Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En taaskaan saanut työpaikkaa! Missä se kuuluisa työvoimapula on?!?
02.04.2019 |
Tein hakemusta tunteja koska työ oli kuin minulle tehty, se oli kyllä lähes 200km päässä kotoa, mutta silti olisin mennyt sinne heti töihin jos olisivat huolineet. Olisin omistautunut sille työlle täysin ja ollut hyvä siinä. Hakijoita oli 15 ja pääsin haastatteluun.
Viikkojen jännitys että miten käy, suunnitelmia valmiiksi... Ja sitten taas se sama suuri pettymys. Valitettavasti et tullut valituksi. Aina on joku toinen joka on vähän parempi kuin minä.
Mitä helvetin järkeä on hakea töitä kun on taas puolitoista vuotta ollut työttömänä ja ansiosidonnainenkin (pieni sekin) loppuu ja rahat ei riitä perheen elättämiseen?
Se nostattaa minussa suorastaan vihan että jotkut ihmiset sanovat että kun työttömät ei halua mennä töihin, että siitä se kiikastaa, työpaikkoja kyllä on. Kyllä niitä toki onkin, esim. lääkärin virkoja, mutta kun minä nyt en satu olemaan lääkäri. Minun vahvuuteni on täysin toisaalla, ihmisten auttamista toki sekin, mutta työpaikan pitää sopia minulle yhtä hyvin kuin minä työpaikalle. Työttömät on kuin eri muotoisia palikoita ja työpaikat on erimuotoisia reikiä, kaikki palikat ei käy kaikkiin reikiin, sen useimmat oppii jo lapsuuden leikeissä. Nyt niitä työttömiä syyllistetään siitä että miksi et osaa muotoutua aina sen muotoiseksi kun vastaantuleva reikä sattuu olemaan.
Työnhaku on tuolileikkiä jossa on vain yksi tuoli ja 20 ihmistä pyörii sen ympärillä kunnes musiikki loppuu.
Työnhaku on myös kuin parisuhteen etsimistä, kun joku josta sinä tykkäisit ei huolikaan sinua vaan jonkun toisen tulee paha mieli ja sydän särkyy ja menee aikaa toipua siitä että pystyy taas etsimään uutta. On vaikea pitää uskoa yllä että minullekin vielä sopiva löytyisi joka oikeasti haluaa juuri minut.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala juopoksi. Suosittelen lämpimästi. Ymmärrät kun olet muutaman vuosikymmenen työtön että alkoholi auttaa.
Minä olen ollut kolmella vuosikymmenellä työtön. Edellisen kerran kesti 5,5 vuotta päästä kolmeksi vuodeksi töihin. Alkoholi ei auta kun on perhe. Minä olen liki 30 vuotta sitten valmistunut ensimmäisen kerran ammattiin, ja suoraan kortistoon vuonna 1992, siitä se työttömän ura urkeni. Yhtään normaali työsuhdetta ei ole ollut, kaikki on olleet provisio, keikka jne. tyyppisiä tai sitten ihan vaan määräaikaisia palkkatuella. Ja yrittäjänäkin olen ollut muutaman vuoden ja siitä meni luottotiedot jäi ikuiset velat.
Ammatteja on nyt useampi. Mutta sekään ei riitä että töihin pääsisi.
ap
Aivan kuin minun kirjoittamani työhistoria, paitsi että yrittäjä en ole koskaan ollut. Paria yritystä olen kyllä pyörittänyt vastaavana. Sain vakituisen työn v.2005 viimein, olin siinä 3 vuotta kunnes tympäännyin huonoon palkkaan. Sainkin melko pian toisen työn, isommassa yrityksessä, paljon paremmalla palkalla. Viisi vuotta myöhemmin yritys teki konkurssin. Sen jälkeen olin 3v työtön ja sain lyhyen pätkän, joka sitten jatkuikin 1,5v mittaiseksi pestiksi. Olisi jatkunut vieläkin, ellen olisi saanut niin pahoja rasitusvammoja että oli pakko lopettaa. Nyt jälleen työttömänä ja suunnitelmissa vaihtaa paikkakuntaa. Mitä tähän sanoo TE-keskus? Pitää hakea työtä siltä paikkakunnalta millä asuu ja samaan aikaan hoputtaa muuttamaan muualle. Pätkätyötä siellä täällä, vuosikymmeniä. Useamman eri alan koulutus ja työkokemusta. Aina kun uudelle alalle päädyn, iskee jokin ammattitauti tai rasitusvamma. Mitä tässä enää uskaltaa kokeilla ja pääseekö enää mihinkään kun ikää on 50+?
Tätä ne ihmiset ei tajua jotka elää jossain menneessä, kun töihin mentiin vuosikymmeniksi samaan paikkaan ja sitten eläkkeelle, että työelämä on alkanut pirstaloitua jo 90-luvulla. Me 90-luvun laman väliinputoajat ollaan se ensimmäinen ikäpolvi siinä jatkumossa jossa kaikkien ihmisten normiksi tulee se että koulutuksia pitää hommata tämän tästä uusia ja alat ja työpaikat vaihtuu ja välillä on työtön.
Kun minä valmistuin kauppiksesta niin rehtori sanoi että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun valmistutte ammattiin, näitä tulee vielä 3-4 elämänne aikana, ja oli muuten harvinaisen fiksu rehtori kun tiesi silloin jo ennustaa näin hyvin meikäläisen uran, saattaa tulla vielä 1-2 koulutusta enemmänkin ennenkuin kuolen tai pääsen eläkkeelle nauttimaan n. 150€ työeläkkeestäni.
ap
Mistä ihmeestä keksit, että olisitte joku poikkeava ja uudenlainen sukupolvi? Äitini on syntynyt 1952 ja hänellä on 3 erilaista ammattia, 2 opistotasoista ja 1 akateeminen. Kyllä ne 70-luvulla töihin menneet on samalla tavalla moneen kertaan uraa joutuneet vaihtamaan. Heille ei vain tarjottu mahdollisuutta opiskella työkkärin tuella kuten nyt voi tehdä.
Ainakin siitä että oma äitini kysyi 70-luvulla töitä yhdestä tehtaasta ja ei päässyt. Kysyi toisesta ja pääsi ja olikin siellä sitten melkein 40 vuotta töissä. Toki oli sitä ennen ollut jotain kausityöpätkiä ja lastenvahtina ja ehtinyt lapsiakin tehdä. Koulutuksena 7 luokkaa jotain kansakoulua. Sama juttu useammalla vanhemmalla sukulaisella. Ei ole tarvinnut olla työttömänä poislukien he joille sattui 90-luvun lamassa mustapekka ja jäivät työttömiksi. Sen jälkeen on ollut vain hanttihommia tai jos oikein tuuri on käynyt niin suhteilla jonnekin muualle.
Minun suvussani on käyty koulua, opiskeltu ja menty vasta sitten töihin. Varmaan siksi ei jääty työttömiksi 90-luvullakaan.
Tosin 70-luvulla kansalaiskoulu kesti 8 vuotta.
No se on hyvä että on opiskeltu mutta sivistystä se ei näköjään tuonut. Luuletko todella että jos olisivat opiskelleet ihan virallisiksi ompelijoiksi vaateteollisuus kukoistaisi Suomessa ja he olisivat saaneet pitää työpaikkansa? Tai opiskelleet leipureiksi ja Fazer olisi pitänyt toimipaikkansa tässä kaupungissa? Tai metsureiksi ja metsäkoneet eivät nykyisin teksisi niitä töitä? Jne. jne.
Suurin osa tuntemistani vanhemmista ihmisistä ei käynyt peruskoulua kummempaa ja töitä riitti. Jotkin kävivät aikuisena esim. sorvaajakurssin joka kesti mutaman kuukauden eikä tosiaan paria vuotta niinkuin nykyjään metallia-alan koulutukset.
Samoin 90-lamassa aikuistuneilla sisaruksillani on niiltäkin ajoilta palkallista työkokemusta cv:ssä. Silloin ei vielä ollut mahdollista teettää töitä työttömyyskorvauksella. Vähän myöhemmin syntyneillä on laittaa cv:hen työkokeilu sitä ja työkokeilu tätä. Kunta työllisti tuolloin, nykyään käyttää nuoria ilmaistyövoimana ja samalla ihmettelee miksi väki vanhenee ja vähenee.
Niin, minäkin olin kirjastossa 1993 muutaman kuukauden. Siihen aikaan päämäärä oli että mahdollisimman moni pääsisi ansiosidonnaiselle, eli kunta työllisti puoleksi vuodeksi. Minä valitettavasti sairastuin siinä hyllyttäjän hommassa niin että työ piti lopettaa kesken enkä päässyt ansiosidonnaiselle.
Kyllähän nykyäänkin kunnat työllistää pitkäaikaistyöttömiä niin että pääsisivät ansiosidonnaiselle mutta tietenkään ei ole varaa kaikille sitä järjestää, varsinkin kun kuntien taloudet on Sipilän hallitus vetänyt rankasti miinukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut kirjastoalalle (+merkonomi) ja näin ollen jonkin verran eri kirjastoissa töissä. Tai siis lähinnä harjoitteluissa ja palkkatuetussa työssä + työkokeilussa, kun olin jo valmistunut. Kirjastossa on paljon vanhempia ihmisiä, joilla ei ole alalle minkäänlaista koulutusta. Ovat saaneet olla vakituisina neljäkymmentä vuotta. Ja itse tappelen jostain Kihniön määräaikaisesta työpaikasta sadan muun kanssa. Ja ilman koulutusta työssä kyllä pärjää. En oppinut koulussa mitään, mitä en olisi työssä oppinut. Harjoiteltiin paperilla, miten kirjoja lainataan.
Tiesin toki valmistuessa, että tälle alalle ei ole töitä. Pidän kuitenkin sen verran alasta, että halusin kouluttautua ja toivoin että tuuri kävisi. No ei käynyt. Olen lähettänyt avoimia hakemuksia eri kirjastoihin, mutta jokaisessa kysytään, että kiinnostaako työkokeilu tai palkkatuettu. Viime palkkatuetun jälkeen minua kiiteltiin ja harmiteltiin, että kun ei voida pitää. Kai se osittain oli totta, mutta tuntuu niin oudolta, että ei voida pitää mutta samalla tarvitaan työvoimaa. Heti seuraavana maanantaina aloitti taas uusi palkkatuettu henkilö.
Olen monena vuonna hakenut korkeakouluun suhteellisen työllistävälle alalle. Ei kouluunkaan niin vaan pääse. Ja aivan varmana jos pääsen, niin sitten meitä onkin ylikoulutettu eikä töitä löydykkään.
Viime vuonna 200 kunnan talous painui miinukselle kiitos Sipilän hallituksen, ja siitä kirjastosta on helpointa ensimmäisenä säästää kun pakko on säästää. Lakkautetaan sivukirjastot ja kirjastoautot jne. Tarvittaisiin työntekijöitä mutta kun ei anneta budjetissa siihen rahaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kaksi neuvoa:
1. PS-seudulta löytyy töitä. Muuta muutamaksi vuodeksi sinne.
2. Olet oikeutettu palkkatukeen. Hae tieto työkkäristä ja ole yhteydessä johonkin kiinnostavaan oman alan kolmannen sektorin toimijaan. Saavat (puoli)ilmaisen työntekijän, joten aika varmasti työpaikka löytyy.
PS-seudulta, tarkoitatko Helsingin Yrjönkatua?
Työvoimapula on esim. opetus- ja hoiva-aloilla. Kaikilla aloilla, joissa palkka on surkea koulutustasoon ja työn vaativuuteen nähden. Normaalisti silloin nostetaan palkkatarjousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi neuvoa:
1. PS-seudulta löytyy töitä. Muuta muutamaksi vuodeksi sinne.
2. Olet oikeutettu palkkatukeen. Hae tieto työkkäristä ja ole yhteydessä johonkin kiinnostavaan oman alan kolmannen sektorin toimijaan. Saavat (puoli)ilmaisen työntekijän, joten aika varmasti työpaikka löytyy.
PS-seudulta, tarkoitatko Helsingin Yrjönkatua?
Työvoimapula on esim. opetus- ja hoiva-aloilla. Kaikilla aloilla, joissa palkka on surkea koulutustasoon ja työn vaativuuteen nähden. Normaalisti silloin nostetaan palkkatarjousta.
Jostain kumman syystä kuitenkin pääkaupunkiseudulla on korkeampi työttömyysprosentti kuin meillä täällä läntisessä Suomessa. Siellä on varmasti työpaikkoja paljon, mutta on sitten hakijoitakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala juopoksi. Suosittelen lämpimästi. Ymmärrät kun olet muutaman vuosikymmenen työtön että alkoholi auttaa.
Minä olen ollut kolmella vuosikymmenellä työtön. Edellisen kerran kesti 5,5 vuotta päästä kolmeksi vuodeksi töihin. Alkoholi ei auta kun on perhe. Minä olen liki 30 vuotta sitten valmistunut ensimmäisen kerran ammattiin, ja suoraan kortistoon vuonna 1992, siitä se työttömän ura urkeni. Yhtään normaali työsuhdetta ei ole ollut, kaikki on olleet provisio, keikka jne. tyyppisiä tai sitten ihan vaan määräaikaisia palkkatuella. Ja yrittäjänäkin olen ollut muutaman vuoden ja siitä meni luottotiedot jäi ikuiset velat.
Ammatteja on nyt useampi. Mutta sekään ei riitä että töihin pääsisi.
ap
Aivan kuin minun kirjoittamani työhistoria, paitsi että yrittäjä en ole koskaan ollut. Paria yritystä olen kyllä pyörittänyt vastaavana. Sain vakituisen työn v.2005 viimein, olin siinä 3 vuotta kunnes tympäännyin huonoon palkkaan. Sainkin melko pian toisen työn, isommassa yrityksessä, paljon paremmalla palkalla. Viisi vuotta myöhemmin yritys teki konkurssin. Sen jälkeen olin 3v työtön ja sain lyhyen pätkän, joka sitten jatkuikin 1,5v mittaiseksi pestiksi. Olisi jatkunut vieläkin, ellen olisi saanut niin pahoja rasitusvammoja että oli pakko lopettaa. Nyt jälleen työttömänä ja suunnitelmissa vaihtaa paikkakuntaa. Mitä tähän sanoo TE-keskus? Pitää hakea työtä siltä paikkakunnalta millä asuu ja samaan aikaan hoputtaa muuttamaan muualle. Pätkätyötä siellä täällä, vuosikymmeniä. Useamman eri alan koulutus ja työkokemusta. Aina kun uudelle alalle päädyn, iskee jokin ammattitauti tai rasitusvamma. Mitä tässä enää uskaltaa kokeilla ja pääseekö enää mihinkään kun ikää on 50+?
Tätä ne ihmiset ei tajua jotka elää jossain menneessä, kun töihin mentiin vuosikymmeniksi samaan paikkaan ja sitten eläkkeelle, että työelämä on alkanut pirstaloitua jo 90-luvulla. Me 90-luvun laman väliinputoajat ollaan se ensimmäinen ikäpolvi siinä jatkumossa jossa kaikkien ihmisten normiksi tulee se että koulutuksia pitää hommata tämän tästä uusia ja alat ja työpaikat vaihtuu ja välillä on työtön.
Kun minä valmistuin kauppiksesta niin rehtori sanoi että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun valmistutte ammattiin, näitä tulee vielä 3-4 elämänne aikana, ja oli muuten harvinaisen fiksu rehtori kun tiesi silloin jo ennustaa näin hyvin meikäläisen uran, saattaa tulla vielä 1-2 koulutusta enemmänkin ennenkuin kuolen tai pääsen eläkkeelle nauttimaan n. 150€ työeläkkeestäni.
ap
Mistä ihmeestä keksit, että olisitte joku poikkeava ja uudenlainen sukupolvi? Äitini on syntynyt 1952 ja hänellä on 3 erilaista ammattia, 2 opistotasoista ja 1 akateeminen. Kyllä ne 70-luvulla töihin menneet on samalla tavalla moneen kertaan uraa joutuneet vaihtamaan. Heille ei vain tarjottu mahdollisuutta opiskella työkkärin tuella kuten nyt voi tehdä.
Ainakin siitä että oma äitini kysyi 70-luvulla töitä yhdestä tehtaasta ja ei päässyt. Kysyi toisesta ja pääsi ja olikin siellä sitten melkein 40 vuotta töissä. Toki oli sitä ennen ollut jotain kausityöpätkiä ja lastenvahtina ja ehtinyt lapsiakin tehdä. Koulutuksena 7 luokkaa jotain kansakoulua. Sama juttu useammalla vanhemmalla sukulaisella. Ei ole tarvinnut olla työttömänä poislukien he joille sattui 90-luvun lamassa mustapekka ja jäivät työttömiksi. Sen jälkeen on ollut vain hanttihommia tai jos oikein tuuri on käynyt niin suhteilla jonnekin muualle.
Minun suvussani on käyty koulua, opiskeltu ja menty vasta sitten töihin. Varmaan siksi ei jääty työttömiksi 90-luvullakaan.
Tosin 70-luvulla kansalaiskoulu kesti 8 vuotta.
No se on hyvä että on opiskeltu mutta sivistystä se ei näköjään tuonut. Luuletko todella että jos olisivat opiskelleet ihan virallisiksi ompelijoiksi vaateteollisuus kukoistaisi Suomessa ja he olisivat saaneet pitää työpaikkansa? Tai opiskelleet leipureiksi ja Fazer olisi pitänyt toimipaikkansa tässä kaupungissa? Tai metsureiksi ja metsäkoneet eivät nykyisin teksisi niitä töitä? Jne. jne.
Suurin osa tuntemistani vanhemmista ihmisistä ei käynyt peruskoulua kummempaa ja töitä riitti. Jotkin kävivät aikuisena esim. sorvaajakurssin joka kesti mutaman kuukauden eikä tosiaan paria vuotta niinkuin nykyjään metallia-alan koulutukset.
Samoin 90-lamassa aikuistuneilla sisaruksillani on niiltäkin ajoilta palkallista työkokemusta cv:ssä. Silloin ei vielä ollut mahdollista teettää töitä työttömyyskorvauksella. Vähän myöhemmin syntyneillä on laittaa cv:hen työkokeilu sitä ja työkokeilu tätä. Kunta työllisti tuolloin, nykyään käyttää nuoria ilmaistyövoimana ja samalla ihmettelee miksi väki vanhenee ja vähenee.
Niin, minäkin olin kirjastossa 1993 muutaman kuukauden. Siihen aikaan päämäärä oli että mahdollisimman moni pääsisi ansiosidonnaiselle, eli kunta työllisti puoleksi vuodeksi. Minä valitettavasti sairastuin siinä hyllyttäjän hommassa niin että työ piti lopettaa kesken enkä päässyt ansiosidonnaiselle.
Kyllähän nykyäänkin kunnat työllistää pitkäaikaistyöttömiä niin että pääsisivät ansiosidonnaiselle mutta tietenkään ei ole varaa kaikille sitä järjestää, varsinkin kun kuntien taloudet on Sipilän hallitus vetänyt rankasti miinukselle.
Tiedän että työllistävät nykyisinkin mutta siihen vaaditaan jo useimmilta se reilun kolmen vuoden työttömyys alle. Tuolloin tutut kertoivat että jo vuosi työttömyyttä riitti vai pitiköhän olla sitäkään? Eikä puhettakaan että olisi pitänyt pelkällä korvauksella työkokeilla.
Nykyisin tosiaan teetetään mieluummin työttömyskorvauksilla ja sehän ei monen työnantajan mielestä ole oikeata työkokemusta.
Alue: Aihe vapaa
No se on hyvä että on opiskeltu mutta sivistystä se ei näköjään tuonut. Luuletko todella että jos olisivat opiskelleet ihan virallisiksi ompelijoiksi vaateteollisuus kukoistaisi Suomessa ja he olisivat saaneet pitää työpaikkansa? Tai opiskelleet leipureiksi ja Fazer olisi pitänyt toimipaikkansa tässä kaupungissa? Tai metsureiksi ja metsäkoneet eivät nykyisin teksisi niitä töitä? Jne. jne.
Suurin osa tuntemistani vanhemmista ihmisistä ei käynyt peruskoulua kummempaa ja töitä riitti. Jotkin kävivät aikuisena esim. sorvaajakurssin joka kesti mutaman kuukauden eikä tosiaan paria vuotta niinkuin nykyjään metallia-alan koulutukset.
Samoin 90-lamassa aikuistuneilla sisaruksillani on niiltäkin ajoilta palkallista työkokemusta cv:ssä. Silloin ei vielä ollut mahdollista teettää töitä työttömyyskorvauksella. Vähän myöhemmin syntyneillä on laittaa cv:hen työkokeilu sitä ja työkokeilu tätä. Kunta työllisti tuolloin, nykyään käyttää nuoria ilmaistyövoimana ja samalla ihmettelee miksi väki vanhenee ja vähenee.