Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään vaaditaan olemaan täydellinen äiti ja hoitamaan kaikki täydellisesti?
Sain puoli vuotta sitten esikoiseni, ja neuvojen, ohjeiden (ja käskyjen) määrä on valtava. Tietenkin haluan, että lapseni voi hyvin ja kasvaa hyvin ja oppii asioita jne. Mutta tuntuu, että melkein kaikki pitäisi tehdä lapsen ehdoilla ja pitäisi olla täydellinen äiti, joka täydellisesti hoitaa kaiken ja noudattaa täydellisesti kaikkia ohjeita ja neuvoja.
Mies ja minä ollaan syöty vähän mitä sattuu milloin sattuu, jo vuosia näin, useimmiten tilattu iltaruoaksi sushia. Nyt pitäisi alkaa tekemään sellaista perinteistä lapselle sopivaa kotiruokaa (perunamuussi, lihapullat, jauhelihakeitto jne) ja syömään koko perheenä viisi ateriaa säännöllisiin kellonaikoihin. Ei tee mieli, inhoan kaikkia tuollaisia ruokalajeja enkä tykkää syödä ellei ole nälkä, eikä minulla ole nälkä noin usein. Samaa sanoo mies. Olen saanut kuulla olevani huono äiti, koska en tykkää noista ruoista. Ja on käsketty vain alkaamaan tykkäämään, koska muuten lapsi ei koskaan opi syömään eikä opi koskaan pöytätapoja.
On unikouluja, tassutuksia ja sellaisia, ja unikoulu on tärkeä hoitaa tietyssä iässä tietyllä tavalla, ja sen jälkeen vauvan tulee nukkua ohjeen mukaan tietyllä tavalla. Vauvalle kuuluu laulaa. Perhekerhossa kuuluu käydä (jos ei käy perhekerhossa niin ainakin avoimessa puistossa pitää käydä ja muskarissa). Jne jne. Neuvolassa muistetaan joka kerta kysyä, että "oletteko jo olleet siellä perhekerhossa", "tässä olisi tämä perhekerho esite, sinne kannatta ehdottomasti mennä", "kai kävitte jo siellä perhekerhossa??!!". Olen saanut kuulla olevani epäonnistunut ja outo äiti kun en halua mennä perhekerhoon.
Lisäksi neuvot on ihan ristiriitaisia. Kuuluu imettää vauvantahtisesti vähintään vuosi, mutta unikoulu pitää toteuttaa 6 kk iässä ja lopettaa yöimetys vaikka vauva haluaisi sitä jatkaa. Pitää nukkua perhepedissä, jotta kiintymyssuhde vahvistuu, mutta jos ei heti alusta nukuta pinnasängyssä niin lapsi ei koskaan opi nukahtamaan omaan sänkyyn. Jne.
Ja jos sanoo, että on uupunut ja väsynyt äiti, niin saa sellaisen syyllistyksen ja hyökkäyksen osakseen että huh sentään. "Mitäs teit niitä pentuja!" "Itepähän päätit lisääntyä, älä märise ja marise!" Jne.
Teki niin tai näin niin on tehnyt asiat väärin ja saa kuulla siitä eri suunnista. Silti pitäisi olla täydellinen ja hoitaa kaikki täydellisesti. Pienikin lipsahdus täydellisestä äitiydestä ja olet surkimusäiti, huono äiti, pask*a äiti ja sinulle kerrotaan miten lapsesi kärsii ja voi huonosti.
Koska tästä tällaista tuli? Miksei saa olla rauhassa ihan vain äiti???
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Parempi kun ei lue mitään keskustelupalstoja, kasvatuksen ohjekirjoja tai mitään muutakaan. Pääsee huomattavasti helpommalla. Lapsetkin viihtyvät paremmin rentojen vanhempien kuin kontrollifriikkien kanssa.
Sinäkin siinä levität oikein hyvän mielen sanomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten tiennyt, että raskausaikana ei saa syödä sushia.
Tiesin. Söin raskausaikana hyvin usein sushia, mutta kasvisnigireitä. Silti neuvola syyllisti siitä. Ap
No mikä hiton pakko sun on ollut sielä neuvolassa kertoa että olet syönyt sushia? Voi aikuinen ihminen, ei nyt kannata kaikesta mieltä pahoittaa.
En pahoittanut mieltäni ollenkaan, vaan ihmettelin sitä miten helposti neuvola kaikesta syyllisti. Tai ainakin yritti syyllistää. Ap
en huomannut että syyllisti, aika pian pääsin naistenklinikalla käymään säännöllisesti, raskausajan diabetes ja ikää. Kaikki meni erittäin hyvin.
Täydellisiä äitejä ei oo olemassakaan. Ei täydellisiä ihmisiäkään. Maalaisjärjellä etiäpäin ja jos ei tiedä niin kysyy.
En minä kertonut neuvolassa mitään mitä en halunnut, vastailin ympäripyöreitä jos kysymys oli jotain mihin en halunnut sen tarkemmin vastata. Neuvoja kyllä kysyin, jos oli tarve. Eikä terkkarikaan turhia udellut. Näki ja kuuli, että lapset voivat hyvin ja kehittyvät vähintäänkin ikätasoisesti, monesti edelläkin. Meillä olikin onneksi vähän vanhempi terkkari, niitä joilla maalaisjärki oli vielä päässä. Välillä oli sijaistamassa nuoria päällepäsmäreitä, mutta niille en todellakaan kertonut yhtään mitään!
Kotona olin lasten kanssa tasan niin kauan kuin se itsestäni tuntui hyvältä, ihan sama mikä oli muiden mielipide (oman miehen eli lasten isän mielipide toki vaikutti).
Kerhoissa käytin lapsia leikkimässä muiden lasten kanssa, mutta en sieltä itse mitään seuraa ja vertaistukea hakenut.
Lapset nukkuivat ja nukahtivat siten miten meille ja lapsille sopi parhaiten. Imetyksen suhteenkin olin itsekäs ja imetin niin kauan kuin itsestäni tuntui hyvältä, minun kehostanihan siinä oli kyse.
Siitä asti kun lapset pystyi syömään samaa ruokaa kuin aikuiset, on syöty periaatteella kaikki syö samaa ja kellekään ei tehdä mitään spesiaalia siksi ettei tykkää tai siksi että on lapsi. Allergioita meillä ei ole.
Rutiinit ja säännölliset ruoka- ja nukkuma-ajat
helpottavat arkea ja pitävät lapset rauhallisina ja tyytyväisinä, mutta ei nämäkään kiveen hakattuja sääntöjä ollut ja tarpeen tullen pystyi lipsumaan ilman katastrofia.
Ei olla jätetty tekemättä oikeastaan mitään sen takia että on lapsia. Tottakai on ollut aikoja että jotain asiaa on lykätty, kun se ei olisi ollut järkevää juuri silloin kenenkään kannalta, mutta noin yleisesti ei olla mitenkään "lakattu elämästä" lasten takia. Mikään biletys ei kuulunut enää elämään ennen lapsiakaan, mutta on matkusteltu, harrastettu, vietetty aikaa ystävien kanssa, remontoitu, opiskeltu, tehty töitä, tehty asioita yksin ja yhdessä perheenä.
Ja meillä määrää aikuiset ei lapset.
Tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin, mutta ei meidän lastenkasvatukseen ole muiden mielipiteet vaikuttaneet, vaikka niitä ehkä jostain joskus on kuulunutkin. Ihan on eletty tasan meidän näköistä elämää, eikä ole voinut kovin pahasti pieleenkään mennä, koska lapset pärjää koulussa ja kaikilla muillakin elämän osa-alueilla ihan loistavasti ja meillä vanhemmillakin on hyvä ja luottava suhde lapsiin.
- Äidiksi 30-vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän vuoksi en halua jälkikasvua. Elämä ei saa näyttää omalta, vaikka lapset voisivat hyvin. En jaksaisi sellaista rumbaa, missä en saa olla oma itseni, enkä saa kasvattaa lapsia omalla tavallani. Siinä suhteessa olisin todenteolla huonompi isä, etten voisi tarjota lapselle 24/7 huomiota, koska tarvitsen todellakin aikaa itselleni ja tuollainen elämä kuormittaisi minua liikaa. Miksi nykyään lasten kasvattaminen ns. "siinä samalla" on niin kieroon katsottua? Ei siitä kannata rakettitiedettä tehdä väen väkisin, kun se ei sellaista ole. Luultavasti meillä kaikilla on edes jonkinlainen sisäinen käsitys lasten kasvattamisesta.
No kun ihmiskunta on tällainen, että oikeita ongelmia kun ei ole, niitä pitää alkaa keksimään. Sairas ja vinoutunut yhteiskunta tekee lapsen kasvatuksenkin tosiaan tällaiseksi kuin sitä ei ihminen osaisi tehdä. Tai että lapsi on jo lähtökohtaisesti jotenkin vääränlainen kun sitä pitää alkaa muokata näissä varhaiskasvatuksissa tietyyyn muottiin ja suuntaan, lapsen luovuus on lapsessa itsessä jo valmiina.
Sota tai muu katastrofi varmaan puhdistaisi ilman terveemmäksi, kun se normaali on päässyt näin unohtumaan tässä yhtyeiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille oman suvun syyllistäjille pitää vaan vetää luu kurkkuun.Esm.jos on omasta äidistä kyse niin eiköhän ole joskus kurittanut fyysisesti tai muuten ollut epävakaa, lätrännyt tms,pieni nootti tästä.
Lapsettomille sisaruksille vaan että odotahan kun saat ne omat kasvatettavat.
Anopille,utelet ukoltasi, kyllä sieltäkin lapsuudesta löytyy.Anopille et sitten tietenkään paljasta mitä tiedät mutta jos piruilee niin vihjaat jotain miehesi kertomaan.
Kenelläkään ei ole ollut täydellistä lapsuutta,aina löytyy jotain mistä vanhemmat eivät halua keskustella.
Ulkopuolisiin sun ei tartte energiaasi laittaa.
Mä oon just se äiti tyyppi jos nii voi sanoo et meillä syödään terveellistä kotiruokaa, ( vihaan valmisruokia) päivässä on tietyt rutiinit ja lapset menee nukkumaan viim. puol 9. Karkkipäivä kerran viikossa silloinkaan ei mehuja/limpsoja. Lapset on ja menee aina etusijalle. Ja musta tuntuu että mua arvostellaan jopa enemmän kuin sellaisia äitejä, jotka ei opeta lapsille mitn nukkumaanmenoaikoja, syötetään valmisruokaa,karkkia, annetaan lasten katsoa puhelinta tai tv koko ajan ?! Mut mikä on siis lopputulos..no se et elä elämääsi juuri niinkuin haluat ja kasvata lapsesi kuten haluat, arvostrlijoita löytyy aina.. Kuitrnkin muista että olet vastuussa minkälaisia aikuisia lapsistasi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, mä olen mutsina mokaillut ihan kiitettävästi. Olen ollut kärsimätön, alentunut lapsen tasolle ristiriitatilanteissa, ollut poissaoleva ja uupunut, syöttänyt purkkiruokaa ja eineksiä, meillä saa karkkia. You name it... Päihteitä en käytä.
Mutta kaikesta vajavaisuudestani huolimatta lapset ovat ok, pärjäävät koulussa ja ovat avoimia ja ns. kilttejä lapsia, nyt jo teinejä. Meillä on hyvä suhde molempien kanssa ja kaikesta pystytään puhumaan.
Mun mielestä pahimpia arvostelijoita on sellaiset jonkin aikaa sitten lapsensa saaneet. En tarkoita mitään 50-lukua vaan itsellä ainakin kokemusta sellaisista vajaa 10 v. sitten lisääntyneistä. Kauheesti kauhisteltiin, kun 10 kk. ikäinen sormiruokaili ja söi esim. banaania. Aivan varmasti tukehtuu, kun noin yskäs eikä kuulemma ite ois uskaltanut ikinä. Kuitenkin tarjoais itse jotain kokonaisia viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja. Lisäksi 1,5-vuotias olisi tarvinnut nukuttaa laulamalla unilaulua. No meidän esikoista ei ole juurikaan tarvinnut nukuttaa puolivuotiaasta eteenpäin. Senkus vie sänkyynsä ja sinne jää tyytyväisenä, kun väsyttää. Eräs 5-vuotiaan äiti myös naureskeli, kun halusin pitää 1-vuotiaan mahd. pitkään selkä menosuuntaan istuimessa. Imetyksestä myös monia juttuja.
Sanopa näille sitten takaisin "En laula unilaulua, eikä mun lapsi heräile enää öisin toisin kuin sun lapsi 4-vuotiaaksi asti, jota myös täytyy edelleen kouluikäisenä nukuttaa joka ilta." tai "Miten pystyit laittaan sun lapsen 1-vuotiaana palkki-istuimeen" tai "Ei se maito niin vain lopu kuten sulla muka kävi, eikä 1-vuotiaan imetys ole mitenkään ällöttävää" .
Nää ei mua nyt niin ärsytä, mutta tää oma kokemus on just tollaisista eli edes mummoista kuten usein kuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko tehdä juuri ohjeiden mukaan, eikä kukaan vaadi ketään olemaan täydellinen äiti/vanhempi. Pitää ihan itse kyetä tulkitsemaan ohjeita ja poimimaan itselle sopivat niistä käyttöön. Epävarmat ihmiset panikoivat helposti tässä informaation tulvassa. Ihmisillä on mielipide, ja nyt pitäisi vaan etsiä joku, jota se niiden mielipide kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä pahimpia arvostelijoita on sellaiset jonkin aikaa sitten lapsensa saaneet. En tarkoita mitään 50-lukua vaan itsellä ainakin kokemusta sellaisista vajaa 10 v. sitten lisääntyneistä. Kauheesti kauhisteltiin, kun 10 kk. ikäinen sormiruokaili ja söi esim. banaania. Aivan varmasti tukehtuu, kun noin yskäs eikä kuulemma ite ois uskaltanut ikinä. Kuitenkin tarjoais itse jotain kokonaisia viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja. Lisäksi 1,5-vuotias olisi tarvinnut nukuttaa laulamalla unilaulua. No meidän esikoista ei ole juurikaan tarvinnut nukuttaa puolivuotiaasta eteenpäin. Senkus vie sänkyynsä ja sinne jää tyytyväisenä, kun väsyttää. Eräs 5-vuotiaan äiti myös naureskeli, kun halusin pitää 1-vuotiaan mahd. pitkään selkä menosuuntaan istuimessa. Imetyksestä myös monia juttuja.
Sanopa näille sitten takaisin "En laula unilaulua, eikä mun lapsi heräile enää öisin toisin kuin sun lapsi 4-vuotiaaksi asti, jota myös täytyy edelleen kouluikäisenä nukuttaa joka ilta." tai "Miten pystyit laittaan sun lapsen 1-vuotiaana palkki-istuimeen" tai "Ei se maito niin vain lopu kuten sulla muka kävi, eikä 1-vuotiaan imetys ole mitenkään ällöttävää" .
Nää ei mua nyt niin ärsytä, mutta tää oma kokemus on just tollaisista eli edes mummoista kuten usein kuulee.
Mä taas luulen että se on luonnekysymys, ketä kiinnostaa muiden tekemiset ja ketä ei. Olen 40, en siis (ehkä) ikäni puolesta mummo, mutta siinä mielessä kyllä, että lapsi on jo täysi-ikäinen. Ei mulla ole mitään asiaa kommentoida kenenkään kasvatustapoja, en muista mitä aikanaan pienen lapsen kanssa ohjeistettiin, suosituksetkin ovat taatusti muuttuneet (terkkuja aplarimehu- ja porkkanaraastekaudelta), enkä edes tiedä, mikä on palkki-istuin. Eikä kyllä enää kiinnostakaan. Aikansa kutakin.
Vasta perheemme kasvettua neljään (odptan nyt viidettä) olen oppinut olemaan stressaamatta tai syyllistymättä. Totta kai siis välillä tulee näitä "Tulipa kiireessä korotettua ääntä, olenpa paska äiti"- oloja tai näitä "Taas meidän lapsen kurahanskat unohtui kotiin"- juttuja, mitkä on tavallaan ihan luonnollisia, mutta muiden tekemisistä en kuitenkaan syyllisty. Tarkoitan siis sitä, että vanhemmat nyt tekevät erilaisia valintoja. Yksi syöttää ajanpuutteessaan lapsille paljon eineksiä, yksi kokkaa alusta saakka itse. Yksi on kulinaristi ja kokeilee eksoottisia juttuja kun taas joku pysyttelee puhtaiden perusmakujen ja luomun rajoissa. Mä en ole se luomuäiti, ja vaikka se luomu jollekin olisikin ihan ehdoton juttu, miksi minun pitäisi syyllistyä tästä. Minähän valitsen itse, mikä meille sopii parhaiten - niin ajallisesti, taloudellisesti kuin muutenkin.
Sama juttu monien muiden asioiden suhteen. On vanhempia, joiden lapsi käy pienestä asti vauvakinossa, perhekerhossa, vauvamuskarissa, vauvaratsastuksessa, vauvasirkuksessa,... ja mikäs siinä - käyköön. Mä pääsen tällä hetkellä silloin tällöin perhekahvilaan. Vauvani ei käy kymmenissä muissa aktiviteeteissa, koska mulle sopii parhaiten tämä. Mutta jos joku jaksaa ja haluaa olla aktiivisesti menossa siellä ja täällä, niin mitäpä mun tarvii siitäkään syyllistyä. Ajattelen, että jos mua joku näistä asioista alkaa syyllistää, niin oma itsetuntonsa lienee sitten riippuvainen näistä asioista. Minun ei ole. :)
Toki arvostelua sinänsä voi kuulua monenlaista. Mistäköhän muakin on arvosteltu. Lyhyestä imetyksestä (voi pojat, muutenkin olo oli tuolloin hyvin epäonnistunut että enemmänkin ymmärtäjää olisin kaivannut), pitkästä imetyksestä, lapsilla liian hienoista/ohuista/paksuista/mitä milloinkin vaatteista, liiallisesta siivoamisesta/liian vähäisestä siivoamisesta, siitä että taloudessa on lemmikki, siitä että taloudessa ei ole lemmikkiä, liiallisesta ulkoilusta, liian vähäisestä ulkoilusta,...
Joo. Että ihan kaikesta sitä voi joku kehittää itselleen ongelman. Olenkin todennut, että kenenkään muun takia ei voi alkaa tekemään yhtään mitään, vaan asiat on paras tehdä niin kuin ne itselle ja omalle perheelle sopivat- lapsi tai lapset edellä mennen tietenkin.
Hintaakin on tosiaan tätä nykyä niin paljon, etten millään edes kerkeä huolehtimaan, mitä meistä nyt kukakin ajattelee jos tehdään tietyllä tavalla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten se lapsen kasvatus vauva-ajan jälkeen. Koko ajan saa lukea ohjeita että näin ei saa tehdä eikä näin, muuten tulee traumoja ja vinoon kasvanut lapsi. Se miten meidät nykyiset aikuiset on kasvatettu on väärä tapa ja meidän pitäisi osata kasvattaa lapsemme toisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä pahimpia arvostelijoita on sellaiset jonkin aikaa sitten lapsensa saaneet. En tarkoita mitään 50-lukua vaan itsellä ainakin kokemusta sellaisista vajaa 10 v. sitten lisääntyneistä. Kauheesti kauhisteltiin, kun 10 kk. ikäinen sormiruokaili ja söi esim. banaania. Aivan varmasti tukehtuu, kun noin yskäs eikä kuulemma ite ois uskaltanut ikinä. Kuitenkin tarjoais itse jotain kokonaisia viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja. Lisäksi 1,5-vuotias olisi tarvinnut nukuttaa laulamalla unilaulua. No meidän esikoista ei ole juurikaan tarvinnut nukuttaa puolivuotiaasta eteenpäin. Senkus vie sänkyynsä ja sinne jää tyytyväisenä, kun väsyttää. Eräs 5-vuotiaan äiti myös naureskeli, kun halusin pitää 1-vuotiaan mahd. pitkään selkä menosuuntaan istuimessa. Imetyksestä myös monia juttuja.
Sanopa näille sitten takaisin "En laula unilaulua, eikä mun lapsi heräile enää öisin toisin kuin sun lapsi 4-vuotiaaksi asti, jota myös täytyy edelleen kouluikäisenä nukuttaa joka ilta." tai "Miten pystyit laittaan sun lapsen 1-vuotiaana palkki-istuimeen" tai "Ei se maito niin vain lopu kuten sulla muka kävi, eikä 1-vuotiaan imetys ole mitenkään ällöttävää" .
Nää ei mua nyt niin ärsytä, mutta tää oma kokemus on just tollaisista eli edes mummoista kuten usein kuulee.
Luin iltasadun myös ellei ehtinyt nukkua.
Vanhemmuus on kasvamisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on kasvamisen paikka.
Miten tää liittyy mihinkään?
Niin kuka vaatii? Yhteiskunta? Ihmiset ympärillä? Mainokset ja TV-ohjelmat? Ei kukaan vaadi mitään täydellistä suoritusta, sellaista ei ole. Te naiset vain olette niin epävarmoja ja alttiita kaikelle ymäristön vaikutukselle. Ihan turhaan stressaatte ja ajatte itsenne loppuun asiasta, jonka pitäisi olla maailman luonnollisin asia ja jota on hoidettu maailman sivu onnistuneesti ilman mitään helvetin satujumppia.
Neuvolasysteemi on ihan hyvä juttu seurannan kannalta, mutta ei sitäkään kannata niin hengenvakavasti ottaa, vaikka sieltä ehdoteltaisiin kaikenlaista. Ihan itse te parhaiten tiedätte miten äitiyttänne hoidatte ja maalaisjärki vie jo pitkälle. Vaatimuksista ja odotuksista uupunut ja riutunut äiti ei ainakaan ole lapselle hyväksi, se lienee selvää.
34534535 kirjoitti:
Niin kuka vaatii? Yhteiskunta? Ihmiset ympärillä? Mainokset ja TV-ohjelmat? Ei kukaan vaadi mitään täydellistä suoritusta, sellaista ei ole. Te naiset vain olette niin epävarmoja ja alttiita kaikelle ymäristön vaikutukselle. Ihan turhaan stressaatte ja ajatte itsenne loppuun asiasta, jonka pitäisi olla maailman luonnollisin asia ja jota on hoidettu maailman sivu onnistuneesti ilman mitään helvetin satujumppia.
Neuvolasysteemi on ihan hyvä juttu seurannan kannalta, mutta ei sitäkään kannata niin hengenvakavasti ottaa, vaikka sieltä ehdoteltaisiin kaikenlaista. Ihan itse te parhaiten tiedätte miten äitiyttänne hoidatte ja maalaisjärki vie jo pitkälle. Vaatimuksista ja odotuksista uupunut ja riutunut äiti ei ainakaan ole lapselle hyväksi, se lienee selvää.
Asiaton vähättely ja törkeä mollaaminenhan se kannustaakin.
Parempi kun ei lue mitään keskustelupalstoja, kasvatuksen ohjekirjoja tai mitään muutakaan. Pääsee huomattavasti helpommalla. Lapsetkin viihtyvät paremmin rentojen vanhempien kuin kontrollifriikkien kanssa.