiiksi syntyneitä joilla ei ole kotia.

Ei tuota logiikkaa voi yksikään tervepäinen ymmärtää.

Ne luovutetut sukusolut voivat olla tuntemattomien luovuttajien, tai näiden vanhemmiksi haluavien, ja siinä tapauksessa lapsi olisi geneettisesti heidän.

Oletko tutustunut adoptioprosessiin? Ei niitä adoptioita tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se voi viedä vuosia ja aina se ei ole edes mahdollista.

Ap

Ikävä totuus on, että lapsia saavat liian usein sellaiset, joiden ei lapsia pitäisi saada, ja monet hyvät vanhemmat taas jäävät ilman. Tämä on totta myös Suomessa. Täällä nuoriso voi todella huonosti, lapsiperheet ovat uupuneita ja monet eivät osaa kasvattaa lapsiaan lainkaan. Onko oikein, että esimerkiksi päihdeäidit saavat lapsia? Suoraa synnäriltä huostaanotetuksi ja sijaiskotiin, viekkareiden kera tietenkin. Näen tuollaisen "vanhemman" toiminnan paljon itsekkäämpänä, kuin sijaissynnyttäjän käyttäjät.

En, riskit ovat liian isot. Puuttumatta laajempiin ongelmiin kuten ihmiskaupanriski yms., minulle henkilökohtaisesti olisi mahdoton ajatus käyttää sijaissynnyttäjää, pelkäisin aivan hulluna pitääkö hän lapsestani riittävän hyvää huolta. Muistan miten kamalasti olisi raskausaikana tehnyt mieli syödä niitä kielleytyjäkin ruokia sekä juomia, pidättäytyisikö sijaissynnyttäjäkin näistä? Tekisikö hän muuten asioita joita en itse raskaana ollessani tekisi? Muistaisiko hän ottaa vitamiininsa joka päivä ja syödä monipuolisesti ja terveellisesti? Voisinko olla varma ettei hän harrasta suojaamatonta seksiä ja saa sukupuolitautia joka voi tarttua lapseen synnytyksessä?

Lisäksi tuntisin kamalaa syyllisyyttä jos raskaus olisi ihan hirvittävän raskas.

Ei kiitos, ja olen minäkin kärsinyt lapsettomuudesta ja toista lasta yritetään edelleen, mutta henkilökohtaisesti ajatus sijaissynnyttäjästä on vain kerta kaikkiaan liian stressaava ja riskialtis ajatus. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan yleisellä tasolla näe ongelmaa jos esimerkiksi tuttua henkilöä käytetään sijaissynnyttäjänä kaikkien yhteisestä sopimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.

Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.

Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.

Ap

Etkö ymmärrä, että se voi silti alkaa tuntua omalta vauvalta, kun se kuukausia siellä omassa vatsassa liikkuu? Silloin tämän lapsen poisantaminen voi olla traumaattista. Sitä ei voi tietää, miten sen kokee, jos on ensi kerta kyseessä. Kuka vastaa luovuttajalle mahdollisesti aiheutuneista psyykkisistä haitoista?

Kyseessä on vähän niinkuin työsuhde ja sijaissynnyttäjä on lapsenhoitaja, hoitaa sikiötä ja vauvaa sillä aikaa kun lapsen vanhemmat eivät voi. Hän ei edes näe lasta. Eikö vaikkapa lapsen opettaja voisi kiintyä lapseen niin että lapsi alkaisi tuntua omalta, hänhän lasta tuntikausia päivässä hoitaa ja ohjaa, ja lapsi on siinä sentään fyysisesti läsnä? Voi, mutta silloin sanomme että hän on pimahtanut. Jos ajatellaan tarkoin, sama koskee sijaissynnyttäjää. Toki sijaissynnyttäjä tekee työtään fyysisesti, vauva on hänen sisällään, mutta moni tekee fyysistä työtä ihmisten kanssa. Se ei anna mitään omistusoikeutta ihmiseen, jos olet työsuhteessa.

Oksettava asenne sinulla, kuulostat itse pimahtaneelta. Raskaus ei ole mikään työsuhde.

Kuinka paljon sinä olisit valmis tekemään tuntemattoman ihmisen eteen? Luovuttaisitko edes maksaasi tai munuaistasi ja ottaisit kaikki siihen liittyvät riskit kertakorvauksen tähden?

Maksaa ei voi luovuttaa elävältä, paitsi osa siitä. Munuaisen saa nykyään lahjoittaa kenelle tahansa kudoksellisesti yhteensopivalle, ei tarvitse olla lähisukulainen enää.

Rahaa ei saa liikkua kuitenkaan missään tapauksessa.

Tiedossa on. Hain vastausta siihen, kuinka moni sellaista olisi valmis tekemään tuntemattoman puolesta? Raskaus on vielä isompi juttu ja siihen liittyy sen lapsenkin elämä.

Itse en haluaisi synnyttää lasta niin itsekkäille vanhemmille, jotka ovat valmiita riistämään/käyttämään toista ihmistä saadakseen pakonomaisesti haluamansa. Tuollaisille ihmisille lapsettomuuden aiheuttama trauma on myös ollut valtava, eikä se parane lapsen tulolla. Ja vakavasti mt-ongelmaiset vanhemmat ovat aina suuri riski lapselle, eikä esim. hyvä toimeentulo paikkaa sitä.

Kaikki lapsen haluaminen on itsekästä. Jokainen, joka lapsen saa, on halunnut sen itsekkäistä syistä. Onpa kiva kuulla, että lapsettomuus on tehnyt minusta vielä mielenvikaisenkin...

T. N32. Minulla ei ole koskaan ollut mitään mielenterveyden ongelmia. Olen työssäkäyvä, naimisissa, terve, tasapainoinen ihminen, mutta ikävä kyllä lapseton. En ole mennyt lapsettomuudesta mitenkään sekaisin, mutta voisin harkita vaihtoehtona sijaissynnyttäjän käyttämistä, koska haluan perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.

Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.

Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.

Ap

Tuota... Jos minä synnyttäisin lapsen ja olisin tullut raskaaksi vaikka puolukasta niinkuin Kalevalan Marjatta, se olisi yhtälailla minun lapsi. Mutta olenkin hyvin alkukantainen nainen. Mutta voi olla mahdollista, että joku toinenkin saattaa jakaa kokemusmaailmani.

Nyt samalla joku ajattelee tempaista tähän raiskauskortin. Tai että entä jos raskaus on ollut vahinko. En puhunut nyt näistä näkökulmista.

Sijaissynnytys on väärin. Kenenkään ei pidä joutua odottamaan ja synnyttämään lasta toisille ihmisille.

Ja jos ei lasta saa niin olkoon ilman.

Törkeää naisten hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.

Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.

Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.

Ap

Tuota... Jos minä synnyttäisin lapsen ja olisin tullut raskaaksi vaikka puolukasta niinkuin Kalevalan Marjatta, se olisi yhtälailla minun lapsi. Mutta olenkin hyvin alkukantainen nainen. Mutta voi olla mahdollista, että joku toinenkin saattaa jakaa kokemusmaailmani.

Nyt samalla joku ajattelee tempaista tähän raiskauskortin. Tai että entä jos raskaus on ollut vahinko. En puhunut nyt näistä näkökulmista.

Tuo nyt riippuu siitä maasta, missä sen lapsen saa. Suomessa lapsen synnyttänyt on äiti, mutta monessa muussa maassa äiti on se, joka merkitään papereihin viralliseksi äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Sijaissynnytys on väärin. Kenenkään ei pidä joutua odottamaan ja synnyttämään lasta toisille ihmisille.

Ja jos ei lasta saa niin olkoon ilman.

Törkeää naisten hyväksikäyttöä.

Ei tietenkään pidä joutua, mutta jos haluaa. Toiset ihan oikeasti haluaa synnyttää lapsia muille. Jotkut saa siitä rahallisen korvauksen ja jotkut ei, mutta nämä ihmiset on antaneet suurta onnea jollekin toiselle ihan omasta halustaan.

Sisareni olisi tarjoutunut sijaissynnyttäjäksi minulle, mutta se ei ollut laillista. Onneksi saimme vuosien jälkeen hoidoilla lapsen ihan meikäläisen värkistä. Olisin siis siskoni hyväksynyt, mutta en varmaankaan ihan vierasta naista. Siskoon luotan enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsen haluaminen on itsekästä. Jokainen, joka lapsen saa, on halunnut sen itsekkäistä syistä. Onpa kiva kuulla, että lapsettomuus on tehnyt minusta vielä mielenvikaisenkin...

T. N32. Minulla ei ole koskaan ollut mitään mielenterveyden ongelmia. Olen työssäkäyvä, naimisissa, terve, tasapainoinen ihminen, mutta ikävä kyllä lapseton. En ole mennyt lapsettomuudesta mitenkään sekaisin, mutta voisin harkita vaihtoehtona sijaissynnyttäjän käyttämistä, koska haluan perheen.

Itsekkäistä syistä olet sinäkin opiskellut, mennyt töihin, alkanut parisuhteeseen ja mennyt naimisiin. Ehkä sinä pidät niitä luonnollisina asioina, joita vain tapahtuu ihmisen elämässä, kun eteenpäin elää, mutta itsekkyyttä se on yhtä kaikki. Miten lapsen saaminen poikkeaisi tästä tai olisi jotenkin sopimatonta itsekkyyttä?

En missään tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.

Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.

Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.

Ap

Etkö ymmärrä, että se voi silti alkaa tuntua omalta vauvalta, kun se kuukausia siellä omassa vatsassa liikkuu? Silloin tämän lapsen poisantaminen voi olla traumaattista. Sitä ei voi tietää, miten sen kokee, jos on ensi kerta kyseessä. Kuka vastaa luovuttajalle mahdollisesti aiheutuneista psyykkisistä haitoista?

Kyseessä on vähän niinkuin työsuhde ja sijaissynnyttäjä on lapsenhoitaja, hoitaa sikiötä ja vauvaa sillä aikaa kun lapsen vanhemmat eivät voi. Hän ei edes näe lasta. Eikö vaikkapa lapsen opettaja voisi kiintyä lapseen niin että lapsi alkaisi tuntua omalta, hänhän lasta tuntikausia päivässä hoitaa ja ohjaa, ja lapsi on siinä sentään fyysisesti läsnä? Voi, mutta silloin sanomme että hän on pimahtanut. Jos ajatellaan tarkoin, sama koskee sijaissynnyttäjää. Toki sijaissynnyttäjä tekee työtään fyysisesti, vauva on hänen sisällään, mutta moni tekee fyysistä työtä ihmisten kanssa. Se ei anna mitään omistusoikeutta ihmiseen, jos olet työsuhteessa.

Oksettava asenne sinulla, kuulostat itse pimahtaneelta. Raskaus ei ole mikään työsuhde.

Kuinka paljon sinä olisit valmis tekemään tuntemattoman ihmisen eteen? Luovuttaisitko edes maksaasi tai munuaistasi ja ottaisit kaikki siihen liittyvät riskit kertakorvauksen tähden?

Nyt jos rahasta puhutaan, niin voisin kyllä tehdä jotain tuollaista myös tuntemattoman eteen. Normaali raskaus ei ole työsuhde, mutta sijaissynnyttäjän raskaus on työsuhde. Hyvin vastuullinen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsen haluaminen on itsekästä. Jokainen, joka lapsen saa, on halunnut sen itsekkäistä syistä. Onpa kiva kuulla, että lapsettomuus on tehnyt minusta vielä mielenvikaisenkin...

T. N32. Minulla ei ole koskaan ollut mitään mielenterveyden ongelmia. Olen työssäkäyvä, naimisissa, terve, tasapainoinen ihminen, mutta ikävä kyllä lapseton. En ole mennyt lapsettomuudesta mitenkään sekaisin, mutta voisin harkita vaihtoehtona sijaissynnyttäjän käyttämistä, koska haluan perheen.

Itsekkäistä syistä olet sinäkin opiskellut, mennyt töihin, alkanut parisuhteeseen ja mennyt naimisiin. Ehkä sinä pidät niitä luonnollisina asioina, joita vain tapahtuu ihmisen elämässä, kun eteenpäin elää, mutta itsekkyyttä se on yhtä kaikki. Miten lapsen saaminen poikkeaisi tästä tai olisi jotenkin sopimatonta itsekkyyttä?

Eihän se poikkeakaan. Lapsen toivominen ja sen hankkiminen on itsekästä, saa sen sitten ilman apua, hoidolla tai sijaissynnyttäjän avulla. Lopputulos on sama. Lapsi.

Onko tästä jo joku kansalaisaloite tai lakialoite tehty? Tämän voisi kyllä hyvin laillistaa Suomessa. Nimiä keräämään!

No en käyttäisi. Mieluimmin voi adoptoida lapsen. 

Sijaissynnytys on kielletty eettisten ongelmien takia. Kaikkialla jossa se on sallittu, siihen liittyy vaikeita ongelmia ja synnyttäjien hyväksikäyttöä.