Lue keskustelun säännöt.
Voisitko käyttää sijaissynnyttäjää, jos et voisi saada lapsia itse?
Suomessa sijaissynnytys on tällä hetkellä laitonta, mutta ulkomaisten sijaissynnytysagentuurien käyttö on täysin mahdollista.
Minä voisin käyttää sijaissynnyttäjää, jos tilanne sitä vaatisi.
Kommentit (345)
Kyllä, jos se olisi laillista Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijassynnyttäjän käyttö on monisyinen asia.
Mielestäni jos sukulainen (äiti, sisko...), joka on jo omat lapsensa tehnyt eikä halua lisää, haluaa kantaa sukulaisensa lapsen, se on ok ja pitäisi sallia.
Sijaissynnyttäjän 'vuokraaminen' ulkomailta (tai miksei kotimaastakin, ylipäätään niin, ettei lapsen vastaanottajalla ja sijaissynnyttäjällä ole mitään yhteyttä) altistaa ihmiskaupalle. Ilman henkilökohtaista kontaktia et voi tietää, suostuuko ihminen siihen auttamisen halusta vai rahan takia. Tällöin et voi myöskään tietää sijaissynnyttäjän elämäntilannetta (lapset jo tehty?), joka vaikuttaa mielestäni merkittävästi siihen, kuinka suuren riskin synnyttäjä ottaa.
Synnytyksessä voi aina mennä jokin vikaan ja esim kohtu joudutaan poistamaan. Siksi olisi parempi, että sijaissynnyttäjän oma lapsiluku on jo täysi. Rahan takia sijaissynnyttämään taas helposti päätyisivät nuoret, köyhät naiset, joilla sitten niitä lapsia ei vielä välttämättä ole eikä edes varmuutta, haluaako.
Ja kyllä, itselläni kolmen vuoden lapsettomuushoidot takana ja nyt viimein vauva tulossa toukokuun loppupuolella. Itse en tiedä, olisinko lähtenyt käyttämään sijaissynnyttäjää, jos hoidot eivät olisi auttaneet ja se olisi Suomessa laillista. Raskaus on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus.
Periaatteessa en vastusta, mutta pitäisi olla säädelty todella, todella tarkkaan. Ennemmin pitäisi kehittää adoptiota.
Voin vaan kuvitella sen tilanteen, että köyhät yksinhuoltajat synnyttää rikkaille rouville lapsia, jotta näiden ei tarvitse pilata omaa kroppaansa.
Eli Suomessa sen takia laitonta ettei joku huumehörhö nainen voi akuutissa rahapulassa ryhtyä pukkaamaan lapsia ulos ja tienata sillä rahojaan narkkarielämää kustantamaan.
Tämä olisi helposti estettävissä jos sijais-synnyttäjät olisi rekisterissä.
Vierailija kirjoitti:
Eli Suomessa sen takia laitonta ettei joku huumehörhö nainen voi akuutissa rahapulassa ryhtyä pukkaamaan lapsia ulos ja tienata sillä rahojaan narkkarielämää kustantamaan.
Tämä olisi helposti estettävissä jos sijais-synnyttäjät olisi rekisterissä.
Ei sen naisen tarvitse mikään narkkari olla. Hän voisi esim. olla pienituloinen, yliempaattinen, aiemmin eri lailla hyväksikäytetty, joka kuvittelee parantavansa oloaan muita auttamalla, vaikka oikeasti hänen täytyisi keskittyä vain itsensä auttamiseen.
Sinäkö siismielelläsi synnyttäisit tuntemattomalle lapsen suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. Periaatteessa en ole sijaissynnyttäjien laillistamista vastaan, mutta se pitäisi olla tarkkaan säänneltyä.
Kuka määrittää sijaissynnyttäjän elämäntavat raskauden aikana? Naisellahan on oikeus omaan vartaloonsa ja elämäänsä. Onko laillisesti pätevää kirjata sopimukseen, että sijaissynnyttäjä ei sitten syö graavilohta.
Kuka tekee päätökset sikiöseulonnoista? Entä tilanne, jossa raskaus uhkaa sijaissynnyttäjän terveyttä? Mitä jos sijaissynnyttäjä haluaakin pitää lapsen itse?
Nykyiseen lainsäädäntöön pitäisi tehdä aika paljon muutoksia, jotta sijaissynnyttämisestä saataisiin Suomessa jotakuinkin järkevää ja säänneltyä.
Ulkomaista sijaissynnyttäjää en ottaisi, koska ihmiskauppariski.
En käyttäisi, en onneksi ole ikinä tuntenut niin kovaa lapsensaamistarvetta. Mutta en tuomitse heitä, jotka käyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.
Sijaissynnyttämisen käyttämisessä on niin monia kysymyksiä, jotka pitäisi ensin aukottomasti ratkaista.
Kuka korvaa, jos sijaissynnyttäjä saa elinikäisiä vammoja synnytyksessä tai raskaudessa? Mitä, jos sijaissynnyttäjän terveys vaarantuu raskauden aikana? Saako hän itse päättää raskauden keskeytyksestä siinä tapauksessa? Mitä, jos sikiö on vaikeasti vammainen, eivätkä vanhemmat haluakaan sitä? Pakotetaanko sijaissynnyttäjä aborttiin? Entä, jos sijaissynnyttäjä on omalla toiminnallaan aiheuttanut haittaa sikiölle (esim. alkoholin juomisella)? Kuka korvaa ja mitä? Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.
Ja korvaako lapsen vastaanottaja mahdolliset psyykkiset haitat, jotka aiheutuivat prosessista synnyttäjälle? Ja kuinka pitkään tapahtuman jälkeen? Ongelmat kun eivät välttämättä tule esiin heti traumaattisen tapahtuman jälkeen.
Mielestäni sijaissynnytyksen pitäisi olla laillista.
Käyttäisin tätä mahdollisuutta, jos sellainen olisi. En voi itse olla (enää) raskaana terveyssyistä.
Voin aivan hyvin asettautua sijaissynnyttäjän asemaan, eikä ajatuksena lapsen ”kantaminen” ja lopulta pois antaminen tuota ongelmia. Eihän lapsi olisi minun. Uskon, että on muitakin samalla tavalla ajattelevia, jotka sitten voivat toimia sijaissynnyttäjänä.
Paljon puhutaan lapsentekotalkoista ja vähenevästä syntyneiden lapsien määrästä Suomessa.
Jos sijaissynnytys olisi mahdollinen, auttaisi se tätäkin ongelmaa.
Meillä olisi ainakin yksi lapsi lisää, jos joku sijainen sen meille synnyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.
Ja korvaako lapsen vastaanottaja mahdolliset psyykkiset haitat, jotka aiheutuivat prosessista synnyttäjälle? Ja kuinka pitkään tapahtuman jälkeen? Ongelmat kun eivät välttämättä tule esiin heti traumaattisen tapahtuman jälkeen.
Sama mietityttää etenkin ulkomaan adoptioiden kohdalla. Kuka auttaa äitiä, joka köyhyyden vuoksi antaa lapsensa pois? Vai eikö sellaisella ihmisellä tai hänen mielenterveydellään ole mitään väliä? Oksettavaa riistää lapsia köyhistä maista muka parempiin oloihin, kun oikea ja parempi keino olisi auttaa perheitä pärjäämään siellä kohdemaissa. Lapsenkin on usein parempi elää köyhyydessä, oman perheen ja kulttuurin keskellä kuin adoptoituna ”parempiin oloihin”. Tätä on myös tutkittu, ei ole pelkkä mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskaupan riski sijaissynnyttänisessä on niin suuri, että hyvä pysyäkin laittomana.
Pidempi matka siihen, että joku keksii aktiivimalli 3.0 joka vaatii aktiivisuutta, esim tämmönen pikku homma kuin raskaus ja synnytys.
Jos joku on lapseton niin voi voi. Mielestäni ihmiskauppa on isompi ongelma kuin lapsettomuus. Varsinkin kun ollaan "lapsettomia" eli aloitetaan lasten teko myöhään ja sitä ennen myrkytetty keho ties millä lääkkeillä ja kemikaaleilla.
Aloitin lapsen "tekemisen" 25-vuotiaana. Tästä on monta vuotta, enkä lapsia ole tähän mennessä saanut. Minulla on PCOS, joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja aiheuttaa kohonneen keskenmenoriskin. Kaikki eivät voi tulla vanhemmiksi nuorena, syitä tähän on monia, ei suinkaan vain se, että perhe-elämää kammottaisiin tai haluttaisiin elää "vain itselle". Kaikki eivät löydä kumppania ja ihmisillä on erilaisia hormonaalisia häiriöitä tai kohdun kehityshäiriöitä. Se on tosiaan voi voi - kunnes löytyy apukeino. Joillekin se on hedelmöityshoidot, joillekin adoptio ja joillekin sijaissynnytys. Ei ole yhtä oikeaa tietä vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin altruistinen sijaissynnytys voisi olla mielestäni laillista, mutta yhtään rahaa ei saisi liikkua. Syistä jotka täällä on jo mainittu. Samat syyt kuin miksi esimerkiksi ei ole laillista myydä toista munuaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa en vastusta, mutta pitäisi olla säädelty todella, todella tarkkaan. Ennemmin pitäisi kehittää adoptiota.
Voin vaan kuvitella sen tilanteen, että köyhät yksinhuoltajat synnyttää rikkaille rouville lapsia, jotta näiden ei tarvitse pilata omaa kroppaansa.
Tämä on tietenkin kauhukuva sijaissynnytykseen liittyen. Sijaissynnytys pitäisi sallia vain, jos on todistus siitä, että lapsia ei muilla keinoilla voi saada. Mukavuuden tai kropan säilymisen takia sijaissynnytyksiä ei pidä sallia.
Ap
Ellei tämä ihan viime vuosina ole muuttunut, niin onhan sijaissynnyttäminen laillista Suomessa? Sen sijaan siitä maksaminen tai rahan vastaanottaminen on kielletty.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.
Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.
Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ellei tämä ihan viime vuosina ole muuttunut, niin onhan sijaissynnyttäminen laillista Suomessa? Sen sijaan siitä maksaminen tai rahan vastaanottaminen on kielletty.
Se muuttui vuonna 2007. Kotona tehdyt sijaissynnytykset, tai siis raskauden alulle laitot ovat mahdollisia. Sellaisessa rilanteessa laki ei suojaa, ja siinä aikaan saatu lapsi on tosiaan puoliksi hänen kantaneen naisen. Joillekin tämäkin järjestely silti toimii.
Toivoisin Suomeen nimenomaa avustettua sijaissynnytystä, eli siinä sijaissynnyttäjänä toimivan naisen munasolua ei käytettäisi, vaan sen sijasta hänen kohtuunsa laitettaisiin alkio joka olisi saatu aikaiseksi tulevien vanhempien tai luovutettujen sukusolujen avulla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Minun kävisi sääliksi sitä sijaissynnyttäjää. Miettisin, miksi hän lupautuisi sellaiseen? Miltä hänestä tuntuisi luopua lapsesta? Tuntisin olevani jotenkin vastuussa hänenkin elämästään. En tiedä, tuntisinko sitä lasta omakseni ihan täysin. Entä jos lapseni ajatusmaailma muotoutuisi sellaiseksi, että sijaisäiti askarruttaisi hänen mieltään. Mutta tämä on vain minun näkökulmani.
Ulkomailla sijaissynnytykset tehdään usein siten, että käytetään luovutettuja sukusoluja. Vauva ei siis ole sijaissynnyttäjän millään tapaa geneettisesti, eli hän ei luovu _omasta_ vauvastaan, tämä käydään läpi perheen ja sijaissynnyttäjän kesken. Tämä on tärkeää ymmärtää.
Kukaan ei siis ole riistämässä kenenkään omaa vauvaa keneltäkään.
Ap
Etkö ymmärrä, että se voi silti alkaa tuntua omalta vauvalta, kun se kuukausia siellä omassa vatsassa liikkuu? Silloin tämän lapsen poisantaminen voi olla traumaattista. Sitä ei voi tietää, miten sen kokee, jos on ensi kerta kyseessä. Kuka vastaa luovuttajalle mahdollisesti aiheutuneista psyykkisistä haitoista?
Ihmiset ovat unohtaneet, miksei verenluovuttajille ja sukusolujaan luovuttaville makseta. Paitsi tarkkaan määritellyt kulukorvaukset. Kaikkien osapuolten turvallisuuden vuoksi sekä siksi, ettei käytetä hyväksi hädänalaisia.