Mitä nykyään voi kasvattaja tehdä jos lapsi ei tottele puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.

Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.

Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.

Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin vaihtoehtona on läsnäolo ja lapsen huomioiminen. Sillä lailla kasvaa lapsia, joilla ei ole tarvetta kokeilla rajoja joka käänteessä. Joo, vaatii paljon enemmän aikaa ja jaksamista kun joku luunapin läväyttäminen.

Nää tottelemattomat, uhmailevat lapset on niitä rajattomia ja vuorovaikutusta janoavia lapsia. 

Tuolla nykytouhulla mennään metsään ja pahasti, kun annetaan jokiasena lapsen hereilläolosekuntina herkeämätön läsnäolo ja huomio lapselle. Sellaisesta lapsesta ei kasva terevettä aikuista, ja sitähän tässä nyt jo aletaankin pikkuhiljaa niittää, mitä sinunlaisesi ovat kylväneet.

Jos lapsi ei tottele, niin sillä saattaa olla esim. ADHD, ADD, asperger tai autismi.

Voihan sitä mennä itse vanhempainkurssille tms. Harva lapsi on niin epänormaali, ettei minkäänlainen puhe auttaisi. Lähes aina ongelmat ratkeavat, kun vanhemmalle opetetaan kommunikointi- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.

Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.

Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.

Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.

Itse asiassa siitä on ennakkopäätös olemassa, että lapsen laittaminen kylmään ulkoilmaan ilman riittävää vaatetusta on pahoinpitely. Toki se ei ole kovin vakava pahoinpitely samoin kuin vaikka luunappi ei ole kovin vakava pahoinpitely, mutta pahoinpitely se on silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pieni lapsi, joka ei puhetta usko, pyydystetään ja pysäytetään. Kyllä se hiekkaa viskova käsi pysäytetään jne. Ei lasta tarvitse lyödä, pysäyttäminen on eri asia.

Mutta saako lasta edes pysäyttää? Ei laki anna lupaa syyllistyä vapaudenriistoon ihan vaan siksi, että lapsi on kuriton.

Annatko lapsen juosta auton alle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Ei saa pitää' kiinni tai antaa luunappia, muuten joutuu syytteeseen pahoinpitelystä.

Opettajakaan ei voi enää poistaa haistattelevaa ja virnuilevaa teiniä luokasta. Aikuiset ovat kädettömiä ja kakarat käyttävät tätä hyväkseen. Tulee mieleen  se Putoukseh vit""nen poikahahmo,  Nöpö mikä lie"Sä et voi lyödä mua, mä olen lapsi",

Puhumattakaan siitä, että kun tällainen vaativa lapsi kasvaa nuoreksi, ja joutuu sitten sijoitettavaksi laitokseen, niin laitoksessakaan ei voida esimerkiksi kitkeä lapsen huumeidenkäyttöä, koska lapsi voi tuoda ne huumeet laitokseen, kuten myös partaterät, joilla voi vahingoittaa muita, sillä lapsia ei saa tutkia, koska heihin ei saa koskea. Lapsi voi laitokseen mennessään vapaaehtoisesti kaivaa tavarat taskuistaan, mutta henkilökunta ei saa kajota lapseen, ei tutkia reppua, ei taskuja puhumattakaan jos lapsi kuljettaa aineita laitokseen alusvaatteissaan. 

Vaikeaa lasta ei voi myöskään pitää laitoksessa vastoin tahtoaan, kuin tietyn ajan, sen jälkeen hänet on pakko päästää ulos, koska muuten kyse on vapaudenriistosta. 

Nämä nuoret ovat niitä, jotka olisi alusta asti pitänyt kasvattaa muuten kuin puhumalla. He eivät missään vaiheessa oppineet heikon impulssikontrollinsa, ja esim. adhd:n takia pelkällä keskustelulla tarvittavia asioita, vaan heitä olisi pitänyt ohjata fyysisesti. Tiedoksenne, että nämä tällaiset nuoret kyllä laitoksesta päästyään asettuvat asumaan myös teidän naapureihinne, lastenne naapureihin, heidän asiakkaikseen, jne. Olisiko jo aika myöntää että tuli tehtyä typerä päätös kun puututtiin vanhempien kasvatukseen liian vahvasti?

Sinä olet päättänyt, että ne ongelmateinit ovat seurausta siitä, että fyysinen väkivalta on kielletty lastenkasvatuksessa. En usko, että muutat mieltäsi. Minusta on vain surullista, että ihm7sillä voi olla näin rajoittunut ihmiskäsitys. Ja halu käyttää väkivaltaa. Ja usko siihen, että pahalla saa aikaan hyvää.

Sinusta fyysinen ohjaaminen on väkivaltaa? Aika mustavakoinen ymmärrys ja todellakin rajoittunut ihmiskäsitys. Kaikki lapset ja nuoret ei ole samanlaisia, mikä tehoaa yhteen ei todellakaan tehoa toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lapsen kanssa pärjää, voi hakeutua asiasta juttelemaan esimerkiksi perheneuvolaan. Käytännössä ne lasten raivarit ovat yleensä seurausta siitä, että lapsi ei muutoin kotonaan saa huomiota. Näitä somessa aokaansa viettäviä vanhempia kun on paljon. 

Ei pidä paikkaansa. Raivoajia on ollut aina, mutta sinä et vain muista sitä kun olet itse someajan kasvattama.

Oma lapseni oli jo 20v sitten raivotar, ja on sitä edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Sinä, ja muut kaltaisesi nyt vain ette ymmärrä sitä, että lapsia on erilaisia, eikä jokainen ole kopio sinun lapsestasi, josta kasvaisi ihan samanlainen, jos vain kaikki kasvattaisivat kuten sinä. 

Lapselle pitäisi olla mahdollisuus sorvata sellainen kasvatus, joka tukee lasta, ja on hyväksi lapselle, ja tätä myöten ympäristölle myös. Tätä mahdollisuutta ei enää ole, koska vanhempi ei saa enää kasvattaa parhaaksi katsomallaan tavalla, vaikka hän sen lapsen parhaiten tuntee, ja mikä siihen auttaisi, mutta kun ei saa kasvattaa niin. Kukaanhan ei puolustele että lapsia pitäisi millään hakata, ja suuri ongelma onkin se, että mölisevin yleisö ei kykene erottamaan kasvatusta väkivallasta. Kasvatus tähtää oppimiseen, ja hyviin tapoihin, jotta lapsi pärjää tulevaisuudessa omillaan, yhteiskunnan jäsenenä.

Sitä en ymmärrä, että miksi te vartavasten haluatte että tänne kasvaa enenevissä määrin aikuisia jotka ovat aikuistuttuaan vaaraksi teille, teidän lapsille ja lapsen lapsillenne?? Onko oikeasti se oman erinomaisuuden esilletuominen kasvattajana, sen pienen hetken, tärkeämpää kuin se että siaistte elää loppuelämänne turvassa?? Teidän takianne Suomeen kasvaa jatkuvasti porukkaa joita ei kasvateta, koska TE olette viisaudessanne päättäneet että vain yhdellä tavalla saa kasvattaa.

En ymmärrä, enkä kannata.

Miksi sinä haluat kasvattaa lastasi niin, että tänään hiekan heittäminen muiden päälle on sallittua ja huomenna kiellettyä? Millaista aikuista sinä olet luomassa tähän maailmaan, jos lapsellasi ei ole mitään pysyviä raameja elämälleen, ainoastaan sinun tuuliviirimäiset päätöksesi siitä, että tänään on pakko syödä kaikkea ja huomenna aterian saa kuitata maidolla.

Omilla aivoillaan ajatteleva lapsi ei ole vaaraksi muille, koska hän tunnistaa ne tilanteet, joissa säännössä voi olla poikkeus. Sinun kasvatustyylilläsi lapsi ei opi muuta kuin sen, että kaikkea saa tehdä, kunhan sinä et siitä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pieni lapsi, joka ei puhetta usko, pyydystetään ja pysäytetään. Kyllä se hiekkaa viskova käsi pysäytetään jne. Ei lasta tarvitse lyödä, pysäyttäminen on eri asia.

Mutta saako lasta edes pysäyttää? Ei laki anna lupaa syyllistyä vapaudenriistoon ihan vaan siksi, että lapsi on kuriton.

Annatko lapsen juosta auton alle?

Vaaratilanteet ovat eri asia kuin puhdas kurinpito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.

Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.

Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.

Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.

Itse asiassa siitä on ennakkopäätös olemassa, että lapsen laittaminen kylmään ulkoilmaan ilman riittävää vaatetusta on pahoinpitely. Toki se ei ole kovin vakava pahoinpitely samoin kuin vaikka luunappi ei ole kovin vakava pahoinpitely, mutta pahoinpitely se on silti.

Kun lapsella on päällä kaikki muut tarvittavat tamineet paitsi se haalari, niin tuon ennakkopäätöksenkin mukaan kyseessä ei ole pahoinpitely. 30 sekunnin matkalla ei ehdi jäätymään, 30 minuuttia olisi jo liian pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.

Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.

Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.

Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.

Itse asiassa siitä on ennakkopäätös olemassa, että lapsen laittaminen kylmään ulkoilmaan ilman riittävää vaatetusta on pahoinpitely. Toki se ei ole kovin vakava pahoinpitely samoin kuin vaikka luunappi ei ole kovin vakava pahoinpitely, mutta pahoinpitely se on silti.

Kun lapsella on päällä kaikki muut tarvittavat tamineet paitsi se haalari, niin tuon ennakkopäätöksenkin mukaan kyseessä ei ole pahoinpitely. 30 sekunnin matkalla ei ehdi jäätymään, 30 minuuttia olisi jo liian pitkä aika.[/quote

Jos on 30 astetta pakkasta, niin kyllä ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä pois, lempi lelu pois, pleikkari/tietokone takavarikkoon, ei telkkaria, jätät ilman herkkuja, ei pääse kaverin kanssa leikkimään, arestia?

Keinoja kyllä löytyy. Selvität mistä lapsi nauttii ja uhkaat ottaa sen pois. Jos ei tottele niin viet asian pois ja annat sitten takaisin kun lapsi tottelee.

Mutta kun uhlailukin on nykyään väkivaktaa, henkistä. Ei saisi rangaista.

Uhkailu ON väkivaltaa. Paljon järkevämpää on ottaa nyrkeillä sinua hakkaavan lapsen ranteista kiinni, kertoa jämäkästi että nyt loppuu hakkaaminen, irti en päästä ennen kuin tokenet,  ja pitää paikallaan niin kauan että nyrkittäminen muuttuu itkemiseksi, kuin tunti toisensa perään uhkailla että kohta , ihan kohta lapselta viedään kaikki mistä hän välittää ja pitää. Ensimmäinen tyyli on ohi minuutissa, toisen tyylin kohdalla Jatketaan pari viikkoa, koska lapsi kyllä muistaa joka päivä että se rakas unilelu otettiin pois kahdeksi viikoksi häneltä siksi, kun hän ei väsyneenä/nälkäisenä/normaalissa uhmaiässä kynnyt pitämään nyrkkiänsä kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Kyllä oli itsellenikin yllätys, ettei tyttö totellut puhetta eikä muita kasvatusohjeita lapsen tasolle asettumisesta ja silmiin katsomisesta tai keskustelevasta kasvatuksesta. Ikävuodet 1-3 olimme helisemässä uhmakkaan, vauhdikkaan ja itsepäisen lapsen kanssa. Sittenpä erinäisten asioiden myötä selvisi, että adhd:han se siellä. Pääsi toimintaterapiaan ja alkoi elämä luonnistua. Esimerkiksi tuo haalarin pukeminen alkoi onnistua vasta 5-vuotiaana. Sitä ennen lapsi juoksi ympyrää tai jumitti niin, ettei pukemisesta tullut edes avustettuna oikein mitään. Monet kerrat lähdettiin hoitoon haalari kainalossa. Selvisi, että pukemattomuuden syy saattoi olla esimerkiksi väärässä kohdassa oleva sauma, joka tuntui inhottavalta tai vaatteen väärä materiaali. Ei siinä mikään järkipuhe olisi auttanut ennen kuin lapsi oppi itse tunnistamaan mikä sai aikaan hepulin.

Sinä taas olet juuri se äiti, joka ei suostunut lukemaan lastaan. Lapsi oli uhmakas, vauhdikas jne. ja sinä äiti siinä vierellä tumput suorana sen sijaan että olisit tunnistanut lapsesi puolesta sen, mikä sai aikaan hepulin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pieni lapsi, joka ei puhetta usko, pyydystetään ja pysäytetään. Kyllä se hiekkaa viskova käsi pysäytetään jne. Ei lasta tarvitse lyödä, pysäyttäminen on eri asia.

Mutta saako lasta edes pysäyttää? Ei laki anna lupaa syyllistyä vapaudenriistoon ihan vaan siksi, että lapsi on kuriton.

Niin että annetaan vaan juosta auton alle kun niin kovasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tätä saivartelua. Totta munassa autotielle syöksyvää taapero napataan hihasta, 4-vuotias kannetaan tarvittaessa päiväkotiin, 7-vuotiasta pidetään sylissä niin ettei se pääse paiskomaan tavaroita vihaisena ja ulko-oven edessä seisotaan kun uhmakas 13-vuotias yrittää lähteä luvatta 19-vuotias kaverinsa kyydissä festareille. Näillä ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että lasta yritetään opettaa tuottamalla tarkoituksellisesti kipua tai kärsimystä.

Tuossa pitää olla tosi tarkka, että rajoittaa lasta fyysisesti vain silloin, kun lapsen turvallisuus on uhattuna ja fyysinen rajoittaminen on siksi välttämätöntä. Jos fyysistä rajoittamista tekee vain siksi, että lapsi ei muuten vaan tottele, niin kyseessä on rikos.

Höpönlöpön. Saisiko tähän sen pykälän? Jos lapsi ei kerää legoja niin ei siihen sovi mennä ekana nappaamaan tiukkaan otteeseen tai lukita tunniksi huoneeseensa että sinähän keräät, mutta jos iltavilli 4v juoksee rinkiä kirkuen ja korvaansa lotkauttamatta, niin kyllä se tarvittaessa napataan turvallisin ottein syliin rauhoittamaan sen verran että saadaan puheyhteys ja perille viesti että nyt on hampaanpesun aika.

Lapsen PSYYKKINEN turvallisuus edellyttää sitä ettei lapsi voi vapaasti päättää jatkaa riemujuoksuaan olkkarissa puolille öin.

Mulla meni alakouluikäinen kaksikin päivää pakkasessa ilman kunnon takkia ennenkuin myönsi, että on kylmä. Kovapäinen ja itsenäinen on ollut aina, mutta aloin pelätä jo lasua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Joskus ”automaatio” toimii, joskus ei. Silloin kun ei, koko muu perhe odottaa hikisenä eteisessä sätkivän uhmaikäisen uhmakohtauksen päättymistä :). Kaikkiin ei samat temput toimi.

Tässä huomaa, ettei vanhemmat pärjää fiksusti lapsensa kanssa. Kukaan täysjärkinen ei hikipäissään odota, että lapsen uhma laantuu, vaan sitten lähdetään sen uhmiksen kanssa, vaikka kuinka olisi uhma päällä.

Se olisi väkivaltaa ja kaltoinohta: 115cm pitkä, voimakas lapsi raahataan kerrostalon kolmoskerroksesta sisävaatteissa ja ilman kenkiä pakkaseen ja bussiin huutamaan. Mutta fiksua olisi tietysti monen mielestä.

Mistä lähtien syliin ottaminen ja kantaminen on ollut väkivaltaa? No, kerran on meillä jouduttu lähtemään näin. Mutta jos haluaa ja on varaa odottaa sitä uhman laantumista, niin ihan vapaasti. Onhan se hienoa, että lapsi on kuningas. Ihana aikuinen hänestä kasvaakin.

Nykyään se on. Et voi kutsua "sylissäpitämiseksi" sellaista tilannetta missä pidät lasta väkisin kiinni. Et voi kutsua alushoususillaan kotoa bussiin raahaamista "kantamiseksi". Jos jouk tekee tuosta ls-ilmon, niin lasu ei ikipäivänä hyväksy "kasvatustasi", vaan sinun tulee myöntää tehneesi lasta kohtaan väärin, pyytää lapselta anteeksi, ja pyhästi luvata että menet perheneuvolaan hakemaan kasvatusneuvoja, kun olet niin puutteellinen vanhempi ettet tuossa tilanteessa osannut kohteliaasti keskustella lapsesi kanssa ja löytää molemmille sopivaa keinoa tilanteen ratkaisemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä pois, lempi lelu pois, pleikkari/tietokone takavarikkoon, ei telkkaria, jätät ilman herkkuja, ei pääse kaverin kanssa leikkimään, arestia?

Keinoja kyllä löytyy. Selvität mistä lapsi nauttii ja uhkaat ottaa sen pois. Jos ei tottele niin viet asian pois ja annat sitten takaisin kun lapsi tottelee.

Mutta kun uhlailukin on nykyään väkivaktaa, henkistä. Ei saisi rangaista.

Uhkailu ON väkivaltaa. Paljon järkevämpää on ottaa nyrkeillä sinua hakkaavan lapsen ranteista kiinni, kertoa jämäkästi että nyt loppuu hakkaaminen, irti en päästä ennen kuin tokenet,  ja pitää paikallaan niin kauan että nyrkittäminen muuttuu itkemiseksi, kuin tunti toisensa perään uhkailla että kohta , ihan kohta lapselta viedään kaikki mistä hän välittää ja pitää. Ensimmäinen tyyli on ohi minuutissa, toisen tyylin kohdalla Jatketaan pari viikkoa, koska lapsi kyllä muistaa joka päivä että se rakas unilelu otettiin pois kahdeksi viikoksi häneltä siksi, kun hän ei väsyneenä/nälkäisenä/normaalissa uhmaiässä kynnyt pitämään nyrkkiänsä kurissa.

No sitä just tarkoitin, että fyysisesti ei saa koskea, mutta ei saa uhata etujen menestyksellä kun sekin on väkivaltaa. Niin mikä keino sitten jää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tätä saivartelua. Totta munassa autotielle syöksyvää taapero napataan hihasta, 4-vuotias kannetaan tarvittaessa päiväkotiin, 7-vuotiasta pidetään sylissä niin ettei se pääse paiskomaan tavaroita vihaisena ja ulko-oven edessä seisotaan kun uhmakas 13-vuotias yrittää lähteä luvatta 19-vuotias kaverinsa kyydissä festareille. Näillä ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että lasta yritetään opettaa tuottamalla tarkoituksellisesti kipua tai kärsimystä.

Tuossa pitää olla tosi tarkka, että rajoittaa lasta fyysisesti vain silloin, kun lapsen turvallisuus on uhattuna ja fyysinen rajoittaminen on siksi välttämätöntä. Jos fyysistä rajoittamista tekee vain siksi, että lapsi ei muuten vaan tottele, niin kyseessä on rikos.

Höpönlöpön. Saisiko tähän sen pykälän? Jos lapsi ei kerää legoja niin ei siihen sovi mennä ekana nappaamaan tiukkaan otteeseen tai lukita tunniksi huoneeseensa että sinähän keräät, mutta jos iltavilli 4v juoksee rinkiä kirkuen ja korvaansa lotkauttamatta, niin kyllä se tarvittaessa napataan turvallisin ottein syliin rauhoittamaan sen verran että saadaan puheyhteys ja perille viesti että nyt on hampaanpesun aika.

Lapsen PSYYKKINEN turvallisuus edellyttää sitä ettei lapsi voi vapaasti päättää jatkaa riemujuoksuaan olkkarissa puolille öin.

Katso rikoslaista pykälät vapaudenriistoa koskien. Siinä ei ole mitään poikkeusta mainittu sen suhteen, että vapaudenriiston saisi tehdä kurinpitotarkoituksessa.

Vrt. pahoinpitelypykälässä oli vielä 80-luvulla säännös siitä, että lievän pahoinpitelyn saa tehdä kurinpitosyistä ja juuri sen säännöksen takia ruumiillinen kuritus oli sallittua.