Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Minulta kyseltiin kerran kesätöihin hakiessa, että onko poikaystävää. Tuli jotenkin niin puun takaa tuo kysymys, etten oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Haastattelija alkoikin sitten selittelemään, että kun niin usein tulee kyselyjä viikonloppuvapaiksi, koska haluaa viettää aikaa kumppanin kanssa. En muista tarkkaan, mutta saattoi olla sellainen ns. töihin kutsuttava pesti. Tuli heti semmoinen olo, että työnantajan mielestä oma elämä pitää siis laittaa kokonaan hyllylle, kun tulee heidän pyhään työpaikkaansa töihin.
Toinen oli saman tyylinen juttu. Oli just semmoinen osa-aikainen työ missä jokin minimi viikkotunti ja johon mahdollisesti kysytään lisätöihin, joista on tietysti oikeus kieltäytyä, kun ei kerran listaan ole merkitty. Sanoi kuitenkin todella tympeästi ääneen miten hänestä kyllä pitäisi aina kuin vain mahdollista tulla soitettaessa töihin, vaikka vähän olisi omiakin menoja jo sovittuna, koska kyllähän se nyt vain työ menee edelle. Oma asiahan se tietysti on, mutta näin minä ajattelen. Joopa joo. Aika selkeä viittaus siihen, että jos ei toimi noin kuin diktaattori haluaa niin turha ainakaan toivoa töiden jatkumista, kun määräaikainen on ohi.
En onneksi päässyt noista kumpaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain paikkaa, jonne olin kyllä ylikoulutettu, mutta itse työ houkutteli. Esimies ilmaisi jo haastattelussa, ettei hän sitten arvosta koulutusta vaan kokemusta, ja että heillä "kaikki tekevät kaikkea".
Sain paikan, mutta olisi kyllä kannattanut kieltäytyä. Todellisuus oli sitä, että minä tosiaan jouduin tekemään kaikkea siivouksesta lähtien, mutta kukaan muu ei tietenkään tehnyt niitä minun töitäni, koska eivät osanneet. Itsekään en olisi oikeastaan niitä saanut tehdä, vaan olisi pitänyt osallistua "oikeisiin töihin". Ja kyllä, eskariopena yksityisessä päiväkodissa olin. Yksi lukuvuosi riitti.
? Voihan haastateltava kävellä ulos haastattelusta ihan silloin kun haluaa. Tai hylätä työpaikan ihan missä vaiheessa vain ennen sopparin kirjoitusta.
Ei kai tuossa muuta tarvitse selitellä, kuin että paikka ei ollut ihan sitä mitä oli ilmoituksen perusteella ajatellut.
Sikäli vähän outoa pohdintaa ap:lta.
En ole koskaan toivonut, että en saisi jotain paikkaa. Osaan itsekin avata suuni ja sanoa, että työ tai ehdot eivät enää haastattelun perusteella kiinnosta. Yleensähän pelkästä ilmoituksesta saa aika pintapuolisen kuvan.
Surkea palkka. Minun oli pakko ottaa paikka, koska syöpähoitojen jälkeen oli vaikeaa löytää uusi työ.
Minut irtisanottiin edellisestä paikasta yt-neuvotteluissa. Ovela teko, koska mm. syöpäpotilaan saa irtisanoa vasta vuoden sairastamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäätte, että ”saatte” avoinna olevan paikan? Ettekö herran jestas osaa sanoa haastattelussa tai sen jälkeen, että homma ei kiinnosta? Ketään ei kuitenkaan pakoteta ottamaan työtä vastaan.
Haastattelu toimii kahteen suuntaan - myös työnhakija valitsee, onko kiinnostunut avoinna olevasta tehtävästä.
No ei se ihan näin yksiselitteistä ole.
Yhden kerran olin taas vapaasti työmarkkinoiden käytettävissä. Kävin haastattelussa, ja jo työpaikan ovella tuntui että tämä on hyvä paikka. Sellainen intuitio, ne tapaamani ihmiset. Työnkuvakin oli osunut kohdalleen. Valitettavasti tämä oli määräaikainen, mahdollisesti vakinaistettava työ.
Kävin myös toisessa haastattelussa, jossa oli vähän kalsea fiilis, mutta työtehtävä oli vakinainen. Toivoin, että he eivät valitsisi minua jotten joutuisi valinnan eteen.
Kuitenkin molemmat olisivat palkanneet joten jouduin valitsemaan. Silloin ajattelin järjellä, että se vakinainen paikka on varmaan parempi ja aloitin siellä.
Ei ollut oikea valinta. Työsuhde päättyi koeajalla ja varmaan ihan oikeista syistäkin.
N40___ kirjoitti:
? Voihan haastateltava kävellä ulos haastattelusta ihan silloin kun haluaa. Tai hylätä työpaikan ihan missä vaiheessa vain ennen sopparin kirjoitusta.
Ei kai tuossa muuta tarvitse selitellä, kuin että paikka ei ollut ihan sitä mitä oli ilmoituksen perusteella ajatellut.
Sikäli vähän outoa pohdintaa ap:lta.
Teoriassa voi toki, mutta tilanteet ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä ja olosuhteiden sanelemia. Pahimmassa tapauksessa saat tosiaan sen karenssin, jos kieltäydyt työpaikasta jonka saisit. Minulla ei nuorena tyttönä myöskään ollut pokkaa lähteä haastattelusta pois, kun tuosta poikaystävästä kyseltiin. Molemmissa tapauksissa oli tilanne muutenkin se, että sitä työtä olisi ollut todella tärkeää saada, eikä tiedossa sillä hetkellä ollut muuta. Jälkimmäinen oli omaa alaani ja valmistumisen jälkeen oli kova paine saada se ensimmäinen työpaikka ilman mitään aikaisempaa kokemusta. Jos sitä ei mahdollisimman nopeasti saa, niin helposti se myöhemminkin jää sitten saamatta.
Joten ei se ole noin yksinkertaista. Jollekin työpaikan vaihtajalle tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siihen mitään yhtä selkeää vastausta ole - tulee vaan fiilis, että tämä paikka ei ole minua varten. Sitten, jos sattuukin natsaamaan, pitää vaan kohteliaasti kieltäytyä. Tai siis niin olen tehnyt. En toki ole sanonut heille, että en tykännyt, olen antanut jonkun muun syyn (sain toisen paikan tai paremman palkan vanhassa paikassani).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäätte, että ”saatte” avoinna olevan paikan? Ettekö herran jestas osaa sanoa haastattelussa tai sen jälkeen, että homma ei kiinnosta? Ketään ei kuitenkaan pakoteta ottamaan työtä vastaan.
Haastattelu toimii kahteen suuntaan - myös työnhakija valitsee, onko kiinnostunut avoinna olevasta tehtävästä.
No ei se ihan näin yksiselitteistä ole.
Yhden kerran olin taas vapaasti työmarkkinoiden käytettävissä. Kävin haastattelussa, ja jo työpaikan ovella tuntui että tämä on hyvä paikka. Sellainen intuitio, ne tapaamani ihmiset. Työnkuvakin oli osunut kohdalleen. Valitettavasti tämä oli määräaikainen, mahdollisesti vakinaistettava työ.
Kävin myös toisessa haastattelussa, jossa oli vähän kalsea fiilis, mutta työtehtävä oli vakinainen. Toivoin, että he eivät valitsisi minua jotten joutuisi valinnan eteen.
Kuitenkin molemmat olisivat palkanneet joten jouduin valitsemaan. Silloin ajattelin järjellä, että se vakinainen paikka on varmaan parempi ja aloitin siellä.
Ei ollut oikea valinta. Työsuhde päättyi koeajalla ja varmaan ihan oikeista syistäkin.
Olen tullut siihen tulokseen, että intuitiota kannattaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäätte, että ”saatte” avoinna olevan paikan? Ettekö herran jestas osaa sanoa haastattelussa tai sen jälkeen, että homma ei kiinnosta? Ketään ei kuitenkaan pakoteta ottamaan työtä vastaan.
Haastattelu toimii kahteen suuntaan - myös työnhakija valitsee, onko kiinnostunut avoinna olevasta tehtävästä.
No ei se ihan näin yksiselitteistä ole.
Yhden kerran olin taas vapaasti työmarkkinoiden käytettävissä. Kävin haastattelussa, ja jo työpaikan ovella tuntui että tämä on hyvä paikka. Sellainen intuitio, ne tapaamani ihmiset. Työnkuvakin oli osunut kohdalleen. Valitettavasti tämä oli määräaikainen, mahdollisesti vakinaistettava työ.
Kävin myös toisessa haastattelussa, jossa oli vähän kalsea fiilis, mutta työtehtävä oli vakinainen. Toivoin, että he eivät valitsisi minua jotten joutuisi valinnan eteen.
Kuitenkin molemmat olisivat palkanneet joten jouduin valitsemaan. Silloin ajattelin järjellä, että se vakinainen paikka on varmaan parempi ja aloitin siellä.
Ei ollut oikea valinta. Työsuhde päättyi koeajalla ja varmaan ihan oikeista syistäkin.
Olen tullut siihen tulokseen, että intuitiota kannattaa kuunnella.
Niin minäkin tämän jälkeen.
Toinen asia, minkä olen oppinut niin työtä ei pidä myöskään ottaa pelkän rahan takia (vaikka ainakin nuorena oli valmis vaikka mihin palkkansa eteen). Muutama satanen sinne tai tänne ei merkitse mitään, jos muuten tuntuu siltä että se paikka ei muuten ole hyvä. Syystä tai toisesta.
Kun haastattelija kysyi että onko minulla poikaystävää ja vastaukseni kuultuaan totesi että "jaa, eli ei mitään vakavaa". Sanoi myös että välillä käy riehuvia teinejä mutta niille ei saa sanoa mitään koska ovat maksavia asiakkaita ja "rauhoittuvat pian siitä kun saavat ruokaa". Muu henkilökunta ei edes tervehtinyt minua vaan katselivat nyrpeänä.
Toisessa paikassa en edes mennyt haastatteluun mutta olkoot se bonus. Baari haki työntekijöitä ja ilmoituksessa oli puhelinnumero mihin pyydettiin soittamaan jos kiinnostui. Soitin ja rupateltiin hetki kunnes puhelimen toisessa päässä sanottiin "niin, mehän ei sitten maksella lisiä.. onko ok?". No ei ole ok, tällä alalla se raha kun tehdään lisillä enkä ala jollain vitosen tuntipalkalla pyörittämään räkälää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun haastattelija totesi: "Kai sä tajuat että tässä työssä joutuu asteleen lehmien sonnassa."
Tosin taisi ilmeenikin paljastaa, etten ole oikea kaveri tähän työhön.
Vierailija kirjoitti:
Surkea palkka. Minun oli pakko ottaa paikka, koska syöpähoitojen jälkeen oli vaikeaa löytää uusi työ.
Minut irtisanottiin edellisestä paikasta yt-neuvotteluissa. Ovela teko, koska mm. syöpäpotilaan saa irtisanoa vasta vuoden sairastamisen jälkeen.
Et todellakaan ole yksin kokemuksesi kanssa.
Ensin "taistelet" syövän kanssa ja toivut hoitojaksojen läpi työkykyiseksi, vain huomataksesi ettet enää ikinä saa vakituista työtä tyyliin "katotaan sitten kun noi kontrollikäynnit on ohi".
Kontrollikäynnit kestää 5 vuotta.
Mikäli työnantajan pitää valita perusterveestä tai syövän sairastaneesta, arvatkaapa kumman valitsee. CV:stä tämä (sairausjakso) tulee ilmi aukkona ja työhaastatelussa kysytään asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo joka oli haastatteluun myöhässä ja sepitti jostain vaatekappaleesta. Tais olla minna parikan kengät tai joku muu sellainen joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Sano, että sori kun kesti tulin Ullanlinnasta autolla.
Mä tulin Ullanlinnasta nopeammin kävellen. Sano myös että tässä talossa ei makseta lomarahaa vaan kvarttaalin perustuvaa bonusta.
Harmittaa ainoastaan se etten haistatellut enemmän.
Olin haastattelussa tutkijaksi ja vastaava tutkija kysyi, että kuka mielestäni johtaa tätä tutkimusta (tutkimusmaailmaa tuntemattomille tiedoksi, että se on aina vastaava tutkija, jolla on rahoitus myönnettynä ja johtaa sillä tehtävää tutkimusta)? Haastattelu oli ollut aika jäykkä jo siihen asti ja tämä kysymys sitten vakuutti minut, että ryhmässä on työilmapiiriongelmia. Olin samoihin aikoihin toisessakin haastattelussa ja jouduin sitten "ikäväkseni" kieltäytymään tästä oudosta paikasta.
Mieleni työpaikasta muuttui, kun haastattelija kysyi: ”miten ajattelit tulla palkalla taloudellisesti toimeen?” Varmaan olisivat maksaneet kaikista pienintä palkkaa mitä voi maksaa.
Ja toinen tapaus: ”entinen työntekijämme lähti täältä ovet paukkuen”, ”meillä ei jousteta työajoissa”, ”jos saat työpaikan, miltä se tuntuisi jos et enää ehtisikään jumppatunneille? Meillä tehdään usein yöitöitä klo 19 saakka”. Kyse sihteerin työstä.
Työhaastattelussa käy ilmi "palkka sopimuksen mukaan".
Käytännössä pienin mahdollinen minimi (ellei 9e/pv karenssin uhalla pakotettuja työkokeiljoita tai harjoittelijoita saada) ja "ilta-lisiähän meillä ei makseta".
Käytännössä tarkoittaa: palkan saanti epävarmaa, työtunteja puuttuu, jne.
Ei kiitos.
Milloin toivoin etten tule valituksi työpaikkaan?
Työhaastattelun aikana krapulainen toimari oksensi ylläripyllärinä roskakoriin.
Särki jään mukavasti tilanteessa.
Hain osa-aikainen tutkimusapulaisen paikkaa. Haastattelija kertoi miten tekemistä kyllä riittäisi, mutta rahoitusta, toimitiloja ja henkilöstöä on leikattu ihan kamalasti. Olisin tehnyt töitä kahden eläköityvän tutkijan kanssa. Kysyin mitä työnkuvaan kuuluu ja vastaus oli, että oikeastaan mitä vain. Työajoista puhuttaessa haastattelija veisteli, että tutkija on 24/7 töissä. Joo ei kiitos. Pääsin kuulemma loppusuoralle mutta päätyivät onnekseni toiseen hakijaan.
Haastatteluun piti tehdä ennakkotehtävänä esitys, jonka tekemiseen meni noin 5h. Haastattelijana ollut henkilöstöjohtaja näpytteli sähköpostejaan eikä kiinnittänyt mitään huomiota esitykseeni. Esityksen jälkeen tuli hetki hiljaista, kun johtaja oli yhä niin koneensa lumoissa. Toinen mukana ollut haastattelija sitten lopulta pyysi minua käymään työhistoriani läpi, jonka teinkin noin kymmenessä minuutissa. Taas hetken hiljaista, ja sitten vaivautuneesti toinen henkilö jatkaa että "no, voisitko vielä kertoa enemmän". No, minäpä siihen vielä viisi minuttia löpisen. Nyt herää sitten henkilöstöjohtaja, katsoo papereita ja toteaa, että "jaa, sinäkö voisit sitten aloittaa vasta 4-5 kuukauden kuluttua?!" (tämä selvisi siis sekä hakemuksestani että painotin sitä tapaamista edeltävässä puhelinhaastattelussa). Sitten hän heitti paperit pöydälle, kysyi että onko minulla kysymyksiä, johon piruuttani grillasin heitä vielä 20 minuuttia ystävällinen hymy naamalla.
Viikon päästä tuli sähköposti, että minulla ei ollut riittävästi X osaamista. Minulta ei koskaan kysytty tästä X osaamisesta, mutta CV:stä kyllä kävi ilmi että olen alan asiantuntija vuosien työkokemuksella.