Mitä nykyään voi kasvattaja tehdä jos lapsi ei tottele puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Tämä kai on se oleellisin asia. Pitää olla johdonmukainen ja tosissaan. On asioita, jotka vaan tehdään. Ei niistä mitään peliä järjestetä. Mutta oma asenne pitää myös olla neutraali, ei mitään "tottelemista", vaan nyt syödään, nukutaan, puetaan jne. Se on ihan suoraviivaista ja kaikille ok. Jos ehdottelee ja on epävarma, jokainen sivuillenkin kuulee, ettei toi ole tosissaan. Lapsikin sen ymmärtää. Saati jos ohjeet ja tekemiset ja seuraukset ailahtelee.

Meillä on pärjätty aina näin. Jopa niin, ettei minun tarvitse miettiä tottelemista. Jotkut asiat on vaan näin, joistain en ota mitään painetta. Annan lapsille omaa tilaa ilman käskytystä. En ole koskaan käyttänyt mitään rangaistuksia. Silti minun auktoriteettini on aina vahva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.

Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.

Tässä on ajatusvirhe. Ei se lapsi minkään rangaistuksenpelossa mitään tee, vaan siksi että niin vaan tehdään. Se on automaatio. Seuraus on se, että pääsee ulos, pä7väkotiin tms. Eli jotain hyvää.

Viestisi ihmiskäsitys on koirakoulumaineen. Ihankuin sinä omisit lasta vastaan tai oöettaisit lapsen oöevan sinua vastaan.

Lapsi on kanssasi samalla puolella. Hän haluaa yhtä lailla kuin sinäkin, että asiat sujuvat ja teillä on kivaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Tämä kai on se oleellisin asia. Pitää olla johdonmukainen ja tosissaan. On asioita, jotka vaan tehdään. Ei niistä mitään peliä järjestetä. Mutta oma asenne pitää myös olla neutraali, ei mitään "tottelemista", vaan nyt syödään, nukutaan, puetaan jne. Se on ihan suoraviivaista ja kaikille ok. Jos ehdottelee ja on epävarma, jokainen sivuillenkin kuulee, ettei toi ole tosissaan. Lapsikin sen ymmärtää. Saati jos ohjeet ja tekemiset ja seuraukset ailahtelee.

Meillä on pärjätty aina näin. Jopa niin, ettei minun tarvitse miettiä tottelemista. Jotkut asiat on vaan näin, joistain en ota mitään painetta. Annan lapsille omaa tilaa ilman käskytystä. En ole koskaan käyttänyt mitään rangaistuksia. Silti minun auktoriteettini on aina vahva.

Sinulla taitaa olla ns. helppo lapsi. Lasten temperamentit vaihtelevat.

Aika monilla tässä ketjussa vaikuttaa olevan varsin behavioristinen lapsikäsitys. Jutut muistuttavat koirankasvatusta - ja vanhoillista sellaistakin.

Olisi kiva kuulla, onko teillä itsellänne lapsia. Ja minkä ikäisiä. Ja oletteko perehtyneet kasvatustieteellisiin ja psykologisiin teorioihin?

Itselläni on kolme lasta, iät 1-8. Olen akateemisesti koulutettu ja luen paljon. Ja minun oli se kommentti, että moni odottaa lapsen tottelevan puhetta vaikkei tämä edes ymmärtäisi puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Tämä kai on se oleellisin asia. Pitää olla johdonmukainen ja tosissaan. On asioita, jotka vaan tehdään. Ei niistä mitään peliä järjestetä. Mutta oma asenne pitää myös olla neutraali, ei mitään "tottelemista", vaan nyt syödään, nukutaan, puetaan jne. Se on ihan suoraviivaista ja kaikille ok. Jos ehdottelee ja on epävarma, jokainen sivuillenkin kuulee, ettei toi ole tosissaan. Lapsikin sen ymmärtää. Saati jos ohjeet ja tekemiset ja seuraukset ailahtelee.

Meillä on pärjätty aina näin. Jopa niin, ettei minun tarvitse miettiä tottelemista. Jotkut asiat on vaan näin, joistain en ota mitään painetta. Annan lapsille omaa tilaa ilman käskytystä. En ole koskaan käyttänyt mitään rangaistuksia. Silti minun auktoriteettini on aina vahva.

Sinulla taitaa olla ns. helppo lapsi. Lasten temperamentit vaihtelevat.

Enpä usko. Ihan tavallisia lapsia ja ihan tavallinen elämä. Avain on kunnioitus. Ei se sattumaa ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottele puhetta on jo sinällään asenteellinen kysymys

Tosiaan miksi lapsen pitäisi totella sokeasti. Miksei asioista voida sopia hyvässä hengessä ja kaikkia kunnioittaen?

Hohhoijakkaa, sanopa tämä laumalle 12-vuotiaita, jotka hälisee ja huutaa. Kun porukassa on neljäsosa niitä, jotka eivät puhetta kuuntele, vaan haluavat henkilökohtaista palvelua tai kyseenalaistavat kaiken, mitä pomo sanoo.

Aivan mahdoton tehtävä yrittää selittää, miksi joukon pitää tietyissä tilanteissa toimia joukkona, ei yksilöinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.

Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.

Tässä on ajatusvirhe. Ei se lapsi minkään rangaistuksenpelossa mitään tee, vaan siksi että niin vaan tehdään. Se on automaatio. Seuraus on se, että pääsee ulos, pä7väkotiin tms. Eli jotain hyvää.

Viestisi ihmiskäsitys on koirakoulumaineen. Ihankuin sinä omisit lasta vastaan tai oöettaisit lapsen oöevan sinua vastaan.

Lapsi on kanssasi samalla puolella. Hän haluaa yhtä lailla kuin sinäkin, että asiat sujuvat ja teillä on kivaa

Lapsella on oma tahto, oma etu ja omat mielipiteet ihan niin kuin aikuisillakin. Tosin sillä erolla, että lapsella ei alhaisesta iästään johtuen ole läheskään samaa kykyä ymmärtää järkiperusteita tai pyrkiä sovinnaisuuteen ja empatiaan kuin aikuisilla.

Jos lapsi saa aamulla päähänsä, että "en halua mennä päiväkotiin" niin ei sitä kiinnosta sen paremmin se onko äidin kiva katsoa sitä hänen itkupotkuraivaria kuten ei sekään, että äiti muistuttaa päiväkodissa olevan oikeasti ihan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Tässä huomaa, ettei vanhemmat pärjää fiksusti lapsensa kanssa. Kukaan täysjärkinen ei hikipäissään odota, että lapsen uhma laantuu, vaan sitten lähdetään sen uhmiksen kanssa, vaikka kuinka olisi uhma päällä.

Nykyisin vaihtoehtona on läsnäolo ja lapsen huomioiminen. Sillä lailla kasvaa lapsia, joilla ei ole tarvetta kokeilla rajoja joka käänteessä. Joo, vaatii paljon enemmän aikaa ja jaksamista kun joku luunapin läväyttäminen.

Nää tottelemattomat, uhmailevat lapset on niitä rajattomia ja vuorovaikutusta janoavia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa. Ennen vanhaan kakara pistettiin hakemaan itse metsästä risu ja sillä ripsittiin persuksille. Toimi.

Ei kyllää monenkaan kohdalla toiminut, olen niin paljon lukenut ja kuullut, että näitä väkivallalla kasvatetut saivat piiskaa yms monia monia kertoja.  Niitä puolustelevatkin kertovat, ettei siitä ollut mitään haittaa, vaikka sen kymmenen kertaa sai tukkapöllyä. Niin, jos ei ollutkaan heille haittaa, niin ei siitä mitään hyötyäkään heille ollut. Muutenhan he olisivat alkaneet tottelemaan, eivätkä jatkuvasti saamaan luunappeja...

Minä kasvoin mummoni ja pappani kanssa. Selkääni en saanut koskaan vaikka eräässä tilanteessa hainkin risun. Se selkäsaunan uhka jo riitti.

Ei tullut traumoja ja olen nykyään ihan tasapainoinen ihminen ja myös korkeasti kouluttautunut. Omia lapsiani en edes uhkaillut. Niistäkin tuli kunnon kansalaisia.

Olen huomannut, että ne vanhemmat, joilla ei ole mitään sääntöjä tai jos on, joustavat säännöistä lapsen mieliksi, ovat lopulta aivan hukassa lapsensa kanssa.

Lapsesta tulee kuningas, joka määrää ja vanhemmat hyppivät hänen toiveittensa tahdissa. Ei tarvitse kuin itkeä, huutaa ja ilmoittaa, etten tahdo. Näin voi kätevästi vaatia tiettyjä asioita tai tavaroita. Ja vanhemmat joustaa ikuisesti, ettei lapselle vaan tule paha mieli.

Näin niitä joustamattomia työntekijöitä, koululaisia ja mahdottomia kavereita tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Uhmakohtaus on reaktio siihen että jokin lempivaate, jonka lapsi on juuri päättänyt laittaa päälleen, kuivuu märkänä narulla. Tai siihen, että lapsi on päättänyt laittaa vaaleanpunaiset toppasaappaat kun ulkona on +7 astetta ja vesisade. Tai lapsi ei hyväksy sitä että isä vie tänä aamuna eikä äiti. Kyllä; uhma on reaktio Minun toimintaani. Nelihenkinen perhe ei voi kuitenkaan tanssia uhmaikäisen säännöillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.

Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.

Tässä on ajatusvirhe. Ei se lapsi minkään rangaistuksenpelossa mitään tee, vaan siksi että niin vaan tehdään. Se on automaatio. Seuraus on se, että pääsee ulos, pä7väkotiin tms. Eli jotain hyvää.

Viestisi ihmiskäsitys on koirakoulumaineen. Ihankuin sinä omisit lasta vastaan tai oöettaisit lapsen oöevan sinua vastaan.

Lapsi on kanssasi samalla puolella. Hän haluaa yhtä lailla kuin sinäkin, että asiat sujuvat ja teillä on kivaa

Lapsella on oma tahto, oma etu ja omat mielipiteet ihan niin kuin aikuisillakin. Tosin sillä erolla, että lapsella ei alhaisesta iästään johtuen ole läheskään samaa kykyä ymmärtää järkiperusteita tai pyrkiä sovinnaisuuteen ja empatiaan kuin aikuisilla.

Jos lapsi saa aamulla päähänsä, että "en halua mennä päiväkotiin" niin ei sitä kiinnosta sen paremmin se onko äidin kiva katsoa sitä hänen itkupotkuraivaria kuten ei sekään, että äiti muistuttaa päiväkodissa olevan oikeasti ihan kivaa.

Ihmiskäsitys tämäkin. Minuöla on sellainen käsitys, että lapsi pyrkii sovinnollisuuteen ja emoatiaan. Ja on minun kanssani samalla puolella. Se, ettei hän halua lähteä päiväkotiin, johtuu jostain. Ja minä aikuisena pystyn tämän syyn selvittämään ja korjaamaan. Joskus se syy on minun toimintatapani, johon lapsi reagoi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Tässä huomaa, ettei vanhemmat pärjää fiksusti lapsensa kanssa. Kukaan täysjärkinen ei hikipäissään odota, että lapsen uhma laantuu, vaan sitten lähdetään sen uhmiksen kanssa, vaikka kuinka olisi uhma päällä.

Se olisi väkivaltaa ja kaltoinohta: 115cm pitkä, voimakas lapsi raahataan kerrostalon kolmoskerroksesta sisävaatteissa ja ilman kenkiä pakkaseen ja bussiin huutamaan. Mutta fiksua olisi tietysti monen mielestä.

Jos ei lapsen kanssa pärjää, voi hakeutua asiasta juttelemaan esimerkiksi perheneuvolaan. Käytännössä ne lasten raivarit ovat yleensä seurausta siitä, että lapsi ei muutoin kotonaan saa huomiota. Näitä somessa aokaansa viettäviä vanhempia kun on paljon. 

Kasvattaja voisi yrittää ymmärtää että lapsi on ihminen eikä kasvi tai eläin tai robotti.

Kasvattaja voisi myös yrittää määritellä itselleen mitä tarkoittaa "kasvattaja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Uhmakohtaus ei synny tyhjästä. Kannattaa miettiä miten ajauduitte siihen ja kehittää omaa toimintaansa. Se uhma on reaktio tähän Sinun toimintaasi

Uhmakohtaus on reaktio siihen että jokin lempivaate, jonka lapsi on juuri päättänyt laittaa päälleen, kuivuu märkänä narulla. Tai siihen, että lapsi on päättänyt laittaa vaaleanpunaiset toppasaappaat kun ulkona on +7 astetta ja vesisade. Tai lapsi ei hyväksy sitä että isä vie tänä aamuna eikä äiti. Kyllä; uhma on reaktio Minun toimintaani. Nelihenkinen perhe ei voi kuitenkaan tanssia uhmaikäisen säännöillä.

Esimerkkisi ovat hassuja. Kyllä se lapsi on tarpeeksi fiksu säästymään näiltä esimerkeiltäsi, jos hänellä on edes jotain valinnanoikeutta. Pienen lapsen mieli on helposti ohjailtavissa hyvällä tavalla. Toki tulee uhmaa, jos laittaa vaan kovan kovaa vasten.

Nykyään uhmaa pidetään enemmän reaktiona kuin pakollisena kaikille jossain iässä. Ennen kasvatus oli niin kurikeskeistä, että uhmaa tuli ihan kaikille. Nykyään tiedetään toisin. Sama koskee myös teini-iän kapinaa

Lapsillakin on erilaisia luonteita. Toiset uskoo puhetta, toiset testaa, kuinka pitkälle saa mennä. Osa on villejä, osa rauhallisia.

Helppo sellaisen rauhallisen temperamentin lapsen vanhempana on sanoa, kuinka homma toimii. Se toimii juuri sen lapsen kanssa.

Impulsiivisen, metelöivän ja liikkuvaisen lapsen kanssa on aivan eri toimenpiteet. Silloin pitää käyttää jo tehokkaampia otteita kuin puhe. Eli rangaistuksia: lempilelu pois, ei peliaikaa jne. Toki hänen pitää ymmärtää, miksi näin tehdään ja mitä ei-toivotusta käytöksestä seuraisi, miksi se siis on kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä pois, lempi lelu pois, pleikkari/tietokone takavarikkoon, ei telkkaria, jätät ilman herkkuja, ei pääse kaverin kanssa leikkimään, arestia?

Keinoja kyllä löytyy. Selvität mistä lapsi nauttii ja uhkaat ottaa sen pois. Jos ei tottele niin viet asian pois ja annat sitten takaisin kun lapsi tottelee.

Mutta kun uhlailukin on nykyään väkivaktaa, henkistä. Ei saisi rangaista.