Mitä nykyään voi kasvattaja tehdä jos lapsi ei tottele puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Uhmakohtaus on reaktio siihen että jokin lempivaate, jonka lapsi on juuri päättänyt laittaa päälleen, kuivuu märkänä narulla. Tai siihen, että lapsi on päättänyt laittaa vaaleanpunaiset toppasaappaat kun ulkona on +7 astetta ja vesisade. Tai lapsi ei hyväksy sitä että isä vie tänä aamuna eikä äiti. Kyllä; uhma on reaktio Minun toimintaani. Nelihenkinen perhe ei voi kuitenkaan tanssia uhmaikäisen säännöillä.

Esimerkkisi ovat hassuja. Kyllä se lapsi on tarpeeksi fiksu säästymään näiltä esimerkeiltäsi, jos hänellä on edes jotain valinnanoikeutta. Pienen lapsen mieli on helposti ohjailtavissa hyvällä tavalla. Toki tulee uhmaa, jos laittaa vaan kovan kovaa vasten.

Nykyään uhmaa pidetään enemmän reaktiona kuin pakollisena kaikille jossain iässä. Ennen kasvatus oli niin kurikeskeistä, että uhmaa tuli ihan kaikille. Nykyään tiedetään toisin. Sama koskee myös teini-iän kapinaa

Päin vastoin. Ennen vanhaan teini-iän kapinasta ei paljoa puhuttu, kun sitä ei niin ollut, koska lapset eivät uskaltaneet avoimesti käydä taistoon vanhempiaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Uhmakohtaus on reaktio siihen että jokin lempivaate, jonka lapsi on juuri päättänyt laittaa päälleen, kuivuu märkänä narulla. Tai siihen, että lapsi on päättänyt laittaa vaaleanpunaiset toppasaappaat kun ulkona on +7 astetta ja vesisade. Tai lapsi ei hyväksy sitä että isä vie tänä aamuna eikä äiti. Kyllä; uhma on reaktio Minun toimintaani. Nelihenkinen perhe ei voi kuitenkaan tanssia uhmaikäisen säännöillä.

Esimerkkisi ovat hassuja. Kyllä se lapsi on tarpeeksi fiksu säästymään näiltä esimerkeiltäsi, jos hänellä on edes jotain valinnanoikeutta. Pienen lapsen mieli on helposti ohjailtavissa hyvällä tavalla. Toki tulee uhmaa, jos laittaa vaan kovan kovaa vasten.

Nykyään uhmaa pidetään enemmän reaktiona kuin pakollisena kaikille jossain iässä. Ennen kasvatus oli niin kurikeskeistä, että uhmaa tuli ihan kaikille. Nykyään tiedetään toisin. Sama koskee myös teini-iän kapinaa

Esimerkkini ovat viime viikolta.

Lapsi ei halua valita mitään annetuista vaihtoehdoista, ainoastaan sen joka ei sillä hetkellä ole saatavilla. Kun hän on jotakin päättänyt, sen hän pitää.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lapsen kanssa pärjää, voi hakeutua asiasta juttelemaan esimerkiksi perheneuvolaan. Käytännössä ne lasten raivarit ovat yleensä seurausta siitä, että lapsi ei muutoin kotonaan saa huomiota. Näitä somessa aokaansa viettäviä vanhempia kun on paljon. 

Hah, kyllä uhmaikä on ihan ihmisen normaaliin kasvuun ja kehitykseen liittyvä tosiasia. Lapsi huomaa voivansa vaikuttaa asioihin, eli oma tahto löytyy. Siispä lapselle tulee uhmakohtauksia, kun omat halut eivät aina saa tyydytystään. Lapsi jopa kehittää raivarit ihan tarkoituksella, tai siltä se vanhemmasta välillä tuntuu.

Jos ei uhmaa ole, niin sitten voisi olla vähän ihmeissään jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Uhmakohtaus on reaktio siihen että jokin lempivaate, jonka lapsi on juuri päättänyt laittaa päälleen, kuivuu märkänä narulla. Tai siihen, että lapsi on päättänyt laittaa vaaleanpunaiset toppasaappaat kun ulkona on +7 astetta ja vesisade. Tai lapsi ei hyväksy sitä että isä vie tänä aamuna eikä äiti. Kyllä; uhma on reaktio Minun toimintaani. Nelihenkinen perhe ei voi kuitenkaan tanssia uhmaikäisen säännöillä.

Esimerkkisi ovat hassuja. Kyllä se lapsi on tarpeeksi fiksu säästymään näiltä esimerkeiltäsi, jos hänellä on edes jotain valinnanoikeutta. Pienen lapsen mieli on helposti ohjailtavissa hyvällä tavalla. Toki tulee uhmaa, jos laittaa vaan kovan kovaa vasten.

Nykyään uhmaa pidetään enemmän reaktiona kuin pakollisena kaikille jossain iässä. Ennen kasvatus oli niin kurikeskeistä, että uhmaa tuli ihan kaikille. Nykyään tiedetään toisin. Sama koskee myös teini-iän kapinaa

Päin vastoin. Ennen vanhaan teini-iän kapinasta ei paljoa puhuttu, kun sitä ei niin ollut, koska lapset eivät uskaltaneet avoimesti käydä taistoon vanhempiaan vastaan.

Milloin tämä ennenvanhaa oli?

Nykyään teinit ei enää kap7noi. Miutenkin käyttäytyvät hyvin, ei ole päihteidenkäyttöä ym. Vielä parikymmentä vuotta sitten asia oli toisin. Ihan yleisesti uskotaan, että kapina kuuluu teini-ikään. Tavallaan kuuluu irrottautumisena, mutta enää se ei kol7se yhtä paljoa. Ei tarvitse, kun pääsee muutenkin irti. Sama koskee uhmaikää, se sanakin on jo vaihtunut tahtoiäksi. Lapsi opettelee tahtomaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ne vanhemmat, joilla ei ole mitään sääntöjä tai jos on, joustavat säännöistä lapsen mieliksi, ovat lopulta aivan hukassa lapsensa kanssa.

Lapsesta tulee kuningas, joka määrää ja vanhemmat hyppivät hänen toiveittensa tahdissa. Ei tarvitse kuin itkeä, huutaa ja ilmoittaa, etten tahdo. Näin voi kätevästi vaatia tiettyjä asioita tai tavaroita. Ja vanhemmat joustaa ikuisesti, ettei lapselle vaan tule paha mieli.

Näin niitä joustamattomia työntekijöitä, koululaisia ja mahdottomia kavereita tehdään.

Samaa mieltä ja joskus tuntuu, että vanhemmat eivät ole itsekään kasvaneet aikuisiksi. Näitä näen työssäni ja työskentelen siis lastenkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Uhmakohtaus on reaktio siihen että jokin lempivaate, jonka lapsi on juuri päättänyt laittaa päälleen, kuivuu märkänä narulla. Tai siihen, että lapsi on päättänyt laittaa vaaleanpunaiset toppasaappaat kun ulkona on +7 astetta ja vesisade. Tai lapsi ei hyväksy sitä että isä vie tänä aamuna eikä äiti. Kyllä; uhma on reaktio Minun toimintaani. Nelihenkinen perhe ei voi kuitenkaan tanssia uhmaikäisen säännöillä.

Esimerkkisi ovat hassuja. Kyllä se lapsi on tarpeeksi fiksu säästymään näiltä esimerkeiltäsi, jos hänellä on edes jotain valinnanoikeutta. Pienen lapsen mieli on helposti ohjailtavissa hyvällä tavalla. Toki tulee uhmaa, jos laittaa vaan kovan kovaa vasten.

Nykyään uhmaa pidetään enemmän reaktiona kuin pakollisena kaikille jossain iässä. Ennen kasvatus oli niin kurikeskeistä, että uhmaa tuli ihan kaikille. Nykyään tiedetään toisin. Sama koskee myös teini-iän kapinaa

Esimerkkini ovat viime viikolta.

Lapsi ei halua valita mitään annetuista vaihtoehdoista, ainoastaan sen joka ei sillä hetkellä ole saatavilla. Kun hän on jotakin päättänyt, sen hän pitää.

Koita muuttaa omaa suhtautumista. Mieti niitä tilanteita. Ennakoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lapsen kanssa pärjää, voi hakeutua asiasta juttelemaan esimerkiksi perheneuvolaan. Käytännössä ne lasten raivarit ovat yleensä seurausta siitä, että lapsi ei muutoin kotonaan saa huomiota. Näitä somessa aokaansa viettäviä vanhempia kun on paljon. 

Hah, kyllä uhmaikä on ihan ihmisen normaaliin kasvuun ja kehitykseen liittyvä tosiasia. Lapsi huomaa voivansa vaikuttaa asioihin, eli oma tahto löytyy. Siispä lapselle tulee uhmakohtauksia, kun omat halut eivät aina saa tyydytystään. Lapsi jopa kehittää raivarit ihan tarkoituksella, tai siltä se vanhemmasta välillä tuntuu.

Jos ei uhmaa ole, niin sitten voisi olla vähän ihmeissään jo.

Näin tosiaan uskottiin ennen. Nyt tiedetään toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Tässä huomaa, ettei vanhemmat pärjää fiksusti lapsensa kanssa. Kukaan täysjärkinen ei hikipäissään odota, että lapsen uhma laantuu, vaan sitten lähdetään sen uhmiksen kanssa, vaikka kuinka olisi uhma päällä.

Se olisi väkivaltaa ja kaltoinohta: 115cm pitkä, voimakas lapsi raahataan kerrostalon kolmoskerroksesta sisävaatteissa ja ilman kenkiä pakkaseen ja bussiin huutamaan. Mutta fiksua olisi tietysti monen mielestä.

Mistä lähtien syliin ottaminen ja kantaminen on ollut väkivaltaa? No, kerran on meillä jouduttu lähtemään näin. Mutta jos haluaa ja on varaa odottaa sitä uhman laantumista, niin ihan vapaasti. Onhan se hienoa, että lapsi on kuningas. Ihana aikuinen hänestä kasvaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Uhmakohtaus on reaktio siihen että jokin lempivaate, jonka lapsi on juuri päättänyt laittaa päälleen, kuivuu märkänä narulla. Tai siihen, että lapsi on päättänyt laittaa vaaleanpunaiset toppasaappaat kun ulkona on +7 astetta ja vesisade. Tai lapsi ei hyväksy sitä että isä vie tänä aamuna eikä äiti. Kyllä; uhma on reaktio Minun toimintaani. Nelihenkinen perhe ei voi kuitenkaan tanssia uhmaikäisen säännöillä.

Esimerkkisi ovat hassuja. Kyllä se lapsi on tarpeeksi fiksu säästymään näiltä esimerkeiltäsi, jos hänellä on edes jotain valinnanoikeutta. Pienen lapsen mieli on helposti ohjailtavissa hyvällä tavalla. Toki tulee uhmaa, jos laittaa vaan kovan kovaa vasten.

Nykyään uhmaa pidetään enemmän reaktiona kuin pakollisena kaikille jossain iässä. Ennen kasvatus oli niin kurikeskeistä, että uhmaa tuli ihan kaikille. Nykyään tiedetään toisin. Sama koskee myös teini-iän kapinaa

Päin vastoin. Ennen vanhaan teini-iän kapinasta ei paljoa puhuttu, kun sitä ei niin ollut, koska lapset eivät uskaltaneet avoimesti käydä taistoon vanhempiaan vastaan.

Milloin tämä ennenvanhaa oli?

Nykyään teinit ei enää kap7noi. Miutenkin käyttäytyvät hyvin, ei ole päihteidenkäyttöä ym. Vielä parikymmentä vuotta sitten asia oli toisin. Ihan yleisesti uskotaan, että kapina kuuluu teini-ikään. Tavallaan kuuluu irrottautumisena, mutta enää se ei kol7se yhtä paljoa. Ei tarvitse, kun pääsee muutenkin irti. Sama koskee uhmaikää, se sanakin on jo vaihtunut tahtoiäksi. Lapsi opettelee tahtomaan.

Nykyään ei saa olla auktoriteetteja ja kun ei ole auktoriteettia niin ei ole myöskään ketään jota vastaan uhmaisi. Niinpä uhmaiästä on tullut tahtoikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Uhmakohtaus on reaktio siihen että jokin lempivaate, jonka lapsi on juuri päättänyt laittaa päälleen, kuivuu märkänä narulla. Tai siihen, että lapsi on päättänyt laittaa vaaleanpunaiset toppasaappaat kun ulkona on +7 astetta ja vesisade. Tai lapsi ei hyväksy sitä että isä vie tänä aamuna eikä äiti. Kyllä; uhma on reaktio Minun toimintaani. Nelihenkinen perhe ei voi kuitenkaan tanssia uhmaikäisen säännöillä.

Esimerkkisi ovat hassuja. Kyllä se lapsi on tarpeeksi fiksu säästymään näiltä esimerkeiltäsi, jos hänellä on edes jotain valinnanoikeutta. Pienen lapsen mieli on helposti ohjailtavissa hyvällä tavalla. Toki tulee uhmaa, jos laittaa vaan kovan kovaa vasten.

Nykyään uhmaa pidetään enemmän reaktiona kuin pakollisena kaikille jossain iässä. Ennen kasvatus oli niin kurikeskeistä, että uhmaa tuli ihan kaikille. Nykyään tiedetään toisin. Sama koskee myös teini-iän kapinaa

Esimerkkini ovat viime viikolta.

Lapsi ei halua valita mitään annetuista vaihtoehdoista, ainoastaan sen joka ei sillä hetkellä ole saatavilla. Kun hän on jotakin päättänyt, sen hän pitää.

Koita muuttaa omaa suhtautumista. Mieti niitä tilanteita. Ennakoi.

Olen suhtautunut aina hyvin rauhallisesti enkä tehnyt tilanteista numeroa. Vaikea on ennustaa seuraavan päivän epistolaa. Lapset ovat erilaisia. Meillä toinen lapsi on ollut hyvin lujatahtoinen vauvasta saakka, toinen aina helposti mukautuva. Kaikkiin ei samat temput päde.

Minä ainakin annan lapsilleni piiskaa, koska meillä lapset joko tottelevat tai itkevät ja tottelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Tässä huomaa, ettei vanhemmat pärjää fiksusti lapsensa kanssa. Kukaan täysjärkinen ei hikipäissään odota, että lapsen uhma laantuu, vaan sitten lähdetään sen uhmiksen kanssa, vaikka kuinka olisi uhma päällä.

Se olisi väkivaltaa ja kaltoinohta: 115cm pitkä, voimakas lapsi raahataan kerrostalon kolmoskerroksesta sisävaatteissa ja ilman kenkiä pakkaseen ja bussiin huutamaan. Mutta fiksua olisi tietysti monen mielestä.

Mistä lähtien syliin ottaminen ja kantaminen on ollut väkivaltaa? No, kerran on meillä jouduttu lähtemään näin. Mutta jos haluaa ja on varaa odottaa sitä uhman laantumista, niin ihan vapaasti. Onhan se hienoa, että lapsi on kuningas. Ihana aikuinen hänestä kasvaakin.

Ei onnistu kun on toinenkin kannettava. Meillä ei mennä uhmaikäisen ehdoilla, eikä äiti siksi suostu uhmaikäisen mukiloitavaksi :).

Joka päiväkodista löytyy näitä, joilta kotona sallitaan kaikki ja lapsen mielen mukaan mennään. On sitten ikävää, kun nukkarissa yksi juoksee pitkin seiniä ja villitsee muita, ja yhteiset pelisäännöt ovat ihan ”epäreiluja”. Kyllä lapsille täytyy asettaa rajat pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki lapset tottele puhetta. Silloin jää  vaihtoehdoksi ainoastaan fyysinen kieltäminen, mutta tätähän ei saa enää suomenmaassa tehdä, koska sitä pidetään väkivaltana, mitä se ei tieteenkään ole. En kehota ketään tekemään lapsia, koska jos juuri sinulle sattuu se lapsi, joka on sillä tavalla "poikkeava" että tarvitsee suoraan kasvaakseen muutakin kuin ystävällistä keskustelua, niin sinua siitä tullaan syyttämään että se kieroon kasvaa. Eli kielletään kasvattamasta niin kuin lapsesi tarvitsisi, annetaan vain täysin toimimattomia keinoja, ja sitten kun nämä keinot eivät auta, niin sinua syytetään siitä että olet huono kasvattaja. Jos taas käskyistä huolimatta kasvatat niin kuin lapsesi tarvitsee, niin olet huono kasvattaja myös, ja joku tulee puuttumaan siihen niin, että lapsesi ei saa tarvitsemaansa kasvatusta. Et siis voi voittaa mitenkään, vaan teit niin tai näin, niin sinä olet huono, ja lapsestasi tulee siksi hirviö.

Jep. Ja tämän lisäksi "puheella kasvatetuista" lapsista tulee itsestään manipuolivia, ilkeitä ihmisisä, koska heille on opetettu vanhempien toimesta että sanoilla ei voi tehdä rikoksia, eikä kiusata ketään. Vanhemmat tekevät siis oikein kun lannistavat ja nöyryyttävät ja rankaisevat sanoilla lasta, joka oppii myös tekemään niin muille. Puhuminen kun kuuluu kaikille, eikä lapsi osaa erottaa millaista puhetta hän voi puhua, ja millaista vain vanhemmat, vaan lapsi oppii sujuvasti käyttämään puhumista toisten loukkaamiseen, rankaisuun ja manipuloimiseen. Sen sijaan että opetettaisiin, että kun äiti nappaa kädestä kiinni, eikä päästä irti ennen kuin lapsi suorittaa asian x, josta lapsi ymmärtää että äiti voi näin tehdä, koska hän on vanhempi, voimakkaampi, auktoriteetti jota tulee totella että kasvaa normaaliksi ihmiseksi. Ei hän tälöin opi että voi itse pitää kaverin kädestä väkisin kiinni, ja sitä paitsi samanikäiset on suurinpiirtein samankokoisia, ja yhtä voimakkaita.

Eli lapsi voi sitten aikuisena ottaa vanhan äitinsä kädestä asioita?

Miten tällainen skenaario liittyy mihinkään?

Ei mitään. Ei saa pitää' kiinni tai antaa luunappia, muuten joutuu syytteeseen pahoinpitelystä.

Opettajakaan ei voi enää poistaa haistattelevaa ja virnuilevaa teiniä luokasta. Aikuiset ovat kädettömiä ja kakarat käyttävät tätä hyväkseen. Tulee mieleen  se Putoukseh vit""nen poikahahmo,  Nöpö mikä lie"Sä et voi lyödä mua, mä olen lapsi",

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Sinä, ja muut kaltaisesi nyt vain ette ymmärrä sitä, että lapsia on erilaisia, eikä jokainen ole kopio sinun lapsestasi, josta kasvaisi ihan samanlainen, jos vain kaikki kasvattaisivat kuten sinä. 

Lapselle pitäisi olla mahdollisuus sorvata sellainen kasvatus, joka tukee lasta, ja on hyväksi lapselle, ja tätä myöten ympäristölle myös. Tätä mahdollisuutta ei enää ole, koska vanhempi ei saa enää kasvattaa parhaaksi katsomallaan tavalla, vaikka hän sen lapsen parhaiten tuntee, ja mikä siihen auttaisi, mutta kun ei saa kasvattaa niin. Kukaanhan ei puolustele että lapsia pitäisi millään hakata, ja suuri ongelma onkin se, että mölisevin yleisö ei kykene erottamaan kasvatusta väkivallasta. Kasvatus tähtää oppimiseen, ja hyviin tapoihin, jotta lapsi pärjää tulevaisuudessa omillaan, yhteiskunnan jäsenenä.

Sitä en ymmärrä, että miksi te vartavasten haluatte että tänne kasvaa enenevissä määrin aikuisia jotka ovat aikuistuttuaan vaaraksi teille, teidän lapsille ja lapsen lapsillenne?? Onko oikeasti se oman erinomaisuuden esilletuominen kasvattajana, sen pienen hetken, tärkeämpää kuin se että siaistte elää loppuelämänne turvassa?? Teidän takianne Suomeen kasvaa jatkuvasti porukkaa joita ei kasvateta, koska TE olette viisaudessanne päättäneet että vain yhdellä tavalla saa kasvattaa.

En ymmärrä, enkä kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ne vanhemmat, joilla ei ole mitään sääntöjä tai jos on, joustavat säännöistä lapsen mieliksi, ovat lopulta aivan hukassa lapsensa kanssa.

Lapsesta tulee kuningas, joka määrää ja vanhemmat hyppivät hänen toiveittensa tahdissa. Ei tarvitse kuin itkeä, huutaa ja ilmoittaa, etten tahdo. Näin voi kätevästi vaatia tiettyjä asioita tai tavaroita. Ja vanhemmat joustaa ikuisesti, ettei lapselle vaan tule paha mieli.

Näin niitä joustamattomia työntekijöitä, koululaisia ja mahdottomia kavereita tehdään.

Samaa mieltä ja joskus tuntuu, että vanhemmat eivät ole itsekään kasvaneet aikuisiksi. Näitä näen työssäni ja työskentelen siis lastenkodissa.

Itse olen myös lasten kanssa tekemisissä töissäni ja tekisi joskus mieli ravistella vanhempia: ETTÄ MITÄ?!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Sinä, ja muut kaltaisesi nyt vain ette ymmärrä sitä, että lapsia on erilaisia, eikä jokainen ole kopio sinun lapsestasi, josta kasvaisi ihan samanlainen, jos vain kaikki kasvattaisivat kuten sinä. 

Lapselle pitäisi olla mahdollisuus sorvata sellainen kasvatus, joka tukee lasta, ja on hyväksi lapselle, ja tätä myöten ympäristölle myös. Tätä mahdollisuutta ei enää ole, koska vanhempi ei saa enää kasvattaa parhaaksi katsomallaan tavalla, vaikka hän sen lapsen parhaiten tuntee, ja mikä siihen auttaisi, mutta kun ei saa kasvattaa niin. Kukaanhan ei puolustele että lapsia pitäisi millään hakata, ja suuri ongelma onkin se, että mölisevin yleisö ei kykene erottamaan kasvatusta väkivallasta. Kasvatus tähtää oppimiseen, ja hyviin tapoihin, jotta lapsi pärjää tulevaisuudessa omillaan, yhteiskunnan jäsenenä.

Sitä en ymmärrä, että miksi te vartavasten haluatte että tänne kasvaa enenevissä määrin aikuisia jotka ovat aikuistuttuaan vaaraksi teille, teidän lapsille ja lapsen lapsillenne?? Onko oikeasti se oman erinomaisuuden esilletuominen kasvattajana, sen pienen hetken, tärkeämpää kuin se että siaistte elää loppuelämänne turvassa?? Teidän takianne Suomeen kasvaa jatkuvasti porukkaa joita ei kasvateta, koska TE olette viisaudessanne päättäneet että vain yhdellä tavalla saa kasvattaa.

En ymmärrä, enkä kannata.

Hasdu. Mikään toimiva kasvatustapa ei ole kielletty, vaikka väkivalta on

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Ei saa pitää' kiinni tai antaa luunappia, muuten joutuu syytteeseen pahoinpitelystä.

Opettajakaan ei voi enää poistaa haistattelevaa ja virnuilevaa teiniä luokasta. Aikuiset ovat kädettömiä ja kakarat käyttävät tätä hyväkseen. Tulee mieleen  se Putoukseh vit""nen poikahahmo,  Nöpö mikä lie"Sä et voi lyödä mua, mä olen lapsi",

Puhumattakaan siitä, että kun tällainen vaativa lapsi kasvaa nuoreksi, ja joutuu sitten sijoitettavaksi laitokseen, niin laitoksessakaan ei voida esimerkiksi kitkeä lapsen huumeidenkäyttöä, koska lapsi voi tuoda ne huumeet laitokseen, kuten myös partaterät, joilla voi vahingoittaa muita, sillä lapsia ei saa tutkia, koska heihin ei saa koskea. Lapsi voi laitokseen mennessään vapaaehtoisesti kaivaa tavarat taskuistaan, mutta henkilökunta ei saa kajota lapseen, ei tutkia reppua, ei taskuja puhumattakaan jos lapsi kuljettaa aineita laitokseen alusvaatteissaan. 

Vaikeaa lasta ei voi myöskään pitää laitoksessa vastoin tahtoaan, kuin tietyn ajan, sen jälkeen hänet on pakko päästää ulos, koska muuten kyse on vapaudenriistosta. 

Nämä nuoret ovat niitä, jotka olisi alusta asti pitänyt kasvattaa muuten kuin puhumalla. He eivät missään vaiheessa oppineet heikon impulssikontrollinsa, ja esim. adhd:n takia pelkällä keskustelulla tarvittavia asioita, vaan heitä olisi pitänyt ohjata fyysisesti. Tiedoksenne, että nämä tällaiset nuoret kyllä laitoksesta päästyään asettuvat asumaan myös teidän naapureihinne, lastenne naapureihin, heidän asiakkaikseen, jne. Olisiko jo aika myöntää että tuli tehtyä typerä päätös kun puututtiin vanhempien kasvatukseen liian vahvasti?

Vierailija kirjoitti:

Joka päiväkodista löytyy näitä, joilta kotona sallitaan kaikki ja lapsen mielen mukaan mennään. On sitten ikävää, kun nukkarissa yksi juoksee pitkin seiniä ja villitsee muita, ja yhteiset pelisäännöt ovat ihan ”epäreiluja”. Kyllä lapsille täytyy asettaa rajat pienestä pitäen.

No niinpä. Tuo on ihan normaalia nykyään, joskin hyvinkin kasvatettuja lapsia on. Ne lapset ovat omassa työssäni ilo.