Lue keskustelun säännöt.
Tehkää vaan niitä lapsia pienellä ikäerolla. Taas kuulin pari erouutista kun vanhemmat ei vaan jaksa.
31.03.2019 |
Tämä on asia, jota en vain käsitä. Miksi oi miksi niitä lapsia pitää tehdä 2-vuoden ikäerolla tai vielä pienemmällä?
Kuvio on niin usein nähty, että tulee melkein huono olo kun kuulen joillekin olevan tulossa TAAS vauva, vaikka edellinenkin on vielä ihan pieni.
Osalla ihmisistä ei vain näytä olevan minkäänlaista kykyä arvioida voimavarojaan tulevan suhteen tai arvioidaan ne ihan väärin. Yleensähän homma menee näin: tehdään muksu ja sitten kohta perään (yhteiskunnan/kavereiden painostuksesta tai ruusunpunaisten lasien läpi suunniteltuna) toinen.
Sitten on parhaimmillaan kaksi vaippaikäistä, yksi pahassa uhmassa ja huomionpuutteessa ja toinen herättelee muuten vaan ja vaatii huomiota. Ensin väsyy äiti ja sitten isä ja sitten tulee ero kun talo ei pysy kasassa. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Ja kaikelta tätä voisi välttyä venyttämällä ikäeroa ainakin vuodella, mutta niinhän ei voi tehdä koska: "kaikki muutkin, kyllä mekin pärjätään".
Lopputuloksena rikkinäinen perhe tai vähintäänkin tainnuksiin asti väsynyttä meininkiä.
Kommentit (363)
Vierailija kirjoitti:
3 lasta 3,5 vuodessa, yhdessä tähän mennessäs 37 vuotta. Kyllä meille se lapsi 5 vuoden välein olis ollut mur_haa. Kuka sitä jatkuvaa vauvaelämää jaksaisi? Paljon helpompi tsempata muutama vuosi, joiden jälkeen helpottaa tosi nopeasti.
Meillä taas on mennyt todella kivasti kun on saatu 3 lasta 5 vuoden ikäeroilla. Mä olen nauttinut pikkulapsiajasta niin paljon, että olen halunnut venyttää sitä - ja keskittyä jokaiseen lapseen rauhassa ne ekat vuodet. Meidän ei ole koskaan tarvinnut erityisesti tsempata, koska vanhemmuus on ollut lähinnä helppoa ja hauskaa. En siis tarkoita mitätöidä kokemustasi, mutta mua on aina ihmetyttänyt tuo että hampaat irvessä halutaan tsempata läpi lasten vauva- ja taaperovaiheen...kun mä olen just niistä tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mitä tilastoja katsotte mutta ainakin tilastokeskuksen mukaan kaksilapsisten avioerot ovat kaksinkertaiset verrattuna yksi- tai kolmilapsisiin perheisiin. Tässä on otettu huomioon myös ikä eli 30-44-vuotiailla naisilla tyypillistä on erota toisen lapsen jälkeen. Parikymppiset taas eroavat yhden lapsen jälkeen tai lapsettomina (eikös se lastensaanti-ikä ole noussut viime vuosina sinne kolmenkympin korville keskimäärin).
Olisi tosiaan mielenkiintoista löytää tutkimus, jossa otettaisiin huomioon myös lasten ikä.
https://www.stat.fi/til/ssaaty/2017/02/ssaaty_2017_02_2018-11-14_tau_00…
En ole koskaan ymmärtänyt näitä joille lapsi tai kaksi on valtava kriisi. Minulla on kuusi ja pärjään paremmin kuin avuton siskoni jolla on kämppä aina sekaisin ja aikataulun noudattaminen on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt näitä joille lapsi tai kaksi on valtava kriisi. Minulla on kuusi ja pärjään paremmin kuin avuton siskoni jolla on kämppä aina sekaisin ja aikataulun noudattaminen on mahdotonta.
Ja siis siskollani on yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä tilastoja katsotte mutta ainakin tilastokeskuksen mukaan kaksilapsisten avioerot ovat kaksinkertaiset verrattuna yksi- tai kolmilapsisiin perheisiin. Tässä on otettu huomioon myös ikä eli 30-44-vuotiailla naisilla tyypillistä on erota toisen lapsen jälkeen. Parikymppiset taas eroavat yhden lapsen jälkeen tai lapsettomina (eikös se lastensaanti-ikä ole noussut viime vuosina sinne kolmenkympin korville keskimäärin).
Olisi tosiaan mielenkiintoista löytää tutkimus, jossa otettaisiin huomioon myös lasten ikä.
https://www.stat.fi/til/ssaaty/2017/02/ssaaty_2017_02_2018-11-14_tau_00…
Kiitos, tämähän oli mielenkiintoinen tilasto, etsin joskus tällaista enkä millään löytänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs se, että on jo entuudestaan kaksi lasta, omakotitalon rakennusprojekti ja vanhemmat masentuneita / mielialalääkityksellä? Ikä alkaa kuitenkin tulla vastaan, joten ehkäisy on jätetty pois.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi ottaa hieman selvää tilastoista ennen kuin tekee omia johtopäätöksiään parin perheen perusteella.
Yh perheissä (äiti ja lapsi/-a) 2017 tilastoissa oli noin 59 tuhatta yhden lapsen perhettä ja 34 tuhatta kahden lapsen perheitä.
Eli kyllä se lapsi ylipäätän on iso riskitekijä eron kannalta.
AP:n vastatrollina voin sanoa, että tunnen monta perhettä, joissa on tehty lapset pienellä ikäerolla ja he ovat yhä yhdessä, joten voisin tulkita (sarkastisesti), että lapset pienellä ikäerolla pienentävät eron mahdollisuutta.
Millä tavalla tuo tilasto on koottu? Voisitko laittaa linkkiä. Ne tilastot, jotka itse löydän, kertovat kyllä muuta. Oli miten oli, niin ei noissa tilastoissa koskaan kerrota eron syytä esim. Eroavatko koliikkivauvojen vanhemmat herkemmin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kolme lasta neljään vuoteen, eli esikoinen oli neljä vuotta ja kolme viikkoa vanha, kun kuopus syntyi. Siinä välissä vielä yksi lapsi. Olihan se härdelliä, mutta vauva-aika meni vaippoineen ohi nopeasti ja lapset olivat toisilleen seuraa. Toista olisi ollut, jos lapset olisivat tulleet kolmen-neljän vuoden välein, aina olisi pitänyt aloittaa se rumba alusta vuosien tauon jälkeen. Nyt meni kaikki yhdellä rytinällä, miehen kanssa olemme edelleen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä tilastoja katsotte mutta ainakin tilastokeskuksen mukaan kaksilapsisten avioerot ovat kaksinkertaiset verrattuna yksi- tai kolmilapsisiin perheisiin. Tässä on otettu huomioon myös ikä eli 30-44-vuotiailla naisilla tyypillistä on erota toisen lapsen jälkeen. Parikymppiset taas eroavat yhden lapsen jälkeen tai lapsettomina (eikös se lastensaanti-ikä ole noussut viime vuosina sinne kolmenkympin korville keskimäärin).
Olisi tosiaan mielenkiintoista löytää tutkimus, jossa otettaisiin huomioon myös lasten ikä.
https://www.stat.fi/til/ssaaty/2017/02/ssaaty_2017_02_2018-11-14_tau_00…;
Tässä on lueteltu avioerot. Nykyään on paljon pareja, jotka eivät ole naimisissa.
Lisäksi AP:n trolliin tämä ei tuo mitään uuttaa, koska tuo tilasto ei huomioi lasten ikäeroa.
Lisäksi tilasto osoittaa, että lapset ylipäätään nostavat eron riskiä. Avioeroissa 63% oli yksi tai useampi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi ottaa hieman selvää tilastoista ennen kuin tekee omia johtopäätöksiään parin perheen perusteella.
Yh perheissä (äiti ja lapsi/-a) 2017 tilastoissa oli noin 59 tuhatta yhden lapsen perhettä ja 34 tuhatta kahden lapsen perheitä.
Eli kyllä se lapsi ylipäätän on iso riskitekijä eron kannalta.
AP:n vastatrollina voin sanoa, että tunnen monta perhettä, joissa on tehty lapset pienellä ikäerolla ja he ovat yhä yhdessä, joten voisin tulkita (sarkastisesti), että lapset pienellä ikäerolla pienentävät eron mahdollisuutta.
Millä tavalla tuo tilasto on koottu? Voisitko laittaa linkkiä. Ne tilastot, jotka itse löydän, kertovat kyllä muuta. Oli miten oli, niin ei noissa tilastoissa koskaan kerrota eron syytä esim. Eroavatko koliikkivauvojen vanhemmat herkemmin kuin muut.
http://www.stat.fi/til/perh/2017/02/perh_2017_02_2018-12-05_fi.pdf
Sivu 33. Pehetyyppi: "äiti ja lapsia". Kaikkein eniten on yhden lapsen YH-äitejä.
Lisäksi en huomannut aikaisemmin, että kaikkein eniten on aviopareja, joissa on kaksi lasta. Ap:n otanta on selvästi liian pieni.
3 lasta 4½ vuodessa. Eli alle 2v. ikäerolla. Lapset nyt teinejä ja edelleen ollaan aviossa. Pikkulapsiaika ei edes ollut niin vaikeaa kuin mitä pelotellaan. Mentiin siitä mistä aita on matalin eli välillä ruuaksi eineksiä ja siivottiin kun jaksettiin. Eiköhän ne loppuunpalajat ja eroajat ole niitä täydellisyyteen pyrkiviä, jotka ei jaksa kun kaikkea ei ehdi eikä jaksa tehdä. Kun osaa sopivasti relata niin elämä pysyy ihan kohtuullisena, eikä tarvi eropapereita kiikuttaa minnekään. Ei vaikka olis monta lasta pienellä ikäerolla. Lisänä sinnikkyys ja arjen sietokyky niin hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi ottaa hieman selvää tilastoista ennen kuin tekee omia johtopäätöksiään parin perheen perusteella.
Yh perheissä (äiti ja lapsi/-a) 2017 tilastoissa oli noin 59 tuhatta yhden lapsen perhettä ja 34 tuhatta kahden lapsen perheitä.
Eli kyllä se lapsi ylipäätän on iso riskitekijä eron kannalta.
AP:n vastatrollina voin sanoa, että tunnen monta perhettä, joissa on tehty lapset pienellä ikäerolla ja he ovat yhä yhdessä, joten voisin tulkita (sarkastisesti), että lapset pienellä ikäerolla pienentävät eron mahdollisuutta.
Millä tavalla tuo tilasto on koottu? Voisitko laittaa linkkiä. Ne tilastot, jotka itse löydän, kertovat kyllä muuta. Oli miten oli, niin ei noissa tilastoissa koskaan kerrota eron syytä esim. Eroavatko koliikkivauvojen vanhemmat herkemmin kuin muut.
http://www.stat.fi/til/perh/2017/02/perh_2017_02_2018-12-05_fi.pdf
Sivu 33. Pehetyyppi: "äiti ja lapsia". Kaikkein eniten on yhden lapsen YH-äitejä.
Lisäksi en huomannut aikaisemmin, että kaikkein eniten on aviopareja, joissa on kaksi lasta. Ap:n otanta on selvästi liian pieni.
Noista tilastoista voi tehdä monta päätelmää (johtuen siitä, mitä niihin lasketaan mukaan) ja nähtävästi tilanteet vaihtelevat paljon alueittain.
Ihmiset ovat erilaisia. Esimerkiksi omat vanhempani eivät osaa nauttia, elleivät ole koko ajan juoksemassa johonkin kieli vyön alla. He eivät ymmärrä lainkaan meidän hedonistista elämäntyyliä, missä tekemisen lisäksi rentoudutaan ja harrastellaan vain huvin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lasten tekeminen on ainoa mitä jotkut typerät osaavat. Kun ei ole koulutusta ja mitään osaamista mihinkään, niin tällaista roskaa syntyy. Roskan jälkipolvi on sitten samanlaista porukkaa ja kierre ei lopu koskaan.
Tilastojen mukaan nimenomaan korkeasti koulutetut ja varakkaat suomalaiset saavat enemmän lapsia.
Laitapa tähän tilastoon linkki. Kun vuosia on toitotettu miten korkeasti koulutetut eivät tee tarpeeksi lapsia suhteessa matalasti koulutettuihin
Meillä 4 lasta 4-5 vuoden ikäeroilla. Just passeli ikäero. Isompi on pois vaipoista, osaa puhua, on jotain omatoimisuutta, pääsee kerhoon jne. kun vauva syntyy. Minä olen itsekkäästi saanut nauttia jokaisella kerralla vauvasta vauvana, ei lapsisarjan jatkona. Nyt kotona asuu enää nuorin ja hyvillä mielin katson vauva-aikoja taaksepäin, ei ollut koomaa ja yletöntä väsymistä. Ei yhtäaikaa pauhaavia teinejä vaan lapsia sopivin ikäeroin.
Vierailija kirjoitti:
Plus syyllistetään koko lähipiiriä, kun pitäisi auttaa. Mielellään sekä rahallisesti että ottaa lapsia yökylään. Sitten marttyyreinä itketään jos muut ei juokse perheen pillin mukaan.
Eikö ole ihan normaalia auttaa, jos toinen sitä tarvitsee? Ei kannata vanhana ja sairaana sitten itkeä, että muut eivät juokse pillisi mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lasten tekeminen on ainoa mitä jotkut typerät osaavat. Kun ei ole koulutusta ja mitään osaamista mihinkään, niin tällaista roskaa syntyy. Roskan jälkipolvi on sitten samanlaista porukkaa ja kierre ei lopu koskaan.
Tilastojen mukaan nimenomaan korkeasti koulutetut ja varakkaat suomalaiset saavat enemmän lapsia.
Laitapa tähän tilastoon linkki. Kun vuosia on toitotettu miten korkeasti koulutetut eivät tee tarpeeksi lapsia suhteessa matalasti koulutettuihin
http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tila…
Pätee vain korkeasti koulutettuihin miehiin, että lapsiluku lisääntyy.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me päästiin lastentekoon vasta yli kolmikymppisinä ja esikoista yritettiin vuosi ennen kuin tärppäsi. Esikoisen ollessa 1,5 vuotias alettiin puhua, että voisi sitä sisarusta alkaa yrittämään kun siinä voi taas mennä aikaa ja ei mekään nuoremmiksi tulla. Tämä raskaus lähtikin alulle melkein heti ja nyt meillä on lapset 2,5 vuoden ikäerolla.
Onhan tää välillä raskasta kun molemmilla lapsilla on suuri huomiontarve ja öisin nukutaan vähän niin ja näin. Ollaan silti onnellisia kun saatiin lapset ja on lapsillekin mukavaa, kun on sisarus turvana tässä elämässä. Siis myöhemmin, eihän ne vielä tuollaisen päälle ymmärrä.Sisarus ei läheskään aina ole turva elämässä.
Varsin usein on kyllä, ja on elämän pisin ihmissuhde myös.
Ai kerran kuussa auttaminen on vähän?? Kyllä se musta kuulostaa aika paljolta sekin. Riippuu tietysti mitä se apu on... Onko tunti tai kaksi lastenhoitoa vai koko viikonloppu.
Meillä lapset olivat yökylässä ensimmäistä kertaa vasta kouluikäisinä.
Linkkiä näihin tilastoihin?