Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En taaskaan saanut työpaikkaa! Missä se kuuluisa työvoimapula on?!?
02.04.2019 |
Tein hakemusta tunteja koska työ oli kuin minulle tehty, se oli kyllä lähes 200km päässä kotoa, mutta silti olisin mennyt sinne heti töihin jos olisivat huolineet. Olisin omistautunut sille työlle täysin ja ollut hyvä siinä. Hakijoita oli 15 ja pääsin haastatteluun.
Viikkojen jännitys että miten käy, suunnitelmia valmiiksi... Ja sitten taas se sama suuri pettymys. Valitettavasti et tullut valituksi. Aina on joku toinen joka on vähän parempi kuin minä.
Mitä helvetin järkeä on hakea töitä kun on taas puolitoista vuotta ollut työttömänä ja ansiosidonnainenkin (pieni sekin) loppuu ja rahat ei riitä perheen elättämiseen?
Se nostattaa minussa suorastaan vihan että jotkut ihmiset sanovat että kun työttömät ei halua mennä töihin, että siitä se kiikastaa, työpaikkoja kyllä on. Kyllä niitä toki onkin, esim. lääkärin virkoja, mutta kun minä nyt en satu olemaan lääkäri. Minun vahvuuteni on täysin toisaalla, ihmisten auttamista toki sekin, mutta työpaikan pitää sopia minulle yhtä hyvin kuin minä työpaikalle. Työttömät on kuin eri muotoisia palikoita ja työpaikat on erimuotoisia reikiä, kaikki palikat ei käy kaikkiin reikiin, sen useimmat oppii jo lapsuuden leikeissä. Nyt niitä työttömiä syyllistetään siitä että miksi et osaa muotoutua aina sen muotoiseksi kun vastaantuleva reikä sattuu olemaan.
Työnhaku on tuolileikkiä jossa on vain yksi tuoli ja 20 ihmistä pyörii sen ympärillä kunnes musiikki loppuu.
Työnhaku on myös kuin parisuhteen etsimistä, kun joku josta sinä tykkäisit ei huolikaan sinua vaan jonkun toisen tulee paha mieli ja sydän särkyy ja menee aikaa toipua siitä että pystyy taas etsimään uutta. On vaikea pitää uskoa yllä että minullekin vielä sopiva löytyisi joka oikeasti haluaa juuri minut.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Hain työpaikkaan, jossa oli koulutusvaatimuksena kaksi eri alaa. Olen suorittanut molemmat, omaan runsaasti alan työkokemusta enkä päässyt edes haastatteluun. Että tuli hyvä mieli.
Mulla tismalleen samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala juopoksi. Suosittelen lämpimästi. Ymmärrät kun olet muutaman vuosikymmenen työtön että alkoholi auttaa.
Minä olen ollut kolmella vuosikymmenellä työtön. Edellisen kerran kesti 5,5 vuotta päästä kolmeksi vuodeksi töihin. Alkoholi ei auta kun on perhe. Minä olen liki 30 vuotta sitten valmistunut ensimmäisen kerran ammattiin, ja suoraan kortistoon vuonna 1992, siitä se työttömän ura urkeni. Yhtään normaali työsuhdetta ei ole ollut, kaikki on olleet provisio, keikka jne. tyyppisiä tai sitten ihan vaan määräaikaisia palkkatuella. Ja yrittäjänäkin olen ollut muutaman vuoden ja siitä meni luottotiedot jäi ikuiset velat.
Ammatteja on nyt useampi. Mutta sekään ei riitä että töihin pääsisi.
ap
Aivan kuin minun kirjoittamani työhistoria, paitsi että yrittäjä en ole koskaan ollut. Paria yritystä olen kyllä pyörittänyt vastaavana. Sain vakituisen työn v.2005 viimein, olin siinä 3 vuotta kunnes tympäännyin huonoon palkkaan. Sainkin melko pian toisen työn, isommassa yrityksessä, paljon paremmalla palkalla. Viisi vuotta myöhemmin yritys teki konkurssin. Sen jälkeen olin 3v työtön ja sain lyhyen pätkän, joka sitten jatkuikin 1,5v mittaiseksi pestiksi. Olisi jatkunut vieläkin, ellen olisi saanut niin pahoja rasitusvammoja että oli pakko lopettaa. Nyt jälleen työttömänä ja suunnitelmissa vaihtaa paikkakuntaa. Mitä tähän sanoo TE-keskus? Pitää hakea työtä siltä paikkakunnalta millä asuu ja samaan aikaan hoputtaa muuttamaan muualle. Pätkätyötä siellä täällä, vuosikymmeniä. Useamman eri alan koulutus ja työkokemusta. Aina kun uudelle alalle päädyn, iskee jokin ammattitauti tai rasitusvamma. Mitä tässä enää uskaltaa kokeilla ja pääseekö enää mihinkään kun ikää on 50+?
Tätä ne ihmiset ei tajua jotka elää jossain menneessä, kun töihin mentiin vuosikymmeniksi samaan paikkaan ja sitten eläkkeelle, että työelämä on alkanut pirstaloitua jo 90-luvulla. Me 90-luvun laman väliinputoajat ollaan se ensimmäinen ikäpolvi siinä jatkumossa jossa kaikkien ihmisten normiksi tulee se että koulutuksia pitää hommata tämän tästä uusia ja alat ja työpaikat vaihtuu ja välillä on työtön.
Kun minä valmistuin kauppiksesta niin rehtori sanoi että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun valmistutte ammattiin, näitä tulee vielä 3-4 elämänne aikana, ja oli muuten harvinaisen fiksu rehtori kun tiesi silloin jo ennustaa näin hyvin meikäläisen uran, saattaa tulla vielä 1-2 koulutusta enemmänkin ennenkuin kuolen tai pääsen eläkkeelle nauttimaan n. 150€ työeläkkeestäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
fiktiota koko työvoimapula.
Ei kai kukaan voi oikeasti luulla, että työvoimapulaa olisi kaikilla Suomen paikakunnilla ja kaikilla mahdollisilla aloilla. Ap selvästi sattuu olemaan alalla jossa pulaa ei ole tai asuu alueella jossa kyseisellä alalla on hyvin tarjontaa työntekijöistä.
Omalla alallani myös riippu todella paljon paikkakunnasta onko työllisyystilanne hyvä vai huono. Syrjäseuduilla on pulaa, yliopistokaupungeissa ja n. 100 km niiden ympärillä ylitarjontaa.
Äänestäkää perustulon puolesta niin näiden keikkatöidenkin hakemisessa olisi jotain järkeä.
huoh, paikka kun paikka niin hakijoita alle tai yli sata, sitten alalla on kuulemma työvoimapula!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, juttujesi perusteella minusta väjän tuntuu, että luulet itsestäsi liikoja. Mietit, että herrajesta tuo joku toinen on tuolla töissä. Haluat esimieheksi, vaikka sulla ei sitä työkokemustakaan ole paljoa. Olet varma omasta pätevyydestäsi, pohdit että missä se työvoimapula on kun just sä et ole päässyt töihin vaikka oot niin hyvä ja pätevä. Oletko miettinyt, että ehkä sä et olekaan...
Toki on taas kerran itsetunto alhaalla kun ei pääse töihin, ja tottakai parantamisen varaa on aina, uutta oppii aina kun töissä on tai työttömänäkin. Sitäpä tässä olen nyt miettinyt, taas kerran, että mitä järkeä tässä on. Minä tosiaan kuvittelen että osaan sen työvalmentajan työn tosi hyvin, päätellen siitä että edellisessä työpaikassa pärjäsin tosi hyvin ja alaisetkin haluais mut takas pomokseen, mutta silti en kelpaa minnekään töihin enää. Ehkä mä olenkin ihan paska, ja pomo kirjoitti työtodistukseen ihan valheita piruuttaan, ja kaikki jotka mut tuntee valehtelee että mä olen fiksu ja kaikkea muuta hyvää, että tottakai sä pääset vielä töihin. Ja entiset alaiset myös jostain syytä valehtelee että ne haluis mut takas. Minkäs teet? Pitääkö mun nyt mennä vaan saunan taa?
ap
Tässä luin koko ketjun läpi. Jos minun pitäisi valita työntekijä tämän keskustelun viestin perusteella, kyllä se ap olisi, jopa ylivoimaisesti. Pari muuta voisin ottaa varalle. Moni on osoittanut olevansa niin tyhmä, että en ottaisi edes ilmaiseksi, enkä tajua, kuka näitä on palkannut. Olen kyllä huomannut, että ylimieliset "mä olen niin paras" - ovat oikeasti pappa betalar -työpaikoissa ja luulevat osaavansa enemmän kuijn osaavat, kun pappa on kehunut. Jo se, ettei ymmärrä yhteiskunnan rakenteiden ja monimuotoisuutta, kertoo rajallisesta ajattelukyvystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala juopoksi. Suosittelen lämpimästi. Ymmärrät kun olet muutaman vuosikymmenen työtön että alkoholi auttaa.
Minä olen ollut kolmella vuosikymmenellä työtön. Edellisen kerran kesti 5,5 vuotta päästä kolmeksi vuodeksi töihin. Alkoholi ei auta kun on perhe. Minä olen liki 30 vuotta sitten valmistunut ensimmäisen kerran ammattiin, ja suoraan kortistoon vuonna 1992, siitä se työttömän ura urkeni. Yhtään normaali työsuhdetta ei ole ollut, kaikki on olleet provisio, keikka jne. tyyppisiä tai sitten ihan vaan määräaikaisia palkkatuella. Ja yrittäjänäkin olen ollut muutaman vuoden ja siitä meni luottotiedot jäi ikuiset velat.
Ammatteja on nyt useampi. Mutta sekään ei riitä että töihin pääsisi.
ap
Aivan kuin minun kirjoittamani työhistoria, paitsi että yrittäjä en ole koskaan ollut. Paria yritystä olen kyllä pyörittänyt vastaavana. Sain vakituisen työn v.2005 viimein, olin siinä 3 vuotta kunnes tympäännyin huonoon palkkaan. Sainkin melko pian toisen työn, isommassa yrityksessä, paljon paremmalla palkalla. Viisi vuotta myöhemmin yritys teki konkurssin. Sen jälkeen olin 3v työtön ja sain lyhyen pätkän, joka sitten jatkuikin 1,5v mittaiseksi pestiksi. Olisi jatkunut vieläkin, ellen olisi saanut niin pahoja rasitusvammoja että oli pakko lopettaa. Nyt jälleen työttömänä ja suunnitelmissa vaihtaa paikkakuntaa. Mitä tähän sanoo TE-keskus? Pitää hakea työtä siltä paikkakunnalta millä asuu ja samaan aikaan hoputtaa muuttamaan muualle. Pätkätyötä siellä täällä, vuosikymmeniä. Useamman eri alan koulutus ja työkokemusta. Aina kun uudelle alalle päädyn, iskee jokin ammattitauti tai rasitusvamma. Mitä tässä enää uskaltaa kokeilla ja pääseekö enää mihinkään kun ikää on 50+?
Tätä ne ihmiset ei tajua jotka elää jossain menneessä, kun töihin mentiin vuosikymmeniksi samaan paikkaan ja sitten eläkkeelle, että työelämä on alkanut pirstaloitua jo 90-luvulla. Me 90-luvun laman väliinputoajat ollaan se ensimmäinen ikäpolvi siinä jatkumossa jossa kaikkien ihmisten normiksi tulee se että koulutuksia pitää hommata tämän tästä uusia ja alat ja työpaikat vaihtuu ja välillä on työtön.
Kun minä valmistuin kauppiksesta niin rehtori sanoi että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun valmistutte ammattiin, näitä tulee vielä 3-4 elämänne aikana, ja oli muuten harvinaisen fiksu rehtori kun tiesi silloin jo ennustaa näin hyvin meikäläisen uran, saattaa tulla vielä 1-2 koulutusta enemmänkin ennenkuin kuolen tai pääsen eläkkeelle nauttimaan n. 150€ työeläkkeestäni.
ap
Mistä ihmeestä keksit, että olisitte joku poikkeava ja uudenlainen sukupolvi? Äitini on syntynyt 1952 ja hänellä on 3 erilaista ammattia, 2 opistotasoista ja 1 akateeminen. Kyllä ne 70-luvulla töihin menneet on samalla tavalla moneen kertaan uraa joutuneet vaihtamaan. Heille ei vain tarjottu mahdollisuutta opiskella työkkärin tuella kuten nyt voi tehdä.
Paikka meni sukulaispoika Jasperille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä työtä sitten haluaisit tehdä? mikä koulutus sulla on?
Viimeisin koulutus on työvalmennuksen erikoisammattitutkinto, ja se työvalmennus työpajalla olis mun unelma. Tai sitten hankkeen/projektin vastaava/päällikkö. Joku muukin työ kävis toki, mielellään esimiestyö, joku yleensäkin itsenäisesti tehtävä. Olen hakenut työnetsijäksi, kiinteistösihteeriksi, isännöitsijäksi, haastemieheksi ym. Kiinteistösihteerin hommaan en päässyt edes haastatteluun vaikka mulla on isännöitsijän ammattitutkintokin.
ap
Miten voi suorittaa isännöitsijän ammattitutkinnon siten, että ei kykene opintojen aikana "myymään" itseään yhdellekään firmalle?
Ei silloin ollut yhtään paikkaa auki, täällä on kaksi isompaa firmaa ja pari perheyritystä joista heti sanottiin että eivät tarvitse ketään. Siihen toiseen isompaan firmaan olin haastattelussakin jossain vaiheessa. Ja sitten pääsin, ennenkuin olin valmistunut, palkkatuella kioskille töihin ja sen jälkeen tein yhden ihmisen firmassa isännöintiä osa-aikaisena siihen asti kun kaksoset syntyi. Ja siinä ne asiakkaat sitten meni. Ja tuonne työvalmentajaksikin pääsin sen avulla että mulla oli se isännöitsijän tutkinto.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala juopoksi. Suosittelen lämpimästi. Ymmärrät kun olet muutaman vuosikymmenen työtön että alkoholi auttaa.
Minä olen ollut kolmella vuosikymmenellä työtön. Edellisen kerran kesti 5,5 vuotta päästä kolmeksi vuodeksi töihin. Alkoholi ei auta kun on perhe. Minä olen liki 30 vuotta sitten valmistunut ensimmäisen kerran ammattiin, ja suoraan kortistoon vuonna 1992, siitä se työttömän ura urkeni. Yhtään normaali työsuhdetta ei ole ollut, kaikki on olleet provisio, keikka jne. tyyppisiä tai sitten ihan vaan määräaikaisia palkkatuella. Ja yrittäjänäkin olen ollut muutaman vuoden ja siitä meni luottotiedot jäi ikuiset velat.
Ammatteja on nyt useampi. Mutta sekään ei riitä että töihin pääsisi.
ap
Aivan kuin minun kirjoittamani työhistoria, paitsi että yrittäjä en ole koskaan ollut. Paria yritystä olen kyllä pyörittänyt vastaavana. Sain vakituisen työn v.2005 viimein, olin siinä 3 vuotta kunnes tympäännyin huonoon palkkaan. Sainkin melko pian toisen työn, isommassa yrityksessä, paljon paremmalla palkalla. Viisi vuotta myöhemmin yritys teki konkurssin. Sen jälkeen olin 3v työtön ja sain lyhyen pätkän, joka sitten jatkuikin 1,5v mittaiseksi pestiksi. Olisi jatkunut vieläkin, ellen olisi saanut niin pahoja rasitusvammoja että oli pakko lopettaa. Nyt jälleen työttömänä ja suunnitelmissa vaihtaa paikkakuntaa. Mitä tähän sanoo TE-keskus? Pitää hakea työtä siltä paikkakunnalta millä asuu ja samaan aikaan hoputtaa muuttamaan muualle. Pätkätyötä siellä täällä, vuosikymmeniä. Useamman eri alan koulutus ja työkokemusta. Aina kun uudelle alalle päädyn, iskee jokin ammattitauti tai rasitusvamma. Mitä tässä enää uskaltaa kokeilla ja pääseekö enää mihinkään kun ikää on 50+?
Tätä ne ihmiset ei tajua jotka elää jossain menneessä, kun töihin mentiin vuosikymmeniksi samaan paikkaan ja sitten eläkkeelle, että työelämä on alkanut pirstaloitua jo 90-luvulla. Me 90-luvun laman väliinputoajat ollaan se ensimmäinen ikäpolvi siinä jatkumossa jossa kaikkien ihmisten normiksi tulee se että koulutuksia pitää hommata tämän tästä uusia ja alat ja työpaikat vaihtuu ja välillä on työtön.
Kun minä valmistuin kauppiksesta niin rehtori sanoi että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun valmistutte ammattiin, näitä tulee vielä 3-4 elämänne aikana, ja oli muuten harvinaisen fiksu rehtori kun tiesi silloin jo ennustaa näin hyvin meikäläisen uran, saattaa tulla vielä 1-2 koulutusta enemmänkin ennenkuin kuolen tai pääsen eläkkeelle nauttimaan n. 150€ työeläkkeestäni.
ap
Mistä ihmeestä keksit, että olisitte joku poikkeava ja uudenlainen sukupolvi? Äitini on syntynyt 1952 ja hänellä on 3 erilaista ammattia, 2 opistotasoista ja 1 akateeminen. Kyllä ne 70-luvulla töihin menneet on samalla tavalla moneen kertaan uraa joutuneet vaihtamaan. Heille ei vain tarjottu mahdollisuutta opiskella työkkärin tuella kuten nyt voi tehdä.
Ainakin siitä että oma äitini kysyi 70-luvulla töitä yhdestä tehtaasta ja ei päässyt. Kysyi toisesta ja pääsi ja olikin siellä sitten melkein 40 vuotta töissä. Toki oli sitä ennen ollut jotain kausityöpätkiä ja lastenvahtina ja ehtinyt lapsiakin tehdä. Koulutuksena 7 luokkaa jotain kansakoulua. Sama juttu useammalla vanhemmalla sukulaisella. Ei ole tarvinnut olla työttömänä poislukien he joille sattui 90-luvun lamassa mustapekka ja jäivät työttömiksi. Sen jälkeen on ollut vain hanttihommia tai jos oikein tuuri on käynyt niin suhteilla jonnekin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fiktiota koko työvoimapula.
Ei kai kukaan voi oikeasti luulla, että työvoimapulaa olisi kaikilla Suomen paikakunnilla ja kaikilla mahdollisilla aloilla. Ap selvästi sattuu olemaan alalla jossa pulaa ei ole tai asuu alueella jossa kyseisellä alalla on hyvin tarjontaa työntekijöistä.
Omalla alallani myös riippu todella paljon paikkakunnasta onko työllisyystilanne hyvä vai huono. Syrjäseuduilla on pulaa, yliopistokaupungeissa ja n. 100 km niiden ympärillä ylitarjontaa.
Kyllä Sipilät ja kumppanit tuntuu todellakin luulevan niin. Isoon ääneen julistavat että nyt on töitä niin paljon että senkun menee vaan töihin. Siksihän aktiivimallikin keksittiin kun kuvittelevat että työttömät ei vaan halua töihin.
Mulle on peruskoulusta asti puhuttu että se kauhea työvoimapula tulee kun isot ikäluokat lähtee eläkkeelle... sitä odotellessa. Kuulemma siitä työvoimapulasta on puhuttu jo 70-luvulla, eli koko mun eliniän.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä työtä sitten haluaisit tehdä? mikä koulutus sulla on?
Viimeisin koulutus on työvalmennuksen erikoisammattitutkinto, ja se työvalmennus työpajalla olis mun unelma. Tai sitten hankkeen/projektin vastaava/päällikkö. Joku muukin työ kävis toki, mielellään esimiestyö, joku yleensäkin itsenäisesti tehtävä. Olen hakenut työnetsijäksi, kiinteistösihteeriksi, isännöitsijäksi, haastemieheksi ym. Kiinteistösihteerin hommaan en päässyt edes haastatteluun vaikka mulla on isännöitsijän ammattitutkintokin.
ap
Miten voi suorittaa isännöitsijän ammattitutkinnon siten, että ei kykene opintojen aikana "myymään" itseään yhdellekään firmalle?
Ei silloin ollut yhtään paikkaa auki, täällä on kaksi isompaa firmaa ja pari perheyritystä joista heti sanottiin että eivät tarvitse ketään. Siihen toiseen isompaan firmaan olin haastattelussakin jossain vaiheessa. Ja sitten pääsin, ennenkuin olin valmistunut, palkkatuella kioskille töihin ja sen jälkeen tein yhden ihmisen firmassa isännöintiä osa-aikaisena siihen asti kun kaksoset syntyi. Ja siinä ne asiakkaat sitten meni. Ja tuonne työvalmentajaksikin pääsin sen avulla että mulla oli se isännöitsijän tutkinto.
ap
Missä ihmeessä asut, jos 50 km säteellä ei ole muita isännöintitoimistoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala juopoksi. Suosittelen lämpimästi. Ymmärrät kun olet muutaman vuosikymmenen työtön että alkoholi auttaa.
Minä olen ollut kolmella vuosikymmenellä työtön. Edellisen kerran kesti 5,5 vuotta päästä kolmeksi vuodeksi töihin. Alkoholi ei auta kun on perhe. Minä olen liki 30 vuotta sitten valmistunut ensimmäisen kerran ammattiin, ja suoraan kortistoon vuonna 1992, siitä se työttömän ura urkeni. Yhtään normaali työsuhdetta ei ole ollut, kaikki on olleet provisio, keikka jne. tyyppisiä tai sitten ihan vaan määräaikaisia palkkatuella. Ja yrittäjänäkin olen ollut muutaman vuoden ja siitä meni luottotiedot jäi ikuiset velat.
Ammatteja on nyt useampi. Mutta sekään ei riitä että töihin pääsisi.
ap
Aivan kuin minun kirjoittamani työhistoria, paitsi että yrittäjä en ole koskaan ollut. Paria yritystä olen kyllä pyörittänyt vastaavana. Sain vakituisen työn v.2005 viimein, olin siinä 3 vuotta kunnes tympäännyin huonoon palkkaan. Sainkin melko pian toisen työn, isommassa yrityksessä, paljon paremmalla palkalla. Viisi vuotta myöhemmin yritys teki konkurssin. Sen jälkeen olin 3v työtön ja sain lyhyen pätkän, joka sitten jatkuikin 1,5v mittaiseksi pestiksi. Olisi jatkunut vieläkin, ellen olisi saanut niin pahoja rasitusvammoja että oli pakko lopettaa. Nyt jälleen työttömänä ja suunnitelmissa vaihtaa paikkakuntaa. Mitä tähän sanoo TE-keskus? Pitää hakea työtä siltä paikkakunnalta millä asuu ja samaan aikaan hoputtaa muuttamaan muualle. Pätkätyötä siellä täällä, vuosikymmeniä. Useamman eri alan koulutus ja työkokemusta. Aina kun uudelle alalle päädyn, iskee jokin ammattitauti tai rasitusvamma. Mitä tässä enää uskaltaa kokeilla ja pääseekö enää mihinkään kun ikää on 50+?
Tätä ne ihmiset ei tajua jotka elää jossain menneessä, kun töihin mentiin vuosikymmeniksi samaan paikkaan ja sitten eläkkeelle, että työelämä on alkanut pirstaloitua jo 90-luvulla. Me 90-luvun laman väliinputoajat ollaan se ensimmäinen ikäpolvi siinä jatkumossa jossa kaikkien ihmisten normiksi tulee se että koulutuksia pitää hommata tämän tästä uusia ja alat ja työpaikat vaihtuu ja välillä on työtön.
Kun minä valmistuin kauppiksesta niin rehtori sanoi että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun valmistutte ammattiin, näitä tulee vielä 3-4 elämänne aikana, ja oli muuten harvinaisen fiksu rehtori kun tiesi silloin jo ennustaa näin hyvin meikäläisen uran, saattaa tulla vielä 1-2 koulutusta enemmänkin ennenkuin kuolen tai pääsen eläkkeelle nauttimaan n. 150€ työeläkkeestäni.
ap
Mistä ihmeestä keksit, että olisitte joku poikkeava ja uudenlainen sukupolvi? Äitini on syntynyt 1952 ja hänellä on 3 erilaista ammattia, 2 opistotasoista ja 1 akateeminen. Kyllä ne 70-luvulla töihin menneet on samalla tavalla moneen kertaan uraa joutuneet vaihtamaan. Heille ei vain tarjottu mahdollisuutta opiskella työkkärin tuella kuten nyt voi tehdä.
Ainakin siitä että oma äitini kysyi 70-luvulla töitä yhdestä tehtaasta ja ei päässyt. Kysyi toisesta ja pääsi ja olikin siellä sitten melkein 40 vuotta töissä. Toki oli sitä ennen ollut jotain kausityöpätkiä ja lastenvahtina ja ehtinyt lapsiakin tehdä. Koulutuksena 7 luokkaa jotain kansakoulua. Sama juttu useammalla vanhemmalla sukulaisella. Ei ole tarvinnut olla työttömänä poislukien he joille sattui 90-luvun lamassa mustapekka ja jäivät työttömiksi. Sen jälkeen on ollut vain hanttihommia tai jos oikein tuuri on käynyt niin suhteilla jonnekin muualle.
Minun suvussani on käyty koulua, opiskeltu ja menty vasta sitten töihin. Varmaan siksi ei jääty työttömiksi 90-luvullakaan.
Tosin 70-luvulla kansalaiskoulu kesti 8 vuotta.
Kävin lukion 1990-luvun alussa ja silloin puhuttiin tulevasta työvoimapulasta ja kuinka me sitten saataisiin vaan valita mieleiset työt. Odotan sitä työvoimapulaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala juopoksi. Suosittelen lämpimästi. Ymmärrät kun olet muutaman vuosikymmenen työtön että alkoholi auttaa.
Minä olen ollut kolmella vuosikymmenellä työtön. Edellisen kerran kesti 5,5 vuotta päästä kolmeksi vuodeksi töihin. Alkoholi ei auta kun on perhe. Minä olen liki 30 vuotta sitten valmistunut ensimmäisen kerran ammattiin, ja suoraan kortistoon vuonna 1992, siitä se työttömän ura urkeni. Yhtään normaali työsuhdetta ei ole ollut, kaikki on olleet provisio, keikka jne. tyyppisiä tai sitten ihan vaan määräaikaisia palkkatuella. Ja yrittäjänäkin olen ollut muutaman vuoden ja siitä meni luottotiedot jäi ikuiset velat.
Ammatteja on nyt useampi. Mutta sekään ei riitä että töihin pääsisi.
ap
Aivan kuin minun kirjoittamani työhistoria, paitsi että yrittäjä en ole koskaan ollut. Paria yritystä olen kyllä pyörittänyt vastaavana. Sain vakituisen työn v.2005 viimein, olin siinä 3 vuotta kunnes tympäännyin huonoon palkkaan. Sainkin melko pian toisen työn, isommassa yrityksessä, paljon paremmalla palkalla. Viisi vuotta myöhemmin yritys teki konkurssin. Sen jälkeen olin 3v työtön ja sain lyhyen pätkän, joka sitten jatkuikin 1,5v mittaiseksi pestiksi. Olisi jatkunut vieläkin, ellen olisi saanut niin pahoja rasitusvammoja että oli pakko lopettaa. Nyt jälleen työttömänä ja suunnitelmissa vaihtaa paikkakuntaa. Mitä tähän sanoo TE-keskus? Pitää hakea työtä siltä paikkakunnalta millä asuu ja samaan aikaan hoputtaa muuttamaan muualle. Pätkätyötä siellä täällä, vuosikymmeniä. Useamman eri alan koulutus ja työkokemusta. Aina kun uudelle alalle päädyn, iskee jokin ammattitauti tai rasitusvamma. Mitä tässä enää uskaltaa kokeilla ja pääseekö enää mihinkään kun ikää on 50+?
Tätä ne ihmiset ei tajua jotka elää jossain menneessä, kun töihin mentiin vuosikymmeniksi samaan paikkaan ja sitten eläkkeelle, että työelämä on alkanut pirstaloitua jo 90-luvulla. Me 90-luvun laman väliinputoajat ollaan se ensimmäinen ikäpolvi siinä jatkumossa jossa kaikkien ihmisten normiksi tulee se että koulutuksia pitää hommata tämän tästä uusia ja alat ja työpaikat vaihtuu ja välillä on työtön.
Kun minä valmistuin kauppiksesta niin rehtori sanoi että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun valmistutte ammattiin, näitä tulee vielä 3-4 elämänne aikana, ja oli muuten harvinaisen fiksu rehtori kun tiesi silloin jo ennustaa näin hyvin meikäläisen uran, saattaa tulla vielä 1-2 koulutusta enemmänkin ennenkuin kuolen tai pääsen eläkkeelle nauttimaan n. 150€ työeläkkeestäni.
ap
Mistä ihmeestä keksit, että olisitte joku poikkeava ja uudenlainen sukupolvi? Äitini on syntynyt 1952 ja hänellä on 3 erilaista ammattia, 2 opistotasoista ja 1 akateeminen. Kyllä ne 70-luvulla töihin menneet on samalla tavalla moneen kertaan uraa joutuneet vaihtamaan. Heille ei vain tarjottu mahdollisuutta opiskella työkkärin tuella kuten nyt voi tehdä.
Mun äiti on syntynyt 1954 ja aika lailla samalla alalla pysyi koko ikänsä vaikka kävi välillä opiskelemassakin lisää kun meinasi vaihtaa alaa. Työpaikkoja oli elämän varrella useampi. Samoin isä oli ikänsä samaa työtä tekemässä vaikka välillä joskus työpaikka vaihtui ja oli työttömänä tai lomautettuna. Sekä äidin että isän sisarukset on kaikki pysyneet samalla alalla koko ikänsä, samoin heidän puolisonsa, en tunne yhtään joka olisi vaihtanut kokonaan alaa. Toki ovatkin duunareita kaikki järjestään. Täti oli pankissa 40 vuotta, 9 yyteet kävi läpi kun pankit fuusioitui mutta onnistui pitämään työpaikkansa eläkkeeseen asti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitä työtä sitten haluaisit tehdä? mikä koulutus sulla on?
Viimeisin koulutus on työvalmennuksen erikoisammattitutkinto, ja se työvalmennus työpajalla olis mun unelma. Tai sitten hankkeen/projektin vastaava/päällikkö. Joku muukin työ kävis toki, mielellään esimiestyö, joku yleensäkin itsenäisesti tehtävä. Olen hakenut työnetsijäksi, kiinteistösihteeriksi, isännöitsijäksi, haastemieheksi ym. Kiinteistösihteerin hommaan en päässyt edes haastatteluun vaikka mulla on isännöitsijän ammattitutkintokin.
ap
Miten voi suorittaa isännöitsijän ammattitutkinnon siten, että ei kykene opintojen aikana "myymään" itseään yhdellekään firmalle?
Ei silloin ollut yhtään paikkaa auki, täällä on kaksi isompaa firmaa ja pari perheyritystä joista heti sanottiin että eivät tarvitse ketään. Siihen toiseen isompaan firmaan olin haastattelussakin jossain vaiheessa. Ja sitten pääsin, ennenkuin olin valmistunut, palkkatuella kioskille töihin ja sen jälkeen tein yhden ihmisen firmassa isännöintiä osa-aikaisena siihen asti kun kaksoset syntyi. Ja siinä ne asiakkaat sitten meni. Ja tuonne työvalmentajaksikin pääsin sen avulla että mulla oli se isännöitsijän tutkinto.
ap
Missä ihmeessä asut, jos 50 km säteellä ei ole muita isännöintitoimistoja?
Tämä on maakunnan pääkaupunki, seuraava isompi kaupunki on 120km päässä ja sieltäkin olen aina töitä hakenut jos on tullut auki.
Vierailija kirjoitti:
Plaa plaa. Jos joku toinen on pätevämpi ja sopivampi kuin sinä, niin sit se vaan on niin. Ei siihen vaikuta sun oma kokemus soveltuvuudesta tai se, kuinka monta tuntia käytät hakemuksen tekoon.
Itellä on tällä hetkellä kiva työ, vaikkakin lähikaupungissa 60 km päässä kotoa, ja ajettavaa/julkisilla matkustamista tulee paljon. Olen ollut työttömänä elämässäni yhteensä ehkä 8 kuukautta, valmistuin ammattiin 2001. Aina työ ei ole ollut ihan omaa alaakaan, vaan olen tyytynyt huonommin palkattuihin/ ei ihan oman alan hommiin. Ja aina en kyllä koe omaksi ansioksi kaikkia töitä. On ollut sellaista, että joku on tiennyt minun olevan työtön ja vihjannut työntekijää kaipaavalle, joka on soittanut minulle ja sit saman tien tehty työsopimus -alalle jolle ei ihan tasan pätevyyttä ja koulutusta ole, mutta on kuullut hyvää minusta muuten. Monta hakemusta olen tehnyt ja haastatteluissa käynyt, saamatta työtä, mutta eipä ole tullut mieleen valittaa, että just niiden töiden saamattomuus on yhteiskunnan vika.
Etkö sä ymmärrä, että tällä ihmisellä on täysin erilainen elämä ja tilanne kuin sinulla?
Olen itse valmistunut kirjastoalalle (+merkonomi) ja näin ollen jonkin verran eri kirjastoissa töissä. Tai siis lähinnä harjoitteluissa ja palkkatuetussa työssä + työkokeilussa, kun olin jo valmistunut. Kirjastossa on paljon vanhempia ihmisiä, joilla ei ole alalle minkäänlaista koulutusta. Ovat saaneet olla vakituisina neljäkymmentä vuotta. Ja itse tappelen jostain Kihniön määräaikaisesta työpaikasta sadan muun kanssa. Ja ilman koulutusta työssä kyllä pärjää. En oppinut koulussa mitään, mitä en olisi työssä oppinut. Harjoiteltiin paperilla, miten kirjoja lainataan.
Tiesin toki valmistuessa, että tälle alalle ei ole töitä. Pidän kuitenkin sen verran alasta, että halusin kouluttautua ja toivoin että tuuri kävisi. No ei käynyt. Olen lähettänyt avoimia hakemuksia eri kirjastoihin, mutta jokaisessa kysytään, että kiinnostaako työkokeilu tai palkkatuettu. Viime palkkatuetun jälkeen minua kiiteltiin ja harmiteltiin, että kun ei voida pitää. Kai se osittain oli totta, mutta tuntuu niin oudolta, että ei voida pitää mutta samalla tarvitaan työvoimaa. Heti seuraavana maanantaina aloitti taas uusi palkkatuettu henkilö.
Olen monena vuonna hakenut korkeakouluun suhteellisen työllistävälle alalle. Ei kouluunkaan niin vaan pääse. Ja aivan varmana jos pääsen, niin sitten meitä onkin ylikoulutettu eikä töitä löydykkään.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä olen tässä kiviä käännellyt, ja muutkin sitä tehneet mun puolesta, kaupungin työllistämisyksikkö ja Spring housen työhönvalmentajallakin olen käynyt, sen verran epätoivoinen olen jo. Olen laittanut entiseen työpaikkaan avoimen hakemuksen ja aina välillä otan sinne yhteyttä, olen hakenut työkkäriin ja typpiin töihin, olen käynyt puhumassa työttömien yhdistyksessä jos sinne tarvittaisiin, ja hakenut kaikkiin vähänkin alaan liittyviin töihin, ja kaikkiin muihinkin joihin voisin soveltua. Olen hakenut töitä myös Spring Houselta ja muilta vastaavilta jotka on työttömien kanssa tekemisissä. Etelässä ja idässä on enemmän alan töitä mutta en viitsi ihan 600km päähän kotoa lähteä kun kuitenkin haluan olla lasteni elämässä jotenkin mukana kun he ovat vasta kolmasluokkalaisia. Jostain kumman syystä aina jos vaihdan alaa, sen alan työpaikat tuntuu häviävän koko läänistä vaikka ennemmin vaikutti siltä että niitä olisi.
ap