Miksi Suomessa hautajaisten järjestämiseen menee yleensä 2 viikkoa tai jopa kuukausi?
Muualla maailmassa jo viikon päästä. Eikö olisi omaistenkin kannalta parempi järjestää hautajaiset mahdollisimman pian että pääsisi nopeammin yli pahimmasta surusta?
Kommentit (108)
Helpoimmaksi tulisi sellainen kulttuuri, että ensimmäinen siunaus järjestettäisiin vain perheen kesken ja varsinainen isomman väen muistotilaisuus uurnanlaskun yhteydessä. Perheporukka voisi käydä ravintolassa syömässä eikä jälkeenjääneiden tarvitsisi häärätä surun keskellä niin mahdottomasti. Uurnanlaskun voisi järjestää sitten kun voimia on taas. Kiirettä ei vainajan säilytyssyistä olisi.
Suurin syy on yleensä että kuolemansyyn selvittämisessä kestää. Monissa muissa maissa avaus tehdään yleensä seuraavana päivänä tai viimeistän sitä seuraavana, niin esimerkiksi äitipuoleni ja siskonikin kohdalla.
Äitipuoleni kuoleman ja hautajaisten välillä oli viikko. Siskoni kuoleman ja hautajaisten välillä kului tasan kaksi viikkoa. Syy oli olosuhteet, että piti saada hautajaiset sovitettua erään juhlapyhän ympärille ja löydettiin sopiva päivämäärä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy on yleensä että kuolemansyyn selvittämisessä kestää. Monissa muissa maissa avaus tehdään yleensä seuraavana päivänä tai viimeistän sitä seuraavana, niin esimerkiksi äitipuoleni ja siskonikin kohdalla.
Äitipuoleni kuoleman ja hautajaisten välillä oli viikko. Siskoni kuoleman ja hautajaisten välillä kului tasan kaksi viikkoa. Syy oli olosuhteet, että piti saada hautajaiset sovitettua erään juhlapyhän ympärille ja löydettiin sopiva päivämäärä.
Ruumiinavaus tehdään Suomessa vain pienelle osalle kuolleista. Ei selitä pitkää väliä hautajaisiin useimmilla.
Syitä pitkittyneelle hautaamiselle.
- sopivan vapaan muistotilaisuuspaikan haku
- siunauskappelin/ kirkon varaus/ haku
- siunaavan papin saaminen
- muistotilaisuuden tarjoilu , kuka hoitaa mistä saa
- mahdollinen ruumiinavaus joka on tehtävä ja jonoa on usein
Noita on paikkakunnilla, joissa kuolee paljon ihmisiä. Ei vaan jono vedä. Tiedän usean tutun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt parin vuoden sisään järjestänyt kolmen iäkkään sukulaiseni hautajaiset. Nopeimmillaan saatiin siunauskappeli kolmen viikon päähän kuolemasta, yhdessä tapauksessa piti odottaa peräti 5 viikkoa.
Kukat, tarjottavat yms saa kyllä nopesti hoidettua, mutta sitä siunauskappelia ei vaan ole välttämättä vapaana. Esimerkiksi yhdessä kunnassa, jossa hoidin hautajaisasioista, oli siunauskappeli varattavissa vain perjantaisin ja lauantai-aamupäivisin.
Totta tuo, omassa entisessä kotikunnassani hautajaisia järjestetään vain lauantaisin tai arkipäivänä. Arkipäivään on kuitenkin vaikea järjestää hautausta, kun työssä käyvät omaiset ja sukulaiset eivät sitten pääse ollenkaan paikalle. Lauantait ovat usein pitkälle varattuja, sunnuntaisin papilla on häi
Hautajaisista vastaa muutkin kirkon työntekijät kuin pappi. On sille haudankaivajallekin arvo annettava, ei sekään aina hetkessä ole tehty ja voi olla useita vainajia samaan aikaan. Myös kanttoreiden on pystyttävä hoitamaan osuutensa, on kysyttävä omaisten haluamat virret ja laulut ja muut toiveet ja harjoiteltava edes jonkun verran, varsinkin, jos on harvinaisempi toive.
Vahtimestarit, suntiot ym. on heidänkin tehtävänsä pystyttävä järjestämään rauhassa. On huolehdittava, että kaikki on kunnossa tilaisuutta varten ja muutenkin organisoitava kaikki niin, ettei tule päällekkäisyyksiä. Sunnuntaisin on Jumalanpalvelukset, joihin pappien on osallistuttava. Monissa seurakunnissa niitä on sekä aamulla että illalla.
Työssäkäyvät omaiset ja ystävät kyllä pystyvät järjestämään vapaata itselleen hautajaisia varten. Hautajaiset on yksi syy, johon yleensä on työnantajienkin annettava vapaata. Kuolema nyt vaan sattuu olemaan sellainen force major -tapaus.
Noissa muissa maissa saattaa olla käytännöt kovastikin erilaisia. Ja jos täällä halutaan hautajaiset päivän parin päästä, niin miten todennäköisesti se hautaan laskeminen sattuisi viikonlopuksi?
Meillä yleensä hautajaisten järjestäminen jää lähiomaisten tehtäväksi. Muissa maissa saattaa siinä tekijöinä olla kymmenen tai kaksikymmentä muutakin ihmistä hoitamassa asioita. Meillä se kaikki kaatuu monesti vain siitä lähipiiristäkin vain yhden hommaksi. Ja siinä sitä hommaa sitten onkin. Muut tulee sitten vain sinne hautajaisiin ja muistotilaisuuteen ja sen päätyttyä "ottavat osaa" ja lähtevät kotiinsa. Semmoista se on meillä.
Ja voi se olla niinkin, että kun etelän maassa ihminen on pantu hautaan tai poltettu, niin varsinainen muistojuhla on sitten joskus myöhemmin sen jälkeen, sitten kun kaikki on koolla ja järjestelyt hoidettu. Meillä siunaaminen ja muistotilaisuus on lähes aina samana päivänä.
Jos joku keksii jonkun näppärämmän tavan, niin mikä ettei. Hautajaisethan voi järjestää mahdollisimman vähin ääninkin, siis muistotilaisuushan ei ole mitenkään pakollinen. Ei siinä tarvita kakkuja ja kahvituksia, ei kukkia eikä puhtaita pöytäliinoja, sen kun lähtee hautaanlaskun jälkeen kukin koteihinsa ja se siitä. Silloin ei mene aikaa järjestelemisiin enää sen puolesta.
Meillä oli melkein neljä viikkoa mummon kuolemasta hautajaisiin. Ei saatu viikonlopulle hautajaisille aikaa aikaisemmin, viikolla eli arkipäivänä olisi ollut aikoja papeilla, mutta miten työssäolevat* olisivat sinne päässeet? Muissa maissa varmaan saa muidenkin sukulaisten hautajaisiin vapaapäivän, mutta ei Suomessa saa kuin puolison ja lasten. Jos oikein hyvin käy, niin vanhempien. Mutta isovanhempien, lastenlasten, sisarusten hautajaisiin ei saa.
Sinänsä sillä ei ole merkitystä, jos kylmiöpaikkoja riittää.
*Lapsenlapsista kaikki ovat päivätöissä ja iso osa vieläpä matkatöissä muualla kuin Suomessa, joten hautajaispäivän saaminen viikonlopulle oli tärkeää, kun halusimme päästä mummon hautajaisiin.
Hautajaiset voi jättää lähes kokonaan hautaustoimiston tehtäväksi. Ei kaikkea ole itse pakko järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eteläisemmässä euroopassa ortodoksit järjestävät hautajaiset seuraavana päivänä kuolemasta. Viimeistään kolmessa päivässä. Kuulemma yhdessä yössä on kuolinsyy selvitetty, arkut ja muut hommattu, haudat kaivettu, pappi bookattu ja kaikki tutut ja sukulaiset paikalla. Ei käy minulla järkeen, mutta näin kertoo ulkomainen vaimoni.
Näin myös katolisessa Espanjassa
No siellä varmaan ollaan sitten enemmän valmiudessa koko ajan, koska onhan siellä ihmisiäkin niin paljon enemmän kuin meillä. Kai niitä sitten tiheämmin kuoleekin, joten ollaan aina valmiina samantien. Luultavasti moni asia jää kuitenkin selvitettäväksi vasta hautajaisten jälkeen. Ja kenties siellä tehdään töitä myös öisin, eli arkku lähtee toimitukseen samantien kun soitetaan ja hauta kaivetaan samantien kun tieto kuolemasta tulee, oli sitten yö tai päivä.
Eikä aina olla niin tarkkoja kaiken suhteen, kuten meillä. Kaikilla ei varmasti ole ne asutkaan niin tarkalleen, kuin mitä täällä. Ei ole kokemusta muiden maiden hautajaisista muuten kuin Venäjällä, ja siellä vain ihan muutamilla lähimmillä ihmisillä oli ne ns. paremmat vaatteet päällä, muilla oli vaikka mitä, ihan arkivaatteita, kumisaapaitakin jalassa. Ja niitä isoja kukkalaitteita ja seppeleitähän siellä näkyy myynnissä kaiken aikaa, helppohan sellainen on siitä lähtiessään mukaan napata. Meillä se pitää monta päivää aikaisemmin tilata.
Ja ehkä ihmisillä on siellä erilainen mentaliteetti tässäkin asiassa. Tutut ja sukulaiset on kaikki paikalla, koska se katsotaan ilman muuta velvollisuudeksi ja hirveän tärkeäksi. Matkaan lähdetään vaikka heti kun asiasta kuullaan. Meillä lasketaan ja mietitään, onko minun nyt ihan pakko ja kuuluuko minunkin siellä olla ja miksi menisin kun sitä ja tätä. Ja jos ei ole kyytiä helposti niin voi voi. Jossain muualla voidaan vaikka pyytää naapuria kyytimään, meillä ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Syitä pitkittyneelle hautaamiselle.
- sopivan vapaan muistotilaisuuspaikan haku
- siunauskappelin/ kirkon varaus/ haku
- siunaavan papin saaminen
- muistotilaisuuden tarjoilu , kuka hoitaa mistä saa
- mahdollinen ruumiinavaus joka on tehtävä ja jonoa on usein
Noita on paikkakunnilla, joissa kuolee paljon ihmisiä. Ei vaan jono vedä. Tiedän usean tutun kokemuksesta.
Noin se on. Jos järjestää hautajaiset ajankohdalle, johon pääsee työssäkäyvät helpommin niin päivä on lauantai. Hautajaispäivät on yleensä joko perjantai tai lauantai. Asun hautausmaan lähellä ja enpä muista muita päiviä käytetyn kuin pe/ la.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä pitkittyneelle hautaamiselle.
- sopivan vapaan muistotilaisuuspaikan haku
- siunauskappelin/ kirkon varaus/ haku
- siunaavan papin saaminen
- muistotilaisuuden tarjoilu , kuka hoitaa mistä saa
- mahdollinen ruumiinavaus joka on tehtävä ja jonoa on usein
Noita on paikkakunnilla, joissa kuolee paljon ihmisiä. Ei vaan jono vedä. Tiedän usean tutun kokemuksesta.
Noin se on. Jos järjestää hautajaiset ajankohdalle, johon pääsee työssäkäyvät helpommin niin päivä on lauantai. Hautajaispäivät on yleensä joko perjantai tai lauantai. Asun hautausmaan lähellä ja enpä muista muita päiviä käytetyn kuin pe/ la.
Olen ollut kaksissa torstai-hautajaisissa. Ekoihin pystyin osallistumaan, koska ne olivat aamupäivällä ja menin iltavuoroon töihin. Toiset olivat työkaverin hautajaiset ja niihin osallistui koko toimiston väki, joten ei tarvinnut miettiä vapaapäivän hakemista.
Miksei sitä passia saa heti kun kävelee valokuvan kanssa poliisilaitokselle?
Miksi uutta autoa pitää odottaa kuukausia?
Miksei vauva synny yhdynnästä seuraavan tunnin aikana?
Miksi yöllä on pimeää? Miksi sade on märkää?
Miksei palkkaa saa kännyyn heti vaan vasta palkanmaksupäivänä?
Vierailija kirjoitti:
4 vk piti odotella äidin hautaamista, koska seuraava vapaa hautausaika oli silloin.
Meillä taas ruumiinavauksen takia, vaadin ruumiinavausta vaikkei sitä olisi ollut pakko tehdä.
Miksi tässä tietoyhteiskunnassa yhä useampi on tyhmä kuin patakinnas?
Korona-aikana tuttavalle tilattiin kyyti krematorioon heti kun mahdollista, eli kun lääkäri antoi hautausluvan ja Monosella oli vapaa auto ja kuski. Käytännössä parissa päivässä.
Arkku tuhkattiin kolmivuorotyönä asap. Uurna odotti krematorion hyllyssä, kunnes hautaanlasku voitiin kokoontumisrajoitusten puitteissa järjestää muutama kuukausi myöhemmin.
Tämä kaikki järjestyi netissä tai puhelimella.
Ei ole pakko tupeksia asian kanssa eikä järkätä kekkereitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on varmaankin se, että meillä on varsin hyvät säilytystilat vainajille verrattuna ns. "kuumiin maihin". Hygieniasyistä niissä on syytä haudata edesmenneet varsin joutuisasti. Myös saattoväen kutsuminen, tila-, henkilö- ja materiaalivaraukset vievät oman aikansa ja joissain tapauksissa myös mahdollinen ruumiinavaus vie aikaa ennen hautausluvan myöntämistä.
Kuinka ennen saatiin ihminen hautaan paljon nopeammin? Onhan tästä ollut lehdissä juttua kuinka hautaamisajat senkun pidentyvät. Järjestettiin sillounkin muistotilaisuuksia ja vieläpä suuremmalle väkimäärälle kuin nykyään.
Kuinkahan ennen lähetettiin häiriköt Siperiaan ja nyt ne röllii vauva.fissä? Näitkö sen jutun siitä äijästä, jonka pnis leikattiin irti ja ommeltiin takaisin. Onnistuiko vanhaan, hyvään aikaan?
Minä koin erittäin rasittavaksi läheisteni hautajaisten järjestelyn ja siihen kuluvan ajan ja haluan ettei minun takiani sitten tarvitse näitä järjestelyjä tehdä. Minut viedään aikanaan suoraan krematorioon ilman mitään seremonioita, kukkia ja muistotilaisuuksia koska koen sellaiset ihan turhaksi ja siinä törsääntyy rahaakin turhaan (rahat kuuluu käyttää elävään elämään eikä kuolemaan). Vaikka kuulunkin ev.lut. kirkkoon en halua enkä koe tarvitsevani edes papin siunausta sitten, kun täältä lähden koska sitä ilman olen tähän maailmaan saapunutkin. Ne, jotka haluavat sitten minua kuoltuani muistella voivat käydä haudallani ja halutessaan voivat istuttaa sinne jonkun kukakin ja sytyttävät lyhtyyn kynttilän, hautapaikka on jo valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt parin vuoden sisään järjestänyt kolmen iäkkään sukulaiseni hautajaiset. Nopeimmillaan saatiin siunauskappeli kolmen viikon päähän kuolemasta, yhdessä tapauksessa piti odottaa peräti 5 viikkoa.
Kukat, tarjottavat yms saa kyllä nopesti hoidettua, mutta sitä siunauskappelia ei vaan ole välttämättä vapaana. Esimerkiksi yhdessä kunnassa, jossa hoidin hautajaisasioista, oli siunauskappeli varattavissa vain perjantaisin ja lauantai-aamupäivisin.
Totta tuo, omassa entisessä kotikunnassani hautajaisia järjestetään vain lauantaisin tai arkipäivänä. Arkipäivään on kuitenkin vaikea järjestää hautausta, kun työssä käyvät omaiset ja sukulaiset eivät sitten pääse ollenkaan paikalle. Lauantait ovat usein pitkälle varattuja, sunnuntaisin papilla on häitä ja ristiäisiä, vain aivan poikkeustapauksissa
Papin täytyy ehtiä kastaa ja vihkiäkin. Yleensä jako on niin että perjantaina siunataan, lauantaina vihitään ja sunnuntaina kastetaan. Su aamunahan on myös jumalanpalvelukset. Papin vapaat ovat yleisimmin mä ja ti.
Vierailija kirjoitti:
Minä koin erittäin rasittavaksi läheisteni hautajaisten järjestelyn ja siihen kuluvan ajan ja haluan ettei minun takiani sitten tarvitse näitä järjestelyjä tehdä. Minut viedään aikanaan suoraan krematorioon ilman mitään seremonioita, kukkia ja muistotilaisuuksia koska koen sellaiset ihan turhaksi ja siinä törsääntyy rahaakin turhaan (rahat kuuluu käyttää elävään elämään eikä kuolemaan). Vaikka kuulunkin ev.lut. kirkkoon en halua enkä koe tarvitsevani edes papin siunausta sitten, kun täältä lähden koska sitä ilman olen tähän maailmaan saapunutkin. Ne, jotka haluavat sitten minua kuoltuani muistella voivat käydä haudallani ja halutessaan voivat istuttaa sinne jonkun kukakin ja sytyttävät lyhtyyn kynttilän, hautapaikka on jo valmiina.
Kirkkoon kuuluvalle järjestetään aina siunaus. Näin siksi, etteivät (mahdolliset) ateistiomaiset estä kirkkoon kuuluvaa saamasta sitä.
Sukulainen meni suoratuhkauksella eli avauksesta suoraan uuniin ilman mitään sirkushuveja. Hautausmaan vahtimestari sirotteli tuhkatkin, mitään ei ole siis pakko järjestää varsinkin jos se on vainajan toive. Avaus on se mikä pitkittää hautausta.
Kuinka ennen saatiin ihminen hautaan paljon nopeammin? Onhan tästä ollut lehdissä juttua kuinka hautaamisajat senkun pidentyvät. Järjestettiin sillounkin muistotilaisuuksia ja vieläpä suuremmalle väkimäärälle kuin nykyään.