Adhd:ta on kolmea muotoa, joista yksi on tyypillinen tytöillä – ”Monen naisen tarkkaavuushäiriötä on saatettu hoitaa vuosia masennuksena”

Erinomainen väitöstutkimus. Tytöt jää aina hoitamatta/huomiotta

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen väitöstutkimus. Tytöt jää aina hoitamatta/huomiotta

Tytöt jää AINA huomioimatta tai hoitamatta? Aika kova väite.

Lääketutkimuksiin on vaikea saada naisia ja tyttöjä. Osaltaan se johtuu naisten perhevastuusta. Mutta osa siitä on mysteeri.

Tytöt jäävät hoitamatta, koska pystyvät kompensoimaan tilannetta paremmin kuin pojat, väittäisin.

Mietin esim. Kotikoulua tai itsenäistä opiskelua masennuksen tai adhd:n takia. Tytöt pystyvät siihen perheen ja koulun tuella. Pojilla se on harvinaisemampaa. Pojat yksinkertaisesti lopettavat koulun.

Toisaalta herää kysymys onko masennus yksi ADHD:n muoto vai onko kyse sittenkin vain masennuksesta ja keskittymiskyvyttömyydestä ihan irrallisina oireina. Mielestäni medikalisoituminen johtaa liialliseenkiin diagnosoimiseen tänä päivänä. Ja se, että esim. ADHD-lääkkeet auttavat ei vielä todista, että kyseessä on jokin ADHD:n muoto. Onko tehty laajoja vertaustutkimuksia aktivoivatko ADHD-lääkkeet luonnostaan passiivisen ihmisen. Niitäkin on.

Masennus on adhd:n seuraus, ei muoto. Koska masennuksesta paranee eikä se ole syntymästä asti oleva. Eikä masentuneilla ole erillaiset aivot kun taas adhd:ssa on erilaiset aivot. Siksi adhd on neuropsykologian puolella, koska on erilaisten aivojen sairaus.

Masennus toki muuttaa aivojen kemioita, mutta ei aivoja muuten.

Adhd on sulla lopun elämän, koska sulla on samanlaiset aivot lopun elämää.. ellei joku keksi jotain aivokirurgiaa muuttamaan aivot neurotyypilliseksi.

Vähän kuin aivovamma muuttaa aivoja, silloin tulee samankaltaisia oireita kuin adhd:ssa, mutta sulla ei oo adhd:ta koska aivosi on muuttuneet aivovamman takia.

Monikohan on väärin diagnosoitu bipo?

Masennus muuttaa aivoja niin ettet voi keskittyä.

Naisista on huolehdittu aina enemmän, että saavat koukunsa loppuun, koska ei nainen saa miestä tai töitä jos ei ole koulutusta.

Kun taas miehet saavat aina töitä ja naisia.

Siksi miesten koulutukseen ei kiinnitetä huomiota koska "Pekka on aina ollut hulivili" mutta jos "Anna on aina ollut hulivili" Anna joutuu laitokseen, koska se on epänormaalia.

Vierailija kirjoitti:

Monikohan on väärin diagnosoitu bipo?

No tutkimuksissa aina suljetaan kaikki muut pois.

Jos siis pääsi niihin oikeisiin pitkiin testeihin.

Vai on tyttöjä/naisia hoidettu liian vähän?

Miehetkö ne terkkarit kansoittavat luulosairauksineen? Hah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan on väärin diagnosoitu bipo?

No tutkimuksissa aina suljetaan kaikki muut pois.

Jos siis pääsi niihin oikeisiin pitkiin testeihin.

Mitä oon lähipiiriä seurannut, niin niihin pitkiin testeihin pääseminen ei näytä olevan mikään helppo juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen väitöstutkimus. Tytöt jää aina hoitamatta/huomiotta

Tytöt jää AINA huomioimatta tai hoitamatta? Aika kova väite.

Lääketutkimuksiin on vaikea saada naisia ja tyttöjä. Osaltaan se johtuu naisten perhevastuusta. Mutta osa siitä on mysteeri.

Olisin opiskelijana mennyt lääketutkimukseen, mutta sen edellytys oli e-pillereiden syönti, ja sattumoisin en sellaisia syönyt koska ei niille ollut silloin mitään tarvetta.

Toki olisi epäeettistä tehdä tutkimusta tahattomasti raskaana olevilla naishenkilöillä, mutta jotain omituista on siinäkin että kaikki naisten tutkitut lääkitykset on sitten tutkittu e-pillereiden yhteisvaikutuksen kera.

Ja vielä kun miettii että on niitä tahattomia raskauksia pillereidensyöjilläkin, niin missä järki?

Jouduin keskivaikean masennuksen vuoksi työpaikkalääkärin lähetteellä tarkempiin tutkimuksiin 15 v. sitten. Minulla todettiin adhd. Se ei mitenkään yllättänyt neurogologia, neuropsykiatria saati terapeuttiani. Adhd:n ja sen seurauksena  syntynyt vuosikausien masennus on ollut selkeää jo silloin ammattikunnassa. Kiva, että joku sen asian vahvistaa nyt väittärinsä myötä. Mitään uutta ja mullistavaa ei väittärissä ole, mutta toivon mukaan avartaa ihmisten näkemystä sekä asennetta lähimmäisiinsä

Tärkein osuus oli artikkelin lopussa, missä adhd voidaan hoitaa usemmalla eri tavalla. Lääkitystä on aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt jäävät hoitamatta, koska pystyvät kompensoimaan tilannetta paremmin kuin pojat, väittäisin.

Mietin esim. Kotikoulua tai itsenäistä opiskelua masennuksen tai adhd:n takia. Tytöt pystyvät siihen perheen ja koulun tuella. Pojilla se on harvinaisemampaa. Pojat yksinkertaisesti lopettavat koulun.

Toisaalta herää kysymys onko masennus yksi ADHD:n muoto vai onko kyse sittenkin vain masennuksesta ja keskittymiskyvyttömyydestä ihan irrallisina oireina. Mielestäni medikalisoituminen johtaa liialliseenkiin diagnosoimiseen tänä päivänä. Ja se, että esim. ADHD-lääkkeet auttavat ei vielä todista, että kyseessä on jokin ADHD:n muoto. Onko tehty laajoja vertaustutkimuksia aktivoivatko ADHD-lääkkeet luonnostaan passiivisen ihmisen. Niitäkin on.

Usko vain, sen huomaa onko addi vai nt kun syötetään noita "lääkkeitä", jotka ovat lähinnä amfetamiinin ja kokaiinin sukua.

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen väitöstutkimus. Tytöt jää aina hoitamatta/huomiotta

Mä muotoilisin niin että naiset saavat erityistä huomiota silloin kun terveysongelma liittyy hedelmällisyyteen tai lisääntymiselimiin muuten.

Nainen itse ei hirveän hyvää hoitoa saa, mutta onneksi naisten vastuullistaminen omasta ja muidenkin elämästä jonkun verran suojelee vaikka hoitoa ja todesta ottamista ei saisikaan.

T: minulta leikattiin iso kasvain joka löytyi kun ihmeteltiin miksi kierukka ei pysy aloillaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan on väärin diagnosoitu bipo?

No tutkimuksissa aina suljetaan kaikki muut pois.

Jos siis pääsi niihin oikeisiin pitkiin testeihin.

Mitä oon lähipiiriä seurannut, niin niihin pitkiin testeihin pääseminen ei näytä olevan mikään helppo juttu.

Ehkä siksi koska oikea adhd on melko harvinainen tila, ja se on useissa tapauksissa helppo esikarsia katsomalla neuvola/ala-aste tiedot.

Mulla todennäköisesti on joku ADHD tai ADD. Mulla on todella vaikea keskittyä mihinkään pitkään, ikinä en ole jaksanut tunneilla kuunnella. Pärjäsin koulussa kuitenkin hyvin lukemalla paljon. Mutta historia oli kamalaa, kun se ei kiinnostanut, en jaksanut lukeakaan. Välillä mun elimistö vaatii liikuntaa. Tulee todella ahdistunut olla paikoillaan. Mä en itse sitä edes huomaa, mutta olen kuulemma hirveä työmyyrä ja hermostun, jos ei ole mitään tekemistä. Moni pitää sitä ahkeruutena, tosiasia on, että mulle on vaikea olla paikoillaan. Teen istumatyötä ja se sujuu, kun on paljon tekemistä. Hiljaisia hetkiä en kestä yhtään, eikä se minusta ole ahkeruutta, vaan juuri ongelma. Eli omalla kohdallani kyse on monessa asiassa väärin tulkinnasta. 

Olen ollut tutkimuksessa, kun omalla pojalla on lievä asperger - se tulee kyllä miehen suvusta tai meidän molempien. Tutkittiin perinnöllisyystekijöitä. Kerran mulle soitettiin ja kerrottiin, että jotain löytyi ja sen jälkeen en ole kuullu mitään, eli väitöskirja on jäänyt kesken, hylätty tai sitten vain jäänyt jonnekin unholaan. Olen sitä koettanut etsiä, mutta en löytänyt. Siihen aikaan nettiin vasta alettiin laittaa näitä, eli osa laittoi, osa ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikohan on väärin diagnosoitu bipo?

No tutkimuksissa aina suljetaan kaikki muut pois.

Jos siis pääsi niihin oikeisiin pitkiin testeihin.

Mitä oon lähipiiriä seurannut, niin niihin pitkiin testeihin pääseminen ei näytä olevan mikään helppo juttu.

Aijaa :o

Varmaan riippuu sitten kaupungista, mie asun pienel paikkakunnalla ja pääsin sinne kun psykiatrille ehdotin.

Mua siis on aina hoidettu masennuspotilaana, kunnes huomattiin masennuslääkkeet pahensi oloa.

Kun olin itse lääkkeet lopettanut ja menin psykiatrin luo, mulla oli enää tarkkaavaisuushäiriö oireita, ihmeellisesti masennus oireet loppui kun lääkkeet lopetti.

Pyysin päästä testeihin, kaikki muut suljettiin pois, ei edesollut masennuskaan. Adhd todettiin.

Ei silti vieläkään usko, että lääkkeet pahensi oloa.

En ymmärrä?

Vaikka selkeästi eron huomaa.

Lääkkeitä popsiessa olin koko ajan osastolla. Nyt en ole ollut moneen vuoteen..

En ole ottanut adhd lääkkeitä vielä, pelottaa mitä sivuoireita niistä sit tulis..

Meillä tyypillinen tyttö-ADHD. Eli en tajunnut lainkaan, mistä on kyse. Koulussa skarppari ja kun luonteeseen kuuluu määrätynlainen korkea moraali, ei tehnyt koskaan mitään väärää. Mutta annas, kun tuli kotiin, homma repesi. Oli äärettömän väsynyt, kun päivän oli skarpannut. Raivosi ja oli ahdistunut.

Koulu meni hyvin, mutta ihmettelin aina, että kokeista ei saanut niin hyviä numeroita, kuin tuntui olevan resursseja. Mutta kun ei jaksanut illalla keskittyä lukemiseen.

Tavarat oli huiskin haiskin ja unohteli kirjoja. No jälki-istuntoja tuli näistä unohduksista, mutta ei ne auttaneet järjetyksenomaisuuteen, vaan alkoivat ahdistaa lisää ja stressiä siitä, että unohtuuko taas joku. Ja kun tästä tuli stressiä, niin unohti sitten lisää, kun tuntui, että kaikki on ihan sekaisin. Kun pelkäsi jälki-istuntoja, oppi valehtelemaan tekosyitä, miksi taas on kynä pois tai kumi tai vihko.

Ehkä tuohon olisi pitänyt kiinnittää minun ensimäisenä huomiota, että ei pystynyt organisoimaan hommia niin, että illalla olisi laittanut kirjat valmiiksi, vaan kaikki jäi viime tippaan. Mutta kun oli kuvitelma, että ADHD on huono koulussa ja jotenkin vajaa ja kiikkuu pitkin seiniä, en tajunnut hommaa. Kun neuvolasta asti oli kehuttu, että on lahjakas kaikessa ja oppi lukemaan 4 vuotiaana ja laski matikanlaskuja jo reilusti ennen koulua. Suositeltiin vuotta aikaisemmin aloittamaan koulu (en suostunut). Joten mielikuva ADHD-lapsesta oli ihan toisenlainen. 

Sai consertan ja alkoi asioiden hallinta muuttumaan ja elämä helpottamaan ja ahdistukset loppui, kun huomasi, että pystyy olemaan yhteiskuntakelpoinen siinä mielin, että saa pidettyä asiansa järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Erinomainen väitöstutkimus. Tytöt jää aina hoitamatta/huomiotta

Pojille tulee helpommin pahemmat seuraukset sairauksista.

Sitä mä ihmettelen, että miksi AD/HD-vanhempien lapsia ei tutkita herkemmin, ottaen huomioon vanhempien diagnoosin ja ongelman periytymisasteen. Jos näin tehtäisiin, saataisiin ehkä se addilapsi napattua tuen pariin jo ajoissa eikä esimerkiksi niin pahoja ongelmia koulun kanssa ehdi syntymään.

Tai sitten käytännöt ovat kirjavat eri puolilla Suomea.

Olen miettinyt onko minulla tätä kun sovin kuvaukseen. 15 vuotta on jo mennyt masennusdiagnoosin kanssa enkä pääse testeihin. Psykiatria ei testaaminen kiinnosta, vaikka olen puhunut että pitäisi kartoittaa tilannetta. Ihmeellistä, että vuosikausien käyntien jälkeen ei aleta selvittää lainkaan voiko kyse olla muustakin kuin masennuksesta. Masennustestin olen tehnyt pari kertaa, mitään muuta en.