Mitkä asiat vuosienkin jälkeen ahdistavat vanhoissa parisuhteissasi?

Toisen lähes jatkuva arvostelu😖

Se miten jaksoin katsoa silmien läpi ulkonäköni vertailua muihin. Olin nuori, hölmö ja kaunis. Miksi annoin jonkin sosiaalisesti taidottoman törpön kohdella itseäni niin?

Jatkuvia kommentteja siitä, miten tämä ja tämä ystäväni on kaunis ja pantava. Miten minun pitäisi laihduttaa muutama kilo (olin alipainon rajalla) ja meikata vahvemmin. Pukeutua nyöreihin, korsetteihin ja korkkareihin. Värjätä hiukseni punaisiksi.

Tavallaan naurattaa näin jälkeenpäin, vaikka päällimmäisenä on ajatus ettei se porsas olisi ansainnut koskea minuun kepilläkään. Onneksi ymmärsin dumpata ukkelin puolentoista vuoden jälkeen ja löysin fiksumpaa miesseuraa.

En ole ollut parisuhteessa kuin mieheni kanssa, mutta paria miestä tapailin enemmän tai vähemmän vakavasti ennen häntä. Näissä minua ahdistaa se, että olen toiminut itselleni täysin vieraalta tavalla, koska olen kuvitellut olevani jotain muuta kuin olen ja/tai hakenut näiden miesten hyväksyntää tavoilla, jotka eivät oikeasti edusta yhtään sitä, millainen todellisuudessa olen. Nykyään olen äärimmäisen tyytyväinen tähän tuttuun, turvalliseen ja tylsään parisuhteeseen, ja enkä vaihtaisi miestäni mihinkään.

Varmaan se, miten loppua kohti mitkään lupaukset ja sopimukset eivät merkanneet exälleni mitään, suuttuikin minulle joka asiasta. Niin se rakkaus sitten potkaisi tyhjää minunkin puoleltani.

Valehtelu,pettäminen, kaa ppi ho mous ja naiset joita nu ssi kotonamme. Ei voinut myöntää ja anteeksi pyytää vaikka rysän päältä jäi kiinni. Nyt on yksinäinen sairasteleva reppana liikakilojensa ja reistailevan pumppunsa kera.ei edes kulissivaimoketta. peiliin katsominen tainnut tehdä hälle nuo sairaudet. Siitäs sai pskapää. Lapioi vaan lisää omaa pskaas.

Vierailija kirjoitti:

Se miten jaksoin katsoa silmien läpi ulkonäköni vertailua muihin. Olin nuori, hölmö ja kaunis. Miksi annoin jonkin sosiaalisesti taidottoman törpön kohdella itseäni niin?

Jatkuvia kommentteja siitä, miten tämä ja tämä ystäväni on kaunis ja pantava. Miten minun pitäisi laihduttaa muutama kilo (olin alipainon rajalla) ja meikata vahvemmin. Pukeutua nyöreihin, korsetteihin ja korkkareihin. Värjätä hiukseni punaisiksi.

Tavallaan naurattaa näin jälkeenpäin, vaikka päällimmäisenä on ajatus ettei se porsas olisi ansainnut koskea minuun kepilläkään. Onneksi ymmärsin dumpata ukkelin puolentoista vuoden jälkeen ja löysin fiksumpaa miesseuraa.

Onneksi nyt arvostat itseäsi enemmän ja tuollainen on vain historiaa.

Valehtelu (luokkaa gaslighting). On ehdoton ei, ja olen tehnyt sen selväksi: minulle ei saa valehdella. Kestän totuuden missä asiassa tahansa, mutta valehtelua en anna anteeksi.

Takertuminen ja pakottava tarve 24/7 yhdessäoloon. Siihenkään en enää suostu.

Jatkuva vertailu muihin, avoin flirttailu muiden kanssa samalla kun minut ignorattiin. Sitäkään en katsele enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten jaksoin katsoa silmien läpi ulkonäköni vertailua muihin. Olin nuori, hölmö ja kaunis. Miksi annoin jonkin sosiaalisesti taidottoman törpön kohdella itseäni niin?

Jatkuvia kommentteja siitä, miten tämä ja tämä ystäväni on kaunis ja pantava. Miten minun pitäisi laihduttaa muutama kilo (olin alipainon rajalla) ja meikata vahvemmin. Pukeutua nyöreihin, korsetteihin ja korkkareihin. Värjätä hiukseni punaisiksi.

Tavallaan naurattaa näin jälkeenpäin, vaikka päällimmäisenä on ajatus ettei se porsas olisi ansainnut koskea minuun kepilläkään. Onneksi ymmärsin dumpata ukkelin puolentoista vuoden jälkeen ja löysin fiksumpaa miesseuraa.

Onneksi nyt arvostat itseäsi enemmän ja tuollainen on vain historiaa.

Älä muuta sano. Ikä toi lisää järkeä päähän.

Olen luottanut naisiin ja jokaisessa suhteessa nainen on käyttänyt sitä luottamusta hyväkseen satuttaakseen mahdollisimman paljon

Ettei mistään pystytty puhumaan. Olin liian paljon yksin henkisesti ja fyysisesti miehen reissu työn takia. Nykyinen mies oikein haluaa puhua asioista 🙂

Vaihtaminen lennossa seuraavaan, yhtäkkiä alkaa kiukuttelu ja välttely. Kas niin, uusi nainen onkin jo kehissä

Ainoastaan se että aikuisena naisena katselin ihan liian pitkään raivoavaa ja kiukuttelevaa mieslasta.

Oksettavaa ajatella nyt kuinka yritin häntä miellyttää,ettei vaan suuttuisi,alkaisi raivoamaan ja sitte romahtaisi vollotus itkuun minulta sääliä kerjäten.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan se että aikuisena naisena katselin ihan liian pitkään raivoavaa ja kiukuttelevaa mieslasta.

Oksettavaa ajatella nyt kuinka yritin häntä miellyttää,ettei vaan suuttuisi,alkaisi raivoamaan ja sitte romahtaisi vollotus itkuun minulta sääliä kerjäten.

Kuulostaa niin tutulta. Toivottavasti pian entiseltä mieheltäni. Olen vuosia katsonut tätä mieslasta ja todella toivon, että saan tämän jossain vaiheessa jättää taakseni. Hän ei edes romahtele eteeni itkemään vaan raivoaa päälle vain lisää ja haukkuu itseään.

"Mitkä asiat vuosienkin jälkeen ahdistavat vanhoissa parisuhteissasi?

Johtivatko ne seikat eroon? Onko uusille suhteille ollut kriteereinä se, että samanlaisia ominaisuuksia ei saa olla uudessa kumppanissasi?"

Kun tämä tapahtui olin nuori ja hyvin naiivi.

Tutustuin yhdeksän vuotta vanhempaan mieheen, joka oli hyvin hurmaava ja sulavakäytöksinen.

Hän lupasi ja osti minulle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mm. sain kettuturkin. 

Tyhmä nuori nainen meni halpaan, ja muutin hänen luokseen vaikka jo siinä vaiheessa jokin alkoi tuntua oudolle ja hieman ahdistavalle.

Työnsin kaikki huolet sivuun, meillähän oli nyt yhteinen kaunis koti, hän laittoi todella hyvää ruokaa, oli viiniä ruoan kanssa jne. No sitten kun olin kunnolla koukussa totuus alkoi paljastua.

Mies oli sekakäyttäjä, meni pillereitä ja alkoholia ja epäilen että vahvempiakin aineita sillä hänen sisarpuolensa oli narkomaani.

Tuli raivokohtauksia ja riehumista, kyttäilyä ja kontrollointia ja kaikki huipentui siihen että hän viina- ja pilleripäissään alkoi lyödä minua. Lopulta muistan että olin lattialla ja tyyppi kurkussani kiinni.

Sen muistan kun mielessäni välähti ajatus nyt minä kuolen. Ja silloin sain purtua häntä käteen. Kunnolla. Hampaat oli menneet ihosta läpi.

Pääsin jotenkin pakoon ja ulko-ovelle missä yläkerran naapuri tuli vastaan. Ojensin käteni, en pystynyt edes puhumaan ja hän veti minut mukaansa yläkertaan. Hänen vaimonsa oli soittanut poliisit paikalle.

Lyhyesti kerrottuna poliisi vei minut sairaalaan missä todettiin 6 cm kuristusjäljet kaulassa ja erinäisiä ruhjeita ja mustelmia. Mies putkaan.

Se parisuhde loppui siihen, mutta painajaiset alkoi. Näin unta että olin takaisin siellä, sain kauheita takaumia tapahtumista, tätä kesti kuukausia eikä auttanut yhtään etttä mies ahdisteli minua kirjeillä ja puhelinsoitoilla. Asuin vanhempieni luona silloin.

Hän soitteli myös äidilleni ja uhkaili, samoin siskolleni ja siskon miehelle. Sitten sain kuulla että hän sai syytteen tapon yrityksestä ja linnaa. Oli kuulemma jotain vanhoja pohjiakin vielä jäljellä.

Pelko ja epäluulo jäi  humalaisia miehiä kohtaan. Vieläkään en luota miehiin.

Sitä ihmettä ei tule tapahtumaan että koskaan enää parisuhteeseen lähtisin. Niin syvästi traumatisoiduin tästä. Ahdistus nousee kun ajattelenkin. 

Kovaääniset rähisijät saa paniikin nousemaan.  Yksin asuminen ei enää pelota. En tiedä missä se mies on enkä haluakaan tietää. Toivon että on kuollut.