Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka rakastuit toiseen ja jätit puolisosi: kannattiko? Rehellisesti!
30.03.2019 |
Kiinnostaa varsinkin sellaisten ihmisten kokemukset, joilla on taustalla pidempi suhde ja ehkä lapsia tai muita sitoumuksia.
Olen korviani myöten ihastunut kaveriini ja kaipaan vähän realismia pilvilinnoihini.
Kommentit (137)
mä lähin joo, en tosin rakkaudesta vaan ero oli vuosia kytenyt ja vaihoin ihan sika hyvän näköseen mimmiin mut ei se sitte montaa kuukautta kestäny kun paljastu et se oli ihan sekasin koko akka, sekin.
joten joo, kannatti nyt tiiän tasan minkälaisen naisen haluan elämääni ja jos ei löydy niin parempi olla yksin lasten kanssa ja yksin kun minkään idiootin tai sekopään seurassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ootte ällöttäviä. järkyttävä kertakäyttökulttuuri on paskinta nykymaailmassa, sitoutuminen ei merkitse enää mitään.
Jos tykkää käyttää väkivaltaa suhteissa, kannattaa valita kumppaniksi just joku sellainen, jonka ylimpiä arvoja ovat lojaalisuus ja sitoutuminen. Silloin kumppania voi rääkätä vaikka miten, eikä se silti lähde.
Tottakai itsekkyys ja pettäminen kannattaa! Meillä on naisina siihen oikeus, suorastaan velvollisuus!
Kyllä kannatti. Suhde exän kanssa kesti viisi vuotta ja olin kyllä onnellinen, mutta kuitenkin suhteesta puuttui Se Jokin. Entisellä oli mielenterveysongelmia, jotka omalta osaltaan tietysti varjostivat suhdetta, tunteiden näyttämistä, seksielämää ja muuta. En näistä voi tietenkään syyttää entistäni, eihän hän niille mitään voinut. Oli kyllä hyvä, rehellinen ja avoin mies.
Tunteeni entistä kohtaan olivat jo jollain tapaa hiipuneet, kun tapasin nykyisen mieheni. Ero entisen kanssa meni kivuttomasti ja yhteisymmärryksessä. Nyt olen seurustellut reilun vuoden nykyisen kanssa, ja tajunnut, kuinka onneton oikeasti exäni kanssa olin. Nykyinen suhde on intohimoinen ja ihana. En ole katunut hetkeäkään.
tertret kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut miettiä, että olinko sittenkin hölmö..
Olin exän kanssa yhdessä 20-v. Kaksi lasta, velattomat autot, hieno talo (jonka sain suunnitella mieleni mukaan, muut rakensi). Minun ei tarvinnut juurikaan päätä vaivata talousasioilla, siivouksilla, kaupassa käteisellä, auton huollolla jne. Sain aika lailla toteuttaa itseäni ja opiskella lisää.
Valmistuttuani menin uuteen työpaikkaan, jossa heti kättelyssä "kaupungin tunnetuin poikamies" vei jalat alta. Hullaannuin salasuhteesta ja hankin salaa oman kämpän. Olin valmis jättämään lapset exälle. Omaisuudesta vaadin puolet, vaikka itse en ollut juuri töitä tehnyt.
Ex oli itsemurhan partaalla. Lapset oireilivat, mutta minä olin onnellinen. Tunsin itseni viettelijättäreksi ja maailman kuningattareksi. Hyvin nopeasti hakeuduin sterilisaation purkuun, vaikka en juuri ollut nauttinut raskauksista tai vauva-ajoista. Tulin raskaaksi uudelle miehelle ja nyt meillä on vauva. Varmaan hormonit hyrräsi pääni sekaisin. Hankkiuduin eroon jopa edellisen elämän koirista ja hankin uuden koiran.
Aloimme remontoida vanhaa taloa uuden miehen kanssa. Nyt olen alkanut väsyä tilanteeseen. Uusi mies ei pyöritäkään arkea, talous on minunkin vastuulla. Palasin aiempaan ammattiini ennen äitiyslomaa, kun koin uuden liian raskaaksi. En viihdy vauvan kanssa kotona. Teini-ikäiset lapset rassaa, vaikka toinen näistä asuu isällään. Tytär asuu minulla, antaisin hänetkin isälleen, mutta olen taloudellisesti hänen mukanaan tuomista tuloista riippuvainen. Uusi mies ei enää keskity vain meihin jne.
Jotenkin alkanut tuntua, että olisi pitänyt harkita asiaa. Olen jotenkin ihan sotkussa tilanteeni kanssa, mutta muille en sitä koskaan myöntäisi.. elämänihän on nyt vain ihanuutta. Pelkään, että tämä päättyy huonommin kuin oletin. Kadehdin eksäni ja nykyisensä helppoa elämää, lomamatkoja, taloa.
Kannattaa miettiä puitteitakin, ei vain tunneskaalaa.
Harvinaisen rehellinen narsistinen tilitys.
Leimaat minut narsistiksi yhden tekstin perusteella. Just joo. Ihan vapaasti.
Mutta haluan vain sanoa, että jos näkisit mitä nyt joudun läpikäymään univelkojeni, laskupinkkojeni ja exän pihiyden takia, niin etpä sanoisi noin. Saamaan aikaan ex löhöää rannalla yms. Minusta on väärin, että sain uuden rakkauden myötä niin paljon rankemman elämän. Käsittääkseni esim. Jenkeissä exät on elatusvelvollisia ettei joudu kitkuttelemaan eron takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni olettaa ap:n olevan nainen. Oletko?
Vierailija kirjoitti:
tertret kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut miettiä, että olinko sittenkin hölmö..
Olin exän kanssa yhdessä 20-v. Kaksi lasta, velattomat autot, hieno talo (jonka sain suunnitella mieleni mukaan, muut rakensi). Minun ei tarvinnut juurikaan päätä vaivata talousasioilla, siivouksilla, kaupassa käteisellä, auton huollolla jne. Sain aika lailla toteuttaa itseäni ja opiskella lisää.
Valmistuttuani menin uuteen työpaikkaan, jossa heti kättelyssä "kaupungin tunnetuin poikamies" vei jalat alta. Hullaannuin salasuhteesta ja hankin salaa oman kämpän. Olin valmis jättämään lapset exälle. Omaisuudesta vaadin puolet, vaikka itse en ollut juuri töitä tehnyt.
Ex oli itsemurhan partaalla. Lapset oireilivat, mutta minä olin onnellinen. Tunsin itseni viettelijättäreksi ja maailman kuningattareksi. Hyvin nopeasti hakeuduin sterilisaation purkuun, vaikka en juuri ollut nauttinut raskauksista tai vauva-ajoista. Tulin raskaaksi uudelle miehelle ja nyt meillä on vauva. Varmaan hormonit hyrräsi pääni sekaisin. Hankkiuduin eroon jopa edellisen elämän koirista ja hankin uuden koiran.
Aloimme remontoida vanhaa taloa uuden miehen kanssa. Nyt olen alkanut väsyä tilanteeseen. Uusi mies ei pyöritäkään arkea, talous on minunkin vastuulla. Palasin aiempaan ammattiini ennen äitiyslomaa, kun koin uuden liian raskaaksi. En viihdy vauvan kanssa kotona. Teini-ikäiset lapset rassaa, vaikka toinen näistä asuu isällään. Tytär asuu minulla, antaisin hänetkin isälleen, mutta olen taloudellisesti hänen mukanaan tuomista tuloista riippuvainen. Uusi mies ei enää keskity vain meihin jne.
Jotenkin alkanut tuntua, että olisi pitänyt harkita asiaa. Olen jotenkin ihan sotkussa tilanteeni kanssa, mutta muille en sitä koskaan myöntäisi.. elämänihän on nyt vain ihanuutta. Pelkään, että tämä päättyy huonommin kuin oletin. Kadehdin eksäni ja nykyisensä helppoa elämää, lomamatkoja, taloa.
Kannattaa miettiä puitteitakin, ei vain tunneskaalaa.
Harvinaisen rehellinen narsistinen tilitys.
Leimaat minut narsistiksi yhden tekstin perusteella. Just joo. Ihan vapaasti.
Mutta haluan vain sanoa, että jos näkisit mitä nyt joudun läpikäymään univelkojeni, laskupinkkojeni ja exän pihiyden takia, niin etpä sanoisi noin. Saamaan aikaan ex löhöää rannalla yms. Minusta on väärin, että sain uuden rakkauden myötä niin paljon rankemman elämän. Käsittääkseni esim. Jenkeissä exät on elatusvelvollisia ettei joudu kitkuttelemaan eron takia.
En ole tuo narsistikommentin kirjoittaja, mutta etkö tehnyt itse sen valinnan. Minulle ero oli henkinen helpotus ja oikea ratkaisu vaikka taloudellisesti oli lasten kanssa tiukempaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero kannatti ja harkitsin sitä useamman vuoden. Lopullinen sysäys oli, kun tapasin nykyisen mieheni yhteisellä luentomatkalla Ruotsissa. Muutaman yhteisen illanvieton jälkeen tiesin, että tämä oli tässä. Muutimme muutaman viikon päästä yhteen ja viimeiset neljä vuotta olemme olleet naimisissa. Exässä ei ollut suuria vikoja, elämä vain vei meitä eri suuntiin. Lapsia meillä ei ollut ja nykyisenkään mieheni kanssa emme niitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä puitteitakin, ei vain tunneskaalaa.
Ei kai nyt kukaan ole ihmisen kanssa siksi että hänellä on hieno talo ja helppo elämä. Minä muutin isosta omakotitalosta pieneen omaan rivitaloasuntoon, ja olen todella onnellinen ratkaisustani. Tosin ei ollut ketään uutta silloin kun lähdin, tiesin vain että lähteä pitää.
Hetkeäkään ei ole ollut ikävä entistä asuntoa tai entistä elämää. Ei sekuntiakaan.
Tämä oli ihan kuin minun kirjoittamani. Kun kamat oli kannettu pikkurivariin, tuntui, että voi oikeasti hengittää.
No teidän tilannehan ei vastannutkaan otsikon kysymystä. "Rakastuit toiseen ja jätit puolisosi", ihan aiheen vierestä siis. On ihan selvää, että jos uuden ihanan kumppanin kanssa joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, se on omiaan heikentämään sitä uutta onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatti ehdottomasti. Exän kanssa oltiin yhdessä n. 2v ja hän oli väkivaltainen alkoholisti ja hän joutui suhteen loppuaikoina vankilaankin. Oli meillä toki hyviäkin aikoja, mutta muistelen silti suhteen olleen melko huono. Hänen ollessaan vankilassa tutustuin nykyiseen mieheeni ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mietin pitkään, uskallanko jättää exäni ja hypätä suoraan uuteen suhteeseen, mutta kuuntelin sydäntäni ja jätin exäni, tunteeni olivat niin vahvat tätä uutta miestäni kohtaan. Ja se olikin yksi elämäni parhaista valinnoista. Nykyinen mieheni on aivan ihana kaikinpuolin ja viihdymme hyvin toistemme seurassa. Seksielämänikin on aivan eri tasolla kuin koskaan ennen. Exälläni oli kaiken lisäksi mikropenis. En vain tajunnut sitä aikaisemmin, sillä en ollut seurustellut kenenkään kanssa ennen häntä. Oksettaa vieläkin ajatella sitä pikkurilliä. Sellainen kun löytyy minulta omastakin takaa. Nykyisestä miehestäni ei ole oikeastaan mitään huonoa sanottavaa, suhteemme on aivan loistava ja rakastan häntä aivan älyttömästi. Olemme seurustelleet jo vähän yli 4 vuotta ja kaikki on aivan ihanaa hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä puitteitakin, ei vain tunneskaalaa.
Ei kai nyt kukaan ole ihmisen kanssa siksi että hänellä on hieno talo ja helppo elämä. Minä muutin isosta omakotitalosta pieneen omaan rivitaloasuntoon, ja olen todella onnellinen ratkaisustani. Tosin ei ollut ketään uutta silloin kun lähdin, tiesin vain että lähteä pitää.
Hetkeäkään ei ole ollut ikävä entistä asuntoa tai entistä elämää. Ei sekuntiakaan.
Tämä oli ihan kuin minun kirjoittamani. Kun kamat oli kannettu pikkurivariin, tuntui, että voi oikeasti hengittää.
No teidän tilannehan ei vastannutkaan otsikon kysymystä. "Rakastuit toiseen ja jätit puolisosi", ihan aiheen vierestä siis. On ihan selvää, että jos uuden ihanan kumppanin kanssa joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, se on omiaan heikentämään sitä uutta onnea.
Niin. Jos satuit lukemaan, se oli kommentti puitteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tilanne että mieheni on kiltti, turvallinen, hauska, älykäs.. mutta kaipaan sitä että joku haluaa minua. No, töistähän semmoinen löytyi ja nyt on todella vaikeaa unohtaa tämä työkaveri ja keskittyä suhteeseen. Nautin huomiosta mitä töissä saan mutta en halua pilata parisuhdetta tämmöisen takia koska en voisi koskaan saada parempaa miestä kuin nykyinen. Ja vaikka tämän tiedostaa järjellä niin en saa ajatuksia pois työkaverista.
Yritä päästä yli, nauti huomiosta mutta älä lähde pettämään. Tämä on juuri sitä illuusiota, kuvittelet ehkä että sama jatkuisi parisuhteessa jos päätyisit vaihtamaan nykyisen tähän työkaveriin. Anna ajan kulua niin huomaat että se oli vain hetken ihastus. Voi olla että olet ihastunut vain huomioon etkä itse tyyppiin.
Itse ihastuin kerran suhteessa ollessani toiseen koska sain häneltä uskomatonta huomiota, mitä en silloiselta kumppaniltani saanut. Jälkeenpäin tajusin että en ihastunut itse tyyppiin vaan tunteeseen miltä hän sai minut itseni tuntumaan. Tutustuin häneen paremmin parin kuukauden ajan (en kuitenkaan pettänyt) ja huomasin että en todellakaan tunne häntä kohtaan mitään, oikeastaan alkoi ällöttämåän koko ihminen (tuntuu pahalta sanoa näin, hyvä tyyppi oli kuitenkin).
Profiilista päätellen ap on muunsukupuolinen. Kaveri kun viittaa lasten halinalleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kokemuksesta kirjoitti:
Kerro miehellesi, että kaipaat ja tarvitset sitä, että hän haluaa sinua. Kerro myös, että hän saa ottaa sinut haluamallaan tavalla tai puhua sinulle haluistaan hyvin suoraan. Miehesi varmaankin on ajettu arjessa sivuun eikä hänellä ole tilaa tai hyväksyntää osoittaa panetustaan.
Sitten kun hän ryhtyy käyttämään sinua, rohkaise lisää. Miehesi haluaa kovasti sellaista naista, jonka tietää haluavan häntä.
Puhun kokemuksesta. Vaimo ei pysty pihumaan eikä halua puhua seksistä tai haluistaan, ei ikinä ilmaise hyväksyvänsä tai kaipaavansa minun haluani, ja torjuu yritykseni lähes aina. Hän tuomitsee minut selibaattiin ja kieltää seksuaalisuuteni.
Työkaverilla ei ole tässä oikeutettuja vaatimuksia, joten keskity omaan liittoosi.
Ymmärrän vaimoasi. Puhut naisen "käyttämisestä", oksettavaa.
Itse jätin 22-vuotiaana poikaystäväni ja kaipaan häntä toisinaan näin kolmikymppisenä. Hyvä että erosin, mutta valitsin väärän miehen. Sitä kadun.
Kannatti. Vaihdoin alistavan, dominoivan, ylitunteellisen, ailahtelevan, väkivaltaisen juopon kaikin tavoin hyvään, tai siis uskomattoman hyvään mieheen. Yhteisestä lapsesta huolimatta asiat sujuivat näin jälkeenpäin ajatellen suhteellisen kivuttomasti (no jos ei oteta huomioon sitä, että ex mm. jahtasi mua leipäveitsen kanssa, kävi öisin ovella riehumassa yms... mutta tätä ei jatkunut kovin montaa kuukautta). Suurempaa jaettavaa omaisuutta onneksi ei ollut, lähdin yhteisestä kodista omien vaatteideni kanssa ja jätin suosista kaiken muun exälle ettei olisi tarvinnut merkityksettomästä roinasta vääntää. Tänä päivänä exä on kaiken kukkuraksi työkyvytön 200-kiloinen ihmisraunio, joka ei ikinä poistu kotoaan. Ehkä hänestä tuli sellainen vain koska jätin hänet, mutta on aika karsea ajatus että tämä olisi ollut hänen kohtalonsa ilman eroakin, ja joutuisin nyt katselemaan sellaista äijää.
Oma kokemukseni oli niin hyvä, että vuosien varrella olen suositellut vaihtamista sittemmin myös parille ystävälleni. Valitettavasti heillä ei ole ollut yhtä hyvä tuuri. Toinen menetti lapsensa (vaikka mies paranikin huomattavasti), toinen huomasi vaihtaneensa hyvän mutta tylsän parisuhteen ihan totaaliseen mielipuoleen. En siis uskalla suositella enää ikinä kenellekään, että vaihtamalla paranisi.
Oma tarinani: Takana 10 yhteistä vuotta. Parisuhde kriisin aikaan rupesin katselemaan ympärilleni ja eräältä nettipalstalta löysin itselleni "täydellisen miehen" puolen vuoden suhteen jälkeen olin ihan rakastunut. Kuuluisat pinkit lasit päässä. Kumpikin olimme varattuja.
Mies ei kuitenkaan ollut valmis jättämään perhettään. Minä olisin ollut. Päätin etten kiduta itseäni ja laitoin sivusuhteen poikki. Tilanne rauhoittui oman miehen kanssa ja nyt mietin lähinnä että mitä näin tuossa toisessa miehessä. Välillä viestimme tuon "täydellisen miehen" kanssa ja huomaan hetki hetkeltä että suhteemme olisi jatkuessaan ollut tuhoon tuomittu.