Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Ainoa mikä itselleni tuli mieleen, että eihän paikkaa ole pakko ottaa vastaan? En tietenkään mene sellaiseen työpaikkaan, jonne en haluaisi mennä. No tosin olen aina ollut töissä ja jos jonnekin olen hakenut, niin on tarkoitus vaihtaa työnantajaa ja jostain tulee tuollainen tunne, niin en tietenkään sitten ota paikkaa vastaan, vaikka minut valittaisiin.
Se kun kehoitettiin käyttämään leggingsejä, jotta näyttää sporttisemmalta.
Hirveän pieni palkka. Ei oltu mainittu ilmoituksessa. Jännä. Amk koulutuksen kuitenkin vaati mutta palkka niin pieni että lähdin nauraen ulos.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen aistii melko herkästi, jos jokin on pielessä. Yhdessä haastattelussa kysyttiin ajan käytöstä. Vastasin, että teen työni työajan ja palkan puitteissa. Jos työajan ulkopuolella on paljon lisähommaa, niin sen täytyy näkyä palkassa. Olisi pitänyt esimiestehtävät tehdä omalla ajalla ja varsinainen työ työaikana. Sanoin, että se kyllä onnistuu, mutta siitä tulee sitten oma palkan osa. Tähän sitten nyrpisteltiin. Ja se vastuullisen päällikön tehtävän kk palkka olisi ollut 2600 ja työtunteja 8+4h/pv. Siinä vaiheessa kysyin, että miksi edellinen on vaihtanut työpaikkaa, niin sanoivat, että sai toisen työpaikan. Minä sitten myöhemmin googlasin ja siinä pestissä oli ollut 3v. aikana 4 eri esimiestä. Olisin saanut homman, mutta onneksi ehdin saada toisen.
Saletisti joku ravintolapäälikön homma jossain sodexossa kuulosti meinaan niin tutulta.T:4 kuukautta riitti mulle.
masa X kirjoitti:
Kun pieraisin lähtiessäni
Ei se paskatyöpaikassa mitään haittaa...
Vierailija kirjoitti:
Hain ammattikoulun opettajan paikkaa. Haastattelijat olivat kiinnostuneita ainoastaan siitä, miten hyvin osaan markkinoida koulutusta esim. messuilla. Mistään opetukseen liittyvästä ei edes puhuttu.
Tätä on koulutusmaailma Suomessa nykyään. Tärkeintä on haalia opiskelijoita pyörimään jonnekin "koulutukseen" jossa heitä ei opeteta, jotta koulu saa rahaa ja opettajille on töitä. Ihan sama oppiiko ne opiskelijat siellä mitään vai ei.
Sain paikan ja olen tosi turhautunut meininkiin.
Eikä nämä opet ole kiinnostuneita tietämään miten oppilaalla menee harjoituspaikassa. Meidän firmassa harjoittelija ei ollut nähnyt opettajaansa moneen viikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokki, ja työhaastattelu pidettiin taukotuvassa, joka oli keittiön takana. Sanotaanko nyt vaikka näin, että siihen ravintolaan en veisi perhettäni syömään.
Tuvassa XDDDDDDDDDDD
Nykyään toivon aina, että en saisi paikkaa, mutta kun haastattelukutsuja tulee jatkuvasti, niin aina pitää tahallaan töpätä että ei tulisi valituksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokki, ja työhaastattelu pidettiin taukotuvassa, joka oli keittiön takana. Sanotaanko nyt vaikka näin, että siihen ravintolaan en veisi perhettäni syömään.
Tuvassa XDDDDDDDDDDD
Mitäs nauramista siinä sanassa on? Ennenhän kotiakin nimitettiin tuvaksi, tuvassa katsomassa telkkaria tms. Asuntojen kuvauksissa nykyäänkin saatetaan sanoa että asunnossa on tupakeittiö.
Limainen ukko kyseli kesätyöpaikan haastiksessa poikaystävistä ja perhesuunnitelmista. Sain paikan, mutten ottanut vastaan. Toinen oli sitten se Noora Fagerströmin pulju alkuaikoinaan, tuli ikävä vaikutelma. Enkä onneksi paikkaa saanutkaan.
Luvatut tunnit ja työnkuva muuttuivat haastatteluiden välillä huonompaan suuntaan. Käytännössä olisi pitänyt päivystää koko ajan ja olla valmiina matkustamaan eri toimipisteisiin ympäri pääkaupunkiseutua. Aluksi luvattiin useampi vuoro viikossa ja lopussa vain nollasopparia.
Kun kysyttiin, olenko valmis hätistelemään työkavereita työntekoon, jos huomaan heidän juttelevan työajalla, ja sitten kertomaan siitä esimiehelle.
Haastattelussa on käynyt ilmi, että olisit vastuussa ison, uuden aluevaltauksen laadusta, turvallisuudesta, koulutuksista, materiaalivirrasta, aikatauluista, toimisit ison tiimin esimiehenä, lomiin ei olisi aikaa ja työajasta pitäisi joustaa ja paljon muutakin. Palkka reilut 3000 eur.
Yhdessä työhaastattelussa rekrytoijan kysymykset olivat kuin poimittu työhakemuksestani; jokaiseen kysymykseen vastasin "Niin kuin hakemuksessa/CV:ssä kerroin..." Rekrytoija ei osannut vastata mihinkään minun kysymykseeni, kuten tarkempiin työtehtäviin.
Toisessa haastattelussa rekrytoija suusta piti kaivaa sanat korkkiruuvilla. Ensin slideshow firmasta, toisti sanasta sanaan powerpointilla olevat tekstit ei muuta, sitten haastattelulysymykset jotka olivat kuin henkilötietolomakkeesta; Nimi? Koulutus? Työkokemus? Ei tietoakaan mistään keskustelusta, lopussa toteamus: sulla ei kai ole mitään kysyttävää.
En saanut kumpaakaan paikkaa, mutta en olisi ottanutkaan.
Tapasin vahingossa seuraavana päivänä yrityksen työntekijän, hän etsi itse uutta paikkaa ja kertoi totuuden kaikesta luvatusta "hyvästä". Uusi hallitus haluaa työsopimusten helpompaa purkua, mutta vain työnantajille. Luvattiin kymmenen kaunista ja hyvää, sitten pitää meloa paskassa se irtisanomisaika. Kolme kertaa on vituttanut yli kaiken olla irtisanomisaika paskalla työnantajalla.
Hain siivousalan työtä, johon oisin oikeasti halunnut! Minulla on +10-vuoden kokemus alalta mutta vähän erilaisten kohteiden siivoamisesta. Kerroin tämän haastattelijalle jo hakemuksessani ja korostin haluani oppia uutta ja päivittää tietojani.
Iso osa haastattelusta meni siihen, että kuvailin pyynnöstä yksityiskohtaisesti miten käytännössä siivosin silloisessa työpaikassa vaikkapa porraskäytäviä. Minkälaisia välineitä käytin, minkälaisia liikkeitä tein jne. Mihin haastattelija jatkuvasti totesi, että meillä ei siivota toimistoja tuolla tavalla. Haastattelijasta huokui, että hänen mielestään ns. yleistentilojen siivous ja siistiminen ovat lähes rakettitiedettä tai aivokirurgiaa! Minä 40-vuotiaana en muka voisi osata siivota juuri heidän kohteitaan, koska aiemmassa työpaikassa olen tehnyt asiat (silloisen työnjohdon käskystä!) jotenkin väärin.
En onneksi saanut paikkaa!
Vierailija kirjoitti:
Hain siivousalan työtä, johon oisin oikeasti halunnut! Minulla on +10-vuoden kokemus alalta mutta vähän erilaisten kohteiden siivoamisesta. Kerroin tämän haastattelijalle jo hakemuksessani ja korostin haluani oppia uutta ja päivittää tietojani.
Iso osa haastattelusta meni siihen, että kuvailin pyynnöstä yksityiskohtaisesti miten käytännössä siivosin silloisessa työpaikassa vaikkapa porraskäytäviä. Minkälaisia välineitä käytin, minkälaisia liikkeitä tein jne. Mihin haastattelija jatkuvasti totesi, että meillä ei siivota toimistoja tuolla tavalla. Haastattelijasta huokui, että hänen mielestään ns. yleistentilojen siivous ja siistiminen ovat lähes rakettitiedettä tai aivokirurgiaa! Minä 40-vuotiaana en muka voisi osata siivota juuri heidän kohteitaan, koska aiemmassa työpaikassa olen tehnyt asiat (silloisen työnjohdon käskystä!) jotenkin väärin.
En onneksi saanut paikkaa!
Ja kyse oli siis ihan perus-julkisista tiloista! Ei sairaaloista, leikkaussaleista tms, joissa olisi tietenkin vaadittu vähän enemmän osaamista.
Haastattelijamies kehui varmaan 10 minuuttia haastattelun alussa kuinka paljon on saavuttanut ja tilillä on miljoona euroa ja kertoi seuraavan vuoden miljoonatavoitteestaan. Seuraavaksi kysyi ärsyyntyneenä miten paljon nollia olen tienannut itselleni ja aiemmalle työpaikalleni (yritykselle). Miehellä oli pelkkä rahankiilto silmissä, joten voitte arvata kuinka tyytyväinen olin kun sähköpostiin kolahti kieltävä viesti palkkaamisesta.
Haastattelijamies hink kasi omilla käsillään reisiänsä ja kyseli onko minulla poikaystävää.
Toinen mieshaastattelija kysyi onko suosittelijani minun poikaystäväni ja vastasin että ei (naimisissa oleva ukkomies). Soitti sitten suosittelijalle ja totesi, että kuulostaa ihan poikaystävälleni.
Olvat alottamassa firmassa uutta teknistä toimintoa. Luvalla sanoen herra toimitusjohtaja oli tekniikasta aivan kuutamolla. Nyrpistelivät vähän naamaansa kun kerroin pajonko pitää investoida työvälineisiin. Onneksi joku muu pääsi yrittämään ruuvimeisselillä ja rautalangalla