Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään vaaditaan olemaan täydellinen äiti ja hoitamaan kaikki täydellisesti?
Sain puoli vuotta sitten esikoiseni, ja neuvojen, ohjeiden (ja käskyjen) määrä on valtava. Tietenkin haluan, että lapseni voi hyvin ja kasvaa hyvin ja oppii asioita jne. Mutta tuntuu, että melkein kaikki pitäisi tehdä lapsen ehdoilla ja pitäisi olla täydellinen äiti, joka täydellisesti hoitaa kaiken ja noudattaa täydellisesti kaikkia ohjeita ja neuvoja.
Mies ja minä ollaan syöty vähän mitä sattuu milloin sattuu, jo vuosia näin, useimmiten tilattu iltaruoaksi sushia. Nyt pitäisi alkaa tekemään sellaista perinteistä lapselle sopivaa kotiruokaa (perunamuussi, lihapullat, jauhelihakeitto jne) ja syömään koko perheenä viisi ateriaa säännöllisiin kellonaikoihin. Ei tee mieli, inhoan kaikkia tuollaisia ruokalajeja enkä tykkää syödä ellei ole nälkä, eikä minulla ole nälkä noin usein. Samaa sanoo mies. Olen saanut kuulla olevani huono äiti, koska en tykkää noista ruoista. Ja on käsketty vain alkaamaan tykkäämään, koska muuten lapsi ei koskaan opi syömään eikä opi koskaan pöytätapoja.
On unikouluja, tassutuksia ja sellaisia, ja unikoulu on tärkeä hoitaa tietyssä iässä tietyllä tavalla, ja sen jälkeen vauvan tulee nukkua ohjeen mukaan tietyllä tavalla. Vauvalle kuuluu laulaa. Perhekerhossa kuuluu käydä (jos ei käy perhekerhossa niin ainakin avoimessa puistossa pitää käydä ja muskarissa). Jne jne. Neuvolassa muistetaan joka kerta kysyä, että "oletteko jo olleet siellä perhekerhossa", "tässä olisi tämä perhekerho esite, sinne kannatta ehdottomasti mennä", "kai kävitte jo siellä perhekerhossa??!!". Olen saanut kuulla olevani epäonnistunut ja outo äiti kun en halua mennä perhekerhoon.
Lisäksi neuvot on ihan ristiriitaisia. Kuuluu imettää vauvantahtisesti vähintään vuosi, mutta unikoulu pitää toteuttaa 6 kk iässä ja lopettaa yöimetys vaikka vauva haluaisi sitä jatkaa. Pitää nukkua perhepedissä, jotta kiintymyssuhde vahvistuu, mutta jos ei heti alusta nukuta pinnasängyssä niin lapsi ei koskaan opi nukahtamaan omaan sänkyyn. Jne.
Ja jos sanoo, että on uupunut ja väsynyt äiti, niin saa sellaisen syyllistyksen ja hyökkäyksen osakseen että huh sentään. "Mitäs teit niitä pentuja!" "Itepähän päätit lisääntyä, älä märise ja marise!" Jne.
Teki niin tai näin niin on tehnyt asiat väärin ja saa kuulla siitä eri suunnista. Silti pitäisi olla täydellinen ja hoitaa kaikki täydellisesti. Pienikin lipsahdus täydellisestä äitiydestä ja olet surkimusäiti, huono äiti, pask*a äiti ja sinulle kerrotaan miten lapsesi kärsii ja voi huonosti.
Koska tästä tällaista tuli? Miksei saa olla rauhassa ihan vain äiti???
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Ja opettajat sitten saavat opetettaviksi nämä uniikit lumihiutaleet, jotka vaativat sushia ja eivät kestä tylsiä juttuja, kun nehän on prseestä, kuten perhekerhot ja muut tylsät ja mälsät jutut. Heille pitää koko ajan järjestää innoittavaa ja erikoista toimintaa, kun ovat oppineet siihen, että äiti halveksii tavallisia mammoja, jotka tekee pottumuussia ja jauhelihakastiketta.
Voi opettajaparkoja, kun saavat nämä lumihiutaleet opetettaviksi.
Juntti idiootti. Voithan sinäkin alkaa ajatella itse ja nousta pottumuussin yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten tiennyt, että raskausaikana ei saa syödä sushia.
Tiesin. Söin raskausaikana hyvin usein sushia, mutta kasvisnigireitä. Silti neuvola syyllisti siitä. Ap
No mikä hiton pakko sun on ollut sielä neuvolassa kertoa että olet syönyt sushia? Voi aikuinen ihminen, ei nyt kannata kaikesta mieltä pahoittaa.
Samaa mieltä. En ole äiti mutta olen oppinut että mitä vähemmän kerron asioitani eteenpäin, sitä helpommalla pääsen. Esim työkaverit on aika uteliaita ja oon kaunistellut ties ja mitä :D Oon sulkenut sukulaisianikin pois elämästäni kun arvosteli eikä hyväksynyt elämäni valintoja. Mutta joo, kannattaa valehdella ihmeessä siitä kerhostakin, mitä se kenellekään kuuluu käyttekö siellä vai ette. Ap taitaa olla aika nuori kun noin ottaa paineita. Ei sitä äitiyttä tarvitse suorittaa. Riittää että tietää että lapsi voi hyvin. Itse kyllä laittaisin lapselle terveellistä ruokaa.
Sen neuvolan vaan pitäisi olla paikka jossa nimenomaan keskustellaan asioista ja josta voi jopa kysyä neuvoa. Nyt koko tilanne on täysin absurdi. Kun se on muuttunut tuollaiseksi valvonnaksi.
Neuvola on ennen kaikkea valvova instanssi.
Niin on. Ei pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten aina kun lukee tai kuulee "ainoasta oikeasta tavasta kasvattaa lapsia" ,niin mieti miten paljon maailmassa on erilaisia kulttuureja ja elämäntapoja ja miten eri aikakausilla täälläkin on toimittu. Lapset selviävät Japanissa ilman suomalaista kotiruokaa ja täälläkin selvittiin (ja selvitään) ilman perhekerhoa.
Vaikea uskoa, että neuvolan terkkari olisi sanonut sinua oudoksi tai huonoksi äidiksi... Heidän vain kuuluu ohjata kohti säännöllistä ruokarytmiä jne. Kerhoa hän tod.näk.suosittelee enemmän sinulle, jotta saisit vertaistukea.
T.Toinen th
Mitä vertaistukea siellä on? Ja tarvitseeko kaikki muka jotain vertaistukea?
Esim. vertaistukea vauva-arkeen. Ihan vain AP:n tekstiä lukiessa tuli itsellekin sellainen olo, että samoja asioita pyörittelevä juttukumppani voisi olla tarpeen. En väittänyt että kaikille on, mutta aika monelle esikoisen vanhemmalle toinen samanlaista arkea elävä on aika tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten aina kun lukee tai kuulee "ainoasta oikeasta tavasta kasvattaa lapsia" ,niin mieti miten paljon maailmassa on erilaisia kulttuureja ja elämäntapoja ja miten eri aikakausilla täälläkin on toimittu. Lapset selviävät Japanissa ilman suomalaista kotiruokaa ja täälläkin selvittiin (ja selvitään) ilman perhekerhoa.
Vaikea uskoa, että neuvolan terkkari olisi sanonut sinua oudoksi tai huonoksi äidiksi... Heidän vain kuuluu ohjata kohti säännöllistä ruokarytmiä jne. Kerhoa hän tod.näk.suosittelee enemmän sinulle, jotta saisit vertaistukea.
T.Toinen th
Mitä vertaistukea siellä on? Ja tarvitseeko kaikki muka jotain vertaistukea?
Esim. vertaistukea vauva-arkeen. Ihan vain AP:n tekstiä lukiessa tuli itsellekin sellainen olo, että samoja asioita pyörittelevä juttukumppani voisi olla tarpeen. En väittänyt että kaikille on, mutta aika monelle esikoisen vanhemmalle toinen samanlaista arkea elävä on aika tärkeä.
Ei se arki ole samaa automaattisesti. Sehän riippuu sadoista tekijöistä, millaista se on.
Kuka vaatii?
Ei multa kukaan vaatinut mitään, paitsi vauva ruokaa ja syliä.
Kannattaisi kasvattaa sen verran sitä selkärankaa että kuuntelee itseään ja luottaa omiin vaistoihinsa ettei tarvi hyppiä joka trendin perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu siltä ettei sulla ole kiintymyssuhdetta sun lapseen? Mitä pahaa siinä on jos joskus tekeekin lihapullia tai syö jauhelihakeittoa? Miten se tekee täydellisen jostain? Eihän nuo ruuat mitään luxusruokia ole? Tavallisii kotiruokia?? Sitten tuo kerhojuttu, sieltä saa Mammakavereita ja sun lapsesi saa kavereita? Saa ajatukset vähäksi aikaa muualle ja pystyy jakamaan arjen ilot ja surut samanhenkisten ihmisten kanssa. Saan vaan väkisin sellaisen kuvan ettei sinua edes kiinnosta hoitaa sun lastasi.. Et anna paljon sellaista kuvaa tuolla että olisit kiinnostunut olemaan lapsellesi hyvä äiti ja lapsesi olisi etusijalla.. Mut mikä oon sua arvostelee kun en tunne sua mutta silti ehkä vähän ihmetytti.
Miksi pitäisi saada mammakavereita? Entä jos ei halua mammakavereita? Lapsi saa kavereita varmaan muualtakin kuin perhekerhosta esim. naapuruston ja sukulaisten lapsista tai vaikka päiväkodista. Kävin viisi kertaa perhekerhossa, eikä siellä kukaan jakanut mitään iloja eikä suruja. Siellä ei kukaan puhunut toisilleen juuri mitään. Yritin jutella niille muille äideille, mutta kaikki oli keskittyneenä omaan lapseen tai kännykkään, eikä kukaan ollut kovin halukas tutustumaan muihin. Se siitä kerhosta. Enkä minä halua jakaa suruja tuntemattomille, jaan ne ystävieni, siskoni ja mieheni kanssa.
Ja miten perhekerho ja perunamuussi liittyy kiintymyssuhteeseen tai siihen, että hoitaako äiti lastaan? En ymmärrä logiikkaasi ollenkaan.
Sitä paitsi todistit sinäkin AP:n aloituksen todeksi. Sinäkin lyttäsit hänet huonoksi äidiksi, jolla ei ole kiintymyssuhdetta lapseensa ja jota ei kiinnosta hoitaa lastaan.
Kannattaa kirjoittaa tälle palstalle "isänä" niin ymmärrystä ja ylistystä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaatii?
Ei multa kukaan vaatinut mitään, paitsi vauva ruokaa ja syliä.
Kannattaisi kasvattaa sen verran sitä selkärankaa että kuuntelee itseään ja luottaa omiin vaistoihinsa ettei tarvi hyppiä joka trendin perässä.
No kiva sulle. Tässä ketjussa oli puhe siitä, miten jokainen kokee oikeudekseen kritisoida äitiä ihan kaikesta, ei siitä että pitäisi hyppiä "trendien" perässä.
Kyllä meillä ainakin valitettiin neuvolassa lasten ruoka-ajoista (koska ei aina saatu ajoitettua siihen täydelliseen kolmen tunnin välein-ruokailuun) ja esimerkiksi siitä, ettei jaksettu huudattaa vauvaa tuntitolkulla omassa sängyssä vaan nukutettiin syliin ja sitten siirrettiin omaan sänkyyn. Koska lapselle tulee traumoja siitä että herää eri paikassa kuin minne nukahti tjs.
Myös lapsettomilta kavereilta tullut kritiikkia nukkumaanmenoajoista (koska iltakymmeneltä nukahtava vauva menee nukkumaan "IHAN LIIAN MYÖHÄÄN!!1" vaikka aikaisempi nukkumaanmeno olisi merkinnyt meille aamuneljältä heräämistä...) ja kaupankassalta valitusta kun lapsi nukkui huonossa asennossa sateenvarjorattaissa, ei suostunut myymään tuotteita ennen kuin oltiin korjattu lapsen asentoa kymmenettä kertaa kymmenen minuutin sisään.
Näiden lisäksi vielä tosiaan kaikki nettipalstat joissa kaikki mitä ikinä teetkään on väärin.
Imetin pitkään, ja se oli ihan oma päätökseni. Joskus kuulin kommentteja siitä, mutta en välittänyt niistä. Nuorimmaisen kanssa keksin kokeilla sormiruokailua, ja se olikin ruokahetkien kannalta todella kätevää, siivoamisen ei niinkään. Mutta lapsi söi itse, ja minä sain syödä omaa ruokaani omaan tahtiin siinä vieressä. Lisäksi lapsi oppi todella pienenä syömään itse lusikalla ja vieläpä sotkematta. Meillä muutenkin syödään yllättävän terveellisesti kun vertaa moneen muuhun, mutta en tee siitä numeroa. Joskus kyllä lukee kommentteja ruokanatseista ja siivousnatseista ja voisin niistä syyllistyä, mutta enemmän kyllä naurattaa sellaiset öyhyämiset.
Harrastuksissa ollaan aina pidetty se linja, että arvokkaampaa kuin jatkuva suorittaminen, on rauhallinen arki. Koulu on lapsen työtä, ja koulunkäynti on eri tavalla vaativaa kuin mitä omassa lapsuudessani oli. Siihen päälle vielä monet harrastusillat - se olisi liikaa ihan kaikille. Ruutuaikoja rajoitetaan, ja pelaamiselle on määrätyt päivät eikä niistä jousteta.
Ulkomailla käydään siitä itsekkäästä syystä, että äiti nyt tahtoo nähdä maailmaa.
Vaatteet valitsen sen mukaan, että ne sopii käyttötarkoitukseen, on hyvät päällä, näyttää kivalta ja ei maksa ihan liikaa (joskus saatan sortua törsäämään, mutta Gugguista pysyn kaukana).
Nämä on niitä perusjuttuja meidän perheessä, mitkä jonkun verran eroaa joistain muista, ja on niistä keskusteltukin toisten kanssa. Se, mistä otan paineita, liittyy ihan muihin asioihin kuin kodin siisteyteen tai lasten harrastuksiin. Nimittäin äitiyden henkinen puoli. Minulla on ihan kamala oma äitisuhde, ja tuntuu joskus että on tehtävä valtava työ siinä, että en sorru samoihin virheisiin JA että antaisin itselleni kuitenkin anteeksi enkä miettisi liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole käyny missää mammakerhoissa koskaan, koska ei kiinnosta.
Eikä meilläkään ole kuin ehkä kerran puolessa vuodessa pottumuusia ja lihapullia.
Kasviksia ja vihanneksia käytän runsaasti ruuanlaitossa.
Meillä ei kuulu kenenkään suusta "hyi, kasviksia, hyi ituhippiruokaa, hyi en syö".
Suomessa ainoa oikea ja terveellinen ruoka on makaronilaatikko ja ne lihapullat perunamuusilla sekä ruskea kastike 😂
Niin ja kaurapuuro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut eivät ole elämässään muuta syöneetkään kuin pottumuusia ja lihapullia sekä makaronilaatikkoa, siksi moni sanoo maistamatta mitään uutta ruokalajia, "hyi en syö" ja käyttäytyvät kuin pikkulapset.
"Hyi, tarviiko noita rehuja tunkea joka paikkaan?" "Ai täälläkin on täysin turhanpäiväinen ituhippivaihtoehto listalla?" "Minä en pupunruokaa syö".
Ja näin kommentoivat usein ns. aikuiset ihmiset ja erityisesti keski-ikäiset kaljamahaiset miehet, tai siis "miehet".
Vierailija kirjoitti:
Ja opettajat sitten saavat opetettaviksi nämä uniikit lumihiutaleet, jotka vaativat sushia ja eivät kestä tylsiä juttuja, kun nehän on prseestä, kuten perhekerhot ja muut tylsät ja mälsät jutut. Heille pitää koko ajan järjestää innoittavaa ja erikoista toimintaa, kun ovat oppineet siihen, että äiti halveksii tavallisia mammoja, jotka tekee pottumuussia ja jauhelihakastiketta.
Voi opettajaparkoja, kun saavat nämä lumihiutaleet opetettaviksi.
Kuinkas teillä on otettu vastaan kasvisruokapäivät?
Veikkaanpa, että kuuluu lihapullalapsen suusta "hyi, yök, en syö" :D
Aatella, että opettajat yrittävät sitten saada lihapullilla kasvatetut irma-pertit syömään kasvisruokaa kouluissa ja jopa päiväkodeissa.
Ei se pottu ja jauheliha ole millään tapaa monipuolista ruokaa, eikä ole ravintoarvoiltakaan kovin terveellistäkään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli joka päivä perunaa, joka aamu kaurapuuroa, jauhelihakastiketta, lihapullia. Makaronilaatikkoa.
Arvatkaapa syönkö näin aikuisiällä mitään noista? En syö.
Nainen "kouliintuu" äidiksi 9-kuukautta. Yleensä se on kasvamisen aikaa kaikella lailla.
Kyllä äidin pitää ymmärtää, että lapsi on etusijalla ja hänen parhaansa ja nähdä hieman vaivaa lapsensa eteen jotta hän saisi parhaat mahdolliset eväät elämäänsä, ja monipuolisesti sitä ruokaa iän mukaan.
Ja jos on perheessä sushiaika, voi lapselle antaa purkkiruokaa, valmista saa kaupoista, ei tarvitse olla sormisuussa, että mitäs nyt.
Kummallinen keskustelu, luonnollisista asioista ollaan montaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen "kouliintuu" äidiksi 9-kuukautta. Yleensä se on kasvamisen aikaa kaikella lailla.
Kyllä äidin pitää ymmärtää, että lapsi on etusijalla ja hänen parhaansa ja nähdä hieman vaivaa lapsensa eteen jotta hän saisi parhaat mahdolliset eväät elämäänsä, ja monipuolisesti sitä ruokaa iän mukaan.
Ja jos on perheessä sushiaika, voi lapselle antaa purkkiruokaa, valmista saa kaupoista, ei tarvitse olla sormisuussa, että mitäs nyt.
Kummallinen keskustelu, luonnollisista asioista ollaan montaa mieltä.
Ja isommalle lapselle voikin jo sushiakin tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Nainen "kouliintuu" äidiksi 9-kuukautta. Yleensä se on kasvamisen aikaa kaikella lailla.
Kyllä äidin pitää ymmärtää, että lapsi on etusijalla ja hänen parhaansa ja nähdä hieman vaivaa lapsensa eteen jotta hän saisi parhaat mahdolliset eväät elämäänsä, ja monipuolisesti sitä ruokaa iän mukaan.
Ja jos on perheessä sushiaika, voi lapselle antaa purkkiruokaa, valmista saa kaupoista, ei tarvitse olla sormisuussa, että mitäs nyt.
Kummallinen keskustelu, luonnollisista asioista ollaan montaa mieltä.
Miten tää liittyy pottumuussiin ja perhekerhoon?
Koska jokainen on nykyään erityisherkkä sanoittaja ja diagnooseja kassikaupalla keksittyinä.
Loukkaantumisen kurssit käytynä ja terve järki unohtunut.
itseä lähinnä naurattaa vinkuvat äipät, kyllä jokainen tiesi tasan tarkkaan mihin ryhtyi. infoa maapallo täynnä.
Juuri tämän vuoksi en halua jälkikasvua. Elämä ei saa näyttää omalta, vaikka lapset voisivat hyvin. En jaksaisi sellaista rumbaa, missä en saa olla oma itseni, enkä saa kasvattaa lapsia omalla tavallani. Siinä suhteessa olisin todenteolla huonompi isä, etten voisi tarjota lapselle 24/7 huomiota, koska tarvitsen todellakin aikaa itselleni ja tuollainen elämä kuormittaisi minua liikaa. Miksi nykyään lasten kasvattaminen ns. "siinä samalla" on niin kieroon katsottua? Ei siitä kannata rakettitiedettä tehdä väen väkisin, kun se ei sellaista ole. Luultavasti meillä kaikilla on edes jonkinlainen sisäinen käsitys lasten kasvattamisesta.
Ja opettajat sitten saavat opetettaviksi nämä uniikit lumihiutaleet, jotka vaativat sushia ja eivät kestä tylsiä juttuja, kun nehän on prseestä, kuten perhekerhot ja muut tylsät ja mälsät jutut. Heille pitää koko ajan järjestää innoittavaa ja erikoista toimintaa, kun ovat oppineet siihen, että äiti halveksii tavallisia mammoja, jotka tekee pottumuussia ja jauhelihakastiketta.
Voi opettajaparkoja, kun saavat nämä lumihiutaleet opetettaviksi.