Mitä nykyään voi kasvattaja tehdä jos lapsi ei tottele puhetta?

Aloitukseen: mikä ihmeen "kasvattaja"? Jos puheesi on merkityksetöntä, olet epäluotettava, joten osuvampi nimitys olisi nalkuttaja.

Eli... "Mitä nykyään voi nalkuttaja tehdä jos lapsi ei tottele puhetta?"

...nalkuttaa lisää, koska ei opi? 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään, kun ihmiset kuulevat sanan "kurinpito" niin ensiajatus on yleensä, että ei kai siitä ole lapselle mitään haittaa tai ei kai se riko lapsen oikeuksia. Aluksi tämä ajattelu koski vain ruumiillista kuritusta, mutta on myöhemmin laajentunut kattamaan muunkin tyyppisen kurinpidon.

Tilalle tarjotaan vuosi vuodelta vaan ihmeellisemmän kuuloisia teorioita joiden mukaan lapsi kyllä alkaa käyttäytyä hyvin, kunhan häntä huomioidaan ja sanoitetaan tms. Tai sitten ylipäätään tuomitaan hyvän käytöksen edellyttäminen lapselta, koska se muka tekee lapsesta aivottoman robotin tai jotain.

Toivon tosissani, että tämä ajattelutapa ei jää kovin pitkäaikaiseksi muodiksi vaan joskus palataan taas ihan perinteiseen maalaisjärkiseen toimintaan, missä asioita saa kutsua niiden oikeilla nimillä ja missä käytännön havainnot ratkaisevat eikä joku kieroutunut ideologia.

Kurinpitoa tarvitaan, kun jokin on jo mennyt lapsen kohtelussa pieleen. Kurilla on peitettävä oireet.

Hyvä kysymys, koska jo pelkästään lapsen kääntäminen katsomaan aikuista silmiin on rikos. Tästä on olemassa oikeuden päätös.

Vierailija kirjoitti:

Aloitukseen: mikä ihmeen "kasvattaja"? Jos puheesi on merkityksetöntä, olet epäluotettava, joten osuvampi nimitys olisi nalkuttaja.

Eli... "Mitä nykyään voi nalkuttaja tehdä jos lapsi ei tottele puhetta?"

...nalkuttaa lisää, koska ei opi? 

Mitä muuta voi tehdä kuin nalkuttaa, kun pakottaa ei saa ainakaan, jos haluaa toiminnan perheessä kestävän viranomaisten tarkastelun?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, koska jo pelkästään lapsen kääntäminen katsomaan aikuista silmiin on rikos. Tästä on olemassa oikeuden päätös.

Linkki? Millä otteilla lapsi käännettiin?

Kyl on kädettömyyttä koko keskustelu täynnä. Älä koskaan ota pois mitään karkkeja tai palkitse karkeilla... lopputulos on vaan kerkkeja mussuttava läski koska kasvatus on tehnyt karkkien mässäilystä hienointa maailamassa ihan kuin positiivinen huomio.

Ensinnäkin on syytä rakentaa uskottavuutta jonka saa pitämässä sanansa aina eikä koskaan lässytä mitään turhaa. Samaan henkeen, älä uhkaile keinotekoisia uhkia kuten lelut pois. vaan ihan konkreettisia seurauksia mitä tottelemattomuudesta seuraa.

Tule mukaan vai aiotko jäädä tänne yksin, kai sulla on rahaa ja osaat tehdä ruokaa itse?

tai jos haluaa tapella, niin tappele. Pudottele pikkuinen hellävaraisesti perseelleen kulmia varoen kunnes liikaenergia on käytetty.

Käytä ennakoivaa kasvatusta. Annat jotain ja pyydä. Toivo että kieltäytyy, voi sitten kysellä haluaako itse jäädä vaille tulevaisuudessa. Kannusta itsetietoisuuteen ja vastuuseen. Kuten jos huutelee sekavia käske ertomaan selvällä äänellä mikä on pielessä tai asialle ei voi tehdä yhtään mitään aikka kuinka haluaisit.

Seuraa vaan kaikkia hyveitä kuten totuus, armollisuus jne valehdella ei saa koskaan. Silloin ei usko enää käskyjä tai muutakaan mitä lapselle sanoo. Se koskee myös ja eteenkin seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.

Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.

Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?

Minua taas kiinnostaa tottelevien lasten vanhemmat. Oletteko te itsekin luonteeltanne tahdottomia robotteja? Hyppäättekö rotkoon jos joku tarpeeksi johdonmukaisesti vaatii? Vai mistä lapsenne on perinyt piirteensä? Me ihmiset kun ollaan luonteiltamme erilaisia. Onko sitä niin vaikea tajuta.

En ole tahdoton robotti, vaan tajuan, ettei iso joukko (esim. koululuokka, työpaikka, armeija tms.) voi toimia, jos siinä jokainen yksilö alkaa erikseen vaatia erityistoiveita itsensä ja fiilistensä suhteen. Säännöt on laadittu siksi, että r y h m ä toimii sujuvasti ryhmänä, kun sitä tarvitaan.

Nykyisin on aika hermojariipivää, kun koululuokassa on 30% niitä, jotka KOSKAAN eivät noudata sääntöjä, ohjeita tai ylipäätään mitään, mitä pitäisi tehdä. Aina kuluu aikaa hukkaan näiden vastaanvänkääjien ja erityistoiveiden esittäjien kanssa. Miten ihminen ei voi tajuta, että nyt tehdään, kuten käsketään? Itselleni ei ole tarvinnut koskaan selittää syitä sääntöjen takana, senhän tajuaa jokainen, joka vähänkin ajattelee. Jos luokassa toivotaan hiljaisuutta, niin miksiköhän? Näille apinoille tuntuu olevan se oma ääni tärkeä.

Mutta usein kyse on vain asenteesta: mua ei käske kukaan. Perin hankala ihmistyyppi.

Pieni lapsi ei tuollaisia syy- ja seuraussuhteita kykene vielä ymmärtämään. Mutta ilmeisesti oletat että pitäisi?

Niin. Toiset ihmiset ovat luonteeltaan niitä jotka tottelee ja toiset niitä, jotka johtaa. Sinä puhut vihaisesti ja käskyttäen mutta selvästi olet luontaiselta luonteeltasi se muiden seuraaja. Kaikki eivät ole.