Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tekee minut hulluksi (Koskee esikoistani)
Ärsyyntynyt
03.04.2019 |
Anoppi tekee minut ihan hulluksi. Sain esikoiseni kolme kuukautta sitten. Lapseni on anopin ensimmäinen lapsenlapsi.
Anoppi on siis ollut lapsesta omistushaluinen heti syntymästä lähtien. Olisi halunnut tulla mukaan synnytykseenkin jotta olisi saannut vauvan heti ensimmäisenä syliin. Sain pitää miehelleni aikamoisen puhuttelun siitä, kuinka minä en halua häntä saliin. Heti seuraavana aamuna synnytyksestä hän oli tietenkin haukkana paikalla ja kävi kaikki sairaalassaolopäivät luonamme. Kun pääsimme sairaalasta pois, oli anoppi meillä ja kotiin tullessani vei haukkana vauvan sylistäninja passitti minut nukkumaan.
Olisin halunnut pesiä vauvan kanssa ihan rauhassa enkä häntä sinne hääräämään.
Ajattelin, että hän rauhottuisi ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ei.
Hänen on ”saatava nähdä” lasta ainakin 3 kertaa viikossa. Videopuhelu on pakko soittaa kerran päivässä että näkee pojan eikä missaa mitään.
Hän myös kertoo katsovansa pojan kuvaa joka ilta ja pussaa hänelle hyvää yötä jne.
Se miten hän lässyttää ja puhuu pojasta esim ”Hänen virtsansa on kultaa” jne saa minut oikeasti voimaan pahoin. En jaksa häntä ollenkaan enää ja minun mielestäni touhu menee jo överiksi, mutta mieheni ei tätä ymmärrä.
Mikä neuvoksi? Onko teistä tämä ihan normaalia?
Kommentit (393)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edustan todennäköisesti samaa ikäluokkaa kuin anoppisi ja toivotan sinulle voimia hänen kanssaan. Onnea pienestä perheenjäsenestänne.
Olemme rupsahtaneita, tarkoituksemme menettäneitä vanhuuden ja keski-iän välillä seilaavia ns itsenäisiä naisia. Saatamme olla ulkoisesti hyvin hoidettuja, harrastaa monipuolisesti, vihjata muille mahtavasta seksielämästä ukkorahjuksen kanssa, mutta auta armias kun Facebookissa eka kavereista julkaisee (usein luvatta) ekan lapsenlapsensa kuvan: hehkutusta mummouden autuudesta riittää. Kaikki otetaan irti, miten oma lapsi on saanut aikaiseksi joko synnyttämällä tai siittämällä. Ja pieni lapsi esineellisestään, alennetaan objektiksi, jossa mummous näyttelee tärkeintä roolia. Siinä menossa ei todellakaan mietitä vasta synnyttäneen äidin voimia saati ymmärrettäisiin, ettei lapsen perheeseen lampsita kuin ostarille koska vain itseään huvittaa.
Sekaisuus mummouden onnesta ei ole hyvä selitys. Tarkoitukseton vouhkaaminen ja päteminen muiden silmissä, että on onnellinen mummo, sokeuttaa kenties jo muutenkin kehnolla itsetunnolla varustetun anoppi paran. Ja jos appikaan ei ole saatavilla saati osaisi käyttää järkeään on soppa valmis. Faceen on pakko saada kuvamatsua heijastelemaan mummoutta muutenkin. Ettei jää ainakaan viimeiseksi kavereista, joilla ei ole lapsenlapsia.
Miehesi velvollisuus on heittää anoppi pihalle. Sano se selkokielellä miehellesi. Sinä lepäät nyt ja keräät voimia, opettelet olemaan äiti ja kutsut kyllä anopin paikalle apua tarvitessasi. Toivotaan, että tulee myös kahden vuoden kuluttua.
Läheisriippuvuus on kamala asia ja anoppisi käytös viittaa myös siihen. TUntuu hirveältä ajatella, millainen sukuhelvetti onkin söpöjen vauvakuvien takana.
Vanhin lapsenlapseni on 5v ikäinen, seuraavat 3v ja 8kk ikäisiä. En puhu heistä koskaan kavereille tai töissä, monikaan ei tiedä, että olen isoäiti (vaikka olen jo 55v täyttänyt). Lapsenlapset ovat vanhempiensa, eivät minun, joten tässä omassa elämässäni heitä ei oikeastaan edes ole. En hehkuta mummoutta ja siksi joskus tulee hauskoja tilanteita, kun olen samaan aikaan pojan perheen kanssa samassa tilaisuudessa enkä mitenkään reagoi lapsenlapsiini. Etenkin miniän äidin mielestä on outoa, että en ryntäile halaamaan ja suukottamaan enkä ota kuvia hassunhauskoista tilanteista.
Miksi? Miksi et halua kertoa, että olet mummo? Miksi et juttele lapsenlapsillesi? Miksi et halua , että sinulla on lapsenlapsia? Oletko tunne-elämältäsi ihan vakaa ja normaali? Nämä kertomasi asiat kuulostavat hirveiltä. Ei tarvitse olla tunkeileva mummo, mutta ei mummoutta tarvitse hävetä tai piilottaakaan. Olen surullinen kaikkien teidän puolesta.
Miksi minun tulisi retostella isoäitiydellä, kun tuossa edellä viestissä nimenomaan sanottiin, että ei ole mitään syytä villiintyä siitä, että omat lapset lisääntyvät. Elämässäni on paljon muutakin kuin lastenlapset, en minä muutenkaan ymmärrä, miksi ottaisin kontolleni muiden tekosia.
Mutta miksi häpeät sitä? Normaaliin työyhteisöjutteluun kuuluu kertoa kuulumisiaan ja mummoksi tuleminen on kuulumisia. Vai onko adoptioasia se kipeä juttu? Siksikö et koe tunneyhteyttä poikaasi ja hänen lapsiinsa? Et ole äiti etkä isoäiti, niinkö? Voiko adoptiolapsen hylätä näin. Eikö hän tavitsisi henkistä tukea vanhemmuuteen ja lapsenlapset tunnetta kuuluvansa sukuun?
Äidin pitää olla ensisijaisesti nainen, vasta sitten äiti. Miksi ihmeessä sitten isoäidin pitää olla nimenomaan isoäiti eikä pätevä kirjanpitäjä, hyvä ystävä, loistava kokki tai täydellinen vaimo? Kamalan ahtaaseen muottiin kolmekymppiset äidit laittavat kuusikymppisiä naisia vain siksi, että on saatu lapsia.
Ei äitiys eikä isoäiteys saa tarkoittaa sitä, että naisen pitää unohtaa itsensä ja oma elämänsä. Eikä etenkään sen tuoreen äidin pidä vaatia muilta naisilta yhtään enempää kuin mihin itse kykenee!
Missään ei ole tuollaista vaadittu. Sinä hourit.
No vaikka tuossa esitettiin selkeä vaade: "Normaaliin työyhteisöjutteluun kuuluu kertoa kuulumisiaan ja mummoksi tuleminen on kuulumisia."
Työyhteisölle ei ole mitään tarvetta tuolle tiedolle, kuka on isoäiti, kuka transsukupuolinen, kenen lapsella on surkea avioliitto tai kenen miniä ei anna lupaa nähdä lapsenlasta. Naisen ensisijainen tehtävä ei ole olla äiti tai isoäiti tai anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edustan todennäköisesti samaa ikäluokkaa kuin anoppisi ja toivotan sinulle voimia hänen kanssaan. Onnea pienestä perheenjäsenestänne.
Olemme rupsahtaneita, tarkoituksemme menettäneitä vanhuuden ja keski-iän välillä seilaavia ns itsenäisiä naisia. Saatamme olla ulkoisesti hyvin hoidettuja, harrastaa monipuolisesti, vihjata muille mahtavasta seksielämästä ukkorahjuksen kanssa, mutta auta armias kun Facebookissa eka kavereista julkaisee (usein luvatta) ekan lapsenlapsensa kuvan: hehkutusta mummouden autuudesta riittää. Kaikki otetaan irti, miten oma lapsi on saanut aikaiseksi joko synnyttämällä tai siittämällä. Ja pieni lapsi esineellisestään, alennetaan objektiksi, jossa mummous näyttelee tärkeintä roolia. Siinä menossa ei todellakaan mietitä vasta synnyttäneen äidin voimia saati ymmärrettäisiin, ettei lapsen perheeseen lampsita kuin ostarille koska vain itseään huvittaa.
Sekaisuus mummouden onnesta ei ole hyvä selitys. Tarkoitukseton vouhkaaminen ja päteminen muiden silmissä, että on onnellinen mummo, sokeuttaa kenties jo muutenkin kehnolla itsetunnolla varustetun anoppi paran. Ja jos appikaan ei ole saatavilla saati osaisi käyttää järkeään on soppa valmis. Faceen on pakko saada kuvamatsua heijastelemaan mummoutta muutenkin. Ettei jää ainakaan viimeiseksi kavereista, joilla ei ole lapsenlapsia.
Miehesi velvollisuus on heittää anoppi pihalle. Sano se selkokielellä miehellesi. Sinä lepäät nyt ja keräät voimia, opettelet olemaan äiti ja kutsut kyllä anopin paikalle apua tarvitessasi. Toivotaan, että tulee myös kahden vuoden kuluttua.
Läheisriippuvuus on kamala asia ja anoppisi käytös viittaa myös siihen. TUntuu hirveältä ajatella, millainen sukuhelvetti onkin söpöjen vauvakuvien takana.
Vanhin lapsenlapseni on 5v ikäinen, seuraavat 3v ja 8kk ikäisiä. En puhu heistä koskaan kavereille tai töissä, monikaan ei tiedä, että olen isoäiti (vaikka olen jo 55v täyttänyt). Lapsenlapset ovat vanhempiensa, eivät minun, joten tässä omassa elämässäni heitä ei oikeastaan edes ole. En hehkuta mummoutta ja siksi joskus tulee hauskoja tilanteita, kun olen samaan aikaan pojan perheen kanssa samassa tilaisuudessa enkä mitenkään reagoi lapsenlapsiini. Etenkin miniän äidin mielestä on outoa, että en ryntäile halaamaan ja suukottamaan enkä ota kuvia hassunhauskoista tilanteista.
Miksi? Miksi et halua kertoa, että olet mummo? Miksi et juttele lapsenlapsillesi? Miksi et halua , että sinulla on lapsenlapsia? Oletko tunne-elämältäsi ihan vakaa ja normaali? Nämä kertomasi asiat kuulostavat hirveiltä. Ei tarvitse olla tunkeileva mummo, mutta ei mummoutta tarvitse hävetä tai piilottaakaan. Olen surullinen kaikkien teidän puolesta.
Miksi minun tulisi retostella isoäitiydellä, kun tuossa edellä viestissä nimenomaan sanottiin, että ei ole mitään syytä villiintyä siitä, että omat lapset lisääntyvät. Elämässäni on paljon muutakin kuin lastenlapset, en minä muutenkaan ymmärrä, miksi ottaisin kontolleni muiden tekosia.
Mutta miksi häpeät sitä? Normaaliin työyhteisöjutteluun kuuluu kertoa kuulumisiaan ja mummoksi tuleminen on kuulumisia. Vai onko adoptioasia se kipeä juttu? Siksikö et koe tunneyhteyttä poikaasi ja hänen lapsiinsa? Et ole äiti etkä isoäiti, niinkö? Voiko adoptiolapsen hylätä näin. Eikö hän tavitsisi henkistä tukea vanhemmuuteen ja lapsenlapset tunnetta kuuluvansa sukuun?
Äidin pitää olla ensisijaisesti nainen, vasta sitten äiti. Miksi ihmeessä sitten isoäidin pitää olla nimenomaan isoäiti eikä pätevä kirjanpitäjä, hyvä ystävä, loistava kokki tai täydellinen vaimo? Kamalan ahtaaseen muottiin kolmekymppiset äidit laittavat kuusikymppisiä naisia vain siksi, että on saatu lapsia.
Ei äitiys eikä isoäiteys saa tarkoittaa sitä, että naisen pitää unohtaa itsensä ja oma elämänsä. Eikä etenkään sen tuoreen äidin pidä vaatia muilta naisilta yhtään enempää kuin mihin itse kykenee!
Voi ristus! Jos sä juttelet sun lapsenlapselle puoli tuntia tavatessanne, sulle jää kyllä aikaa olla tuo pätevä kirjanpitäjä ja täydellinen vaimokin!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli anoppi paljon lapsemme elämässä. Joskus se suututti mutta onneksi annoin olla sillä hän kuoli yllättäen kun lapsi oli 8v.
Tämä kuulosti hieman verhotulta tunnustukselta...
:D
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ei tullut sairaalaan vauvaa katsomaan, ei meille kotiin vauvaa katsomaan. Ristiäisissä oli, mutta ei sylitellyt vauvaa. Ei soita minulle koskaan, miehelle soittaa, jos on todella tärkeää asiaa eli ehkä kerran kuukaudessa. Ei tuppaudu kylään, ei vaadi jouluksi luokseen eikä toivo, että luonaan käydään. Elää omasta mielestään mukavaa elämää vielä kotona olevien nuorten ja puolisonsa kanssa, ei ole pyrkinyt luomaan minuun minkäänlaisia suhteita. Ja samanlaisia on miehen nuoremmat sisaruksetkin. Aika yksin ovat jättäneet.
Kuulostaa unelmaanopilta. Oikeasti parempi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien pitää miniälle soitella? Eikö ole selvempää että kumpikin hoitaa omat sukulaisensa?
Kyllä minun appivanhemmat soittelevat välillä minulle, samoin minä heille. Jos anopilla/apella on asiaa minulle niin miksi heidän täytyisi hoitaa se poikansa kautta? Tai minulla asiaa heille niin miksi en itse sitä hoitaisi vaan laittaisin miehen asialle? Kyllä minusta aikuisten ihmisten täytyy osata asioita hoitaa keskenään ilman välikäsiä. Olisihan se nyt hieman huvittavaa laittaa miehelle töihin viestiä , että kysyisitkö pääsevätkö vanhempasi hakemaan poikamme harrastuksesta kun itselläni olisi jokin este, sen sijaan että soittaisin ja kysyisin itse.
Miksi sinä teetät heillä omia hommiasi?
Meinaat, että olisi ollut sopivampaa jättää esim poika harrastuksesta hakematta kuin kysyä josko appivanhemmat auttaisivat? Tässä tapauksessa oli kyse auton hajoamisesta, eli en minä huvikseni niitä omia hommiani heille teetätä :D Vastineeksi olen myös kuskaillut heitä tarvittaessa :D
Huolehdi tuota varten sieltä kimppakyytimahdollisuus. Siis vie jonkun muun lasta, jolloin se joku muu voi viedä tai tuoda sinun lapsesi.
Miksi minun pitäisi rasittaa tuollaisella asialla tuntemattomia ihmisiä jos sukulaistenkin rasittaminen kyseisellä asialla on kielletty? Meillä isovanhemmat osallistuvat lasten ja meidän elämään ihan omasta halustaan ja auttavat paljonkin vaikka sitä ei heiltä ole vaadittu. Tekevät näitä asioita ihan mielellään :)
Koska se on normaalia.
Siis on normaalia pyydellä kimppakyytejä tuntemattomilta, mutta ei ole normaalia kysyä satunaista apua isovanhemmilta? Mitä helv..?! :D
Kimppakyydit on normaali tapa kuljettaa harrastuksiin. En ole ikinä edes kuullut, että joku hälyyttäisi siihen isovanhempia.
Missäs autiolla saarella sinä elät? Ihan normaalia, jos on hyvät välit kaikkien kesken. Normaaleilla ihimisillä on.
Niin. Kaikkien kesken. Siellä harrastuksessa käyvien kesken. Kimppakyydeillä kuljetettu 15 vuotta.
Aivan naurettava ajatuskin tuo appivanhempien hätäapuhälyttäminen. Jösses. Miten avutonta.
Ihan tavallista, että isovanhemmatkin osallistuu lasten harrastuksiin ja kuljetuksiin ja jopa enot, sedät ja täditkin. Kaikkia variaatioita on nähty. Jopa naapuri on joskus ollut kuskaamassa. Itseasiassa erään työkaverikin kerran kuskas muksuja, kun suunta oli sama.
Ohis
No ei ole. Naurettavaa. 😂
No nyt saat lisää nauramista.
Mieheni oli töissä, minä lähdin iltaseminaariin 300 km päähän (lue: nauttimaan raikkaita virvoitusjuomia). Teinin piti päästä asemalle HARRASTUSreissun takia. Kuka vei? Työkaverini poika. Hohhohhoo.
Eri asia kuin keski-ikäisen hätyytellä vanhempiaan hätiin.
Siis selittäisitkö nyt hieman tarkemmin miksi on ok kysyä naapurin kissan kaimalta kyytiä tms, mutta ei lasten omilta isovanhemmilta? Pitääkin muistaa kertoa anopille kun seuraavan kerran soittaa, että hänen ei ole ollenkaan sopivaa osallistua lastemme elämään, se on muiden tehtävä hoitaa kuljetukset sun muut, ei suinkaan isovanhempien.
Onko minun ok kutsua appivanhemmat käymään esim kahvilla tai katsomaan lastemme harrastuksiin liittyviä esityksiä vai sopiiko siihen paremmin esim naapurit?
Vierailija kirjoitti:
Voi te rakkaat miniät! Täällä palstalla olemme saaneet lukea miten kauheita anoppeja teillä onkaan. Olen myös itse anoppi eikä minulla ole vielä lastenlapsia. Silti olen huomannut omasta miniästäni, että hänelle on täysin luonnollista että hän soittaa äidilleen ainakin kerran päivässä. Minulla ja miniällä on mielestäni aivan hyvät välit, mutta jos soitan joskus niin välttämättä hän ei vastaa eikä soita takaisin. Sen vuoksi olen alkanut hoitaa asioita poikani kanssa. Olisi mukavaa kuulla miten meidän anoppien täytyisi suhtautua miniöihin. Ainakin minä anoppina haluan olla sopuisassa suhteessa teidän kanssa koska rakastamme molemmat samaa miestä. Sinä vaimona ja minä äitinä.
Eiköhän sinulla ole itselläsikin ollut sekä äiti että anoppi. Ymmärtänet, mikä ero on puhua puhelimessa äitinsä tai anoppinsa kanssa.
Älä soita miniälle, ellei sinulla ole jotain erityistä asiaa joka on pakko hoitaa. Miniälläsi on oma elämänsä, johon sinä kuulut vain poikasi kautta. Eli etäisesti. Ette te ole ystäviä (ellette satu oikeasti olemaan, pelkkä anoppistatus ei tee sinusta sellaista, ei oikeastaan edes sukulaista, kun et kerran verisukua ole.)
Minä en muuten puhu äitinikään kanssa puhelimessa kuin maksimissaan kerran viikossa. Anopille tein heti selväksi että minulle ei soitella silloin kun on tylsää, minulla on ihan oma elämäni eikä todellakaan aikaa selaiseen juoruiluun tai "mitä sulle kuuluu" -paskaan, varsinkin kun vastausta ei edes kuunnella. Kummallista kyllä anoppi halusi soitella nimenomaan minulle, ei se pojalleen soittele.
Se, että molemmat rakastavat samaa miestä ei tarkoita että siitä toisesta naisesta pitäisi millään tasolla pitää. Ja hyvä äiti osaa päästää rakastamansa lapsen irti, eikä pidä väkisin essun nauhoissa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi te rakkaat miniät! Täällä palstalla olemme saaneet lukea miten kauheita anoppeja teillä onkaan. Olen myös itse anoppi eikä minulla ole vielä lastenlapsia. Silti olen huomannut omasta miniästäni, että hänelle on täysin luonnollista että hän soittaa äidilleen ainakin kerran päivässä. Minulla ja miniällä on mielestäni aivan hyvät välit, mutta jos soitan joskus niin välttämättä hän ei vastaa eikä soita takaisin. Sen vuoksi olen alkanut hoitaa asioita poikani kanssa. Olisi mukavaa kuulla miten meidän anoppien täytyisi suhtautua miniöihin. Ainakin minä anoppina haluan olla sopuisassa suhteessa teidän kanssa koska rakastamme molemmat samaa miestä. Sinä vaimona ja minä äitinä.
En nyt tajua. Tietenkin sinä soitat pojallesi. Ja jo tuo on erittäin mäntti asenne, että stalkkaat miniäsi tekemisiä. Sinulle ei todellakaan kuulu hänen sosiaalinen elämänsä. Tutkitko puhelimenkin? Pengotko kaapit?
Meillä anoppi ei koskaan osannut suhtautua minuun aikuisesti. Kiukutteli, kyttäsi, osoitti mieltä.
Tunki meille kylään ja räyhäsi että aikuinen poikansa laihtuu. Lähetti minulle ohjekirjeitä ja yritti tunkea sukulaitensa yhteystietpja, että alan postitella näille toisen nimen nimipäiväkortteja.
Miniä on aikuinen. Ole sinä myös.
Ööö... onko tässä nyt vain tuo kuvatunkaltainen vaihtoehto tai ei mitään yhteydenottoja? Kai sitä nyt appivanhemmat saavat joskus soittaa ihan vain kuulumisia kysyäkseen, vaikka sille miniälle tai vävylle. Etenkin noin, että jos ei vastata, niin sitten antaa olla.
Toki tuo alkuperäinen anoppi kysyy hieman väärältä taholta noita toimintaohjeita. Puhuisi pojalleen ja miniälleen.
Mikä ihmeen soitteluvimma teillä appivanhemmilla on? Meillä miniöilläkin on ihan oma elämä, emme me kaipaa mitään kuulumistenkyselysoittoja. Jos haluatte kuulumisia kysellä, kysykää siltä pojaltanne. En oikein edes ymmärrä, mitä minun kuulumiseni ja tekemiseni kuuluisivat anopille ensinkään.
Eri asia jos anoppi tai appiukko sattuu olemaan fiksu ja mielenkiintoinen ihminen jonka kanssa muutenkin voisi olla tekemisissä, vaikkei sattuisi edes olemaan niiden pojan vaimo. Muutamalla kaverilla on sellainen anoppi. Mutta niillä on sitten muutakin elämää kuin soitella kuulumisia ja synttäripuheluita.
Siis on anoppeja jotka haluavat tulla mukaan synnytykseen!? Niin intiimin tapahtumaan! Uskomatonta! Sellaisille anopille pitää sanoa että käyppäs tuohon keittiön pöydälle selinmakuulle ilman housuja haarat levällään pariksi tunniksi. Sitten mietitään pääsetkö mukaan synnytykseen vai et. Menisiköhän viesti perille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien pitää miniälle soitella? Eikö ole selvempää että kumpikin hoitaa omat sukulaisensa?
Kyllä minun appivanhemmat soittelevat välillä minulle, samoin minä heille. Jos anopilla/apella on asiaa minulle niin miksi heidän täytyisi hoitaa se poikansa kautta? Tai minulla asiaa heille niin miksi en itse sitä hoitaisi vaan laittaisin miehen asialle? Kyllä minusta aikuisten ihmisten täytyy osata asioita hoitaa keskenään ilman välikäsiä. Olisihan se nyt hieman huvittavaa laittaa miehelle töihin viestiä , että kysyisitkö pääsevätkö vanhempasi hakemaan poikamme harrastuksesta kun itselläni olisi jokin este, sen sijaan että soittaisin ja kysyisin itse.
Miksi sinä teetät heillä omia hommiasi?
Meinaat, että olisi ollut sopivampaa jättää esim poika harrastuksesta hakematta kuin kysyä josko appivanhemmat auttaisivat? Tässä tapauksessa oli kyse auton hajoamisesta, eli en minä huvikseni niitä omia hommiani heille teetätä :D Vastineeksi olen myös kuskaillut heitä tarvittaessa :D
Huolehdi tuota varten sieltä kimppakyytimahdollisuus. Siis vie jonkun muun lasta, jolloin se joku muu voi viedä tai tuoda sinun lapsesi.
Miksi minun pitäisi rasittaa tuollaisella asialla tuntemattomia ihmisiä jos sukulaistenkin rasittaminen kyseisellä asialla on kielletty? Meillä isovanhemmat osallistuvat lasten ja meidän elämään ihan omasta halustaan ja auttavat paljonkin vaikka sitä ei heiltä ole vaadittu. Tekevät näitä asioita ihan mielellään :)
Koska se on normaalia.
Siis on normaalia pyydellä kimppakyytejä tuntemattomilta, mutta ei ole normaalia kysyä satunaista apua isovanhemmilta? Mitä helv..?! :D
Kimppakyydit on normaali tapa kuljettaa harrastuksiin. En ole ikinä edes kuullut, että joku hälyyttäisi siihen isovanhempia.
Missäs autiolla saarella sinä elät? Ihan normaalia, jos on hyvät välit kaikkien kesken. Normaaleilla ihimisillä on.
Niin. Kaikkien kesken. Siellä harrastuksessa käyvien kesken. Kimppakyydeillä kuljetettu 15 vuotta.
Aivan naurettava ajatuskin tuo appivanhempien hätäapuhälyttäminen. Jösses. Miten avutonta.
Ihan tavallista, että isovanhemmatkin osallistuu lasten harrastuksiin ja kuljetuksiin ja jopa enot, sedät ja täditkin. Kaikkia variaatioita on nähty. Jopa naapuri on joskus ollut kuskaamassa. Itseasiassa erään työkaverikin kerran kuskas muksuja, kun suunta oli sama.
Ohis
No ei ole. Naurettavaa. 😂
No nyt saat lisää nauramista.
Mieheni oli töissä, minä lähdin iltaseminaariin 300 km päähän (lue: nauttimaan raikkaita virvoitusjuomia). Teinin piti päästä asemalle HARRASTUSreissun takia. Kuka vei? Työkaverini poika. Hohhohhoo.Eri asia kuin keski-ikäisen hätyytellä vanhempiaan hätiin.
Siis selittäisitkö nyt hieman tarkemmin miksi on ok kysyä naapurin kissan kaimalta kyytiä tms, mutta ei lasten omilta isovanhemmilta? Pitääkin muistaa kertoa anopille kun seuraavan kerran soittaa, että hänen ei ole ollenkaan sopivaa osallistua lastemme elämään, se on muiden tehtävä hoitaa kuljetukset sun muut, ei suinkaan isovanhempien.
Onko minun ok kutsua appivanhemmat käymään esim kahvilla tai katsomaan lastemme harrastuksiin liittyviä esityksiä vai sopiiko siihen paremmin esim naapurit?
”Äiti, tuu auttamaan, täällä huutaa Pentti, 40 vee!”
Naapurin teinille voit maksaa. Appivanhemmat voi tulla kylään kahville.
Aikuisesti.
Olen anoppini kanssa hyvissä väleissä. Heillä kyläillessä juttelen useinkin anopin kanssa keittiössä kahdestaan miehen tehdessä vaikka isänsä kanssa muuta.
En kuitenkaan käy anopilla oikeastaan koskaan yksin, ellei sitten ole jotain oikeaa asiaa,tavaran hakemista tms. Miksi edes kävisin siellä yksinäni?
Anoppi soittaa suoraan minulle jos on asiaa minulle. Yleensä ei ole ja kuulumiset hän hoitaa poikansa kanssa, tietysti. Oma äitini taas hoitaa kuulumiset minun kauttani ja miehelleni soittaa vain jos on jotain asiaa suoraan hänelle.
Ei hyvissä väleissä oleminen tarkoita sitä, että pitäisi hengailla kahdestaan. Miehen vanhemmilla on ihan ihan kiva käydä yhdessä mieheni kanssa, mutta ei minun siellä yksinäni tarvitse käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ei tullut sairaalaan vauvaa katsomaan, ei meille kotiin vauvaa katsomaan. Ristiäisissä oli, mutta ei sylitellyt vauvaa. Ei soita minulle koskaan, miehelle soittaa, jos on todella tärkeää asiaa eli ehkä kerran kuukaudessa. Ei tuppaudu kylään, ei vaadi jouluksi luokseen eikä toivo, että luonaan käydään. Elää omasta mielestään mukavaa elämää vielä kotona olevien nuorten ja puolisonsa kanssa, ei ole pyrkinyt luomaan minuun minkäänlaisia suhteita. Ja samanlaisia on miehen nuoremmat sisaruksetkin. Aika yksin ovat jättäneet.
Näin ne anopit on erilaisia ja aina kuitenkin väärässä paikassa väärään aikaan jos miniältä kysytään.
Koskaan mikään ei ole hyvin.
järkyttäviä äitejä näillä palstoilla.
Äidin oma äiti on varmaankin hyvin kultainen, sen kanssa varmasti soitellaan ja mussutellaan vauvajuttuja vaikka jokainen päivä. Mutta puolison äiti ei sais olla lapsenlapsensa kanssa läheinen.
Itsekästä porukkaa. Muistakaa laulu: sinun lapsesi eivät ole sinun....
Antakaa lapsenne saada läheinen suhde isovanhempiinsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Vierailija kirjoitti:
järkyttäviä äitejä näillä palstoilla.
Äidin oma äiti on varmaankin hyvin kultainen, sen kanssa varmasti soitellaan ja mussutellaan vauvajuttuja vaikka jokainen päivä. Mutta puolison äiti ei sais olla lapsenlapsensa kanssa läheinen.
Itsekästä porukkaa. Muistakaa laulu: sinun lapsesi eivät ole sinun....
Antakaa lapsenne saada läheinen suhde isovanhempiinsa
Se syntyy kaikkein parhaiten kun isovanhempi tajuaa paikkansa ja kunnioittaa lapsen vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja tätä varten lapsen äidin pitää käytännössä paeta kotoaan jotta saisi olla hetken rauhassa stalkkaavalta anopilta. Ja anopin potää päästä synnytykseen mukaan.
voi teitä itsekkäitä nuoria naisia.
Anopilla on tietenkin halu nähdä omia lapsenlapsiaan, ja on lapsen etu että suhteestä muodostuu lämmin. Olkaa ystävällisiä, suku on suuri aarre.
-tarvitaan kokonainen kylä kasvattamaan lapsi, ja isovanhemmat on vanhemmista seuraavat
Vierailija kirjoitti:
voi teitä itsekkäitä nuoria naisia.
Anopilla on tietenkin halu nähdä omia lapsenlapsiaan, ja on lapsen etu että suhteestä muodostuu lämmin. Olkaa ystävällisiä, suku on suuri aarre.
-tarvitaan kokonainen kylä kasvattamaan lapsi, ja isovanhemmat on vanhemmista seuraavat
Jos näin kova halu on, anoppi varmaan osaa sitten käyttäytyä asiallisesti ja asian vaatimalla vakavuudella. Osaa olla ystävällinen ja kiitollinen.
Sen sijaan että käyttäytyy aggressiivisesti ja mt-potilaan tavoin.
Vierailija kirjoitti:
järkyttäviä äitejä näillä palstoilla.
Äidin oma äiti on varmaankin hyvin kultainen, sen kanssa varmasti soitellaan ja mussutellaan vauvajuttuja vaikka jokainen päivä. Mutta puolison äiti ei sais olla lapsenlapsensa kanssa läheinen.
Itsekästä porukkaa. Muistakaa laulu: sinun lapsesi eivät ole sinun....
Antakaa lapsenne saada läheinen suhde isovanhempiinsa
Lapsen kanssa voi olla läheinen tunkeutumatta väkisin kutsumatta toisten kotiin. Totta kai soittelen oman äitini kanssa. Mieheni tietysti voi soitella samalla tavalla oman äitinsä, anoppini kanssa. Minun äitini tulee meille aina ennalta sovittuna ajankohtana kun taas anoppi pamahtaa paikalle milloin vaan häntä sattuu huvittamaan. Minun äitini auttaa meitä vauvan hoidossa ja teemme tämän yhdessä, anoppi repii lapsen itselleen eikä antaisi minun, lapsen äidin, edes koskea omaan lapseeni. Että ihan itse omalla toiminnallaan anoppi aiheuttaa sen etten halua häntä kotiini tungettelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Niin? Jos katsoisit ketjua niin huomaisit, että sinne on tuotu muista ketjuista asioita, joihin sitten vedotaan.