Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?

Se korppikotka, joka minua haastatteli. Ihan järkyttävä epäilevä niuho. En halunnut sinne työpaikkaan sen silmien alle.

Vierailija kirjoitti:

Olin haastattelussa firmassa, jossa minulle esiteltiin yläkerta ja alakerta. Yläkerrassa istui siististi pukeutuneita valkoisia pukumiehiä, alakerrassa oli ei-valkoisia tehdastyöntekijöitä. Olisin siis päässyt yläkertaan, mutta kyseisestä asetelmasta jäi niin outo fiilis, etten halunnut olla tuollaisessa jaottelussa mukana. En ottanut paikkaa vastaan. Tämä tapahtui Keski-Euroopassa.

Kammottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten on ärsyttänyt sellaiset työhaastattelut, joiden aikana selviää että avoinna olevaan vakinaiseen tehtävään on oikeastaan jo tiedossa hehkilö joka paikan saa, mutta kiinnostaisiko sua määräaikainen tehtävä? Eli paikkaan vakinaistetaan talon sisältä joku sijaisuutta tehnyt, mutta kunnalla nyt vaan on pakko laittaa työpaikka julkiseen hakuun. Kuinka typerää.

Yhdessä haastattelussa selvisi että eivät todellakaan aio maksaa palkkatoiveen mukaista palkkaa. En tiedä miksi kutsuivat minut edes haastatteluun. Mutta en todellakaan vaihda työpaikkaa monen sadan euron palkanalennuksella.

Joillakin työnantajilla on ihmeellinen käsitys että on ihan ok tuhlata työnhakijoiden aikaa..

Tämä on minustakin järkyttävää, että esimerkiksi Kuntarekryssä on haettavana ammattikoulun opettajan paikka. Sitten teet hyvän halemuksen ja käytät siihen paljon aikaa. Ja kun päätös tulee valitusta henkilöstä, tajuatkin, että se sama henkilö, joka oli ollut tehtävässä määräaikaisena, jatkaa (Linkedin). Eli todellisuudessa muilla hakijoilla ei ollut mitään mahkuja. Kuitenkin usein kymmenetkin hakijat kirjoittivat hakemuksen turhaan. Koin työttömän urallani aiemmin tämän vaikka kuinka monta kertaa. Kaikkien resurssien tuhlausta ja niin niin turhaa toimintaa kuin vain voi olla. Suorastaan petkutusta.

Vierailija kirjoitti:

Kun viisikymppinen paikan pomo kommentoi, että "heitit sitten oman urasi romukoppaan lähtemällä miehen perässä ulkomaille!"

Joo, opettelin siellä vaan uuden kielen, tein vapaaehtoistöitä, suoritin 15 op opintokokonaisuuden etänä jne. Ja mulla oli jo pitkä työkokemus takana.

Minusta kysymys oli sopimaton, vaikka et olisi tehnyt ulkomailla muuta kuin lojunut auringossa. Tuollaista toteamusta ei vaan kuulu sanoa. 

Jotenkin vastauksestasi tuli tunne, että halusit nyt tällä palstalla päteä kaikella sillä, mitä kaikkea teitkään, etkä oikeastaan pitänyt haastattelijan asennetta huonona, vaan ainoastaan sitä, että juuri sinun osaamistasi epäiltiin.

(Ja kyllä tiedän, ettei kommentin vuonna 2019 kirjoittanut välttämättä ole lukemassa tätä ketjua enää)

Vierailija kirjoitti:

Se korppikotka, joka minua haastatteli. Ihan järkyttävä epäilevä niuho. En halunnut sinne työpaikkaan sen silmien alle.

Minulle tuli yhdestä vuokranantajasta sama fiilis. Käsittämättömän räikeästi meikattu keski-ikäinen tantta, joka alkoi minut nähdessään mäkättää, että näyttö oli sovittu vasta 15 minuutin päästä! Niinhän se oli, mutta tulin ajoissa byssiyhteyksien takia. Samaan aikaan asuntoa oli tullut katsomaan poika jonka saattajana oli äiti, ja itse en päässyt edes katsomaan kun tämä kurppa tuli ilmoittamaan luvanneensa asunnon pojalle. Vitutti se aikani tuhlaus, mutta olin samaola onnellinen etten joutunut sen kotkan vuokralaiseksi.

Hemtexiin haettiin myymäläpäällikköä. Eivät suostuneet haastattelussakaan kertomaan, mihin päin pääkaupunkiseutua työ sijoittui.

Kyllä minä palkkaa haluan joka työstä.

Vierailija kirjoitti:

Se korppikotka, joka minua haastatteli. Ihan järkyttävä epäilevä niuho. En halunnut sinne työpaikkaan sen silmien alle.

Samat fiilikset tuli mullakin kerran, jotenkin tosi outo fiilis oli siinä haastattelussa ja se nainen oli semmoinen, etten ikinä yksityiselämässä voisi olla tekemisissä, en ollut aiemmin koskaan vastaavanlaiseen törmännyt. Tunne oli varmaankin molemminpuolinen :) 

Olen kokki, ja työhaastattelu pidettiin taukotuvassa, joka oli keittiön takana. Sanotaanko nyt vaikka näin, että siihen ravintolaan en veisi perhettäni syömään.

Jos haasattelija, olipa missä roolissa tahansa tulevaan työntekijään nähden, on yli virallisen oloinen, tiukka, tuo jopa pientä ilkeyttä esille jne, se on asia joka saa heti minut varpailleni. En halua firmaan jossa harrastetaan avoimesti ilkeää kulttuuria.

Minut kutsuttiin insinööritason johtotehtäviin ja loppuhaastatteluun esikarsinnan jälkeen.

Ajoin omalla autolla edestakaisin n. 600 km. Haastattelun lopuksi kysyin matka- tai edes polttoainekuluista, niin vastauksena sanottiin että; "meillä ei näitä korvata".  Summana olisi ollut bensanhinnoissa 72 euroa.

Tulin toiselle sijalle. Enkä olisi mennyt työpaikkaan vaikka olisin tullut valituksi. Pihi mikä pihi. 

Ynseä johtaja ja tietynlainen asenne yksinkertaisen neuvon kysymiseen. Johtivat molemmat arvelemaan että työssäkään ei ole mitään asiaa mennä kysymään mitään ja perehdytys varmasti todella laadukasta.

Haastattelijana keski-ikäinen naisjohtaja, joka oli ilmeisesti järkyttävässä krapulassa. Hajuvesi haisi niin, että vedet valui silmistä, veden juominen ei onnistunut kun kädet tärisi. Todella negatiivinen, tivasi asoita kuten aionko heti alkaa etsiä töitä muualta. Paikalla oli myös rekrykonsultti, joka yritti urheasti pitää yllä positiivista keskustelua, mutta lopulta lähinnä vain naureskeltiin konsultin kanssa krapuloissaan tutisevalle tantalle. 

Kun haastattelussa kävi ilmi, että palkkatoiveeni (sama kuin nykyinen palkkani) oli jotenkin yläkanttiin +  työehdot alkoivat kuulostaa jotenkin merkittävästi nykyistä huonommilta - esim. etätyö ei olisi ollut sallittua.

Lisäksi kun olin hakenut paikkaa sen vuoksi, että siinä piti käyttää yhtä ihan tiettyä ohjelmistoa jonka parissa haluaisin työskennellä ja haastattelussa kuulin, että toki heillä on tuo ohjelmisto, mutta he haluavat, että varsinaiset laskelmat tehdään sen ohi ja ulkopuolella excelissä - alkoi mulla olla jo vaikeuksia keksiä vastauksia loppupään kysymyksiin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun viisikymppinen paikan pomo kommentoi, että "heitit sitten oman urasi romukoppaan lähtemällä miehen perässä ulkomaille!"

Joo, opettelin siellä vaan uuden kielen, tein vapaaehtoistöitä, suoritin 15 op opintokokonaisuuden etänä jne. Ja mulla oli jo pitkä työkokemus takana.

Minusta kysymys oli sopimaton, vaikka et olisi tehnyt ulkomailla muuta kuin lojunut auringossa. Tuollaista toteamusta ei vaan kuulu sanoa. 

Jotenkin vastauksestasi tuli tunne, että halusit nyt tällä palstalla päteä kaikella sillä, mitä kaikkea teitkään, etkä oikeastaan pitänyt haastattelijan asennetta huonona, vaan ainoastaan sitä, että juuri sinun osaamistasi epäiltiin.

(Ja kyllä tiedän, ettei kommentin vuonna 2019 kirjoittanut välttämättä ole lukemassa tätä ketjua enää)

Mulle tulee tästä mieleen, että kysymys tuossa haastattelussa on tarkoituksella ollut provosoiva. Ainakin itse olen saanut tällaisia heittoja työhaastatteluissa. Ja silloin tärkeämpää on se oma reagointi ja selviäminen poikkipuolisesta tilanteesta. 

Hain erästä työpaikkaa ja minulle annettiin kotitehtävä tehtäväksi. Ohjeena sanottiin, että siihen ei tarvitse käyttää paria tuntia kauempaa - eikä minulla olisi ollut seuraavana viikonloppuna mahdollisuuttakaan enempään. Tein tehtävän onnistuneesti parissa tunnissa.

Myöhemmin sain palautetta, jonka perusteella arvioisin, että tehtävään olisi pitänyt käyttää oikeastaan koko viikonloppu. Tällaiseen monellakaan hakijalla ei ole mahdollisuutta - tai edes halukkuutta.

Väärin kuvatut odotukset rekrytointiprosessissa tuskin tuottavat firmalle haluttua tulosta.

Tuli joskus haettua pakkaaja/autonkuljettajan paikkaa. Firma jolla oli varsin spesifi tuote ja on vieläkin. Hommana olisi ollut tuotteen pakkaaminen ja sen jälkeinen kuljettaminen joko asiakkaalle tai jatkokuljetukseen.

Olin kuulemma vanhin hakija - olisiko ollut n. 150 nuorempaa - hakijan joukosta. Selkeästi paras hakemus ja cv. Kaksi haastattelijaa siinä istuskeli ja selvitti asiaa kuinka homma etenisi. Kertoivat että kymmenen oli päässyt tähän saakka ja siitä sitten kolme menisi Helsinkiin psykologisiin testeihin. Ja minä sitten kysyin että miksi näin vaativa hakumenettely kun kuitenkin on kysymys pakkaamisesta ja kuljettamisesta.

Vastaus oli että näin voitaisiin varmistaa työyhteisön olevan, ajattelevan ja toimivan samalla kaavalla ja koenko asian nyt jotenkin outona? Onko asiassa ongelma?

Menin sitten tyhmä kysymään että eikö tuollainen työyhteisön homogeenisyys tavallaan estä työyhteisöä kehittymästä sisältäpäin. Ja sitten kun totesin, että on tullut oltua 4 vuotta sosiaali- ja terveysalalla ilman testejä tai epäilyä psyyken poikkeavuuksista normaaliin nähden niin on hassua testata ko. työn vuoksi.

Siinäpä se sitten olikin. Parivaljakon naispuoleinen (anteeksi erittely) haastattelija otti paperit pöydältä ja poistui kiukkuisena huoneesta. Toista sukupuolta olevan kanssa homma jatkui melko normaalin haastattelun tavoin loppuun.

Mutta kyllähän tuo aika hyvin tuli selväksi että ei tarvinnut siinä firmassa pakata saati autolla ajella.

Kävin haastattelussa hoitoalan oppisopimuspaikkaa varten. Työpaikka oli kunnallinen, ei mikään ison yksityisen firman laitos. Työnantaja jankkasi varmaan kolme eri kertaa, että hänen pitäisi jo tietää että koska aion valmistua ja milloin nyt oikeasti aion valmistua ja valmistunhan mahdollisimman nopeasti. Olin ollut yhteydessä oppilaitokseen ja myös vastuuopettaja oli puhunut työnantajan kanssa puhelimessa, olimme määritelleet takarajan valmistumiselle.

Useita kertoja myös mainittiin että työpaikka on savuton ja työpäivän aikana ei rakennuksesta sitten poistuta (olin jo sanonut että en tupakoi). En tiedä miksi näitä asioita piti jankuttaa nelikymppiselle ammatinvaihtajalle jolla oli jo pitkä työura toisesta ammatista.

Olisin saanut paikan, mutta ilmoitin etten ota sitä vastaan, pääsin yksityiselle missä oli jo rennompi haastattelukin.

Odotushuoneessa perseenhajuinen sohva, haastattelijalla munsalan kansallispuku, työpaikka ruokalassa jauhenlihakastiketta sekä vanukkaita ja seinällä sateenkaarijuliste, pihalla pari teslaa, kameli ja kolme aasia.

Se kun työhaastattelussa ensiksi haastattelija sanoi että tarvitaan tänne joku tekemään "naisten työt" ja sitten toinen haastattelija (paikan paskantärkeän toimitusjohtaja) sanoi etät olisi vastuussa kahvihuoneen keksien hankinnasta mutta keksit eivät olisi "till allmän förplägnad"