Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä toivonut etten saisi hakemaani työpaikkaa. Työtähän ei ole mikään pakko vastaanottaa jos se ei enää syystä tai toisesta kiinnostakaan. Tällainen ongelma taitaa koskettaa ainoastaan niitä jotka ovat työttömiä ja haluavatkin maata kotona nostaen työttömyysrahoja.
Ei kaikki työhaastatteluissa käyvät ole työttömiä. Itse vaan kaipasin muihin töihin kun rupes tuntuun että vanhassa työssä ei enää voinut oppia mitään uutta eikä edetä mihinkään.
t. 85
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jää "toivomaan", vaan en ota vastaan pestiä, jos haastattelussa ei synny luotettavaa vaikutelmaa firmasta /esimiehestä.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi naispomoa haastattelemassa, joiden tärkein kompetenssi tuntui olevan exelöinti & powerpointtaus. Tein itsestäni tarkoituksella osaamattomamman mitä olin.
Kaverini päätyi tuohon firmaan eikä ole vielä alkanut kokeilla onneaan muualla. On meinaan sen verran rikki näiden kahden leidin inkompetenssiin ymmärtää yksinkertaisiakaan nykyaikaisia softateknisiä asioita, vaikka ovatkin softadippoja kummatkin.
Aikanaan kaksi naista haastattelemassa siivoojan lyhyehköön sijaisuuteen ala-asteen koululla. Tärkeänä kriteerinä tulevalle sijaiselle oli mahdollisimman laaja, hyvä kielitaito ja joku tutkinto olisi ollut eduksi. (Muu henkilökunta ja oppilaat olivat suomenkielisiä.)
Kysyin ajattelevatko he oikeasti, että joku korkeasti koulutettu haluaisi sen työn. Kyllä, koska akateeminen ihminen arvostaa työntekoa, hän ottaisi paikan vastaan ihan ilomielin. Hän ymmärtää työn merkityksen. (Minä en ilmeisesti ymmärtänyt, ja he eivät ymmärtäneet miksi tulin haastatteluun..)
Akateemisilla tyypeillä oli silloin ihan hyvat työllistymismahdollisuudet omille aloilleen.
Tuli sellainen outo fiilis, että ne kuvaa jotain piilokamerajuttua. Ne olikin tosissaan nenä pystyssä, enkä "päässyt" siihen paikkaan, koska aloin nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin ruokarajoitteistani (vakava laktoosi-intoleranssi ja allergiat) eli sanoin, etten voi syödä tarjottua tavallista ruokaa vaan tuon omat eväät ja syön ne tai olen syömättä. Kumpikin vaihtoehto olisi ollut itselleni ok, mutta reaktio tähän oli alentuva ja haastattelijat suorastaan huudahtivat, että tottakai syöt sitä mitä kaikki (lapset ja hoitajat), täällä ei sellaista sallita että joku syö eri tavalla, koska lapset oppivat siitä huonoja vaikutteita ja alkavat nirsoilemaan.
Tämä tapahtui kasarilla, mutta muistan ihmetelleeni, että mitä he oikein ajattelivat? Että syön kasvot punaisilla rakkuloilla "normaalien ihmisten ruokaa" ja juoksen sitten ripuloimaan, joka päivä?
Nykyisin tällaista ei kai enää ole, kun allergiat ovat tututumpia kaikille. Sääliksi kävi kyllä niitä lapsiakin.
Siitä vaan tietenkin ääntä kohti ja sitten saikuttelemaan! Sitähän ne tilasi :D
Olisin ollut vastuussa aaaaivan liian paljosta, ja paskalla palkalla tietty👌 Sitten vielä soittivat että sain paikan, piti kieltäytyä 🙊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paimiossa joskus 90-luvulla kiiluvasilmäiset läskit vanhat äijät vittuilivat jo työhaastattelussa. Heillä oli mukanaan myös vuoden mittaiseen pestiin jo valittu mollamaijan näköinen tyllerö. Varmaan sukua jollekin noista setämiehistä, ainakin samaa näköä kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi naispomoa haastattelemassa, joiden tärkein kompetenssi tuntui olevan exelöinti & powerpointtaus. Tein itsestäni tarkoituksella osaamattomamman mitä olin.
Kaverini päätyi tuohon firmaan eikä ole vielä alkanut kokeilla onneaan muualla. On meinaan sen verran rikki näiden kahden leidin inkompetenssiin ymmärtää yksinkertaisiakaan nykyaikaisia softateknisiä asioita, vaikka ovatkin softadippoja kummatkin.
Aikanaan kaksi naista haastattelemassa siivoojan lyhyehköön sijaisuuteen ala-asteen koululla. Tärkeänä kriteerinä tulevalle sijaiselle oli mahdollisimman laaja, hyvä kielitaito ja joku tutkinto olisi ollut eduksi. (Muu henkilökunta ja oppilaat olivat suomenkielisiä.)
Kysyin ajattelevatko he oikeasti, että joku korkeasti koulutettu haluaisi sen työn. Kyllä, koska akateeminen ihminen arvostaa työntekoa, hän ottaisi paikan vastaan ihan ilomielin. Hän ymmärtää työn merkityksen. (Minä en ilmeisesti ymmärtänyt, ja he eivät ymmärtäneet miksi tulin haastatteluun..)
Akateemisilla tyypeillä oli silloin ihan hyvat työllistymismahdollisuudet omille aloilleen.
Tuli sellainen outo fiilis, että ne kuvaa jotain piilokamerajuttua. Ne olikin tosissaan nenä pystyssä, enkä "päässyt" siihen paikkaan, koska aloin nauraa.
Tämä! Kerroin aikaisemmin että työhaastattelussa ei kerrota mitä työ sisältää, ja tämä on yleensä sidoksissa siihen: työn vaativuutta liioitellaan ja hakijalta vaaditaan ihan ihmeellisyyksiä vaikka työ on lähes aivotonta. Olisi hei hienoa jos osaisit jotain romaanista kieltä (vaikka sitä ei tarvita missään). Ja auta armias jos olet ollut työttömänä. Silloin oletetaan että ei kai sulla niin ihmeellisiä vaatimuksia ole, mukavahan se on päästä jonnekin jossa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alentuva suhtautuminen haastateltavaan. Se jotenkin muuttaa koko haastattelun luonteen, jos jo heti alusta alkaen tulee olo, että pidetään huonona.
Juurikin tämä. Olin haastattelussa tavallaan omaan tehtävääni, jota olin siis pätevä tekemään. Haastattelijoista varsinkin toinen heitti aivan kummallisia kysymyksiä joista menin hämilleni. En kerta kaikkiaan ymmärtänyt miten ne liittyvät ko. tehtävään, enkä hämmennyksrni takia tajunnut kysyä. Hämmennystä lisäsi se, että tajusin mua haastateltavan vain siksi, että löytyisi syy miksi minua ei voi ko. tehtävään pysyvästi ottaa.
Koskaan ei ole ollut niin henkisesti nujerrettu olo, enkä saanut paikkaa. Onneksi!! Olisi ollut vain vielä parempi kun olisin tajunnut sanoa heti, että tämä pesti oli tässä, jatkoa en enää halua. Kuulin että ilmapiiri on mitä sattuu nykyisin ja henkilöt vaihtuu. Itselläni kävi sitten lottovoitto seuraavan työpaikan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Pomon haju, niin pistävä oksettava hajusteen löyhkä, että en olisi pystynyt olemaan samassa toimistossa. Ja en ole yliherkkä.
" POMON HAJU ".
Kyllä. Se on hajuista hirvein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee aina hyvin rekryfirman kanssa. Haastattelut, soveltuvuuden arviointi, tietoturva, hausta tiedottaminen jne tosi ammattimaista. Mutta sitten siinä vaiheessa, kun tulee sen varsinaisen firman omat loppuvaiheen haastattelut, niin laskee kuin lehmän häntä joskus se taso, ja toimari kyselee ihan älyttömiä ja asiattomia juttuja.
Olin päälle kolmekymppinen, naimisissa ja kahden lapsen äiti, kun eräs haastattelija halusi tietää isäni ammatin. Tuntui hyvin erikoiselta. Mitä ihmeen väliä sillä oli?
Äitini ammatti ei haastattelijaa kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelussa kysyttiin, tulenko toimeen muiden naisten kanssa, kun tunnetusti naisvaltaisissa paikoissa voi olla kaikenlaisia ongelmia. Tuli ahdistava olo pomosta, kysymys oli oudosti muotoiltu ja antoi ymmärtää, että heillä on ongelmia työilmapiirin kanssa.
Minulta on kysytty samaa ja vielä samalla tavalla perusteltuna. Kysymyksestä teki häiritsevän erityisesti se, että minun lisäkseni ainoa nainen kyseisessä työpaikassa olisi ollut haastattelija, eli pomo. En saanut paikkaa, ja myöhemmin olen kuullut että tuo kyseinen nainen on melkoinen tuuliviiri, eli varmaan itse niiden ongelmien aiheuttaja.
"
Aikanaan kaksi naista haastattelemassa siivoojan lyhyehköön sijaisuuteen ala-asteen koululla. Tärkeänä kriteerinä tulevalle sijaiselle oli mahdollisimman laaja, hyvä kielitaito ja joku tutkinto olisi ollut eduksi. (Muu henkilökunta ja oppilaat olivat suomenkielisiä.)
Kysyin ajattelevatko he oikeasti, että joku korkeasti koulutettu haluaisi sen työn. Kyllä, koska akateeminen ihminen arvostaa työntekoa, hän ottaisi paikan vastaan ihan ilomielin. Hän ymmärtää työn merkityksen. (Minä en ilmeisesti ymmärtänyt, ja he eivät ymmärtäneet miksi tulin haastatteluun..)
Akateemisilla tyypeillä oli silloin ihan hyvat työllistymismahdollisuudet omille aloilleen.
Tuli sellainen outo fiilis, että ne kuvaa jotain piilokamerajuttua. Ne olikin tosissaan nenä pystyssä, enkä "päässyt" siihen paikkaan, koska aloin nauraa."
Hah hah. Just tätä: tai kaksi naista haastattelemassa johonkin ravitsemistyöntekijän paikkaan, yksikköön johon kukaan ei halua paskan ilmapiirin takia edes ilmaiseksi. Haastattelu käydään tyyliin kuin etsittäisiin avaruusinsinööriä NASA:an . Aivan naurettavaa grillaamista ja nipottamista haastattelutilanteessa.
Eukot elävät varmaan elämänsä tähtihetkiä kun saavat päteä "haastatellen" sieraimet turhantärkeydestä väristen. Eipä ihme, että uusintahakuja piisaa.
Jos joku hommaan haluu, niin eipä halua työhaastattelun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytin aikaa hakemukseni tekoon ja pääsin haastatteluun. Haastattelussa minua mittailtiin katseella ja kerrottiin melko nopeasti että paikka on jo annettu toiselle. Ilmoituksessa ei vaadittu korkeakoulututkintoa, mutta haastattelussa ilmoitettiin miten toivotaan peräti yliopistotasoisia opintoja lapsiperheessä työskentelyyn. Tarjosi sitten paikan tilalle toista kohdetta, mistä ei kuitenkaan irronnut mitään sen kummempaa tietoa. Ei kerrottu missä paikka sijaitsee, paljonko on työtä jne. Kertoi miten yrityksessä ei ole yhtään vakkari-työntekijää, vaan kaikille tehdään keikka-sopimus. Myöskään palavereita ei siellä pidetä. En ottanut tarjottua kohdetta vastaan, koska mitään tietoa ei irronnut. Täysin kummallinen olo jäi tilanteesta.
Hain vakituiseen työhön, mutta paikan päällä selvisi että vakituiseen tehtävään oli katsottu jo sopiva tyyppi talon sisäisistä sijaisista ja oikeasti kaipasivat keikkalais-heittopussia joka tulisi kutsusta vakkareiden käskyläiseksi tekemään koulutusta vastaamattomia hanttihommia. Sen homman olisin saanut mutta sanoin ei kiitos.
Toisessa kyselivät ammattiliittoon kuulumisesta, nyrpistelivät avoimesti perhevapaiden aiheuttamille katkoille työuraansa ja työpaikkailmoituksessa mainitun 50% työajan sijaan olisi pitänyt sitoutua tekemään 50-100% työaikaa vaihtuvissa työpisteissä sen mukaan mikä on työnantajan tarve riippumatta siitä sopiiko ylläritunnit omaan elämään. Siinä tulin varasijalle ja olen iloinen etten tullut valituksi, koska olisin epätoivoissani saattanut suostua, ja nykyinen, vakituinen koulutusta vastaava perhe-elämän kanssa hyvin yhteensopiva unelmaduuni olisi jäänyt saamatta.
Kun kerrottiin "hyvät" työsuhde-edut ja palkka. Soovoojan palkalla asiantuntijatyöhön? Ei kiitos. On ihan hyvä työ nyt. Menin haastatteluun, kun headhunter otti yhteyttä ja paikka olisi sijainnut kotini vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Haastattelussa tuli ilmi, että työhön ei tule saamaan minkäänlaista perehdytystä vaikka pesti ei mikään uusi firmassa olekaan. Sain paikan ja täällä nyt ollaan. Pitkään kyllä mietin otanko vastaan. Onhan tää aika homma ollut. Paljon joutunut etsimään/selvittämään tietoa joka on kadonnut edeltävän mukana. Olisi ollut huomattavasti yksinkertaisempaa jos edeltävä olisi perehdyttänyt työhön. Kyseessä laajaa osaamista vaativa erikoisala.
Mikä oli syy edeltävän lähtöön?
Toki olisi hyvä saada kunnon perehdytys, mutta omalta kohdaltani en suostunut perehdyttämåän. En siksi, että mulla olisi ollut mitään uutta tekijää vastaan, vaan lähinnä työnantajan huonon rekrytointiprosessin.
Mitään avoimuutta ei ollut, minulle valehdeltiin kirkkain silmin ja muutenkin kohdeltiin alentavasti. Miksi palkitsisin sellaisen työnantajan perehdyttämällä. Varsinkin kun rivien välistä annettiin ymmärtää että työskentelytapani onkin huono, vaikka vuosien ajan oli pelkästään kehuttu ja kiitelty. Katsoin paremmaksi keskittyä vain omaan tulevaisuuteeni, en ollut ko. firmalle enää mitään velkaa.
Sanottakoon tähän se, että aiemmin olen ollut myös hiukan vastaavassa tilanteessa eri työnantajalla. Tämä hoidettiin avoimesti, yhteisymmärryksessä ja fiksusti työnantajan puolelta. Silloin perehdytin mielelläni ns. seuraajani tehtäviini.
Apteekissa apteekkari sanoi: Sähän et oo mikään ideaalinen tänne, varsinkin kun on päästy juuri kahdesta hapannaamasta eroon. Kyllä oli v....n tyhmä, kun vielä tosissaan tarjos työpaikkaa. En meinannutkaan mennä, soitin ja valehtelin saaneeni työpaikan muualta. Kerroin työkkärissä mitä ukko oli sanonut, sieläkin oli virkailijalla ilme, ettei ukkoa arvostanu.
Tämä tapahtui Etelä-Pohjanmaalla, noin 10 v. sitten. Saman paikan proviisori soitti ja käski silloin haastatteluun, töksäytti puhelimessa, että jos et sä töitä halua tehdä. Ihme paikka. Puistattaa vieläkin. Jos lukevat tämän, olis ihme jos tajuaisivat toiminnassaan mitään väärää. Niin kierossa kasvaneita olivat ja ovat edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi limainen äijä, joka haki firmaansa apuria. Firmassa siis vain hän ja apulainen. Yhdessä olisi paljon matkustamista ja yöpyminen säästösyistä samassa hotellihuoneessa. Hotellissa voi sitten hieroa toisen väsymystä pois. Vihjaili mm. että kaikkea ei tarvitse sitten kotona kertoa.
No en kyllä edes harkinnut meneväni sinne vaikka äijä olisi minut valinnutkin, olisin vaikka karenssin ottanut ennemmin. Ja kotona kerroin heti kaiken 😁
Myöhemmin selvisi, että kyseinen äijä oli laittanut Kelassa työskentelevän eukkonsa katsomaan ihmisten tietoja, ja käytti niitä sitten eräänlaisissa kiristystarkoituksissa.
Kai tää rouva sai tuomion virkarikoksesta?
"me ollaan pieni perheyritys, ni ei meillä oo varaa maksaa sunnuntailisiä"