Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee minut hulluksi (Koskee esikoistani)
Ärsyyntynyt
03.04.2019 |
Anoppi tekee minut ihan hulluksi. Sain esikoiseni kolme kuukautta sitten. Lapseni on anopin ensimmäinen lapsenlapsi.
Anoppi on siis ollut lapsesta omistushaluinen heti syntymästä lähtien. Olisi halunnut tulla mukaan synnytykseenkin jotta olisi saannut vauvan heti ensimmäisenä syliin. Sain pitää miehelleni aikamoisen puhuttelun siitä, kuinka minä en halua häntä saliin. Heti seuraavana aamuna synnytyksestä hän oli tietenkin haukkana paikalla ja kävi kaikki sairaalassaolopäivät luonamme. Kun pääsimme sairaalasta pois, oli anoppi meillä ja kotiin tullessani vei haukkana vauvan sylistäninja passitti minut nukkumaan.
Olisin halunnut pesiä vauvan kanssa ihan rauhassa enkä häntä sinne hääräämään.
Ajattelin, että hän rauhottuisi ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ei.
Hänen on ”saatava nähdä” lasta ainakin 3 kertaa viikossa. Videopuhelu on pakko soittaa kerran päivässä että näkee pojan eikä missaa mitään.
Hän myös kertoo katsovansa pojan kuvaa joka ilta ja pussaa hänelle hyvää yötä jne.
Se miten hän lässyttää ja puhuu pojasta esim ”Hänen virtsansa on kultaa” jne saa minut oikeasti voimaan pahoin. En jaksa häntä ollenkaan enää ja minun mielestäni touhu menee jo överiksi, mutta mieheni ei tätä ymmärrä.
Mikä neuvoksi? Onko teistä tämä ihan normaalia?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä rajat.
Sano miehelle että saa valita sinut ja vauvan TAI äitinsä.
Jos mammanpoika ei saa äidilleen rajoja, sinä lähdet käärön kanssa salaiseen osoitteeseen. Etkä anna yhtään periksi.Entä jos mies muistuttaa, että hän on isä ja isällä on oikeutensa. Sitten voi aloittaa pitkän oikeusprosessin, jonka aikana isä ei maksa euroakaan elareita ja osoittaa, että äidistä ei ole äidiksi.
No mitä sitten? Ei se isä silti lasta saa.
Lapsellista. Taistellaan lapsesta, kun ei osata käyttäytyä ja sosiaaliset taidot ovat kehittymättömiä.
Isä voi myös aikuistua, itsenäistyä, panna äitinsä ruotuun ja kasvaa vanhemmuuteen ja unohtaa moiset temppuilut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä rajat.
Sano miehelle että saa valita sinut ja vauvan TAI äitinsä.
Jos mammanpoika ei saa äidilleen rajoja, sinä lähdet käärön kanssa salaiseen osoitteeseen. Etkä anna yhtään periksi.Entä jos mies muistuttaa, että hän on isä ja isällä on oikeutensa. Sitten voi aloittaa pitkän oikeusprosessin, jonka aikana isä ei maksa euroakaan elareita ja osoittaa, että äidistä ei ole äidiksi.
Ei se oikeusprosessi ole mikään kirosana ihmiselle joka ei ole tehnyt mitään väärää. Siellä sitten selvitellään perhetilanteet ja se missä lapsen on parasta olla, ne elarit ja muut.
Muuten tuo "Isä ei maksa euroakaan elareita ja osoittaa, että äidistä ei ole äidiksi." on aikamoinen oksymoroni. Vanhemmat elättävät lastaan oli siitä oikeuden päätös tai ei koska tietävät että lapsi sitä tarvitsee. Ne, jotka ovat sitä mieltä että elarit voi lopettaa jos kaikki eivät ole samaa mieltä hänen kanssaan ovat yleensä niitä, jotka nimenomaan etsivät syitä miksi lopettaa elarit, jottei tarvitsisi omaa lastaan elättää. Se että vaimo lähti kävelemään on yleensä hyvä tekosyy.
Minä sanoin veljelleni, kun hän yritti huoltajuuskiistan aikana käyttäytyä noin, että luuleeko hän että hänen lapsensa selviää ilman vaippoja, ruokaa, tarvikkeita ym. ? Ja luuleeko hän olevansa se hyvä vanhempi, jos hän jättäisi nuo lapselleen hankkimatta. Antaisi lapsen istua likaisissa vaipoissa nälkäänsä? Koska se on lähes sama asia. Vanhemmat ovat 50/50 vastuussa lastensa elättämisestä ja joku elareilla kiristely on kyllä säälittävintä ja alhaisinta mitä tiedän.
Hänen virtsansa on kultaa :D Ai apua.. Minun oma äiti koitti päästä synnytykseen mukaan. Alusta asti pitänyt häneen välimatkaa ettei ala päällepäsmäröimään. Miten ne osaakin olla niin röyhkeitä välillä 🤔
Itse laittaisin anopin pöydän ääreen istumaan ja kertoisin millaisilla pelisäännöillä jatkossa mennään. Sikäli mikäli uudet rajat eivät anoppia miellyttäisi niin ohjaisin ulko-ovelle ja opastaisin jatkossa pysyttelemään sen toisella puolella, tarvittaessa sieltä löytyisi tilaa myös pojallensa jos kokisi asiat äitinsä kanssa samalla tavalla.
Kertaalleen ollaan tämä keskustelu oman anopin kanssa käyty ja kohta 10 vuoteen ei ole ollut tarvetta uusinnalle, välit ovat hyvät ja asialliset sekä molemmat tietoisia omasta paikastaan sekä rajoista niin lasten kuin muunkin suhteen.
Jos jommalla kummalla jotain sanottavaa on, sen voi sanoa ihan suoraan ja kasvotusten, sillä molemmat olemme aikuisia ja kestämme sen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä rajat.
Sano miehelle että saa valita sinut ja vauvan TAI äitinsä.
Jos mammanpoika ei saa äidilleen rajoja, sinä lähdet käärön kanssa salaiseen osoitteeseen. Etkä anna yhtään periksi.Entä jos mies muistuttaa, että hän on isä ja isällä on oikeutensa. Sitten voi aloittaa pitkän oikeusprosessin, jonka aikana isä ei maksa euroakaan elareita ja osoittaa, että äidistä ei ole äidiksi.
Tämä voisi olla oman ex-anoppini käsialaa. Uhkaili kuinka jos jätän miehen niin lapset jäävät miehelle ja oikeuteen mennään. Ja mitään elatusapua en tule saamaan. Mies ei edes lapsia halunnuteron sattuessa.
Mies asuu nykyään vanhemmillaan ja näkee lapsia kun näkee 6-10 vuodessa.
Ex-anoppi käy vieläkin kuumana kun elarit vähennetään tämän poikansa tuista. Ei tule kuulemma toimeen kun jatkuvasti pitää maksaa. Lapset toki pärjäisivät ilman mutta ei yli nelikymppinen mies joka asuu äidillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi te rakkaat miniät! Täällä palstalla olemme saaneet lukea miten kauheita anoppeja teillä onkaan. Olen myös itse anoppi eikä minulla ole vielä lastenlapsia. Silti olen huomannut omasta miniästäni, että hänelle on täysin luonnollista että hän soittaa äidilleen ainakin kerran päivässä. Minulla ja miniällä on mielestäni aivan hyvät välit, mutta jos soitan joskus niin välttämättä hän ei vastaa eikä soita takaisin. Sen vuoksi olen alkanut hoitaa asioita poikani kanssa. Olisi mukavaa kuulla miten meidän anoppien täytyisi suhtautua miniöihin. Ainakin minä anoppina haluan olla sopuisassa suhteessa teidän kanssa koska rakastamme molemmat samaa miestä. Sinä vaimona ja minä äitinä.
En tajua ajatuksenjuoksuasi. MIKSI sinusta sinun olisi pitänyt jotenkin ”hoitaa asioita” miniän kanssa alunperinkään. Mitä asioita?
En tiedä tuosta toisesta anopista, mutta itsellä on ollut tällaiset soittotarpeet:
- miniän syntymäpäiväonnittelut
- kysymys siitä, pitääkö lapsi hakea päivähoidosta (sieltä tuli soitto, olin merkitty varahakijaksi, miniä ei lasta hakenut ja poika oli sairaalassa)
- kysymys siitä, missä autoni on (miniä oli sitä lainannut, auton piti olla työpaikan parkissa, ei ollut)
- soitto siitä, koska tule noutamaan lapsenlapsen, lupasi hakea klo 15 ja vielä klo 16 lapsenlapsi oli meillä (miniä ei ollut pojan kanssa, mutta soitin ensin pojalle, joka sanoi, että ei tiedä asiasta ja neuvoi soittamaan vaimolleen).
-jos vastaan niin vastaan mutta en lähde soittamaan takaisin synttärionnittelujen perään.
-tuossa tilanteessa luultavasti hakisin lapsen päiväkodista ennen kuin lähden soittelemaan mihinkään. Jos anoppi toimisi samoin soittaisin kyllä hänelle aikanaan siitä onko lapsi edelleen hänen kanssaa. Ilman anopn lupaa häntä ei myöskään olisi varahakijaksi asetettu. Ja jos hän nyt siitä sattuisi loukkaantumaan ei olisi enää sen jälkeen varahakija.
-jos olen ajamassa autolla en vastaa enkä lähde soittamaan takaisin. Anoppina ehkä kuitenkin tuonkin tilanteen hotaisin oman lapseni kanssa ja kertoisin että en enää jatkossa autoa miniälle lainaa jos hä ei sitä ajallaan palauta.
-anoppina kyllä keskustelisin pojan kanssa siitä miksi hän luottaa lapsen äidille jota ei kiinnosta lasta ajallaan hakea hoidosta. Kertoisin myös että seuraavalla kerralla hänellä olisi oltava parempaa tietoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi te rakkaat miniät! Täällä palstalla olemme saaneet lukea miten kauheita anoppeja teillä onkaan. Olen myös itse anoppi eikä minulla ole vielä lastenlapsia. Silti olen huomannut omasta miniästäni, että hänelle on täysin luonnollista että hän soittaa äidilleen ainakin kerran päivässä. Minulla ja miniällä on mielestäni aivan hyvät välit, mutta jos soitan joskus niin välttämättä hän ei vastaa eikä soita takaisin. Sen vuoksi olen alkanut hoitaa asioita poikani kanssa. Olisi mukavaa kuulla miten meidän anoppien täytyisi suhtautua miniöihin. Ainakin minä anoppina haluan olla sopuisassa suhteessa teidän kanssa koska rakastamme molemmat samaa miestä. Sinä vaimona ja minä äitinä.
En nyt tajua. Tietenkin sinä soitat pojallesi. Ja jo tuo on erittäin mäntti asenne, että stalkkaat miniäsi tekemisiä. Sinulle ei todellakaan kuulu hänen sosiaalinen elämänsä. Tutkitko puhelimenkin? Pengotko kaapit?
Meillä anoppi ei koskaan osannut suhtautua minuun aikuisesti. Kiukutteli, kyttäsi, osoitti mieltä.
Tunki meille kylään ja räyhäsi että aikuinen poikansa laihtuu. Lähetti minulle ohjekirjeitä ja yritti tunkea sukulaitensa yhteystietpja, että alan postitella näille toisen nimen nimipäiväkortteja.
Miniä on aikuinen. Ole sinä myös.
Ööö... onko tässä nyt vain tuo kuvatunkaltainen vaihtoehto tai ei mitään yhteydenottoja? Kai sitä nyt appivanhemmat saavat joskus soittaa ihan vain kuulumisia kysyäkseen, vaikka sille miniälle tai vävylle. Etenkin noin, että jos ei vastata, niin sitten antaa olla.
Toki tuo alkuperäinen anoppi kysyy hieman väärältä taholta noita toimintaohjeita. Puhuisi pojalleen ja miniälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä näitä aloituksia. Eikö aikuisella ihmisellä ole itsellään kykyä ja oikeutta päättää, kenet päästää kotiinsa tai kenen puheluihin vastaa? Yksinkertaisesti et suostu tuohon touhuun ja asetat rajat anopin toiminnalle! Se on sinun kotisi, sinun lapsesi, sinä päätät hyvänen aika!
Ja jos mies on noin vässykkä ettei osaa pitää sinun puolia asiassa, suosittelen kunnon juttutuokiota ihan vakavalla naamalla. Teet hänelle selväksi, että vaikka kyseessä on hänen äitinsä, on hän teidän lapsenne isä, sinun miehesi ja pitää asiassa tiukan linjan ja on ennen kaikkea sinun puolella ja tukena tuossa. Anoppi varmasti saa nähdä vauvaa mutta ei voi määrätä miten te elämänne järjestätte.
Et varmasti ymmärrä, kun et ole tuollaisessa tilanteessa ikinä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi te rakkaat miniät! Täällä palstalla olemme saaneet lukea miten kauheita anoppeja teillä onkaan. Olen myös itse anoppi eikä minulla ole vielä lastenlapsia. Silti olen huomannut omasta miniästäni, että hänelle on täysin luonnollista että hän soittaa äidilleen ainakin kerran päivässä. Minulla ja miniällä on mielestäni aivan hyvät välit, mutta jos soitan joskus niin välttämättä hän ei vastaa eikä soita takaisin. Sen vuoksi olen alkanut hoitaa asioita poikani kanssa. Olisi mukavaa kuulla miten meidän anoppien täytyisi suhtautua miniöihin. Ainakin minä anoppina haluan olla sopuisassa suhteessa teidän kanssa koska rakastamme molemmat samaa miestä. Sinä vaimona ja minä äitinä.
En tajua ajatuksenjuoksuasi. MIKSI sinusta sinun olisi pitänyt jotenkin ”hoitaa asioita” miniän kanssa alunperinkään. Mitä asioita?
En tiedä tuosta toisesta anopista, mutta itsellä on ollut tällaiset soittotarpeet:
- miniän syntymäpäiväonnittelut
- kysymys siitä, pitääkö lapsi hakea päivähoidosta (sieltä tuli soitto, olin merkitty varahakijaksi, miniä ei lasta hakenut ja poika oli sairaalassa)
- kysymys siitä, missä autoni on (miniä oli sitä lainannut, auton piti olla työpaikan parkissa, ei ollut)
- soitto siitä, koska tule noutamaan lapsenlapsen, lupasi hakea klo 15 ja vielä klo 16 lapsenlapsi oli meillä (miniä ei ollut pojan kanssa, mutta soitin ensin pojalle, joka sanoi, että ei tiedä asiasta ja neuvoi soittamaan vaimolleen).
-jos vastaan niin vastaan mutta en lähde soittamaan takaisin synttärionnittelujen perään.
-tuossa tilanteessa luultavasti hakisin lapsen päiväkodista ennen kuin lähden soittelemaan mihinkään. Jos anoppi toimisi samoin soittaisin kyllä hänelle aikanaan siitä onko lapsi edelleen hänen kanssaa. Ilman anopn lupaa häntä ei myöskään olisi varahakijaksi asetettu. Ja jos hän nyt siitä sattuisi loukkaantumaan ei olisi enää sen jälkeen varahakija.
-jos olen ajamassa autolla en vastaa enkä lähde soittamaan takaisin. Anoppina ehkä kuitenkin tuonkin tilanteen hotaisin oman lapseni kanssa ja kertoisin että en enää jatkossa autoa miniälle lainaa jos hä ei sitä ajallaan palauta.
-anoppina kyllä keskustelisin pojan kanssa siitä miksi hän luottaa lapsen äidille jota ei kiinnosta lasta ajallaan hakea hoidosta. Kertoisin myös että seuraavalla kerralla hänellä olisi oltava parempaa tietoa asiasta.
Siis ymmärsinkö oikein, että joku luettelee, miksi nuo aiemmin kerrotut "soittosyyt" ovat turhia soittoja/eivät edellytä reagointia?
Jos täytyy varahakijana lähteä hakemaan lasta, on minusta ihan järkevää edes yrittää soittaa äidille/isälle ihan senkin takia, että sattuvatko vain olemaan vain myöhässä (ja aiemmin pk:lla) Tosin olisin ehkä kysynyt pk:sta suoraan, onko vanhempia tavoitettu.
Lainattua autoa on ihan järkevä kysyä lainanneelta taholta. Toki jos on negatiivista palautetta (tai mahdollisesti lainakielto) on se hyvä hoitaa oman lapsen kanssa.
*Pudistelee päätään...*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi te rakkaat miniät! Täällä palstalla olemme saaneet lukea miten kauheita anoppeja teillä onkaan. Olen myös itse anoppi eikä minulla ole vielä lastenlapsia. Silti olen huomannut omasta miniästäni, että hänelle on täysin luonnollista että hän soittaa äidilleen ainakin kerran päivässä. Minulla ja miniällä on mielestäni aivan hyvät välit, mutta jos soitan joskus niin välttämättä hän ei vastaa eikä soita takaisin. Sen vuoksi olen alkanut hoitaa asioita poikani kanssa. Olisi mukavaa kuulla miten meidän anoppien täytyisi suhtautua miniöihin. Ainakin minä anoppina haluan olla sopuisassa suhteessa teidän kanssa koska rakastamme molemmat samaa miestä. Sinä vaimona ja minä äitinä.
En nyt tajua. Tietenkin sinä soitat pojallesi. Ja jo tuo on erittäin mäntti asenne, että stalkkaat miniäsi tekemisiä. Sinulle ei todellakaan kuulu hänen sosiaalinen elämänsä. Tutkitko puhelimenkin? Pengotko kaapit?
Meillä anoppi ei koskaan osannut suhtautua minuun aikuisesti. Kiukutteli, kyttäsi, osoitti mieltä.
Tunki meille kylään ja räyhäsi että aikuinen poikansa laihtuu. Lähetti minulle ohjekirjeitä ja yritti tunkea sukulaitensa yhteystietpja, että alan postitella näille toisen nimen nimipäiväkortteja.
Miniä on aikuinen. Ole sinä myös.
Ööö... onko tässä nyt vain tuo kuvatunkaltainen vaihtoehto tai ei mitään yhteydenottoja? Kai sitä nyt appivanhemmat saavat joskus soittaa ihan vain kuulumisia kysyäkseen, vaikka sille miniälle tai vävylle. Etenkin noin, että jos ei vastata, niin sitten antaa olla.
Toki tuo alkuperäinen anoppi kysyy hieman väärältä taholta noita toimintaohjeita. Puhuisi pojalleen ja miniälleen.
Miksi appivanhempien pitää miniälle soitella? Eikö ole selvempää että kumpikin hoitaa omat sukulaisensa?
Missä sairaalassa ei ole rajattu vierailuaikaa? Porvoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Repesin kohdassa "hänen virtsansa on kultaa" 5/5
Mä en vastaa anopille, jos soittaa, enkä vastaa hänen viesteihinsä. Jos viestissä on jotain, mihin pitää reagoida, kerron asian miehelle. Hän hoitakoon asian parhaaksi katsomallaan tavalla.
Anoppi on aikoinaan ollut täysin rajaton, ilkeä, mitätöivä. En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Liian paljon pahaa ehti tapahtua. En ole edes se, joka pisti välit poikki, vaan sen teki anoppi ihan itse. Hänelle kun ei käynyt esim. se, että häneltä otettiin pois vara-avain ja kerrottiin, että yllätysvierailuja ei tarvitse harrastaa. Ja kun käy, niin silloin myös mieheni on oltava kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi te rakkaat miniät! Täällä palstalla olemme saaneet lukea miten kauheita anoppeja teillä onkaan. Olen myös itse anoppi eikä minulla ole vielä lastenlapsia. Silti olen huomannut omasta miniästäni, että hänelle on täysin luonnollista että hän soittaa äidilleen ainakin kerran päivässä. Minulla ja miniällä on mielestäni aivan hyvät välit, mutta jos soitan joskus niin välttämättä hän ei vastaa eikä soita takaisin. Sen vuoksi olen alkanut hoitaa asioita poikani kanssa. Olisi mukavaa kuulla miten meidän anoppien täytyisi suhtautua miniöihin. Ainakin minä anoppina haluan olla sopuisassa suhteessa teidän kanssa koska rakastamme molemmat samaa miestä. Sinä vaimona ja minä äitinä.
En tajua ajatuksenjuoksuasi. MIKSI sinusta sinun olisi pitänyt jotenkin ”hoitaa asioita” miniän kanssa alunperinkään. Mitä asioita?
En tiedä tuosta toisesta anopista, mutta itsellä on ollut tällaiset soittotarpeet:
- miniän syntymäpäiväonnittelut
- kysymys siitä, pitääkö lapsi hakea päivähoidosta (sieltä tuli soitto, olin merkitty varahakijaksi, miniä ei lasta hakenut ja poika oli sairaalassa)
- kysymys siitä, missä autoni on (miniä oli sitä lainannut, auton piti olla työpaikan parkissa, ei ollut)
- soitto siitä, koska tule noutamaan lapsenlapsen, lupasi hakea klo 15 ja vielä klo 16 lapsenlapsi oli meillä (miniä ei ollut pojan kanssa, mutta soitin ensin pojalle, joka sanoi, että ei tiedä asiasta ja neuvoi soittamaan vaimolleen).
Kaikki varmaan ymmärtää, että listaamissasi tilanteissa on tosiaan syytä anopin soittaa miniälle ja miniä on siihen ainakin implisiittisesti suostunut. Tässä on kuitenkin käsittääkseni pohdittu tilannetta, jossa anoppi pitää yhteyttä poikansa perheeseen lähinnä tai vain miniän kautta, ja loukkaantuu jos miniä ei vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä aavistuksen aiheen vierestä, että minkälaisissa sairaaloissa te oikein olette synnyttäneet??
Ei ainakaan Seinäjoella osastolle päästetty äitiä ja vauvaa katsomaan ketään muita kuin vauvan isä, ja mahdolliset sisarukset!
Ja kuulin osastolla ollessani, että miehenkin vierailut olisi hyvä rajoittaa siihen viralliseen vierailuaikaan, varsinkin jos et ole yksin huoneessasi vaan huoneessa on se toinenkin äiti vauvansa kanssa toipumassa, niin ei välttämättä tykkää jos toisen aviomies siinä ramppaa päivät pitkät.
Pääkaupunkiseudulla yleinen sääntö tuntuu olevan, että isä ja sisarukset saavat kulkea vapaasti myös vierailuaikojen ulkopuolella. Muut vieraat kavereista lähtien ovat tervetulleita vierailutunnin aikana. Perhehuoneissa säännöt ovat joissain sairaaloissa vielä löysemmät.
Osastollahan voi joutua olemaan pitkäänkin (itse olin vauvan kanssa viikon), jolloin vierailut ovat kyllä tervetulleita ja tuntuisi hassulta, että isä saisi tutustua vauvansa vain lyhyiden vierailutuntien ajan.
Miksi appivanhempien pitää miniälle soitella? Eikö ole selvempää että kumpikin hoitaa omat sukulaisensa?[/quote]
Kyllä minun appivanhemmat soittelevat välillä minulle, samoin minä heille. Jos anopilla/apella on asiaa minulle niin miksi heidän täytyisi hoitaa se poikansa kautta? Tai minulla asiaa heille niin miksi en itse sitä hoitaisi vaan laittaisin miehen asialle? Kyllä minusta aikuisten ihmisten täytyy osata asioita hoitaa keskenään ilman välikäsiä. Olisihan se nyt hieman huvittavaa laittaa miehelle töihin viestiä , että kysyisitkö pääsevätkö vanhempasi hakemaan poikamme harrastuksesta kun itselläni olisi jokin este, sen sijaan että soittaisin ja kysyisin itse.
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien pitää miniälle soitella? Eikö ole selvempää että kumpikin hoitaa omat sukulaisensa?
Kyllä minun appivanhemmat soittelevat välillä minulle, samoin minä heille. Jos anopilla/apella on asiaa minulle niin miksi heidän täytyisi hoitaa se poikansa kautta? Tai minulla asiaa heille niin miksi en itse sitä hoitaisi vaan laittaisin miehen asialle? Kyllä minusta aikuisten ihmisten täytyy osata asioita hoitaa keskenään ilman välikäsiä. Olisihan se nyt hieman huvittavaa laittaa miehelle töihin viestiä , että kysyisitkö pääsevätkö vanhempasi hakemaan poikamme harrastuksesta kun itselläni olisi jokin este, sen sijaan että soittaisin ja kysyisin itse.
Miksi sinä teetät heillä omia hommiasi?
Paska anoppi-provo taas kerran. Aina se anoppi on "haukkana" joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä aavistuksen aiheen vierestä, että minkälaisissa sairaaloissa te oikein olette synnyttäneet??
Ei ainakaan Seinäjoella osastolle päästetty äitiä ja vauvaa katsomaan ketään muita kuin vauvan isä, ja mahdolliset sisarukset!
Ja kuulin osastolla ollessani, että miehenkin vierailut olisi hyvä rajoittaa siihen viralliseen vierailuaikaan, varsinkin jos et ole yksin huoneessasi vaan huoneessa on se toinenkin äiti vauvansa kanssa toipumassa, niin ei välttämättä tykkää jos toisen aviomies siinä ramppaa päivät pitkät.
Pääkaupunkiseudulla yleinen sääntö tuntuu olevan, että isä ja sisarukset saavat kulkea vapaasti myös vierailuaikojen ulkopuolella. Muut vieraat kavereista lähtien ovat tervetulleita vierailutunnin aikana. Perhehuoneissa säännöt ovat joissain sairaaloissa vielä löysemmät.
Osastollahan voi joutua olemaan pitkäänkin (itse olin vauvan kanssa viikon), jolloin vierailut ovat kyllä tervetulleita ja tuntuisi hassulta, että isä saisi tutustua vauvansa vain lyhyiden vierailutuntien ajan.
Eiköhän se isä ehdi tutustua siihen vauvaan sitten kotonakin. Voi teitä nyky mammoja...
Lapsellista. Taistellaan lapsesta, kun ei osata käyttäytyä ja sosiaaliset taidot ovat kehittymättömiä.