Vanhempi suostuu viemään lasta harrastukseen kerran viikossa?

Mitä tarkoittaa ainoa mahdollisuus? Lapsilla voi olla hyviä harrastuksia ilman että tarvitsee lähteä kotoa yhtään mihinkään. Oma isäni oli iltatöissä ja äidillä ei ollut ajokorttia, joten ei ollut mahdollista harrastaa mitään mihin olisi pitänyt kuljettaa. Harrastin kirjeenvaihtoa, radioamatööritoimintaa, lukemista, lintuja yms. nörttitouhua...mutta silti liikuin paljon. Kukaan ei estänyt lähtemästä itse hiihtämään, juoksemaan, pyöräilemään...naapuruston pojat perustivat oman leikkimielisen jalkapallojoukkueen ja sain olla pallotyttö, pienimpänä en päässyt joukkueeseen. 

Mutta ehkä vanhempien olisi aika katsoa peiliin jos omien EDUSTUSTEHTÄVIEN ja harrastusten takia ei ehdi harrastuttamaan lasta. Ei kannattaisi tehdä neljää lasta jos ei ole valmia viettämään lapsen kanssa aikaa työpäivän ulkopuolella. Jos molemmilla vanhemmilla on vaativa työ, työmatkoja, edustustehtäviä ja vielä harrastuksia niin miksi siihen on pitänyt vielä neljä lasta vääntää... Sääliksi käy lapsia. Mitä ne muuten tekee päivät ja illat kun isä ja äiti on töissä/menossa?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:54"]

Mitä tarkoittaa ainoa mahdollisuus? Lapsilla voi olla hyviä harrastuksia ilman että tarvitsee lähteä kotoa yhtään mihinkään. Oma isäni oli iltatöissä ja äidillä ei ollut ajokorttia, joten ei ollut mahdollista harrastaa mitään mihin olisi pitänyt kuljettaa. Harrastin kirjeenvaihtoa, radioamatööritoimintaa, lukemista, lintuja yms. nörttitouhua...mutta silti liikuin paljon. Kukaan ei estänyt lähtemästä itse hiihtämään, juoksemaan, pyöräilemään...naapuruston pojat perustivat oman leikkimielisen jalkapallojoukkueen ja sain olla pallotyttö, pienimpänä en päässyt joukkueeseen. 

[/quote]

Ai niin, tyttökavereiden kanssa perustettiin "käsityökerho" ja kokoonnuttiin vuorotellen toistemme kotona. 

Oma poikani on opetellut soittamaan kitaraa itsekseen - tunneille olisi mahdollisuus kävelymatkan päässä, mutta ei ole halunnut. 

Näissä asioissa se kokonaisuuskuva on tärkein. Uraputkessa oleminen, kiireisyys ja monta lasta ovat niitä elämänvalintoja, jotka olisi syytä ottaa huomioon, kun miettii perheen perustamista ja lisälapsien hankkimista. Onhan se nyt aika hemmetin huono syy todeta lapselle, että ei, et voi harrastaa, kun sait sisaruksia ja kun äidin on oltava neljä kertaa viikossa jumpassa ja isän salilla ja muuten tehdään ylitöitä...

Eivät kaikki lapset halua harrastaa. Joillakin perheillä on vauhtia ja menoa iltaisin ja viikonloppuisin, että harrastavat ikään kuin koko perheen kesken. Mutta fakta on, että esim. joukkuelajeja ei voi oppia oikein itsekseen ja niihin on hyvä olla olemassa ihan ammattitaitoiset ohjaajat. Kaikkien ei toki tarvitse harrastaa joukkuelajeja, ja perheissä, joissa ei haluta kuskata lasta ison joukkueen ja pelivuorojen ehdoilla, voidaankin varovaisesti ohjata lasta perheen elämään sopivan harrastuksen pariin. Mutta silti vanhempi on sietämättömän itsekäs, jos hän priorisoi oman elämänsä valinnat ennen lapsen toiveita ja taipumuksia. Ei lapsen jokaiseen oikkuun voi suostua eikä hänen tarvitse harrastaa juuri sitä jääkiekkoa, mutta jos on rahaa ja olisi aikaakin mutta ei viitseliäisyyttä, niin kyllä vaan se vanhempi on itsekäs.

Ohjattu harrastus antaa muutakin kuin vain taidon tietyssä lajissa. Se kehittää sosiaalista kanssakäymistä, sitoutumista ja kuntoa. Toki näitä saa varmasti muutenkin kehitettyä mutta ei yhtä helposti. Murrosiässä on aika hieno asia, kun lapsi menee mieluummin harrastukseen kuin hengailemaan kavareiden kanssa.Usein harrastavilla lapsilla on paremmat numerotkin, kun osaavat sitoutua ja asettaa tavoitteita. 

Minusta kyllä lapsesta kasvaa itsekäs, jos vanhempi lopettaa omat tärkeät menonsa sen takia, että lapsi saisi kaiken, mitä haluaisi. Kyllä yksi ilta viikossa lapsen menoissa on jo ihan paljon, kun vielä ottaa huomioon sen, että kaikkea muutakin pitää lapsen kanssa tehdä kuin vain harrastaa. Lisäksi itse tunnen kaksi nykyään aikuista naista, joiden isät ovat tukeneet täysillä tyttäriensä kilpaurheiluharrastusta, ja joiden harrastukset loppuivat psyykkiseen oireiluun, isät elivät lastensa urheilumenestysten kautta. Molemmat oireilevat edelleen, vuosikymmenienkin päästä eri tavoin. Itse en haluaisi missään tapauksessa välittää lapselleni mitään keskipisteen roolia ja menestyksen pakkoa.

Ei ole reilua. Ja on omituista haluttomuutta tai kyvyttömyyttä järjestää elämänsä, jos ei kykene sovittamaan omiin menoihinsa näitä kuljetuksia. Ei pidä hankkia lapsia, jos ei halua ottaa heidän tarpeitaan ja kiinnostuksen kohteitaan huomioon.

Minä olen 45-vuotias ja olin siis 70-luvulla siinä iässä että olisi pitänyt kuskata harrastuksiin. Kukaan ystäväpiiristäni ihan tavallisessa omakotitalolähiössä ei harrastanut sellaisia lajeja, että niihin olisi pitänyt ketään autolla ajella. Sen sijaan me keksimme ihan itse itsellemme harrastuksia, menimme esim. paikalliselle urheilukentälle ja hyppäsimme korkeutta tai juoksimme 60 metriä tai leikimme piilosta tuntitolkulla ympriinsä juosten pitkin toistemme pihoja.

Nykyajan vanhemmat ovat kovilla vaativien töidensä ja kasvavan vaatimuslistan kanssa mitä tulee lapsiin. Mielestäni on todella outoa sanoa että joku on huono vanhempi jos ei lähes joka vapaa-ajan hetkeään uhraa lapsilleen. Tosi moni teini kuitenkin lopettaa harrastuksensa kuin seinään tai vaihtoehtoisesti vanhemmat pakottaa jatkamaan kun kerran on aloitettu mikä on mielestäni törkeää.

Kohtuus kerjätessä tässäkin asiassa. Ei se vanhemmaksi tuleminen kuitenkaan sitä tarkoita että lakkaa itse kokonaan olemasta.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:15"]

Eihän missään edes puhuttu, että kyse olisi liikuntaharrastuksesta.

[/quote]

Sama se onko liikunnallinen harrastus vai kenties musiikillinen, niin KEHITTYÄKSEEN 10-vuotias tarvitsee enemmän jo toistoja kuin vaikkapa kolme vuotta nuorempi. Eri asiahan sitten on kuinka tosissaan ja tavoitteellisesti lapsi haluaa harrastaa, ihan vain muuten vaan vai kenties vaikkapa joskus saadakseen siitä ammatin. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:15"]

Eihän missään edes puhuttu, että kyse olisi liikuntaharrastuksesta.

[/quote]

Ap:lla kyse liikuntaharrastuksesta.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:15"]

Eihän missään edes puhuttu, että kyse olisi liikuntaharrastuksesta.

[/quote]

Sama se onko liikunnallinen harrastus vai kenties musiikillinen, niin KEHITTYÄKSEEN 10-vuotias tarvitsee enemmän jo toistoja kuin vaikkapa kolme vuotta nuorempi. Eri asiahan sitten on kuinka tosissaan ja tavoitteellisesti lapsi haluaa harrastaa, ihan vain muuten vaan vai kenties vaikkapa joskus saadakseen siitä ammatin. 

[/quote]

Fakta on se, että vain promillesta tosissaan treenaavasta lapsesta/nuoresta tulee itsensä urheilulla elättävä. Mutta onhan tavoitteellinen treenaaminen tietysti hyvää terveellisten elämäntapojen opettelua, sekä itsetuntoa ja henkistä kanttia kehittävää.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:46"]

Harrastukset on yleensä lapsille hyväksi. Ilmankin voi kasvaa ihan hyväksi ihmiseksi, mutta pääsääntönä sanoisin, että harrastukset kehittää.

Faktaa on, että missään asiassa ei kerta viikossa tahdilla kehity juuri lainkaan, eli siinä mielessä kerran viikossa kuskaaminen ei ole kovin reilua. Jos ei 3-4 kertaa viikossa pysty harrastamaan, niin sitten olisi reilumpaa sanoa, että harrastukseen ei nyt vain ole mahdollisuutta.

Minusta AP on vähän itsekäs, kun priorisoi omat luottamustehtävänsä lasten harrastusten edelle. Meillä on kolme lasta, kaksi työtelämässä mukana olevaa aikuista, joista toinen korkeass johtoasemassa ja näiden lisäksi pari luottamustehtävää. Siitä huolimatta kaikki kolme lasta harrastavat 3-5 kertaa viikossa. Se vaatii priorisointia ja suunnitelmallisuutta elämään.

[/quote]

Kuulostaa ihan kamalalta! Molemmat aikuiset töissä ja luottamustehtävissä, kolme lasta ja JOKAISELLA harrastus 3-5 kertaa viikossa??? Koko elämähän on yhtä aikataulua ja kiirettä. Onko teillä koskaan iltoja, että voisitte vaan perheen kesken olla rauhassa kotona ja levätä? Harrastukset on lapsille hyväksi, joo, mutta lapset tarvitsevat myös lepoa ja rentoutumista. Rauhallista, aikatauluttamatonta, kiireetöntä oleilua oman perheensä parissa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 17:59"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:15"]

Eihän missään edes puhuttu, että kyse olisi liikuntaharrastuksesta.

[/quote]

Sama se onko liikunnallinen harrastus vai kenties musiikillinen, niin KEHITTYÄKSEEN 10-vuotias tarvitsee enemmän jo toistoja kuin vaikkapa kolme vuotta nuorempi. Eri asiahan sitten on kuinka tosissaan ja tavoitteellisesti lapsi haluaa harrastaa, ihan vain muuten vaan vai kenties vaikkapa joskus saadakseen siitä ammatin. 

[/quote]

Fakta on se, että vain promillesta tosissaan treenaavasta lapsesta/nuoresta tulee itsensä urheilulla elättävä. Mutta onhan tavoitteellinen treenaaminen tietysti hyvää terveellisten elämäntapojen opettelua, sekä itsetuntoa ja henkistä kanttia kehittävää.

[/quote]

Juu sitä en tarkoitakaan. Ammatillisessa mielessä siinä suhteessa että jos esim. nuorena teini-ikäinenä mielisit jääkiekkojoukkueeseen mukaan, olet auttamattomasti myöhässä. Kehitys on ajanut jo ohi, etkä joukkueeseen mahdu, ellei reeniä ole aloitettu suht tosissaan jo vuosia aiemmin. 

-32

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 19:32"]

 Molemmat aikuiset töissä ja luottamustehtävissä, kolme lasta ja JOKAISELLA harrastus 3-5 kertaa viikossa??? Koko elämähän on yhtä aikataulua ja kiirettä. Onko teillä koskaan iltoja, että voisitte vaan perheen kesken olla rauhassa kotona ja levätä? Harrastukset on lapsille hyväksi, joo, mutta lapset tarvitsevat myös lepoa ja rentoutumista. Rauhallista, aikatauluttamatonta, kiireetöntä oleilua oman perheensä parissa.

[/quote]

Espoossa tuo on ihan normisettiä, ei kukaan vietä mitään koti-iltoja. Koko ajan mennään tukkaputkella kalenterin kanssa ja kaveriperheiden tapaamiset pitää sopia noin 3-4kk etukäteen. ( ja harjoituskaudella ei ehditä tavata ketään ja lomat on ohjelmoitu sitten muilla jutuilla niin että ehkä ensi kesäksi voitaisiin suunnitella joku yhteinen juttu...)

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:05"]

Huh, mitä laiskuriäitejä täällä!

Kerta viikossa ei riitä, jos ei ole kyse pikkukoululaisesta tai nuoremmasta.

On lapsen edun mukaista, että hänellä on ohjattu liikuntaharrastus. Ja harva lapsi yksin tai vanhemman ohjauksella liikkuu niin, että kunto oikeasti kohoaa. Ja yksin liikkuessa ei tule sitä sosiaalista puolta. Kerta viikossa ei riitä. Asia on tietysti eri, jos harrastukseen pääsee kulkemaan ilman vanhemman kyytiä, silloin on ok, että vanhempi vie vain kerran viikossa.

Kannattaa myös netistä lukaista tutkimuksia, miten liikunnan harrastaminen vaikuttaa syrjäytymisriskiin.

Mikä se teesikin on: Kuljeta, kannusta ja kustanna.

[/quote]

LaiskuriÄITEJÄ? No, jos sinulla on neljä lasta, kaikilla harrastuksia, ja molemmilla vanhemmilla vaativat työt, ja toisella usein työmatkoja ja iltaedustamisiakin, lisäksi molemmilla työn ulkopuolisia vastuutehtäviä, joten muitakin kokouksia on iltaisin. Jaapa nyt ne jäljelle jäävät illat lasten kesken, ja mieti sitä laiskuutta. Kyllä meillä viedään lapsia uimaan ja laskettelemaan, soittotunnit kustannetaan ja kaikki järkevät välineet hankitaan, lapset pakotetaan hiihtämään hiihtolomalla, ja koiraa lenkitetään päivittäin. Sen lisäksi lapsilla voi olla se liikuntaharrastus kerran viikossa. Kaikkeen ei vain repeä. Ja minusta lasten kilpaurheilu, samoin kuin aikuisten, on ihan humpuukia. Lapsia kannustetaan monenlaiseen muuhunkin.

[/quote]

Onko ihan pakko uhrata noin paljon työlle aikaa? Miksi otitte vielä työn ulkopuolisia vastuutehtäviäkin?

No minusta jokainen saa kuljettaa vaikka maailman tappiin, jos haluaa, mutta on ihan totta, että kotonakin voi harrastaa. Vähän vaikeaahan on tietysti opettaa lapselle, että omiakin aivoja voi käyttää, jos on aina tottunut, että äiskä vie klo 17.50, valmentaja sanoo selvästi mitä tehdään ja iskä hakee 19.15. Harrastuksilla on sijansa, mutta omanlaistaan pullamössöä tulee niistäkin lapsista, joille ohjatun harrastuksen ainoa vaihtoehto on tuijottaa jotain ruutua tai vetää norttia ostarin kulmalla. Se kultainen keskitie...

Miksi ihmeessä lasta pitäisi kuskata harrastuksiin? Siis jos ei asu jossain ihan maaseudulla, jossa auto on ainoa mahdollinen tapa liikkua. Minun vanhempani eivät koskaan vieneet minua mihinkään (paitsi alle kouluikäisenä), ja ihan hyvin tavoitteellinen ja päivittäistä harjoittelua vaatinut harrastaminen onnistui. Jos lapsen harrastaminen on niin tärkeää, että kaikki oma elämä loppuu sen takia, niin tulee väkisinkin mielen, että kyseessä on vanhemman eikä lapsen harrastus...

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:05"]

Huh, mitä laiskuriäitejä täällä!

Kerta viikossa ei riitä, jos ei ole kyse pikkukoululaisesta tai nuoremmasta.

On lapsen edun mukaista, että hänellä on ohjattu liikuntaharrastus. Ja harva lapsi yksin tai vanhemman ohjauksella liikkuu niin, että kunto oikeasti kohoaa. Ja yksin liikkuessa ei tule sitä sosiaalista puolta. Kerta viikossa ei riitä. Asia on tietysti eri, jos harrastukseen pääsee kulkemaan ilman vanhemman kyytiä, silloin on ok, että vanhempi vie vain kerran viikossa.

Kannattaa myös netistä lukaista tutkimuksia, miten liikunnan harrastaminen vaikuttaa syrjäytymisriskiin.

Mikä se teesikin on: Kuljeta, kannusta ja kustanna.

[/quote]

Eihän siitä kauan ole, kun tehtiin sekin tutkimus, että ohjatussa urheiluharrastuksessa käyvät lapset eivät juuri muuten liiku ja ovat huonokuntoisia. Itse ainakin käytiin aikoinaan esim. luistelemassa tyttöporukoilla ja saatettiin olla niin kauan että lähdettiin vasta kun palelsi. Kesällä mentiin uimaan isoilla porukoilla, eri ikäisiä lapsia ja isoimmat katsoivat pienempien perään. Keväällä hypittiin narua tuntitolkulla ja takuulla on kuntoa kehittävää liikuntaa! Hiihtämässä ja lenkeillä käytiin pienemmillä porukoilla eikä ihan pienenä, mutta sitten yläasteiässä. 

Naapurin lasten kanssa leikittiin ja pelattiin ja takuulla tuli liikuntaa ja sosiaalista toimintaa ihan perusleikeistä. Mielikuvituksen puute alkaa näkyä jo nuorissa aikuisissa, kun ei näe mitään muuta liikuntamuotoa kuin ohjatut liikuntaharrastukset, joihin kuljetetaan autolla. Joka ilta muutama tunti ulkona on enemmän liikuntaa kuin kolme kertaa viikossa tunti jossain harkoissa.

Tiedän, että osa kilpailevista lapsista harjoittelee lähes kaiken vapaa-ajan, mutta se on jo asia erikseen. Sosiaalista puolta tuli esim itselleni takuulla vaikkapa näytelmä- aj tyttökerhossa, jonne tosin kuljin kävellen, kun maaseutukirkonkylällä ei mikään ollut kaukana. Ei sosiaaliseen puoleen tarvita urheiluharrastusta..ja tuleehan sitä koulussakin. Entäs ne urheilulajit, joita harrastetaan pääasiassa yksin? Miten niissä sosiaalinen puoli kehittyy?

Aiemmin mukulat kulkivat itse harrastuksiinsa, vaikka olisi ollut kyse mistä jääkiekosta. Tavarat kannettiin kassissa tai pyörän tarakalla. Ei siihen oikeasti tarvittu mopoautoa tai isää/äitiä kuljettelemaan. Olisi naurettu lapsi ulos ovesta, jos se olisi alkanut kinuta jotain viemistä. Harrastaa sai vaikka joka ilta ja harrastus maksettiin, mutta itse sinne piti kulkea. Näin meillä harrastettiin talvella jääkiekkoa ja kesällä jalkapalloa useamman kerran viikossa, fillarilla mentiin 6 kilometrin päähän. Siinä mennessä lihaksetkin lämpenivät mukavasti ja kroppa oli sitten peliterässä. Täysiä nysviä nämä nykyajan wannabe-urheilijat.

Antakaa niiden lasten olla kotonakin tekemättä mitään!!!!

Raivostuttaa, että lapset pilataan aikataulutetulla elämällä. Olkaa kotona. Puuhailkaa vanhempien kanssa, sisarusten kesken. Tehkää kotijuttuja, antakaa leikkiä VAPAASTI kavereiden kanssa. Huippuharrastukset ehtii paaaaljon myöhemmin. Ja mitä kuka perusjamppa tekee hienoilla harrastuksilla. Lopettavat murrosiässä, lukioiässä. Ja mitä jäi käteen. No, ette älyä, kun kasvatustiede ja psylologia on omaksumatta.

Kauhulla odotan sitä kun lapset menevät kouluun ja pitää alkaa harrastamaan. Jotenkin mopo karannut joillain tässä hommassa.