Miksi nykyään vaaditaan olemaan täydellinen äiti ja hoitamaan kaikki täydellisesti?

Sain puoli vuotta sitten esikoiseni, ja neuvojen, ohjeiden (ja käskyjen) määrä on valtava. Tietenkin haluan, että lapseni voi hyvin ja kasvaa hyvin ja oppii asioita jne. Mutta tuntuu, että melkein kaikki pitäisi tehdä lapsen ehdoilla ja pitäisi olla täydellinen äiti, joka täydellisesti hoitaa kaiken ja noudattaa täydellisesti kaikkia ohjeita ja neuvoja.

Mies ja minä ollaan syöty vähän mitä sattuu milloin sattuu, jo vuosia näin, useimmiten tilattu iltaruoaksi sushia. Nyt pitäisi alkaa tekemään sellaista perinteistä lapselle sopivaa kotiruokaa (perunamuussi, lihapullat, jauhelihakeitto jne) ja syömään koko perheenä viisi ateriaa säännöllisiin kellonaikoihin. Ei tee mieli, inhoan kaikkia tuollaisia ruokalajeja enkä tykkää syödä ellei ole nälkä, eikä minulla ole nälkä noin usein. Samaa sanoo mies. Olen saanut kuulla olevani huono äiti, koska en tykkää noista ruoista. Ja on käsketty vain alkaamaan tykkäämään, koska muuten lapsi ei koskaan opi syömään eikä opi koskaan pöytätapoja.

On unikouluja, tassutuksia ja sellaisia, ja unikoulu on tärkeä hoitaa tietyssä iässä tietyllä tavalla, ja sen jälkeen vauvan tulee nukkua ohjeen mukaan tietyllä tavalla. Vauvalle kuuluu laulaa. Perhekerhossa kuuluu käydä (jos ei käy perhekerhossa niin ainakin avoimessa puistossa pitää käydä ja muskarissa). Jne jne. Neuvolassa muistetaan joka kerta kysyä, että "oletteko jo olleet siellä perhekerhossa", "tässä olisi tämä perhekerho esite, sinne kannatta ehdottomasti mennä", "kai kävitte jo siellä perhekerhossa??!!". Olen saanut kuulla olevani epäonnistunut ja outo äiti kun en halua mennä perhekerhoon.

Lisäksi neuvot on ihan ristiriitaisia. Kuuluu imettää vauvantahtisesti vähintään vuosi, mutta unikoulu pitää toteuttaa 6 kk iässä ja lopettaa yöimetys vaikka vauva haluaisi sitä jatkaa. Pitää nukkua perhepedissä, jotta kiintymyssuhde vahvistuu, mutta jos ei heti alusta nukuta pinnasängyssä niin lapsi ei koskaan opi nukahtamaan omaan sänkyyn. Jne.

Ja jos sanoo, että on uupunut ja väsynyt äiti, niin saa sellaisen syyllistyksen ja hyökkäyksen osakseen että huh sentään. "Mitäs teit niitä pentuja!" "Itepähän päätit lisääntyä, älä märise ja marise!" Jne.

Teki niin tai näin niin on tehnyt asiat väärin ja saa kuulla siitä eri suunnista. Silti pitäisi olla täydellinen ja hoitaa kaikki täydellisesti. Pienikin lipsahdus täydellisestä äitiydestä ja olet surkimusäiti, huono äiti, pask*a äiti ja sinulle kerrotaan miten lapsesi kärsii ja voi huonosti.

Koska tästä tällaista tuli? Miksei saa olla rauhassa ihan vain äiti???