Lue keskustelun säännöt.
Tehkää vaan niitä lapsia pienellä ikäerolla. Taas kuulin pari erouutista kun vanhemmat ei vaan jaksa.
31.03.2019 |
Tämä on asia, jota en vain käsitä. Miksi oi miksi niitä lapsia pitää tehdä 2-vuoden ikäerolla tai vielä pienemmällä?
Kuvio on niin usein nähty, että tulee melkein huono olo kun kuulen joillekin olevan tulossa TAAS vauva, vaikka edellinenkin on vielä ihan pieni.
Osalla ihmisistä ei vain näytä olevan minkäänlaista kykyä arvioida voimavarojaan tulevan suhteen tai arvioidaan ne ihan väärin. Yleensähän homma menee näin: tehdään muksu ja sitten kohta perään (yhteiskunnan/kavereiden painostuksesta tai ruusunpunaisten lasien läpi suunniteltuna) toinen.
Sitten on parhaimmillaan kaksi vaippaikäistä, yksi pahassa uhmassa ja huomionpuutteessa ja toinen herättelee muuten vaan ja vaatii huomiota. Ensin väsyy äiti ja sitten isä ja sitten tulee ero kun talo ei pysy kasassa. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Ja kaikelta tätä voisi välttyä venyttämällä ikäeroa ainakin vuodella, mutta niinhän ei voi tehdä koska: "kaikki muutkin, kyllä mekin pärjätään".
Lopputuloksena rikkinäinen perhe tai vähintäänkin tainnuksiin asti väsynyttä meininkiä.
Kommentit (363)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.
Jep. Ja siinä roolissa sitten kyykyttää ja kiusaa pienempäänsä. Kuvittelee vielä keski-iässäkin olevansa parempi ja hienompi päällepäsmäri joka sekaantuu kaikkeen.
T. Neljä vuotta nuorempi sisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Miten te yli 5v ikäerolla tehneet olette hoitaneet työnne? Pari vuotta äitiyslomalla, pari töissä, pari lomalla jne?
Me ollaan hoidettu lapset vähän alle 3v kotona. Mä olen ollut kotona yhteensä n 1v10kk per lapsi, mies 1v per lapsi. Meillä on molemmilla sellainen työ, että kotoa käsin on helppo tehdä joitain juttuja, jotka vie "uraa" eteenpäin. Kolmas on siis vasta vauva, mutta kahden aiemman vapaista kummankaan ura ei ole kärsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Niinhän perheessä lapset joutuvat tekemään oli ikäeroa miten paljon tahansa, jos vanhemmat ovat paskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.
Jep. Ja siinä roolissa sitten kyykyttää ja kiusaa pienempäänsä. Kuvittelee vielä keski-iässäkin olevansa parempi ja hienompi päällepäsmäri joka sekaantuu kaikkeen.
T. Neljä vuotta nuorempi sisko
Valita vanhemmillesi asetelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Nelivuotias on päiväkodissa, vauva kotona. Sitten hän on alakoulussa, kun toinen on päiväkodissa. Sitten yläkoulussa kun toinen alakoulussa. Lukiossa ja yläkoulussa. Poissa ja lukiossa.
Täysin eri elämää elää koko ajan.
Kokemuksesta tiedän. Ja terve järkikin sen kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Ja millaoseksi kuvittelet kilpailuasetelman kun ikäeroa on enemmän. Kun se ainoakinen prinssi tai prinsessa joutuukin yhtäkkiä jakamaan. Ja miten tasaväkistä kilpailusta tulee kun toinen on paljon vanhempi. Ovelampi ja vahvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan naurettavaa kiistellä siitä, millainen ikäero on tai ei ole hyvä. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Jokaisessa ikäerossa on sekä hyvät että huonot puolensa. Kertokaa enemmänkin siitä, millaisia haasteita olette kokeneet ja minkä puolesta taas liputatte.
Myöskään omien traumojen tuominen keskusteluun ei välttämättä kannata - siis, jos olet itse joutunut olemaan sisaruksellesi "kakkosäiti", on se tietysti valitettavaa, mutta et voi olettaa että näin olisi muissa perheissä.
Myös neljän vuoden ikäerolla sisaruksista voi tulla valtavan läheisiä ja heillä todellakin on yhteinen lapsuus, vaikka hieman eri ikävaiheessa ovatkin. Enemmänkin tässä varmasti ratkaisee lasten persoona.
Mutta tämä "Eipäs, juupas"- tyyppinen väittely - eikö tämä ole oikeasti aika turhaa? Eihän tässä ole oikeita tai vääriä vastauksia, vain valintoja, jotka jokaisen pitäisi tehdä itselleen ja perheelleen sopivimman näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
On ihan naurettavaa kiistellä siitä, millainen ikäero on tai ei ole hyvä. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Jokaisessa ikäerossa on sekä hyvät että huonot puolensa. Kertokaa enemmänkin siitä, millaisia haasteita olette kokeneet ja minkä puolesta taas liputatte.
Myöskään omien traumojen tuominen keskusteluun ei välttämättä kannata - siis, jos olet itse joutunut olemaan sisaruksellesi "kakkosäiti", on se tietysti valitettavaa, mutta et voi olettaa että näin olisi muissa perheissä.
Myös neljän vuoden ikäerolla sisaruksista voi tulla valtavan läheisiä ja heillä todellakin on yhteinen lapsuus, vaikka hieman eri ikävaiheessa ovatkin. Enemmänkin tässä varmasti ratkaisee lasten persoona.
Mutta tämä "Eipäs, juupas"- tyyppinen väittely - eikö tämä ole oikeasti aika turhaa? Eihän tässä ole oikeita tai vääriä vastauksia, vain valintoja, jotka jokaisen pitäisi tehdä itselleen ja perheelleen sopivimman näkökulmasta.
Se on aika yleinen kuvio perheessä kuin perheessä, että vanhemmille lapsille laitetaan vastuuta nuorempien sisarusten hoitamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan naurettavaa kiistellä siitä, millainen ikäero on tai ei ole hyvä. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Jokaisessa ikäerossa on sekä hyvät että huonot puolensa. Kertokaa enemmänkin siitä, millaisia haasteita olette kokeneet ja minkä puolesta taas liputatte.
Myöskään omien traumojen tuominen keskusteluun ei välttämättä kannata - siis, jos olet itse joutunut olemaan sisaruksellesi "kakkosäiti", on se tietysti valitettavaa, mutta et voi olettaa että näin olisi muissa perheissä.
Myös neljän vuoden ikäerolla sisaruksista voi tulla valtavan läheisiä ja heillä todellakin on yhteinen lapsuus, vaikka hieman eri ikävaiheessa ovatkin. Enemmänkin tässä varmasti ratkaisee lasten persoona.
Mutta tämä "Eipäs, juupas"- tyyppinen väittely - eikö tämä ole oikeasti aika turhaa? Eihän tässä ole oikeita tai vääriä vastauksia, vain valintoja, jotka jokaisen pitäisi tehdä itselleen ja perheelleen sopivimman näkökulmasta.
Se on aika yleinen kuvio perheessä kuin perheessä, että vanhemmille lapsille laitetaan vastuuta nuorempien sisarusten hoitamisesta.
Pahin mahdollinen skenaario on viisi kuusi vuotta vanhempi isosisko jolle sälytetään pikkuäidin rooli. Kaamea sille pikkusisarukselle loppuikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.
Tuosta voit syyttää vain vanhempiasi. Minullakin on neljä vuotta nuorempi sisarus, eikä minua ole koskaan sysätty nuoremman hoitajaksi. Minkäänlaista äidinroolia minulla ei ole koskaan ollut. En ole myöskään koskaan lapsena kokenut, ettei meillä olisi mitään yhteistä. Enemmän tuo on aikuisuuden ongelma, mutta ei ikäero siihen vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Nelivuotias on päiväkodissa, vauva kotona. Sitten hän on alakoulussa, kun toinen on päiväkodissa. Sitten yläkoulussa kun toinen alakoulussa. Lukiossa ja yläkoulussa. Poissa ja lukiossa.
Täysin eri elämää elää koko ajan.
Kokemuksesta tiedän. Ja terve järkikin sen kertoo.
Ja päivässäkö ei tosiaan ole muita tunteja, kuin ne, jotka nelivuotias viettää päiväkodissa? Kaikkien neljävuotiaat eivät sitä paitsi ole kokopäivähoidossa tai välttämättä hoidossa lainkaan.
Puhut nyt omasta kokemuksistasi, mutta unohdat selkeästi, ettei sinun kokemuksesi ole kaikille yhteinen. Se on ihan yhtä oikeellinen kuin mikä tahansa muukin kokemus, mutta kokemuksia on erilaisia.
Meillä esim. on vauva ja neljävuotias. Neljävuotias käy 2-3 päivänä viikossa päiväkodissa ollen siellä korkeintaan 4h kerrallaan. Kyllä siinä aika paljon muutakin aikaa jää.
Nelivuotias myös hakeutuu vauvan seuraan (ja vauva, liikkeelle lähdettyään, myös hänen seuraansa). Perheessämme on myös koululainen, ja hänkin viettää aikaa pienempien sisarustensa kanssa. Pienemmät ovat hänelle todella rakkaita. Toki koululaisella on omia kavereita ja harrastuksia, eikä vietä kaikkea aikaansa kotona, mutta olisi suoranaista valehtelua viettää etteikö yhteistä aikaa tai paljon yhteisiä asioita olisi.
-äiti kolmelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan naurettavaa kiistellä siitä, millainen ikäero on tai ei ole hyvä. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Jokaisessa ikäerossa on sekä hyvät että huonot puolensa. Kertokaa enemmänkin siitä, millaisia haasteita olette kokeneet ja minkä puolesta taas liputatte.
Myöskään omien traumojen tuominen keskusteluun ei välttämättä kannata - siis, jos olet itse joutunut olemaan sisaruksellesi "kakkosäiti", on se tietysti valitettavaa, mutta et voi olettaa että näin olisi muissa perheissä.
Myös neljän vuoden ikäerolla sisaruksista voi tulla valtavan läheisiä ja heillä todellakin on yhteinen lapsuus, vaikka hieman eri ikävaiheessa ovatkin. Enemmänkin tässä varmasti ratkaisee lasten persoona.
Mutta tämä "Eipäs, juupas"- tyyppinen väittely - eikö tämä ole oikeasti aika turhaa? Eihän tässä ole oikeita tai vääriä vastauksia, vain valintoja, jotka jokaisen pitäisi tehdä itselleen ja perheelleen sopivimman näkökulmasta.
Se on aika yleinen kuvio perheessä kuin perheessä, että vanhemmille lapsille laitetaan vastuuta nuorempien sisarusten hoitamisesta.
Pahin mahdollinen skenaario on viisi kuusi vuotta vanhempi isosisko jolle sälytetään pikkuäidin rooli. Kaamea sille pikkusisarukselle loppuikänsä.
Pikkuäidin rooli on väärin, mutta kaikkien sisarusten mielestä ei ole kamalaa viettää aikaa nuorempiensa kanssa. Enemmänkin yhteiseen tekemiseen pitäisi kannustaa, sisaruksethan ovat valtava rikkaus.
Pikkuäidin rooli ei minustakaan liity ikäeroon, vaan enemmänkin vanhempiin. Kokemukset näistä on subjektiivisia, eikä näin ole joka perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Ja millaoseksi kuvittelet kilpailuasetelman kun ikäeroa on enemmän. Kun se ainoakinen prinssi tai prinsessa joutuukin yhtäkkiä jakamaan. Ja miten tasaväkistä kilpailusta tulee kun toinen on paljon vanhempi. Ovelampi ja vahvempi.
Mitä pienempi ikäero sitä enemmän kilpailua. Iso ikäero ja eri sukupuoli vähentävät kilpailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Nelivuotias on päiväkodissa, vauva kotona. Sitten hän on alakoulussa, kun toinen on päiväkodissa. Sitten yläkoulussa kun toinen alakoulussa. Lukiossa ja yläkoulussa. Poissa ja lukiossa.
Täysin eri elämää elää koko ajan.
Kokemuksesta tiedän. Ja terve järkikin sen kertoo.
Ja päivässäkö ei tosiaan ole muita tunteja, kuin ne, jotka nelivuotias viettää päiväkodissa? Kaikkien neljävuotiaat eivät sitä paitsi ole kokopäivähoidossa tai välttämättä hoidossa lainkaan.
Puhut nyt omasta kokemuksistasi, mutta unohdat selkeästi, ettei sinun kokemuksesi ole kaikille yhteinen. Se on ihan yhtä oikeellinen kuin mikä tahansa muukin kokemus, mutta kokemuksia on erilaisia.
Meillä esim. on vauva ja neljävuotias. Neljävuotias käy 2-3 päivänä viikossa päiväkodissa ollen siellä korkeintaan 4h kerrallaan. Kyllä siinä aika paljon muutakin aikaa jää.
Nelivuotias myös hakeutuu vauvan seuraan (ja vauva, liikkeelle lähdettyään, myös hänen seuraansa). Perheessämme on myös koululainen, ja hänkin viettää aikaa pienempien sisarustensa kanssa. Pienemmät ovat hänelle todella rakkaita. Toki koululaisella on omia kavereita ja harrastuksia, eikä vietä kaikkea aikaansa kotona, mutta olisi suoranaista valehtelua viettää etteikö yhteistä aikaa tai paljon yhteisiä asioita olisi.
-äiti kolmelle
Pari tuntia kun se isompi on hoidossa. Ja siinä vaiheessa hänelle jo ne kaverit on tärkeimpiä. Ja iltaisin on lisäksi harrastukset.
Kun hän on koulussa, on kaverit ja harrastukset jo molemmilla.
Realismia, rakas. Sinä vain pääset helpoimmalla, kun leikit pikkuäitiä aina yhdelle kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan naurettavaa kiistellä siitä, millainen ikäero on tai ei ole hyvä. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Jokaisessa ikäerossa on sekä hyvät että huonot puolensa. Kertokaa enemmänkin siitä, millaisia haasteita olette kokeneet ja minkä puolesta taas liputatte.
Myöskään omien traumojen tuominen keskusteluun ei välttämättä kannata - siis, jos olet itse joutunut olemaan sisaruksellesi "kakkosäiti", on se tietysti valitettavaa, mutta et voi olettaa että näin olisi muissa perheissä.
Myös neljän vuoden ikäerolla sisaruksista voi tulla valtavan läheisiä ja heillä todellakin on yhteinen lapsuus, vaikka hieman eri ikävaiheessa ovatkin. Enemmänkin tässä varmasti ratkaisee lasten persoona.
Mutta tämä "Eipäs, juupas"- tyyppinen väittely - eikö tämä ole oikeasti aika turhaa? Eihän tässä ole oikeita tai vääriä vastauksia, vain valintoja, jotka jokaisen pitäisi tehdä itselleen ja perheelleen sopivimman näkökulmasta.
Se on aika yleinen kuvio perheessä kuin perheessä, että vanhemmille lapsille laitetaan vastuuta nuorempien sisarusten hoitamisesta.
Pahin mahdollinen skenaario on viisi kuusi vuotta vanhempi isosisko jolle sälytetään pikkuäidin rooli. Kaamea sille pikkusisarukselle loppuikänsä.
Ikään kuin kukaan vanhempi sisarus kaipaisi vastuullisen lapsuuden jälkeen enää sitä, että nuoremmat sisarukset yrittävät rynniä kotiisi vielä aikuisiälläkin kuin omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Nelivuotias on päiväkodissa, vauva kotona. Sitten hän on alakoulussa, kun toinen on päiväkodissa. Sitten yläkoulussa kun toinen alakoulussa. Lukiossa ja yläkoulussa. Poissa ja lukiossa.
Täysin eri elämää elää koko ajan.
Kokemuksesta tiedän. Ja terve järkikin sen kertoo.
Ja päivässäkö ei tosiaan ole muita tunteja, kuin ne, jotka nelivuotias viettää päiväkodissa? Kaikkien neljävuotiaat eivät sitä paitsi ole kokopäivähoidossa tai välttämättä hoidossa lainkaan.
Puhut nyt omasta kokemuksistasi, mutta unohdat selkeästi, ettei sinun kokemuksesi ole kaikille yhteinen. Se on ihan yhtä oikeellinen kuin mikä tahansa muukin kokemus, mutta kokemuksia on erilaisia.
Meillä esim. on vauva ja neljävuotias. Neljävuotias käy 2-3 päivänä viikossa päiväkodissa ollen siellä korkeintaan 4h kerrallaan. Kyllä siinä aika paljon muutakin aikaa jää.
Nelivuotias myös hakeutuu vauvan seuraan (ja vauva, liikkeelle lähdettyään, myös hänen seuraansa). Perheessämme on myös koululainen, ja hänkin viettää aikaa pienempien sisarustensa kanssa. Pienemmät ovat hänelle todella rakkaita. Toki koululaisella on omia kavereita ja harrastuksia, eikä vietä kaikkea aikaansa kotona, mutta olisi suoranaista valehtelua viettää etteikö yhteistä aikaa tai paljon yhteisiä asioita olisi.
-äiti kolmelle
Meillä sama :) 5v, koululainen, ja vauva. Kahden vanhemman lapsen suhteen seuraaminen on ollut todella ihanaa. Isoveli ja pikkusisko, 5v ikäeroa, isoveljellä toki omat kaverit ja harrastukset, mutta kotona ja lomilla leikkivät ihanasti keskenään, isoveli näyttää siskolle taitojaan ja opettaa häntä, heillä on oma salakieli ja kerho, ovat aina toistensa puolella. Varmasti tuo läheisyys on erilaista kuin pienen ikäeron perheissä, mutta sisaruusrakkautta se on ja suurta sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.
Tuosta voit syyttää vain vanhempiasi. Minullakin on neljä vuotta nuorempi sisarus, eikä minua ole koskaan sysätty nuoremman hoitajaksi. Minkäänlaista äidinroolia minulla ei ole koskaan ollut. En ole myöskään koskaan lapsena kokenut, ettei meillä olisi mitään yhteistä. Enemmän tuo on aikuisuuden ongelma, mutta ei ikäero siihen vaikuta.
Nimenomaan vanhempia minä tuosta syytänkin. Ei heistä ollut rooliinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tietää, miten erilaisia kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat ovat. Jos mahdollista, suosittelen noin neljän vuoden ikäeroa. Sitten ei tietenkin saa olla liian vanha itse.
Nelivuotiaalla ei ole vaippoja, pyöräily vaunujn vierellä onnistuu ja muutenkin on jo iso lapsi.
Eikä sillä ikinä tule olemaan mitään yhtwistä sen pikkusisaruksensa kanssa. Elää eri lapsuuden ja nuoruuden.
Höpö höpö. 4v ikäero on oikein hyvä. Paljon on yhteistä ja tämä omasta kokemuksesta niin sisaruksena kuin omien lasten kohdalta.
Samoin voisin todeta että ne 2v ikäerolaiset tappelee koko ajan, sillä niinhän ne tekevätkin kun joutuvat kaikesta kilpailemaan keskenään.
Nelivuotias on päiväkodissa, vauva kotona. Sitten hän on alakoulussa, kun toinen on päiväkodissa. Sitten yläkoulussa kun toinen alakoulussa. Lukiossa ja yläkoulussa. Poissa ja lukiossa.
Täysin eri elämää elää koko ajan.
Kokemuksesta tiedän. Ja terve järkikin sen kertoo.
Ja päivässäkö ei tosiaan ole muita tunteja, kuin ne, jotka nelivuotias viettää päiväkodissa? Kaikkien neljävuotiaat eivät sitä paitsi ole kokopäivähoidossa tai välttämättä hoidossa lainkaan.
Puhut nyt omasta kokemuksistasi, mutta unohdat selkeästi, ettei sinun kokemuksesi ole kaikille yhteinen. Se on ihan yhtä oikeellinen kuin mikä tahansa muukin kokemus, mutta kokemuksia on erilaisia.
Meillä esim. on vauva ja neljävuotias. Neljävuotias käy 2-3 päivänä viikossa päiväkodissa ollen siellä korkeintaan 4h kerrallaan. Kyllä siinä aika paljon muutakin aikaa jää.
Nelivuotias myös hakeutuu vauvan seuraan (ja vauva, liikkeelle lähdettyään, myös hänen seuraansa). Perheessämme on myös koululainen, ja hänkin viettää aikaa pienempien sisarustensa kanssa. Pienemmät ovat hänelle todella rakkaita. Toki koululaisella on omia kavereita ja harrastuksia, eikä vietä kaikkea aikaansa kotona, mutta olisi suoranaista valehtelua viettää etteikö yhteistä aikaa tai paljon yhteisiä asioita olisi.
-äiti kolmelle
Pari tuntia kun se isompi on hoidossa. Ja siinä vaiheessa hänelle jo ne kaverit on tärkeimpiä. Ja iltaisin on lisäksi harrastukset.
Kun hän on koulussa, on kaverit ja harrastukset jo molemmilla.
Realismia, rakas. Sinä vain pääset helpoimmalla, kun leikit pikkuäitiä aina yhdelle kerrallaan.
Eikö yhden lapsen äidit ole oikeita äitejä ollenkaan, vaan leikkii vaan?
Ja sysätään nuoremman sisaruksen hoitajaksi. Kakkosäidin roolista ei pääse eroon. Omaa kokemusta on.