Vanhempi suostuu viemään lasta harrastukseen kerran viikossa?

Taidan olla ainoa tässä ketjussa joka muistelee "katkeruudella" vanhempiensa periaatetta että harrastuksiin ei kuskata. Juu, naapurien mukuloiden kanssa tehtiin kaikkea yhdessä mutta olisin halunnut tanssia, ei onnistunut kyydin puutteessa (bussit ei kulkeneet millään sopivalla haarukalla), pianotunnit jäi kun ope muutti liian pitkälle ja lähistöllä ei ollut muita. Eli summa summarum - kuskaan ilolla ja mielelläni lapsiani tallille, urheilutalolle, soittotunneille jne. Kimppakyytejä sovitaan.

Kiinnostava keskustelu. Olen itse niitä jotka eivät harrastaneet mitään ohjattua silloin 30 vuotta sitten, mutta omien lasten kanssa ollaan harrastusoravanpyörässä. Mulla oli ihan selkeät harrastukset, mutta niitä harrastettiin kavereiden kanssa - ei ohajutusti. Mietin et missä vaiheessa lasten ohjausta harrastamisesta on tullut nykyisen kaltainen normi.

Ymmärrän hyvin näitä nykymenon arvostelijoita, mutta en pidä yleistyksistä ja leimoista joita näihin himoharastajiin lyödään. 

Pari kolme vuotta sitten, ennen lasten kouluikää, kuuntelin haavi auki työkavereiden arki-iltojen lukujärjestystä: lasten kuskausta joka ilta johonkin. Sama juttu alkaa itselle olla todellisuutta, ei ihan mutta melkein.

Meillä on ollut toisen lapsen kanssa vaikeaa arjessa taaperoiästä lähtien, ja tutkimuksissa ja terapiassa on käyty. Toimintaterapian aikana hän alkoi kiinnostua liikunnasta, ja aloitti jääkiekon pelaamisen. Terapia loppui, jääkiekko jatkuu. Nyt arki sujuu, ja uskon että tuon rankahkon fyysisen rasituksen ansiosta lapseni pysyy psyykkisesti paremmin kasassa. Voi olla tyhmä juttu, mutta näen liikuntaharrastuksen vähän ikään kuin terapian jatkeena (SI-ongelmat ja terapia).

Jaxuhalit kaikille lapsiaan harrastuksiin kuskaaville!

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 20:26"]

Miksi ihmeessä lasta pitäisi kuskata harrastuksiin? Siis jos ei asu jossain ihan maaseudulla, jossa auto on ainoa mahdollinen tapa liikkua.

[/quote]

Me juuri asumme maaseudulla, josta ei muuten pääse kulkemaan.

t.ap

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 19:32"]

 Molemmat aikuiset töissä ja luottamustehtävissä, kolme lasta ja JOKAISELLA harrastus 3-5 kertaa viikossa??? Koko elämähän on yhtä aikataulua ja kiirettä. Onko teillä koskaan iltoja, että voisitte vaan perheen kesken olla rauhassa kotona ja levätä? Harrastukset on lapsille hyväksi, joo, mutta lapset tarvitsevat myös lepoa ja rentoutumista. Rauhallista, aikatauluttamatonta, kiireetöntä oleilua oman perheensä parissa.

[/quote]

Espoossa tuo on ihan normisettiä, ei kukaan vietä mitään koti-iltoja. Koko ajan mennään tukkaputkella kalenterin kanssa ja kaveriperheiden tapaamiset pitää sopia noin 3-4kk etukäteen. ( ja harjoituskaudella ei ehditä tavata ketään ja lomat on ohjelmoitu sitten muilla jutuilla niin että ehkä ensi kesäksi voitaisiin suunnitella joku yhteinen juttu...)

[/quote]

Tämän on oltava provo. Tai sitten Espoossa eletään aika eri maailamssa kuin täällä 150km:n päässä maaseudulla.

Siis oletteko te vanhemmat noin AVUTTOMIA? Siis ihan oikeasti?

Jos lapsi haluaa harrastaa jotain vaikka 5 krt/viikko niin kyllähän sen järjestää vaikka miten jos oikeasti lapsesta välittää. Eihän se ole kuin järjestelykysymys!

Siinä välissä kun lapsi on urheilu-/kuvataide-/musiikki ym. kerhoissa niin samallahan siinä itse käy liikkumassa tai urheilemassa. Tai kaupassa. Tai kirjoittaa sähköposteja. Tai lukee jne, kuka mitäkin haluaa tehdä.

Sitten eri asia jos esim. matkoihin 50km suuntaansa.

En ymmärrä, vai ettekö hallitse ajankäyttöänne yhtään....

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 17:56"]

Minä olen 45-vuotias ja olin siis 70-luvulla siinä iässä että olisi pitänyt kuskata harrastuksiin. Kukaan ystäväpiiristäni ihan tavallisessa omakotitalolähiössä ei harrastanut sellaisia lajeja, että niihin olisi pitänyt ketään autolla ajella. Sen sijaan me keksimme ihan itse itsellemme harrastuksia, menimme esim. paikalliselle urheilukentälle ja hyppäsimme korkeutta tai juoksimme 60 metriä tai leikimme piilosta tuntitolkulla ympriinsä juosten pitkin toistemme pihoja.

 [/quote]

voi kyynel, mikä liikuttava tarina. Arvaa mitä, ei siellä takapihoilla enää nykyään ole 10-vuotiaita leikkimässä. Tervetuloa nykyaikaan!

Me olemme valinneet asuinpaikan niin, että tästä pääsee lapset harrastamaan omatoimisesti heti kun osaavat ratikalla liikkua. Neliöt maksaa, mutta ostamme sillä omaa vapaa aikaa iltoihin. Harrastukset ovat hyväksi.

Minä kuskaan mielelläni lastani liikuntaharrastukseensa 4krt viikossa, vaikka matkaa tuleekin vajaa 50km suuntaansa. Minuakin täysi-ikäiseksi asti kuskattiin. Meillä päin ei siihen aikaan kovin monilla ollut ohjattuja liikuntaharrastuksia ja koulun kuntotesteissä menestyin paremmin kuin ne, jotka itsekseen liikkuivat. Edelleen olen huippukunnossa ja urheilu on edelleen elämäntapa, toisin kuin monilla niistä, jotka harrastivat itsekseen. Olen itse kiitollinen vanhemmilleni siitä, kuinka paljon he panostivat harrastuksen, joka tuo hyvinvointia.

Urheilu antaa todella nmonipuolisesti eväitä elämään.

Meillä 9v. kilpauimari ja treenit kerran viikossa. Viime kilpailuissa oli 4. Kehittyy ja on todella hyvä. Harrastaa myös uimahyppyä. Sekin on kerran viikossa. On siinä myös kilpailupuolella, mutta uinti on ykköslaji. On paljon lajeja joissa voi harjoitella yhden tai kaksi kertaa viikossa. Toki jääkiekko ei sitä, eikä taitoluistelu, mutta jääkiekkoa en arvosta pätkääkään. Tönimään oppii muuallakin, jos siihen kova tarve on. Toki uinnissa saa harjoitella vaikka joka päivä, mutta lapsilla näin ei ole. Ehkä ensi syksynä treenit on kaksi kertaa viikossa, mutta ei ainakaan useammin. On paljon lajeja joissa treenit on 1- 2 kertaa viikossa. On muitakin lajeja kuin jääkiekko ja jalkapallo. Itse suosin yksilölajeja ja hieman persoonallisempia kuin jääkiekko tai jalkapallo.

Minulla ja suurimmalla osalla kavereistani oli 80-luvulla ohjattuja harrastuksia. Niihin kuljettiin yleensä omatoimisesti kävellen, polkupyörällä tai bussilla. Silloin tällöin vanhemmat kuskasivatkin.

Itse olen tarkoituksella valinnut asuinpaikan niin, että tässä on lähellä hyviä harrastusmahdollisuuksia, joihin kouluikäiset lapset voivat kulkea itse. Asuinpaikka on valintakysymys. Haja-asutusalueella asuva säästää asumiskustannuksissa mutta joutuu sitten kuljettamaan lapsiaan autolla joka paikkaan. Kaupungissa/taajamassa asuva maksaa enemmän, mutta on toisaalta paremmin palveluiden äärellä. Minusta on itsekästä ensin muuttaa korpeen ja sitten hankkia itselleen niin kiireinen aikataulu, ettei ehdi kuljettaa lasta/lapsia harrastuksiin.

Tässä lajejaja joita voi harrastaa 1- 2 kertaa viikossa.

Paini, karate, miekkailu, uinti, uimahyppy,yleisurheilu, judo, taidekerho, tennis ja paljon noita löytyy. Jääkiekon ja taitoluistelun voi karsia heti pois.

T. 49

Me kuskaamme vain kerran viikossa. Lapsella 3 harrastusta ja vain yhteen viemme. Kahteen muuhun menee bussilla/pyörällä. Harrastukset valitaan sen mukaan että niihin pääsee kulkemaan itse. Minusta on väärin että vanhempien vapaa-aika menisi autossa istuen.

Esikoisen harrastus vaati kuskaamista lähes joka päivä. Se oli älyttömän raskasta vuodesta toiseen. En halua enää samaa rumbaa.

Ei ole reilua.

Minä kuljetan poikiani urheiluharrastuksiin mielelläni. Toisessa lajissa meillä on perheiden kimppakyyti, eli kuljetuksia tulee vain kerran viikossa. Silloin saan tutustua poikani kavereihinkin. Autossa jutellaan. Kun pojat ovat harrastuksessaan, käyn kuntoilemassa tai kaupoilla. Toisen pojan harrastukseen vien pari kertaa viikossa. Hänen kanssaan keskustelemme usein autossa hyvinkin syvällisiä ja aina mukavia. On kivaa saada kahdenkeskistä aikaa. Ja taas harrastuksen aikana kuntoilen tai käyn kaupoissa tai luen. Lukeminen on omista harrastuksistani tärkein, ja sitä voin tehdä melkein missä vain, mutta menen mielelläni kivaan kahvilaan. Toisinaan menen katsomaan harrastuksia. Joskus otan myös töitä mukaan. Olen tehnyt näin jo kauan, enkä koe mitenkään raskaaksi vaan kivaksi! Ja onhan hienoa, että pojillani on hyvä kunto ja taitoja sekä kavereita harrastuksiensa vuoksi.